Mitä lajeja Suomesta EI löydy?!

[Mika]

Jos paikkakunnalla perinteisin itämainen laji on shotokan karate niin sitten voi olla paikallaan perustaa joku klassisen jujutsun seura (tai jaosto karateseuraan), mutta siinäkin kannattaisi mieluiten suosia Suomessa jo olevia tyylejä eikä lähteä tuomaan Suomeen taas uutta klassista jujutsua, jonka lähin opettaja asuu Japanissa.

Ihan ehdottomasti kannattaa lähteä sinne Japaniin, jos se nimenomainen tyyli on se, joka kiinnostaa. Minä ainakin kannustan tähän. Unelmansa kannattaa toteuttaa eikä vain tyytyä johonkin kompromissiin. Onneksi monet ovat näin tehneetkin, mistä syystä Suomessa voi harjoitella yli sataa eri kamppailulajia.

[Veepee]

Jos paikkakunnalla perinteisin itämainen laji on shotokan karate niin sitten voi olla paikallaan perustaa joku klassisen jujutsun seura (tai jaosto karateseuraan), mutta siinäkin kannattaisi mieluiten suosia Suomessa jo olevia tyylejä eikä lähteä tuomaan Suomeen taas uutta klassista jujutsua, jonka lähin opettaja asuu Japanissa.

Ihan ehdottomasti kannattaa lähteä sinne Japaniin, jos se nimenomainen tyyli on se, joka kiinnostaa. Minä ainakin kannustan tähän. Unelmansa kannattaa toteuttaa eikä vain tyytyä johonkin kompromissiin. Onneksi monet ovat näin tehneetkin, mistä syystä Suomessa voi harjoitella yli sataa eri kamppailulajia.

Kommentoin tätä viestiä tyhmällä esimerkillä, joka on lähinnä naiivia haaveilua, mutta kertoo silti varmasti jostain jotain olennaista.

Suomessa on tarjolla kohtuullisen laaja valikoima erilaisia kiinalaislajeja, joilla on erittäin hyviä valmentajia ja opettajia ja joista saa hyvää kamppailuopetusta. Minä olen vaihto-oppilasaikanani virkistyksenomaisesti rupuillut Kiinassa pari kuukautta Suomessa lähes tuntematonta meihuazhuang-tyyliä vaihto. Osaan siitä vain perusteita, ja niitäkin varsin pintapuolisesti. Siitä huolimatta osaan kertoa, että se on Suomessa harjoitelluista tyyleistä täysin erilainen (ja Suomessakin harrastettavat lajit ovat keskenään täysin erilaisia). Meihua kiinnostaa minua; annoin sille pikkusormen, mutta se vei koko käden.

Jos haluan aloittaa jonkin kiinalaislajin harrastamisen tosissaan, niin taishinmun, tanglang, baji jne. eivät vastaa sitä, mitä lyhyt altistumiseni meihualle minulle lupasi. Muiden lajien kehonkäyttö ei vastaa meihuata ja niiden kurrikulum opettaa asiat eri tavalla. Yksi laji muiden joukosta on saanut erityisen paikan sydämessäni eikä sitä oikein voi muut asiat korvata. Se on kaikkien muiden kungfujen kohdalla "varmasti hyvä, mutta ei meihuata..." Elättelen toivoa siitä, että joku päivä lähden vielä sinne Kiinaan takaisin oppimaan tätä tyyliä vielä ihan kunnolla.

Aika sentimentaalista lätinää joo, mutta se mitä haluan sanoa on se, että jos joku jostain syystä jotain tiettyä lajia haluaa harrastaa, muut vaihtoehdot eivät välttämättä ole oikeita vaihtoehtoja. Toki tällaisia ihmisiä on häviävän vähän jopa kamppailuihmisten keskuudessa. Mitä oppimansa levittämisen, so. opettamisen suhteen tulee, halu siihen voi tulla hyvinkin altruistisista syistä. Ehkä joku haluaa opettaa kamppailua ihan vain siitä syystä, että hän haluaa antaa sitä osaamistaan muille. Tällöin laatu on totta vie vain siitä opettajasta kiinni. Usein tällaisten yksittäisten tapausten kohdalla lupa ja lisenssi lajin/tyylin/järjestelmän levittämiselle tulee henkilön omalta opettajalta.



P.S. Olisihan se totta vie hienoa lähteä Kiinaan löytämään syvempää oppia ja ymmärrystä valitsemastani lajista, mutta nykyinen elämäntilanteeni ei sitä todellakaan mahdollista. En edes tiedä, onko minulla uskallusta moiseen. Se, lähdenkö koskaan meihuan perään ei kuitenkaan ole tämän keskustelun kannalta oleellista. Kerroinpahan vain oman kokemukseni siitä, kun saatavilla olevat lajit eivät vastaa kysyntään.

Niin, ja se vielä: etulajikseni merkkaama taido on kuitenkin minulle se kaikista rakkain laji. Meihuaa en ole maininnut, koska en omasta mielestäni osaa sitä edes niin paljon, että kehtaisin sitä mainita.

[Jasse]

Ei kaiken tarvi olla kaupallista eikä tarkoitettu alkeiskurssilaisille. Kaikki eivät edes järjestä alkeiskursseja.
Muistellaampas miten thainyrkkeily tuli suomeen.
Muistaisin myös että 90 luvulla oli stadissa mattopainiryhmää, eli aikakautta ennenkun seuroja oli.
Itse toivoisin suomeen catch painia ja juuri jotain pelkkää puukkoon käsittävää fma lajia.
Joku vastaa kohta että mene bjj:n ja escrimaan

Toiveesi on toteutunut Catch-paini harjoitukset alkavat Helsingin Atleettiklubilla ensi viikolla.

http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... &start=850" onclick="window.open(this.href);return false;

[Lasse Candé]

Loistohomma Jasse! Tsemppiä juttuun!

Mitä tulee tuohon Andyn ajatukseen että opetuksen taso on parempi jos pitäydytään täällä jo olevissa lajeissa olisin hieman eri mieltä. Ainakin yhden tärkeän pointin kannalta...

(Rajaan nyt urheilut pois koska tarkastelut ovat jokseenkin erinevät.)
Monessa tapauksessa siis tosiaankin laji tuodaan koska halutaan muuttaa omaa harrastus- ja opetustapaa ja tähän löytyy paremmin juttua vastaava laji. Tässä tilanteessa on toki toimittu myös toisinkin ja jopa hyvin monesti: Tehdään jotain ihan omia juttuja nimellisesti vanhan lajin alaisuudessa. Tämä tilanne voi olla treeninvedollisesti jopa ihan hyvä, mutta kun sisältö ei enää ole sitä lajia mitä kyltissä lukee, on kyllä ihan validi pointti pitää opetusta itse asiassa huonona opetuksena siinä lajissa mitä sen väitetään olevan. Ja oppilaathan eivät silleen ymmärrä että missä ne rajat menevät. Usein tällaiset ihmiset vieläpä yrittävät venyttää sitä lajia väkisin kattamaan omat mieltymykset. Kunnes tajuavat: vaihtaa lajia.

Tässä tilanteessahan vetäjä ei huonone yhtään. Uskoisin että hyvä vetäjä vetää mitä tahansa mitä osaa riittävästi hyvin. Ainakin aloittelijoiden silmissä. Ja sitten se syvempi osaaminen tulee myöhemmin. Varsinkin jos lajissa on suht selkeät sävelet sen suhteen mitkä ovat tärkeimpiä perusteita, ei juttu ole kovin vaikeakaan.

[YJT]

Löytyykö Suomesta lajia, jossa treenattaisiin kaikkia aseettoman kamppailun osa-alueita, samoin ennakointia ja välttämistä jne, ensiapua, ja sitten kaikenlaisten improvisoitujen välineiden sekä aseiden käyttämistä aina ampuma-aseisiin saakka? Se Kai Koskisen laji (P.D.F.S.) lienee aika lähellä tällaista?

Tunas Combat Sambo näyttää sisältävän aseettoman kamppailun lisäksi myös ampuma-aseiden käyttämistä. Muuten en lajia tähän hätään kommentoi.

[JanneM]

Löytyykö Suomesta lajia, jossa treenattaisiin kaikkia aseettoman kamppailun osa-alueita, samoin ennakointia ja välttämistä jne, ensiapua, ja sitten kaikenlaisten improvisoitujen välineiden sekä aseiden käyttämistä aina ampuma-aseisiin saakka? Se Kai Koskisen laji (P.D.F.S.) lienee aika lähellä tällaista?

Tunas Combat Sambo näyttää sisältävän aseettoman kamppailun lisäksi myös ampuma-aseiden käyttämistä. Muuten en lajia tähän hätään kommentoi.

Scnadinavian Defendo taitaa täyttää tämän aukon melko hyvin.
Nykyään nuo kaikki osa-alueet taitaa olla edustettuna lajin sisällä.

[Andy]

Kempo Karate: http://www.kenpokarate.com/" onclick="window.open(this.href);return false;

American Kempo Karate: http://americankempomartialarts.perfectmind.com/" onclick="window.open(this.href);return false;

Shaolin American Kempo Karate: http://www.shaolinamericankempo.com/" onclick="window.open(this.href);return false;

[Andy]

Jos joku tuo esim jonkin veitsi- tai keppilajin paikkakunnnalle, jossa ei ole ollut vastaavaa tarjolla, niin lajille on varmaan enemmän kysyntää kuin sellaisella paikkakunnalla, jolla on vastaavia lajeja pilvin pimein. Ja tähän ei vaikuta se, onko lajia entuudestaan tarjolla jossain päin maata vai ei.

Joo mutta jos valitsee sellaisen lajin jota on jo Suomessa niin sen toiminnan pyörittäminen on paljon helpompaa. Etenkin pienen porukan on taloudellisesti hankala järjestää ulkomaisten ohjaajien seminaareja. Samoin opintomatkat ulkomaille ovat paljon hankalampia kuin naapurikaupunkiin jossa voi luultavasti käydä autolla jopa päiväseltään kääntymässä.

Tuloksena tästä on se että seuran toimintaa voi kehittää paljon helpommin ja samalla panostuksella saavutetaan korkeampi taso.