Kilpailijoiden osuus

#16

MikaM kirjoitti: OT: tarviiko esim potkiksessakaan peruskursseja, vai onko se vain hyvä tapa saada uusi satsi sisään? Kun porukkaa tulee hissuksiin sisään, niin uusiin kavereihinkin pystyy vähä enempi keskittymään? Näin sinne ainakin meni, sisään vaan.

Tässä on se ongelma että treeneihin tarvittaisiin sitten aina 2-3 vetäjää. Yksi ohjaamaan perusryhmää, yksi ohjaamaan niitä vastikään tulleita ja yksi vielä ensimmäistä kertaa paikalla olevia. Kun niitä uusia tulokkaita olisi kuitenkin käytännössä lähes joka treeneissä.

#17

Näin meillä olikin. Ja joskus joku enemmän käyneistä saattoi jakaa kokemuksiaan. Toimii.
Tuosta prosentista vielä, sen ajan kun minä olin mukana, niin todella aikasin pyrittiin hankkimaan otteluita pojille. Joten joskus otelleita kaikista aloittaneista oli tuntuman mukaan hyvinkin puolet. Jos jatketaan aikojen alkuun, niin ei mitään hajua; seura on aika iäkäs.

Kalle Toroska · #18

Ehkä tämä menee hiukan sivuraiteelle, mutta pakko kysyä Andyltä. Ne aloittajat jotka päätyvät ottelemaan, niin kuinka se yleensä käytännössä menee? Seuraavatko valmentaja porukkaa ”sillä silmällä”, ja jos joku näyttää lupaavalta niin kysellään kiinnostusta otteluun? Vai kyselläänkö kaikilta yhteisesti? Vai onko se kenties treenaajan omalla vastuulla, että jos kiinnostaa niin asia pitää itse ottaa valmentajan kanssa puheeksi?

Mietin tätä vain siltä kannalta, että joitain voi kiinnostaa otteleminen, mutta eivät oikein rohkea tuoda sitä julki. Joillakin voi olla pelko että tekee itsensä naurunalaiseksi jos sanoo ääneen että haluaisikin (treenattuaan itsensä riittävälle tasolle) otella.
Eli kyselläänkö teillä tyyliin kaikilta peruskurssilaisilta jossain vaiheessa, että kiinnostaako otteleminen? Voi muutkin kuin Andy vastata, jos tässä on vaikka erilaisia käytäntöjä seurojen välillä.

#19

Ei kai tässä nyt kannata sen kummemmin kiistellä että mikä on oikea tapa tarkastella suhdelukuja. Kunhan jengi kertoo mitä tarkoittavat.

Karatessa taitaa olla niin että kilpaseuroja on melko pieni osa. Ja sitten kun otetaan kilpaseurat, on siellä vain suht pieni osa kilpailijoita. Jonkin verran jengi kokeilee jotain kilpailua joskus, vaikka valmennusta ei juuri seurasta löytyisi. Potkussa lienee yleisesti ottaen paremmin tietävää porukkaa karaten kilpailujuttujen suhteen. Itsellä jotenkin Wadon ulkopuoliset kuviot tältä osalta hyvin pitkälle näköhorisontin takana...

Ottelun suosion lisääntyminen olisi hyvä asia. Valitettavasti WKF:kin kai (?, olen ollut kuulevinaan juttua...) pelleilee liikaa suojilla ja niiden standardeilla. Luulisin äkkiseltään että sellainen toiminta on pidemmällä tähtäimellä omasta kuormasta syömistä ja tårta på tårta sinne takaisin. Vaikkapa fudiksessa homma pelittää hyvin sikäli että vain pallojen osalta on standardi ja ne leimat lukee noin ylipäätään about jokaisen ostamisen arvoisen pallon kyljessä. Esim säärisuojille, sukille, shortseille, kengille, ja paidoille ei ole kuin laadullisia lähinnä turvallisuuteen liittyviä vaatimuksia. Sponsorikuviot eivät ole suunnattuja lajiliitolle vaan ainoastaan suuremmalla mittakaavalla kisajärjestäjille, seuroille ja pelaajille. Muut temmeltävät vapaasti ja tekevät näin ihan sääntöjen puitteissa. Sori, vähän karkas.

Jörri · #20

Kisoihin kannustetaan meillä kaikkia alusta asti ja kisasparria on melko aikaisin, jo alkeiskurssin (n.2kk) loppuvaiheessa laitetaan panssarit päälle. Treeneissä on säännöllisesti sparria suojat päällä ja junnuille on oma otteluryhmä jossa pääsee heilumaan ilman että tarvii isoja pelätä. Kisoihin kun lähdetään mukaan pyydetään katsojiakin, tällä on todettu olevan suuri merkitys. Lähes kaikki katsomaan saadut ovat rohkaistuneet osallistumaankin. Tästä johtuu että n. vuoden treenanneista jo varmaan reilu puolet käy kisaamassa jossain vaiheessa.

Varusteista: TKD:ssahan tuo suojien WTF serti on pakollinen mutta valmistajia siinä on reippaasti joten sopivat kyllä löytyy, olisikohan "kisavarusteiden" ihan hyvälaatuisten hinta n 180-210€? (kypärä,hanskat, jalkapöytä-, sääri-, kyynärvarsi-,ala- ja hammassuojat) kalliimpia ovat sitten nuo elektronisen järjestelmän sukat jotka nekin maksaa sen 40€. Useilla seuroilla näitä on sitten seuran puolesta kun niitä ei tarvita kuin kisoissa.
Meillä on tarjolla kisaamaan meneville kypärät, hanskat ja sukat. (varustehankinnoissa -120€/kisaaja)
Maksamista helpottaa jo sekin että suurta osaa suojista tarvitaan jo ennen kisaamisen aloittamista sparratessa. Ne tulee siis hankittua "osissa".

PetriP · #21

Judossa silloin kun itse aloitin liki kaikki jotka eivät lopettaneet alkeiskurssiin ottelivat. Eli noin puolet. Nyt kun aloittajat ovat pienempiä se on kovasti seurasta ja vetäjistä kiinni, mutta arvelisin että hieman alle puolet.

#22

Lasse: Mitään "oikeaa" tapaa laskea suhdelukuja ei tietysti ole ja lähdin laskemaan tuota ottelemaan päätyvien osuutta aloittajista siksi että sitä kysyttiin. Eikä tietysti ole mitään järkeä verrata sitä kilpailijoiden osuuteen harrastajamäärästä, joka on täysin eri asia. Tätä protestoin.

Jos laskee tätä niin potkunyrkkeilyn harrastajia on joitain tuhansia ja aktiivikilpailijoita on vuodesta riippuen ollut 100-150 eli osuus on muutamia prosentteja, ehkä 3%. KBT:lla on tällä hetkellä kymmenkunta aktiivikilpailijaa ja ehkä 150 treenaajaa peruskurssilaiset ja satunnaiskävijät mukaan lukien. Eli joku 7% lienee järkevä arvaus mikä on ihan eri luku kuin se 1-2% mikä on osuus aloittajista. KBT on siis ottelijamäärältään Suomen suurin potkunyrkkeilyseura ja ottelijoiden osuus on poikkeuksellisen hyvä.

Kalle Toroska kirjoitti: Ehkä tämä menee hiukan sivuraiteelle, mutta pakko kysyä Andyltä. Ne aloittajat jotka päätyvät ottelemaan, niin kuinka se yleensä käytännössä menee? Seuraavatko valmentaja porukkaa ”sillä silmällä”, ja jos joku näyttää lupaavalta niin kysellään kiinnostusta otteluun? Vai kyselläänkö kaikilta yhteisesti? Vai onko se kenties treenaajan omalla vastuulla, että jos kiinnostaa niin asia pitää itse ottaa valmentajan kanssa puheeksi?

Mietin tätä vain siltä kannalta, että joitain voi kiinnostaa otteleminen, mutta eivät oikein rohkea tuoda sitä julki. Joillakin voi olla pelko että tekee itsensä naurunalaiseksi jos sanoo ääneen että haluaisikin (treenattuaan itsensä riittävälle tasolle) otella.
Eli kyselläänkö teillä tyyliin kaikilta peruskurssilaisilta jossain vaiheessa, että kiinnostaako otteleminen? Voi muutkin kuin Andy vastata, jos tässä on vaikka erilaisia käytäntöjä seurojen välillä.

Kaikilta aloittajilta ei olisi mitään mahdollisuutta kysellä asiaa henkilökohtaisesti ja semmoinen "rivissä käsi ylös kiinnostuneet" -systeemi olisi aika turha, etenkin niiden ujompien osalta. Peruskurssilla on muutenkin aika turha lähteä asiaa selvittelemään kun hyvältäkin vaikuttava kaveri voi jäädä pois kahden viikon kuluttua. Eli se varsinainen houkuttelu alkaa yleensä peruskurssin jälkeen noviisiryhmässä.

Joiltain tulee tietysti ihan suoraan kysyttyä että kiinnostaako, jos henkilö on aktiivinen ja kyselee neuvoja jne. Yleensä nämä myös tulevat itse sparrivuoroille ja muihin "lisätreeneihin" kahden viikottaisen noviisiryhmän treenin lisäksi. Yleisempi on kuitenkin nimenomaan tämä että kannustetaan käymään enemmän treeneissä ja tulemaan noviisiryhmän sijaan edistyneiden treeneihin kun taitotaso edes jotenkin välttää sinne. Sitten asiaa voidaan lähestyä tietysti niinkin että vetäjä sanoo toiselle vetäjälle että "tästä Villestä saadaan kyllä vielä hyväkin ottelija jos se jaksaa treenata". Tämä siis "Villen" kuullen.

Kokonaisuutena siis scouttaamme tarkkaan lupaavia uusia kykyjä mutta mitään "standardimenettelyä" kisaryhmään saamiseksi ei ole. En usko että meiltä jää sinne saamatta yhtäkään jolla olisi sekä edellytykset että halu ottelemaan.

Miksi se osuus on sitten kuitenkin niin pieni? Kisavarusteet eivät ainakaan ole syynä siihen mitä tuolla jotkut epäilivät taekwondon kohdalla ongelmaksi. Varusteet tarvitaan pääosin jo treenaamiseen harrasteryhmässä ja mahdolliset puuttuvat kypärät ja sukkamallin säärisuojat saa seuralta lainaksi ellei ole omia.

Suurin syy on se että potkunyrkkeily on oikeasti kova laji ja otteleminen vaarallista ellei tiedä mitä tekee. Ehdottomasti suurin osa harrastajista ei koskaan edes saavuta sellaista taitotasoa että otteleminen olisi turvallista ja järkevää. Perusharrastajan 2 treeniä/viikko tahdilla siihen meneekin monta vuotta ja siksi kilpailijat treenaavat paljon enemmän mihin useimmilla ihmisillä ei ole halua. Jossain vaikka nyt hanmoodossa tai BJJ:ssa kilpailumuoto on sellainen että järkevä otteleminen on mahdollista huomattavasti alemmalla taitotasolla ilman että sattuu pahempia vahinkoja.

Lisäksi osuutta alentaa se että lajin maine on sellainen että sen pariin hakeutuu paljon väkeä joilla ei ole mitään edellytyksiä saati haluja koskaan osallistua kilpailuun jossa yritetään potkia toista ihmistä täysillä päähän. Heille kyseessä on vaihtoehtoinen liikuntamuoto zumballe ja spinningille ja jo sparraaminen tai kovempi tekniikkaharjoittelu suojilla saattaa muodostaa ylittämättömän kynnyksen lajin jatkamiselle.

Maanlaajuisesti monien seurojen ongelmana on se että valmentajilla ei ole joko motivaatiota tai osaamista viedä kiinnostuneita harrastajia ottelu-uralle. Jos seurassa ei ole yhtään ottelijaa esimerkkinä eikä kukaan koskaan kysy että olisiko jollain halua kilpailemaan niin vaatii todella kovaa omistautumista itse hankkiutua kehään.

Kari Aittomäki · #23

Onko mielestänne kilpailumenestys toimiva markkinointikeino? KBT nyt ainakin sitä käyttää ja näkömuistini mukaan karateseura Renshinkan.
Vaan eikösse se ikäänkuin nosta seuran kynnystä päästää treenaajia "edustamaan"?

Jörri · #24

En ole menestyksen markkina-arvoa tutkinut, mutta kyllä se mainittua tulee herkästi.

TKD puolella ainakin harrastajasarjan matseihin osallistuvat saavat kyllä meidän puolesta olla juuri niin tumpeloita kuin ovat, turvallisuuden puitteissa kuitenkin. Niin se oli se myöhempi EM-3 ekoilla kerroilla

.

Matsaamaan jos haluaa niin pitäähän matsaamaan päästä. Ei se meidän mainetta pahenna. Pikemminkin iso porukka kisa-areenoilla nostaa profiilia ja uusien on helppo tulla mukaan, vertaistukea on sitten varmasti tarjolla ottelun jälkeen.

#25

Tuosta kilpailumenestyksen käyttämisestä markkinoinnissa kysyttiin ihan vasta Pakkiksella ja laiskuuttani copypastean vastaukseni tänne.

http://www.pakkotoisto.com/kamppailulaj ... ityksesta/" onclick="window.open(this.href);return false;

Andy kirjoitti: keskustelen ihan järjestelmällisesti treenaajiemme kanssa tiedonhankintamielessä ja yritän selvittää miksi he ovat valinneet juuri meidän seuramme, miksi ovat jatkaneet treenausta kun suurin osa saman peruskurssin harrastajista on lopettanut, mitkä treenit ovat hauskimpia jne. On ihan yleistä että harrastaja kertoo valinnan syyksi seuran menestyksen.

Se että seura on menestynyt (ja tuomme sitä voimakkaasti esille mainonnassamme) on yleinen syy valita juuri KBT eri vaihtoehdoista. Peruskurssilaisellahan ei yleensä ole kovin tarkkaa käsitystä lajeista vaan kyse on enemmän siitä että haluaa treenata "jotain kamppailujuttuja". Ehkä vielä niin että karatet ja vastaavat tuntuvat tylsiltä ja muinaisaikaisilta joten vaihtoehtoina ovat lähinnä potkis, thaikku, subbari, BJJ, vapari ja nyrkkeily. Seuroja näissä lajeissa on lähialueilla kymmenkunta. Eli treenaajamäärän lisäys ei tule niinkään siitä että ihmiset saisivat kuulla mediasta hienosta lajista jota voisi harrastaa vaan siten että kun he etsivät sopivaa vaihtoehtoa he valitsevat juuri meidät.

Logiikka on siinä että kun seuran ottelijat ovat pärjänneet niin se on harrastusta miettivälle todiste siitä että opetus on sellaista että siinä kehittyy. "Jos se kelpaa Suomen mestarille niin se kelpaa minullekin." Toki on tärkeää korostaa että kilpaileminen ei ole pakollista koska ihmisillä voi ihan oikeasti olla tällainen käsitys ja suurin osa ei sitä kuitenkaan halua. Tietysti huomattava osa aloittajista ei mieti näitä vaan tulee ensimmäiseen seuraan jonka peruskurssimainoksen näkee tai valitsee esim. sijainnin ja treeniaikojen perusteella.

EDIT: Tässä on vielä se että erityisesti seuran kilpamenestyksestä ovat kiinnostuneet ne joilla on kova halu päästä kilpailemaan ja menestymään lajissa. Ja nämä ovat tietysti juuri sitä porukkaa jota urheilullisesti kannattaa haalia seuraan.

En ihan ymmärtänyt tuota kysymystä kynnyksestä päästää harrastajia edustamaan. Mutta jos kyse oli siitä että markkinointisyistä pitäisi jotenkin varmistella että "aina" vain voitetaan niin ei se niin mene. Kun puhutaan amatöörikisoista niin siellä tulee voittoja ja tappioita vuorotahtiin - kaikille. Jos johonkin kisoihin mennään ja vaikka koko joukkue häviää matsinsa niin ei se nyt ole mikään ongelma tai että "seuran kunnia" olisi jotenkin vähentynyt.

Kun onhan siellä niitä voittoja ja mestaruuksiakin mukana ja niitä voi juhlia. 10 tappiota ja 5 voittoa on paljon parempi kuin 1 voitto ja 0 tappiota. Todennäköisesti tämä 15 matsin ottelijakin on taidoiltaan paljon parempi.

Kari Aittomäki · #26

Mä olen kyllä ollut havaitsevinani aikasmoisia paineita "pärjäämiseen".
En nyt viitti lajeja tai nimiä jaella kun ovat tuttuja ukkoja ja tunnettuja, mutta ihan selkeää matchmaking-valehtelua ja kusetusta on tullut todistettua. Ei nyt sääntönä mutta melko usein kuitenkin.

Motiivia on vaikea tajuta muulla tavoin kuin menestymispaineitten kautta.

Tätä ei pidä sekoittaa joittenkin valmentajien käyttämään oman matsaajan sumutukseen. Sällin saaminen kehään asti on taitolaji ja joskus vaatii aikamoista kikkailua. Yhdellä aktiivilla on jopa kaamean tarkka silmä tässä suhteessa.. ja oudosti miltei aina se lopputulema on positiivinen.

#27

En ehdi nyt tarkemmin kirjoittaa kun on kiire treeneihin mutta kyllähän tuollaista siis on. Tarkoitin vain että me emme harrasta sitä ja minusta se on seuran kokonaismenestyksen kannalta huono idea. Salikisoista tulee noin ehkä enemmän voittoja mutta isommat meriitit jää saamatta.

#28

Kokonaisuutena homma menee ottelijan kannalta niin että sillä ei ole väliä kelle ja missä olet hävinnyt. Merkitystä on vain sillä kenet olet voittanut ja mitä mestaruuksia ja mitaleita olet saavuttanut. Jos voitat tänään maailmanmestaruuden niin ei ketään kiinnosta se jos hävisit pari vuotta sitten Jyväskylän kansallisissa jollekin perusottelijalle. Todetaan vain että onpa tapahtunut nopeaa kehitystä kun olet nyt maailmanmestari.

Rekordien keräämisestä seuraa vain että saa matseja vähemän ja kehittyy vähemmän. Etenkin kun ei saa niitä kovia matseja jotka vievät eniten eteenpäin, tuli voitto tai tappio. Ja jos mielii korkealle niin jonain päivänä on kuitenkin edessä se hetki kun vastustajaa ei voi enää valita. Ja kun se tulee vaikka nyt MM-kisoissa niin on paljon parempi jos tilanteesta on jo kokemusta.

Esim. Lauri Suomelallahan ei ole saavutuksiin ja kykyihin nähden kovinkaan hyvä rekordi http://www.kickboxingteam.com/kickboxing-team/fighters/" onclick="window.open(this.href);return false; (16-8) mikä johtuu juuri siitä että häntä on alusta lähtien viety koviin paikkoihin. Hän otteli jo 14-vuotiaana aikuisia vastaan ja 15-vuotiaana meni miesten SM-kisoihin. 16-vuotiaana ei sitten enää SM-kisoissa vastustajat pysyneet pystyssä.

Joku järki hommassa pitää tietysti olla, etenkin junioreiden ja ihan aloittelijoiden kohdalla. Ei ole yleensä järkeä lähteä ottamaan matsia josta etukäteen tiedetään että täyden ajan ottaminenkin vaatii erityisen onnistumisen eikä voittoon ole mitään mahdollisuutta. Mutta kyllä lähtökohtaisesti altavastaajana pitäisi nousta kehään jos jonkinlainen voitonmahdollisuuskin on.

Jopo · #29

Minulla on viidestä viiemisestä matsista kaksi voittoa, potkiksessa voittoja ei ole kuin yksi. En nyt kuitenkaan koe, että näyttäytyisin edustamalleni seuralle taakkana. Saatikka, että voittojen kerääminen salikisoista olisi ollut jotenkin parempi, edes siinä tapauksessa että KBT haluaisi minua markkinoinnissaan käyttää.

#30

Ei me sua Jopo hylätä. :3some:

Potku.net

Potku.net