Bullshido ei siis edellytä sitä että ohjaaja tienaisi sillä suuria summia tai jotenkin henkisesti hyväksikäyttäisi oppilaitaan. Bullshido-opettaja saattaa olla - ja usein onkin - ihan hyvällä tarkoituksella liikkeessä ja uskoo itsekin opettavansa toimivaa juttua. Toki myös McDojoissa ja kulttimaisissa kamppailulajeissa opetetaan usein nimenomaan bullshidoa.A term used in the martial arts world to describe a martial art based on ridiculous principles, practiced in a ridiculous way, or otherwise grossly ineffective. A play on the words bushido (way of the warrior) and bullshit.
Bullshidotreenausta:
[video][/video]
Herää kysymys miksi joku treenaa bullshidoa, kun ainakin isommissa kaupungeissa on kunnollistakin opetusta saatavilla. Syitä on mielestäni useampiakin, miksi näillä on markkinarakoa.
- Suuri osa väestöstä on täysin vieraantunut väkivallasta, mikä on tietysti sinänsä hyvä asia. Tästä seuraa kuitenkin se että heille voi uskotella jokseenkin mitä hyvänsä kamppailemisesta ja kaikki menee läpi. Etenkin kun sanojana on joku auktoriteetti jonka pätevyys perustuu siihen että hän pukeutuu valkoiseen kauhtanaan ja mustaan vyöhön. Jo ajatus ihmisten lyömisestä on useimmille niin jännittävä että kaikki normaali lähdekritiikki häviää kun astutaan salin ovesta sisään.
- Treenaaminen on helppoa ja se antaa onnistumisen tunteita. Tehdään paljon tekniikkaa ja liikesarjoja ilmaan, jolloin mahdollinen puute iskuvoimassa jää havaitsematta. Paritekniikat tehdään vähällä kontaktilla ja iskut pysäytetään kesken. Näin todellinen vaikutus jää kokematta ja on mahdollista uskotella itselleen että "kyllä se tehoaisi jos löisin oikeasti". Sama koskee sparreja, joissa on mahdollista ajatella niin että "tositilanteessa olisin tehnyt näin ja näin" ja pitää itseään henkisenä voittajana vaikkei olisikaan pärjännyt. Painitekniikoita harjoitellaan lähinnä suolapatsas-metodilla, jossa treenipari menee suosiolla mukaan, jolloin tekniikka onnistuu lähes aina.
- Palkitsevuus. Eli ne vyöt. Usein näissä systeemeissä vyöt saa melkeinpä automaattisesti kun on vain käynyt treeneissä ja osallistunut vyökokeeseen, vaikkei varsinaisesti osaisikaan tapella. Tämä kohottaa itsetuntoa kun saa tunnustusta työstä ja tietysti vielä lisää omaa uskoa siihen että hallitsee tehokkaita taitoja kun kerran on pystynyt suorittamaan maastokuvioisen vyön.
Tehdäkseni asian tiettäväksi, niin bullshido ei ole suinkaan pelkästään tai mitenkään ensisijassa jenkkiläinen ilmiö vaan bullshidosaleja on Suomessakin melkein joka kaupungissa.
Toki, jos korkean danin setä puhuu pehmoisia itsepuolustuksesta ja vaikkapa vaparista ja muista lajeista, niin saattaa tehdä tiukkaa ignoroida ne jutut vakavalla naamalla. Tai kun lukee Mjölnirin päiväkirjasta peruskurssin ekojen treenien harjoitteesta, jossa mentiin pidemmälle realismissa kuin sitä on omassa lajissa kokenut useamman vuoden harjoittelulla, eikä kukaan loukkaantunut, niin siinä voi kokea jonkinasteisia turhautumia.
Vaikkapa joku yksinkertainen alkupään peruskata, pinanit, heianit ja mitä näitä on. Sopiva aikaraja lienee jotain 10 sekuntia. Kyllä se vaan menee helpolla ihan hirveäksi suhimiseksi. Idea taitaa olla jokseenkin siinä että tosi taitava kaveri voi päästä hyvällä tekniikalla aikarajaan, joten sitä sitten vaaditaan kaikilta, koska eihän sitä ikinä tiedä jos vaikka joku siihen pääsis. Ja jos sitten on vaihtoehtoisia aikarajoja niin ei yritetä. Suurimmalla osalla se sitten menee just tollaseksi suhimiseksi. Jos osaat jonkin liikesarjan niin kokeile tehdä minuutin suoritus kymmenessä sekunnissa, ei se helppoa ole. Noilla on joku edistyneempi liikesarja, todennäköisesti n. 1½ minuutin suoritus normaalisti ja tekevät alle 20 sekunnin. 
