Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Aihki kirjoitti:
Siiskö väität, että on mahdollista omata nopeat reaktiot ja silti olla hidas aloittamaan jotain liikettä? Olet luultavasti väärässä.
Minä sanoisin että tietyssä mielessä juuri tuo on mahdollista ja heti ensimmäinen kehityskohde nopeuden (= kyky ehtiä) parantamisessa. Hyvä sisäinen ryhti suhteessa tekniikkaan ja sopivat esijännitykset. Tyypillisestihän ehtimiset menevät pieleen siinä kohtaa että tekee jotain turhaa / väärää ja tämän takia aikomus huomataan tai torjuntareaktio on väärä jne. Eli aikaa tuhlataan ja siis liikkeessä kestää ja siis se ei ole nopea (= lyhytkestoinen).
Toisaalta lienee kyllä totta että hyvät reaktiot tarkoittavat että liike aloitetaan aikaisin, mutta huonolla sisäisellä tekniikalla (= oikeat esijännitykset) se tarkoittaa sitä että ihan väärä liike alkaa komennosta. Tuo vie pahimmillaan vaikkapa lyönnissä kolme-neljä kertaa enemmän aikaa kuin harjoiteltu lyönti, kaikki tietenkin riippuen myös siitä miten hyvä vastustaja on lukemaan vastustajan viritystiloja (= "suhteellinen nopeus").
Joo. nuorena sankarina olin pimeyden nopeuttakin joutuisampi.
Siinä ei pitkään nokka tuhissu kun tuoppi/drinksulasi oli tyhjä...
Filipino on oikeessa keppi drillit pitää nopeutta yllä ja on vielä mukavaa...
Keppien pauke ja kytevän rottingin haju... siinä on jotain hypnoottista...
Kaipa sitä on jäävi arvostelemaan itseään.
Ajatus oli keskustella nopeusominaisuuksista ja niiden vaikutuksesta kamppailutekniikkaan. Pitkän ihmisen lyöntien taajuushan ei ole yhtä hyvä kuin yhtä nopean lyhyemmän. Mutta sen sijaan hän saa iskevään raajaan kovemman vauhdin (etenkin kiertävissä potkuissa), mistä taas on etua niiden osuessa.
Taitotaso tietysti vaikuttaa tekniikoiden nopeuteen paljon. Jos tekniikka on huono niin siinä jännittyy paljon turhia lihaksia, jotka hidastavat tekniikkaa eikä nopeusominaisuuksista saada kaikkea irti. Ja tottumaton kamppailjahan ei pysty reagoimaan varsinkaan useisiin peräkkäisiin ärsykkeisiin vaan ne sekoittavat hänet kokonaan. Ei ole yksi kerta kun jonkun aloittelijan kanssa treenatessani hän lyöntisarjani jälkeen toteaa että olen ihan kauhean nopea. Tällaista on hyvin vaikea saada uskomaan, että olen todellisuudessa paljon häntä itseään hitaampi...
Miekan (kalpa) terä liikku niin nopeasti, että oikein kenenkään reaktiot riitä vastaamaan siihen. Niinpä iso osa puolustuksista perustuu ennalta opeteltuihin liikkeisiin, jotka vaan tulevat jos olet harjoitellut riittävästi. Ei siis periaatteessa poikkea opetellusta lyöntisarjasta tai väistö-häirintälyönti-turpaan-potkumunille kaavasta.
Elippä mielestäni opetellun sarjan nopeus ei oikein hyvin kuvaa ko. kamppailijan nopeutta, vaan siihen tarvitaan täysin uusi ja yllättävä liike.
Scientific Amerikanissa oli joskus artikkeli karatesta, jossa oli mitattu max iskunopeuksia, hyvän ja aloittelijan ero oli pienempi kuin olisin odottanut.
Myös puhtaissa reaktionopeustesteissä, esim. napin painalluksilla vastauksena vilkkuvaan valoon, kokeneilla urheilijoilla ei monesti ole eroa kokemattomiin ja taidokkaiksi tunnetut yksilöt voivat joskus osoittautua täysia amatöörejä hitaammiksi.
On jokseenkin selvää, että tällä on melko vähän tekemistä kamppailutaidonkaan kanssa. Paremmat näyttävät reagoivan nopeammin vaikka he oikeasti reagoivat aikaisemmin (paremmalla silmällä, ts. erottavat pienistä vihjeistä mitä vastapuolelta on tulossa jo ennen kuin kokemattomampi edes tajuaisi että mitään on tapahtumassa) ja toki toimivat tehokkaammin reagoidessaan.
Aloittelevat tenniksenpelaajat seuraavat mailaa ja palloa ja lähtevät liikkeelle sen rataa seuraten... myöhässä, vaikka reaktioaika olisi kuinka hyvä. Hyvät pelaajat katsovat vastustajan vartalon asentoa, lanteita ja yläkroppaa ja tietävät mihin pallo lähtee ennen kuin se edes osuu mailaan. Kuulemma.
EDIT: Itse olen mielestäni melko hidas moniin muihin saman lajin treenaajiin nähden koska olen pitkäraajainen ja hintelä. Koitan kompensoida tätä lähtemällä liikkeelle aiemmin ja liikkumalla tehokkaammin. Olen tässä parempi kuin joskus olin.
Andy kirjoitti:
Ajatus oli keskustella nopeusominaisuuksista ja niiden vaikutuksesta kamppailutekniikkaan. Pitkän ihmisen lyöntien taajuushan ei ole yhtä hyvä kuin yhtä nopean lyhyemmän. Mutta sen sijaan hän saa iskevään raajaan kovemman vauhdin (etenkin kiertävissä potkuissa), mistä taas on etua niiden osuessa.
Tätä taajuutta ajattelin kun sanoin olevani hidas. En ehkä juokse ihan yhtä kovaa kuin Usain Bolt, mutta 100m juoksu menee varmasti nopeammin kuin keskiverto potkulaisella, joten en kai sitten oikeasti olekkaan hidas...
Nopeuttahan ei voi parantaa kovin paljon vaan se on synnynnäistä. Nopeusharjoituksilla voi saada edistystä, mutta se on suhteessa paljon vähäisempää kuin mitä vaikka voimaominaisuuksia voi kehittää. Heikko ihminen voi treenaamalla tulla väkivahvaksi, mutta hitaasta ei saa kovin nopeaa vaikka tekisi mitä.
Lyönnin maksiminopeudessa ei tosiaan luultavasti ole suuriakaan eroja kamppailu-urheilijoiden ja maallikkojen välillä. Sitten on tietysti eri asia jos otetaan joku motorisesti vaativampi liike, kuten kiertoptku päähän. Siinä taitotaso vaikuttaa tietysti tosi paljon siihen miten kovaa jalka saadaan liikkeelle.
Käytännössä nopeusominaisuuksia testataan tietysti erilaisilla pomppu- ja sprinttitesteillä, jossa lajitekniikka ei juurikaan vaikuta, ellei nyt ole sitten juuri pikajuoksija.
Jos en nyt väärin muista niin testattavat olivat kaikki jonkin asteisia karatekoja. Onhan sillä vielä eroa onko ihan tallaaja vai edes vähän harjoitellut.
Nopeus ja sen kehittäminen kamppailulajeissa ja miksei myös muissakin lajeissa on tavallaan yksinkertaista, mutta käytännössä ei aina niin yksinkertaista. Nopeus toki on vahvasti perinnöllinen ominaisuus, mutta etenkin tänä päivänä harjoitus- tai liikuntataustan merkitys korostuu. Uskoisin myös, että nykyään nopeuden herkkyysiässä tehdyt laiminlyönnit tai virheet valmentautumisen suhteen vaikuttavat melkoisesti lopulliseen suorituskykyyn nopeuden osalta. Ainakaan kamppailulajien keskuudessa ei juurikaan tehdä yksilön lihassolujakauman määrittäviä testejä. Ellei tunne yksilön taustaa tarkasti, voi olla varsin vaikea määrittää, että onko yksilö geneettisesti "hidas" vai onko hän ollut passiivinen herkkyysiässä, tai ovatko nopeusominaisuudet kärsineet mahdollisesti kestävyysharjoittelun painotuksen vuoksi.
Yleisesti nopeuden osa-alueet jaetaan seuraavasti
- reaktionopeus
- räjähtävänopeus
- liikenopeus --> itse lasken tähän myös liiketiheyden
- nopeustaitavuus
Nopeuden osatekijöitä ovat mm.
- tekniikka
- voima
- rentous (suoritusrentous)
- liikkuvuus
Nopeuden osa-alueiden merkitys omassa lajissa ohjaa nopeusharjoittelua yhdessä nopeuden osatekijöiden yksilöllisen kehittämisen kanssa. Valmentajan ammattitaidon ja asiantuntijapalveluiden resurssit sitten usein määrittävät sitä lopputulosta.
Nopeutta tulisi mielestäni harjoitella kaikilla harjoituskausilla vähintään ylläpitävästi. Painotukset muuttuvat toki harjoituskausien mukaan.
Kamppailijoiden nopeutta tai nopeaa voimantuottoa ei ole tietääkseni Suomessa ihan hirveästi testattu. Testit rajoittuvat pääasiassa yleisiin nopeuden kenttätesteihin, kuten 20 metriä paikaltaan ja lentävällä sekä staattinen- ja kevennyshyppy. Nopeusvoimaa ja -kestävyyttä testattiin nyrkkeilyssä jonkin verran lajinomaisella testillä vajaat kymmenen vuotta sitten.
Vähän tuoreempaa dataa pitäisi saada muutaman päivän päästä, kun nyrkkeilyn ensimmäiset Suomessa kehitetyt testit lajinomaisen kuormituksen vaikutuksesta reaktionopeudeen ja voimantuottoon saadaan suoritettua. Testissä mitataan otteluharjoituksen erätauon aikana laktaatit, reaktionopeus näköärsykkeestä ja voimantuotto suorilla iskuilla.
JarkkoP kirjoitti:
Vähän tuoreempaa dataa pitäisi saada muutaman päivän päästä, kun nyrkkeilyn ensimmäiset Suomessa kehitetyt testit lajinomaisen kuormituksen vaikutuksesta reaktionopeudeen ja voimantuottoon saadaan suoritettua. Testissä mitataan otteluharjoituksen erätauon aikana laktaatit, reaktionopeus näköärsykkeestä ja voimantuotto suorilla iskuilla.
Jaatko tuloksia ja tulkintojasi niistä sitten kanssamme?
Lähtökohtaisesti melko hidas. Olen kuitenkin pystynyt, tai no rehellisemmin ilmaistuna joutunut, kompensoimaan nopeuden puutetta eri keinoin. Keskeiset keinot ovat olleet lähtönopeuden tai räjähtävyyden treenaaminen, ennakointi ja ajoitus sekä tekemisen yleinen sopeuttaminen omiin lähtökohtiin. Olen myös pyrkinyt pitämään työkalujen määrän suppeana ja soveltuvuusalueen mahdollisimman laajana. Tutut ja treenatut tekniikat toppaavat ollemaan nopeampia.
Aggressio, painostaminen ja liike ovat IMO hyvä tapa tasoittaa nopeuseroa. Jos ei ehdi avopaikkoihin niin sitten niitä pitää tehdä itse. Vaikka mulla kellotettiin teininä yhtä nopea reaktioaika kun sen aikaisen käsipallomaajoukkueen maalivahdilla niin ihan turha alkaa tällä ruholla lekkimään jotain counterottelijaa. Tulee vaan nenä pipiksi ja paha mieli...
JarkkoP kirjoitti:
Vähän tuoreempaa dataa pitäisi saada muutaman päivän päästä, kun nyrkkeilyn ensimmäiset Suomessa kehitetyt testit lajinomaisen kuormituksen vaikutuksesta reaktionopeudeen ja voimantuottoon saadaan suoritettua. Testissä mitataan otteluharjoituksen erätauon aikana laktaatit, reaktionopeus näköärsykkeestä ja voimantuotto suorilla iskuilla.
Miten te vakioitte sitä kuormitusta? Sparrierähän on hankala säätää rasitukseltaan vakioksi verrattuna johonkin sellaiseen "hyppää 30 kertaa korkeudelle X" -tyyliseen kuormitukseen.
Vai onko ajatus nimenomaan se että laktaattiarvo toimii jonkinlaisena kuormituksen kontrollitekijänä ja noita muita arvoja verrataan nimenomaan siihen?
Äänestin melko hidas, vaikka olisin voinut äänestää myös että en tiedä. Mutta huomaan kyllä esim. sparreissa, että suojaus meinaa olla aina myöhässä vaikka näenkin että nyt kaveri lähtee lyömään. Ehdin nostaa käsiäni kohti suojausta, mutta en riittävästi. Sama potkujen kanssa, sääri on nousemassa blokkiin liian myöhään ja kaverin jalka pamahtaa reiteen/kylkeen/päähän/johonkin muualle.
Siitä olen kyllä varma, että nopea en ainakaan ole. Vuosien kestävyysharjoittelu on jättänyt jälkensä enkä usko että mitään nopeusgeenejäkään on siunaantunut. Hitaalta tuntuu erityisesti kun pitäisi lyödä lyöntisarjoja, nyrkkeilysäkillä tuon huomaa oikein erityisesti.
"En tiedä" Kun reaktiot on todella nopeat, kiitos kai kuuluu videopeleille. Toisaalta sitten taas potkut tuntuu lähtevän turhan hitaasti ja kyllä lyönnitkin ennen lähti paljon nopeammin (se ei nyt ole mikään ihme kun 20 kiloa enemmän painaa ) Noh kaipa vastaus olis keskiverto tai melko nopea, mutta meni jo "en tiedä" vaihtoehtoon
JarkkoP kirjoitti:
Testissä mitataan otteluharjoituksen erätauon aikana laktaatit, reaktionopeus näköärsykkeestä ja voimantuotto suorilla iskuilla.
Hienoa.
Kuinka te mittaatte näköärsykkeestä reaktionopeuden ja voimantuoton?
Jarno Heikkinen
45 neliön kämmpä oli täynnään lihaksikkaita ja äärimmäisen päihtyneitä voimmamiehiä
"My karate is as simple as walking up to somebody and hitting them, something I saw some 29 years ago." Dennis Jones
"Perkele, mä oon hyppiny narua pikkupojasta asti!" Meskus
"Gorgoroth on edelleen kuraa" TimoS
) Noh kaipa vastaus olis keskiverto tai melko nopea, mutta meni jo "en tiedä" vaihtoehtoon