Nopea vai hidas

[JarkkoP]

Testistä sen verran, että se on osa Esa Hukkasen (päävalmentaja 2000-2004) gradua, jota hän työstää opiskellessaan nyt valmennus- ja testausoppia Jyväskylän yliopistossa. Testit toteutetaan yhteistyönä yhdessä Hukkasen, KIHU:n, Pajulahden urheiluopiston ja SNL miesten maajoukkueen kanssa.

Testissä mitataan kolmea parametria: reaktionopeus/iskuvoima, veren laktaattikonsentraatio ja syke. Tarkoituksena on, että nyrkkeilijät suorittavat testit kilpailuun valmistavan kauden sekä kilpailukauden aikana.

Reaktionopeus ja iskuvoima
Nyrkkeilijä lyö iskutyynyyn otteluun valmistavan verryttelyn jälkeen, sekä välittömästi jokaisen erän päätytyyä. Jokaisella kerralla lyödään kolme etukäden ja kolme takakäden suoraan näköärsykkeestä. Tämä toteutetaan siten, että testin johtaja sytyttää valolampun iskutyynyn vieressä satunnaisesti muuttuvin väliajoin. Iskutyyny mittaa reaktionopeuden ja iskuvoiman.

Verinäyte
Ensimmäinen näyte otetaan ennen ensimmäisiä reaktioiskuja. Loput näytteet otetaan aina erän päättymisen jälkeen suoritettavien seuraavien reaktioiskujen jälkeen.

Syke
Nyrkkeilijän syke kirjataan ylös heti erän päätyttyä.

Otteluharjoituksen kuormitusta on mahdotonta vakioida täysin missään kamppailulajissa, kun otteluharjoitus tehdään kilpailunomaisesti. Syke ja laktaatit kertovat kuitenkin kuormituksen tason erän jälkeen. Kuormituksen tason vaikutusta voidaan arvioida reaktionopeuteen ja iskuvoimaan.

Yksittäiset testitulokset eivät vielä hirveästi kerro, mutta kun testejä suoritetaan säännöllisesti muutaman vuoden ajan, niin aletaan saada jo hieman viitearvoja ja taustatietoja tuloksia edeltäneestä harjoittelusta. Testit itsessään eivät tee kenestäkään parempaa kamppailijaa, mutta ovat hyvä työkalu harjoittelun tehostamiseen ja kehittämiseen. Tämä toki edellyttää, että testissä kyetään mittaamaan todellisessa kilpailusuorituksessa merkityksillisiä ominaisuuksia. Lisäksi valmentajalla tulee olla riittävä osaaminen lajisuorituksessa vaadittujen ominaisuuksien kehittämiseen. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta ei aina välttämättä sitä olekaan.

Sen verran muisti heittää, ettei tämä testi taida ainakaan ensimmäinen suomalainen testi tai tutkimus asian tiimoilta olla. Muistaakseni vuonna 2006 tehtiin tutkimus, jossa tutkittiin kuormituksen vaikutusta takimmaisen käden suoran iskuvoimaan. Sitä en kyllä muista, että kuinka tuolloin kuormitus tapahtui ennen iskuvoiman mittaamista. Ainakin 80-luvulla tutkittiin nyrkkeiljiän kuormitusta ja palautumista ottelun ja otteluharjoituksen aikana. Joitain tuloksia on papereiden joukossa, mutta ne ovat niin hyvin jemmattu, etten niitä tähän hätään löydä.

[Kalle Toroska]

Ainakin 80-luvulla tutkittiin nyrkkeiljiän kuormitusta ja palautumista ottelun ja otteluharjoituksen aikana. Joitain tuloksia on papereiden joukossa, mutta ne ovat niin hyvin jemmattu, etten niitä tähän hätään löydä.

Potkunyrkkeilyssä tällainen testi on tehty AMK opinnäytetyön osana Tuomas Paavolan toimesta. Saako linkittää? Modet poistakoo jos ei saa, vaikka julkinen dokumentti toki on. Minusta tuo oli aika mielenkiintoinen tutkimus.

http://www.theseus.fi/handle/10024/15186" onclick="window.open(this.href);return false;

[JarkkoP]

Mielenkiintoinen opinnäytetyö, jossa yhdistyy hieman tutkimustyö ja lajianalyysin osia. Viittasin juuri tuohon Pallaspuron tekemään tutkimukseen. Siitä on jo aikaa, kun asiasta Pallaspuron kanssa keskustelin, mutta muistelisin näin, että tutkimustulokset eivät kerro aivan koko totuutta. Yksi tutkimuksessa mukana olleista nyrkkeilijöstä saavutti olympiapronssia ja toisissakin olympialaisissaan ylsi puolivälierään.

Iso osa tuosta potkunyrkkeilyn tutkimuksesta esittelee fyysisiä ominaisuuksia ja niiden mittaamista sekä kehittämistä. Nyt näytti siltä, että melko paljon oli otettu suoraan Meron ja Heinosen kirjoista. Toki tieto on tarpeellista, mutta itse kaipaisin hieman enemmän pohdintaa fyyisisten ominaisuuksien merkityksestä ja kehittämisestä lajinomaisesti.

Tutkimustulokset olivat odotetunlaisia. Joskin erittäin olennainen seikka mielestäni on, että mitä kehässä tapahtuu, kun ottelijat kuormittavat itseään tuolla tavalla. Kuormitus voi olla korkea ja fysiikkakin hyvä, mutta puutteellinen lajitaito jättää itse suorituksen heikkotehoiseksi.

Tutkimukset ovat tarpeellisia lajissa kuin lajissa. Olennaista kuitenkin on se, että mihin tutkimustulokset johtavat. Melko usein käy niin, että hyvänkään tutkimuksen jälkeen käytännön tasolle muutoksia ei juurikaan jalkaudu. Osaatko muuten Kalle sanoa, että vaikuttiko Tuomaksen opinnäytetyö tai Anna-Leena Riekkolan tekemä lajianalyysi jotenkin suomalaisten potkunyrkkeilijöiden harjoitteluun tai valmentautumiseen?

Laajemman vaikutuksen saaminen koko lajikentälle vaikuttaa mielestäni hieman haasteelliselta suoamalaisissa kamppailu-urheilulajeissa. Toki ammattimaisessa perusharjoittelussa testit ja kontrolliharjoitteet ovat olennainen osa, ja ohjaavat harjoittelua. Kamppailulajeissa on haasteellista luoda olosuhteet ja puitteet ammattimaiselle valmentautumiselle. Joskin Turussa on onnistuttu tässä hyvin taekwondon osalta ja mielenkiinnolla seuraan myös miten Hardknocks Helsinki kehittyy toiminnassaan.

[Kalle Toroska]

Osaatko muuten Kalle sanoa, että vaikuttiko Tuomaksen opinnäytetyö tai Anna-Leena Riekkolan tekemä lajianalyysi jotenkin suomalaisten potkunyrkkeilijöiden harjoitteluun tai valmentautumiseen?

En valitettavasti osaa sanoa, olen vain perusharrastaja enkä riittävän sisällä lajissa että olisi tuosta tietoa. Törmäsin tähän tutkimukseen etsiessäni tietoa potkunyrkkeilijöiden harjoittelusta. Sinänsä urheilijatestaus on tuttua, laji vaan eri.

[JarkkoP]

Ensimmäinen testitilaisuus suoritettiin onnistuneesti. Välittömät tulokset saatiin vain voimantuoton osalta, sillä verinäytteet menivät maanantaina labraan ja reaktionopeuden osalta ajat lasketaan erikseen. Tämänkaltaisen lajinomaisen testin läpivienti on yllättävän työlästä, ja vaatii kahdeksan henkilöä testaukseen + pari muuta henkilöä pyörittämään otteluharjoitusta. Nyt sykkeet jäivät mittaamatta ja kirjaamatta.

Polarin tiimilaitteiston liittäminen osaksi testikokonaisuutta olisi hyvä lisä, sillä se mahdollistaisi reaaliaikaisen kuormituksen seurannan sykkeiden perusteella. Tämän perusteella valmentajat voivat ohjeistaa testattavaa nostamaan tempoa, jos tahti on liian verkkainen.

Tulevaisuudessa testiä kannattaa kehittää siten, että mitataan vain pelkkää reaktionopeutta, mutta kuitenkin siten, että iskun on oltava riittävän voimakas. Ensimmäisen testikerran perusteella urheilijoilla oli taipumusta lähteä hakemaan mahdollisimman kovaa iskua, joka puolestaan näkyi reaktioajassa. Nyrkkeilyottelussa voidaan katsoa reaktionopeudella olevan suurempi painoarvo, kuin iskuvoimalla.

Testissä käytetty laitteisto oli pääosin rakennetty KIHU:ssa Jyväskylässä ja joitain komponentteja oli saatu/tilattu Englannista.

Iskuvoiman osalta kovimmat tulokset iskivät painavimmat nyrkkeilijät. Kovin takakäden isku oli reilut 300 kg ja kovin etukäden suora 246 kg. Etenkin tuo etukäden suoran 246 kg on melkoinen tulos, sillä se oli kovempi, kuin mitä suurin testatuista löi takakäden suorallaan. Edellä mainitut tulokset iskivät eri nyrkkeilijät, ja kahdesta eri painoluokasta.

Sparrien intensiteetti hieman vaihteli, mutta yleisesti ottaen intensiteetti oli melko lähellä kilpailuottelua. Lattiassa kukaan ei käynyt, mutta polvet notkuivat ajoittain.

Testien liittäminen osaksi maajoukkueen vuosittaista leiritystä on periaatteessa yksinkertaista. Haasteellisin tehtävä on saada testissä vaadittava henkilöstö kasaan kyseisinä ajankohtina. On hyvinkin mahdollista, että testi otetaan osaksi maajoukkueen testipatteria. Nykyisellään maajoukkueen testileirejä on kahdesti vuodessa. Mikäli reaktionopeutta mittaava testi liitetään maajoukkueen testipatteriin, tulisi siihen osallistuvat henkilöt käytännössät testata neljästi vuodessa. Joskin kilpailukaudelle sijoittuvat testitilaisuus on huomattavasti helpompi ja kevyempi toteuttaa.

[sivarinlötkö]

Osaan räpsäyttää kädellä lantiolta vihulaista silmiin melko nopeasti niin ettei moni ehdi reagoimaan, mutta jujutsussa tämä ei pahemmin näy vaan olen hidastakin hitaampi. Tiedä sitten.

[jarkko]

Erittäin mielenkiintoista meininkiä menossa nyrkkeilyssä. Kiitos JarkkoP jakamisesta!

Meillä oli jokin aikaa sitten hyvähköä kehittelyä, jota ikuisessa kaupungissa asti käytiin esittelemässä (April 8th, 2008 International Symposium Science and Taekwondo, Rome, Italy)...mutta aika- ja resurssipulan vuoksi ei saatu kovin systemaattista toteutusta aikaan kuitenkaan. Lähinnä jäi laitteiston toimivuuden testaamisen ja muutaman yksittäisen testin tekemisen asteelle. Tarve on mielestäni olemassa, joten ehkäpä sopivassa kohdassa pitää taas tarttua härkää sarvista. Ohessa esityksen slidet:

[tohtorismies]

Iskuvoiman osalta kovimmat tulokset iskivät painavimmat nyrkkeilijät. Kovin takakäden isku oli reilut 300 kg ja kovin etukäden suora 246 kg. Etenkin tuo etukäden suoran 246 kg on melkoinen tulos, sillä se oli kovempi, kuin mitä suurin testatuista löi takakäden suorallaan. Edellä mainitut tulokset iskivät eri nyrkkeilijät, ja kahdesta eri painoluokasta.

Teittekö millasella porukalla tämän?

Oliko yhden salin miehet vai isompi otanta?

[JarkkoP]

Iskuvoiman osalta kovimmat tulokset iskivät painavimmat nyrkkeilijät. Kovin takakäden isku oli reilut 300 kg ja kovin etukäden suora 246 kg. Etenkin tuo etukäden suoran 246 kg on melkoinen tulos, sillä se oli kovempi, kuin mitä suurin testatuista löi takakäden suorallaan. Edellä mainitut tulokset iskivät eri nyrkkeilijät, ja kahdesta eri painoluokasta.

Teittekö millasella porukalla tämän?

Oliko yhden salin miehet vai isompi otanta?

Testiin osallistui maajoukkueen 10 miesnyrkkeilijää sarjoissa 56, 60, 64, 69, 75, 81 ja 91 kiloa. Joukossa oli yksi arvokisamitalisti ja puolenkymmentä lajiliiton ja olympiakomitean tuen piirissä olevaa nyrkkeilijää.

Reilussa puolessa sarjoista testiin osallistui Suomen parhaat nyrkkeilijät.

[Aihki]

Anteeksi nyt jo etukäteen, mutta miten nuo tulokset mitattiin ja miksi ihmeessä ne annetaan massan yksikössä?

[JarkkoP]

Nyrkkeilijät iskivät otteluharjoituksen erätauon aikana kolme kertaa etukäden ja kolme kertaa takakäden suoran näköärsykkeestä iskutyynyyn, jonka anturit mittasivat iskuvoiman. Nyrkkeilyhanskoihin kiinnitetyt valokennot mittasivat reaktionopeutta.

Kyselin itsekin testin aikana tarkempaa yksikkö, että ovatko näytölle ilmestyneet luvut kiloja neliösentille, neliötuumalle vai jollekin muulle pinta-alalle, tai kyseessä kenties jokin muu mittayksikkö. Laitteistosta osa oli tosiaan Englannista, eikä edes testinjohtaja osannut sanoa, että mikä on tarkempi yksikkö.

Periaatteessa yksiköllä ei ole juuri väliä, koska viitearvoja ei ole, ja vastaavanlaiset testit eivät ole vertailukelpoisia, elleivät ne ole laitteistoltaan ja suoritustavaltaan identtiset.

Olennaista onkin nyt kerätä sitä dataa ja viitearvoja tulevaisuuden testausta varten. Ja kuten aiemmin pohdiskelin, niin kenties testiä pitää vielä kehittää enemmän siihen suuntaan, että testaamisen painoarvo olisi enemmän reaktionopeuden puolella.

[Aihki]

Jos mitataan iskuvoimaa niin tässä kai nyt sitten kerrotaan maksimivoima?

Periaatteessa yksiköllä ei ole juuri väliä, koska viitearvoja ei ole, ja vastaavanlaiset testit eivät ole vertailukelpoisia, elleivät ne ole laitteistoltaan ja suoritustavaltaan identtiset.

Tämä on totta, mutta edellyttää sitten jatkossa koko ajan saman mittalaitteen käyttöä jos näitä lukuja halutaan johonkin käyttää.

[AlexMachine]

Mielenkiintoisia tuloksia. Näistä mittauksista on ollut jossain toisessakin ketjussa asiaa. Itse kun testailin erään porukan kanssa tällaista mittalaitetta niin huomasin että tulokseen vaikutti suuresti, iskikö hanska kädessä, vain remmien kanssa, ns läpi lyöntinä tai työntävänä, tai muutaman sentin läpi ja palautus.
Tulokset nimittäin heittelivät suuresti sen mukaan miten löi. Muistelisin että jabini hanskan kanssa antoi noin 150kg hanska kädessä (tässäkin kilot jostain syystä arvoina), remmien kanssa jabi karvan alle 190kg. Sama ilmiö toistui kun toisellakin kädellä. Jäi silloin kovasti vaivaamaan miten tuo laite mittaa, eli onko osuman pinta-alalla merkitystä/impaktin kestolla jne.

Mutta kaiken kaikkiaan tuo valokennojen lisääminen hanskoihin ja reaktioajan kellotus on varmasti hyvä juttu viemään harjoittelua eteenpäin.

[Aihki]

Pienikin pehmustus käden kovien osien ja mittaavan anturin välissä pienentää nimenomaan maksimivoimaa. Jos mitattaisiin iskun energiaa elikkä käden tekemää työtä niin vaikutus olisi pieni tai ei ollenkaan.

[MikaM]

Toistan yllä todetun; jos käytetään jatkossakin samoja laitteita, ongelmaa ei ole. Se, miten tekniikka vaikuttaa mittaukseen ei liene ainakaan yksilön kannalta haitallista, jos vertaa vain itseensä. Tällöin muutokset näkyvät suoraan ja oikein, kehyksessä. Samoin vaikuttaa tekniikka ottelussakin, joku voi ottaa koko ajan naputusta poskeen ilman minkäänlaista vaikutusta ja toinen lopettaa homman kertalyönnillä.
Ja tosiaan tuo valojuttu vaikuttaa hyvältä reaktionopeuden mittaamiseen. Saikohan sillä myös eroteltua reaktion ja toteutuksen?