Pelkäätkö treenatessa, että menet rikki?

#16

Tarkoitatko tuossa pariharjoittelua, sparria, ottelua vai itsepuolustusta/taistelua?

Invictus · #17

No eikös potkujen torjuminen kyynerpäällä aika järjetöntä ole? Kevyessä tekniikkaharjoittelussahan se nyt on lähinnä kiusantekoa potkaisijan kannalta ja kovempia potkuja taas en kyllä itse lähtisi kyynerpäällä torjumaan...

DeusVult · #18

Itsellä nyt kävi mielessä lähinnä joku kevyt sparrailu tai jonkinlaiset pariharjoitteet. Minusta ainakin tuntuisi vähän hölmöltä vaatia sitä potkaistavaa olemaan pitämättä käsiään siellä välissä niin että voisin helpommin potkaista sitä kylkeen. Se olisi vähän kuin alkaisi kiukuttelemaan parille että älä kokoajan liikuta päätäsi etten lyö vahingossa otsaan kun se sattuu. Tietysti jos harjoitteen idea on nimenomaan potkia vapareita sinne kylkeen, niin tietenkin silloin varmasti käy ärsyttämään jos siellä onkin kyynärpää tai joku muu luu edessä koko ajan.

#19

No siis. Tässä hieman kuvaa kiertopotkun blokkaamisesta kaksin käsin. Kyse on ottelutilanteesta eikä blokki ole ihan täydellinen ja vasen käsi on kiertynyt huonosti niin että kontakti tulee kyynärluuhun. Olisi siis parempi ottaa sääri vastaan kyynärvarren kämmenpuolella. Huomatkaa kuitenkin että blokkaaja on oikeaoppisesti laskenut painoaan voimakkaasti ja saa siksi otettua potkun rintakehän korkeudelle eikä vatsaan missä se olisi tehokkaampi. Potku myös menee hieman liian ylös.

Nyt jos blokkaaja alkaisi kalastella kyynärpäällä kontaktia sääreen niin hänenhän pitäisi tietysti tunkea niitä kyynärpäitä irti vartalosta. Jos näin tekee niin siinä käy ennemmin tai myöhemmin niin että potku menee kyynärpäiden ali ja osuu vaparina vatsaan mikä ei ole kovinkaan mukavaa.

Muistan kun takavuosina Miika Lumilampi tyrmäsi Nordic Openissa jonkun puolalaisen hojomestarin tällä tavoin ja tuomari olisi saanut laskea vaikka viiteenkymmeneen ennen kuin kundi pääsi ylös. Kyseessä oli illan viimeinen matsi ja vähän aiemmin Suomen joukkueesta joku oli huutanut isoon ääneen että "Tyrmää se jo että päästään hotellille!" 8-)

Koska tämä ei ole ottelussa käytännöllinen tekniikka ja aiheuttaa vaaraa treeniparille en näe mitään järkeä käyttää sitä treeneissäkään. Jos joku tekee niin minulle, haen yleensä tahallaan sen kovan osuman vatsaan ja käsken miettiä asioita uudelleen.

Se on tietysti sitten oma lukunsa jos kyynärpääosumat johtuvat potkutekniikasta, joka suuntautuu melkein suoraan alhaalta ylös. Tämä yhdistyy yleensä siihen että tukijalka ja lantio ei käänny ja potku jää niin vajaaksi että osuma tapahtuu jalkapöydällä tai nilkalla ja se muuten sattuu. Tällöin ongelma on potkaisijan päässä ja on korjattava sieltä.

Etupotkuun kyynärpään lyöminen eteen varpaiden vahingoittamiseksi on sitten taas ihan tehokas tekniikka ottelussa ja pyrin tekemään sitä. Koska se toimii sitä kannattaa mielestäni myös harjoitella ainakin sparrissa. Pariharjoitteluna se olisi kyllä vähän ikävää.

Kari Aittomäki · #20

Andy kirjoitti: Etupotkuun kyynärpään lyöminen eteen varpaiden vahingoittamiseksi on sitten taas ihan tehokas tekniikka ottelussa ja pyrin tekemään sitä. Koska se toimii sitä kannattaa mielestäni myös harjoitella ainakin sparrissa. Pariharjoitteluna se olisi kyllä vähän ikävää.

Ihan tosi?
Mun aikana tuollainen oli ehdottomasti tuomittavaa aivan joka suhteessa.
Noin ylöjään hahmotan sekä sparrin että kamppailusportin toimintana jonka tarkoitus on tehdä itsestä vahva. Ei siis vastustajasta heikkoa.

Itse aiheesta, mä aina varoin näitä sätkähtelijöitä. Siis jotka tekee odottamattomia liikkuja pelästyessään. Olen saanu jonkinkerran esim sormen silmään ku jätkä säikky, mitä lieneekään sitte pelästynyt. Osaavan treenikaverin kanssa voi kyllä roimia aika huoletta.

Kuinkas moni muuten on treenannu jalkapöydän lihaksia, kordinaatiomielellä siis? Heilutellu varpaita ja käännelly jalkaterää ja semmosia. Sehän on nimenomaan iskupinta-alan esiintyöntämistä, impaktiin valmistavaa pikkutreeniä.
Heh, erästä likkakaveriani homma jopa häiritti, se koki sen jonkinlaisena prostestina tilannetylsyyden suhteen. Fiksu mimmi.

#21

Minun asenteeni on se että matsissa voittoa haetaan kaikilla sääntöjen sallimilla keinoilla. Harjoittelu sitten turvallisuuden rajoissa niin että se tukee voittamista mahdollisimman hyvin.

PetriP · #22

Eturistiside leikkauksen jälkeen varon polvia. Ennen jään huonoon tilanteeseen kun annan polvien vääntyä

Invictus · #23

Andy kirjoitti: No siis. Tässä hieman kuvaa kiertopotkun blokkaamisesta kaksin käsin. Kyse on ottelutilanteesta eikä blokki ole ihan täydellinen ja vasen käsi on kiertynyt huonosti niin että kontakti tulee kyynärluuhun. Olisi siis parempi ottaa sääri vastaan kyynärvarren kämmenpuolella. Huomatkaa kuitenkin että blokkaaja on oikeaoppisesti laskenut painoaan voimakkaasti ja saa siksi otettua potkun rintakehän korkeudelle eikä vatsaan missä se olisi tehokkaampi. Potku myös menee hieman liian ylös.

Nyt jos blokkaaja alkaisi kalastella kyynärpäällä kontaktia sääreen niin hänenhän pitäisi tietysti tunkea niitä kyynärpäitä irti vartalosta. Jos näin tekee niin siinä käy ennemmin tai myöhemmin niin että potku menee kyynärpäiden ali ja osuu vaparina vatsaan mikä ei ole kovinkaan mukavaa.

Muistan kun takavuosina Miika Lumilampi tyrmäsi Nordic Openissa jonkun puolalaisen hojomestarin tällä tavoin ja tuomari olisi saanut laskea vaikka viiteenkymmeneen ennen kuin kundi pääsi ylös. Kyseessä oli illan viimeinen matsi ja vähän aiemmin Suomen joukkueesta joku oli huutanut isoon ääneen että "Tyrmää se jo että päästään hotellille!" 8-)

Koska tämä ei ole ottelussa käytännöllinen tekniikka ja aiheuttaa vaaraa treeniparille en näe mitään järkeä käyttää sitä treeneissäkään. Jos joku tekee niin minulle, haen yleensä tahallaan sen kovan osuman vatsaan ja käsken miettiä asioita uudelleen.

Se on tietysti sitten oma lukunsa jos kyynärpääosumat johtuvat potkutekniikasta, joka suuntautuu melkein suoraan alhaalta ylös. Tämä yhdistyy yleensä siihen että tukijalka ja lantio ei käänny ja potku jää niin vajaaksi että osuma tapahtuu jalkapöydällä tai nilkalla ja se muuten sattuu. Tällöin ongelma on potkaisijan päässä ja on korjattava sieltä.

Etupotkuun kyynärpään lyöminen eteen varpaiden vahingoittamiseksi on sitten taas ihan tehokas tekniikka ottelussa ja pyrin tekemään sitä. Koska se toimii sitä kannattaa mielestäni myös harjoitella ainakin sparrissa. Pariharjoitteluna se olisi kyllä vähän ikävää.

No tämä viestihän avasi aihetta aika tyhjentävästi omalta kohdaltani - kiitoksia siis

Ajattelinkin, että joissain tilanteissa sillä kyynerpäällä torjunnan hakeminen (potkuihin siis - ainakin muay thaissa ja defendossa tälläisiä on itseä opetettu käyttämään lyöntejä vastaan mutta potkuja vastaan ei) saattaa olla juttu jolla on paikkansa, mutta ilmeisesti se ei tosiaan mikään yleispätevä juttu ole.

Aiheeseen liittyen - miksiköhän muay thaissa ei opeteta blokkaamaan kiertopotkuja käsillä (paitsi ylös vedettyjä tietty), mutta potkunyrkkeilyssä tämä tuntuisi olevan se optimaaliseksi opetettu vaihtoehto? Seurakohtaisia eroja toki on kuten aina kaikessa, mutta noi siis näissä missä ite harjoitellut. Tämä tosin taas tosiaan menee vähän ohi aiheen, mutta...

Niin no itse alkup. aiheesta... En vammoja treenatessa oo osannut pelätä. Ainut läihin tähän rinnastettava juttu itellä on ollut se, että kun oon ite potkaissut riittävän monta kertaa suoraan kaverin sääriblokkiin niin ihan hetkeen ei vaan tee mieli mieli potkia reiteen eikä kroppaan. Lienee tosin yleinen ilmiö alotteiljoilla/noviiseilla.

Pystypainia en en oo määrällisesti kovin paljoa treenannut, mutta kyllä nuo vähänkin korkeammat heitot hiukan jännitti, että missäs kunnossa niistä tullaan alas... No No en heittopussina niisä ikinä itteäni rikkonut paitsi yhden suht reippaan heittäjän käsittelyssä kävi niin, että tarrasin tähän treenikaveriin todella lujaa kiinni siinä vaiheesa kun ilmalento oli jo lähdössä ja...noh, lopputuloksena oli se että putosin pinon alimmaiseksi niin että heittäjämies rojahti kyynerpää edellä päälleni (ihan ihnimillen vahinko siis) ja kyllä tosta jokunen treeni jäi melko kivuliaan ruhjeen vuoksi väliin.

Poista käyttäjä 3276 · #24

Kieltämättä pelottaa ittensä rikkominen ihan perkeleesti, nyt kun treeneihin ois tarkotus palata. Eipä siinä, kyllä mun pitäis tietää miten treenata turvallisesti, mutten oikein luota siihen että osaisin himmailla tarpeeksi - tää on uus kontrollin taso jonka joudun sisäistää.

Inhottaa ajatus potkimisesta, ton polviremontin jälkeen. Saa varmaan aika kauan hakea ilmaanpotkimisen kautta sitä fiilistä, enneku kontaktia lähtee ottamaan edes pikkasen.

En edes ajatellu aiemmin koko asiaa, koska ikinä en oo pelänny minkään rikkomista (iteltäni), ku ilman suojia on tottunu vetelemään niin lujaa kuin kontrolloidusti osaa ja kovetteluja on ainakin koko Combat Karate -reenailujen ajan tehny. Luottamus löytyi siihen, että työkalut kestää, tekniikka on oikeaoppista ja kontrolli ei petä - eli ylilyöntejä ei tule ja vahinkojen riskit on minimoitu. Nyt ei enää voi luottaa samalla tavalla, pitää vähäsen opetella varmaan tuntemaan itsensä uusiksi. Intohimo on samanlainen palo ku ennenki, mutta moni muu juttu on muuttunu.

Mutta pelätähän ei pitäis, fear is the mind-killer.

Born_Too_Late · #25

Pelkään/pelkäsin itseni rikkomista siinä määrin, että aikoinaan lopetin harrastamisen. Pari kertaa nilkkojen nyrjäytyksestä selvisi säikähdyksellä, mutta sitten kun onnistuin vuoron perään murtamaan molemmat, päätin, että arvostan kävelykykyä enemmän kuin kamppailukykyä

Ikävää sinänsä, koska Defendo on alkanut kiinnostamaan suhteellisen paljon. Ei silti uskalla. Tai elopainoa pitäisi pudottaa ainakin sen 20 kg.

#26

OT: "kyynerpää" pitäisi laittaa samanlaiseksi sanaksi kuin p.omppu, mistä tulee hymiö:

Vähintään sana kuuluu juomapeliin. Ainakin kolme on jo kirjoittanut sen tähän ketjuun.

#27

Jiu-Jitsu kirjoitti: Itse asiassa kyynärvarren luun murtuma potkutorjunnan seurauksena on varsin yleinen vamma vapaaottelussa. Nämä tosin jäävät usein katsojilta huomaamatta, sillä niiden vaikutus ottelukykyyn on yllättävän pieni. Kyynärvarressahan on kaksi luuta, ja yhdelläkin pärjää tarvittaessa.

Tämä on helppo uskoa, sillä itse olen nuorempana murtanut kiertopotkulla vastustajan kyynärvarren luun taekwondo-ottelussa jossain alle 70 kiloisten sarjassa. Vastustajan vammasta sain tietää vasta muutaman päivän kuluttua tapahtuneesta, sillä tämä jatkoi ottelua saamastaan osumasta huolimatta.

Veepee · #28

Vastauksena langan otsikkoon, ainoat pelkoni treenatessa liittyvät permantovoimisteluliikkeisiin (nehän ovat tosiaan yksi osaamisalue taidossa). Lähinnä puolivoltissa taaksepäin pelkään ranteideni puolesta. Kokovoltissa taaksepäin oli isoja mentaalilukkoja ja pelkojakin, koska teloin kerran nilkkani sen alastulossa. Muutaman kuukauden tauko auttoi ja se menee nyt varsin estottomasti.

Ja sitten kiertopotku-OT:

paljastus:

#29

Minulla on ollut sama ongelma, kuin monella muullakin kysymykseen vastannut: vanha vamma on luonut pelon. Teloin aikoinaan vasemman nilkkani kiertohyppypotkun alastulossa. Se ei oikein parantunut ja oli kipeä pitkään. Eniten se vaikutti vasemman jalan kiertopotkuun ja erityisesti taidon manji/shajo-gereihin. Kyseisestä potkusta tuli nopeasti erittäin huono, eikä se kerennyt parantua takaisin harrastusaikanani. Siitä puuttui kokonaan nopeuden vaatima rentous ja sitä kautta koko ajoitus oli pielessä.

Jotain kertoo se, että en pystynyt tekemään potkua läpimenevänä edes pistariin. Edes sen jälkeen, kun nilkka oli parantunut. Fiilis oli varmaan samanlainen, kuin hypnotisoidulla joka ei saa nostettua kättään ylös. Siihen tosin vaikutti suuresti toistojen erittäin pieni määrä.

#30

Andy kirjoitti: Etupotkuun kyynärpään lyöminen eteen varpaiden vahingoittamiseksi on sitten taas ihan tehokas tekniikka ottelussa ja pyrin tekemään sitä. Koska se toimii sitä kannattaa mielestäni myös harjoitella ainakin sparrissa. Pariharjoitteluna se olisi kyllä vähän ikävää.

Tätä kommenttia kun tässä on nyt hämmästelty ja pohdittu moraalin kannalta, niin eikös tilanne kuitenkin tyypillisesti ole se että ne kyynärpäät tulevat torjuntaan jos ovat tullakseen? Itse en näe kyynärpääalueen torjunnalle oikein vaihtoehtoa. Se että laittaa jotain jalan osaa jonkin etupotkua muistuttavan eteen tai toisaalta että tekee pyyhkäisevää käsitorjuntaa (sisään tai ulos) ovat mielestäni sellaisiin tilanteisiin joissa nämä tulevat kysymykseen. Nuo pyyhkäisyt, kuten karaten gedanbarai ovat mielestäni hieman pidempään etäisyyteen jossa tosiasiassa yritetään "torjunnalla" vaikuttaa vastustajaan, esim katkaista yhdistelmä. Tilanne taas jossa käsiä pidetään ylhäällä lyöntejä odottamassa ja potkuetäisyys on sellainen että mahaan osuu, en näe oikein muunkaan torjunnan tulevan kysymykseen kuin sellaisen jossa paketti pidetään kasassa ja annetaan kyynärpäiden seudun elää ja torjua potkuista ainakin osa tehosta pois.

Näkisin että tuossa on myös vähän sellaista kahden kauppaa. Kyllä minulla ainakin pitää tiettyjen tilanteellisten olosuhteiden täyttyä että ylipäätään potkin etupotkua. Pitää nähdä aukko ja pitää nähdä että se aukko ei luultavasti mene ihan heti umpeen. Tai sitten sen syntyminen. Että tietyssä mielessä jos toinen onnistuukin vahingoittamaan kyynärpäällä varvasta, siinä on kyllä paljon omaakin vikaa.

Voi tosiaankin olla että olisi peräti mahdollista opetella tekemään torjunta tahallaan vahingoittavana, mutta tässä näkisin myös sellaista riskiä että sillä hetkellä menettää paljon suojauksestaan eikä onnistuminen missään nimessä ole taattua. En tosin tiedä joskos joku tekisikin tuota jossain ja minkälaiset iskut tulevat tällöin kysymykseen. Jos sitä tekee hyvin, voisin kuvitella ettei nämä sellaisessa normaalissa telkkarikatsomisessa oikein edes maallikolle varsinkaan välity. Sellaisia piilotekniikoita.

Potku.net

Potku.net