Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Seura huipulle

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 18919
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Seura huipulle

#1

Viesti Andy »

Olen ilokseni havainnut seuramme viime vuosina nousseen uudelle tasolle. Potkunyrkkeilyn SM-kisoissa olimme tänä vuonna Suomen paras seura (viime vuonna toinen) ja on saatu kansainvälistä menestystäkin. Vapaaottelun SM-kisoissa meillä oli paras miesten joukkue. Ammattilaispuolella on toki vielä petraamista mutta se on luonnollisesti seuraava askel. Vasta aloitettiin thainyrkkeily, jossa ohjaajana on Lumpinin mestari ja lukkopainissakin on saatu ensimmäiset kisamenestykset. Samaan aikaan harrastajamäärä on kasvanut seuran nettisivujen kävijämäärät ovat tuplaantuneet, on saatu juttuja seurasta lehtiin aiempaa enemmän, seuran päävalmentaja käy ohjaamassa leirejä muualla, on vaikutettu järjestötasolla jne. Tilanne on kovin erilainen kuin esim. syksyllä 2006 jolloin käytännössä treenasi yksi yli-ikäinen ja lahjaton kilpailija plus sekalainen joukko harrastajia.

Itsekehut sikseen. Tarkoitus on pohtia miten seura saadaan keskitasolta huipulle tai ainakin selkeästi Suomen tasolla hyväksi seuraksi. Meillä on tietysti päävalmentaja ja seura-aktiivit tehneet vuosia töitä tason nostamiseksi, mutta en voi sanoa että kyseessä olisi mikään suunniteltu ohjelma, jonka tulokset olisi voinut ennakoida. Joitain asioita on toki tehty suunnitelmallisesti ja saatu näin tulosta mutta kokonaisuus ei ole ollut ihan tarkasti rakennettu.

Yritän tässä nyt hieman hahmotella tekijöitä joiden näen olevan nousun takana ja olisi kiva kuulla jos muilla on samanlaisia (tai erilaisia) kokemuksia. Huom. Keskityn tässä oman taustan takia kilpalajeihin mutta aivan samalla tavalla vaikka aikidoseura voi kasvaa ja menestyä. Siellä vain menestystä mitataan muuten kuin kisoissa, eli isolla määrällä taitavia ja aktiivisia harrastajia, korkeilla vyöarvoilla, aktiivisella leiritoiminnalla, Nuori Suomi sineteillä jne.

- Lajiosaaminen. Tämä on tietysti oltava kunnossa. Hyvälle kansalliselle tasolle voi mielestäni kuitenkin päästä vaikka seurassa ei olisi yhtään mestariohjaajaa. Vuosien kuluessa taito kuitenkin karttuu ja ohjaaja kehittyy oppilaidensa mukana. :idea: Perustaidot pitää kuitenkin olla ja leiritysten kautta hankkia lisäoppia niissä asioissa joissa ei ole mestari. Tärkeää on myös lajiosaamisen jakaminen. Jos seura halutaan isoksi ei riitä että on vain yksi suurmestari vaan osaamista pitää jakaa niin että on useita vähintään kohtuullisen hyviä ohjaajia, jotka vapauttavat päävalmentajan aikaa perusasiosta. Ja vapauttaa sitä niin että tämä voi luottaa oikeiden juttujen kehittymiseen.

- Harrastajamäärän kasvattaminen. Tämä on minusta se kaiken perusta ja oikeastaan kaikkein tärkein asia. Jopa lajitaitoja tärkeämpi, koska niitä voi aina kehittää mutta jos ei ole treenaajia, ei ole taitojakaan. Tärkeää on sekä sisäänoton kasvattaminen että harrastusajan pidentäminen. Oikeiden ohjaajien valinta oikeisiin ryhmiin ja treenien sisällön huolellinen miettiminen ovat tässä se juttu. Kriittisiä paikkoja ovat mm. heti peruskurssin jälkeen sekä kesäloman jälkeinen aika jolloin harrastajilla on ollut taukoa ja he palaavat treeneihin jos palaavat.

- Harrastajien nostaminen seuraavalle tasolle. Suurin osa ihmisistä ei ole sellaisia joilla on kykyjä tai edes haluja tulla kovin hyviksi kamppailijoiksi. Mutta ne joilla on pitää saada lunastamaan potentiaalinsa. Ohjaajien pitäisi aktiivisesti spotata potentiaalisia kykyjä ja pyrkiä vaikuttamaan niin että näillä tulee halu kehittyä lajissa pidemmälle. Tässä oleellista on se että homma järjestetään niin että tuoreet harrastajat pääsevät ainakin jossain vaiheessa näkemään ja tapaamaan niitä seuran huippuja. Tämä asia kannattaa huomioida treeniryhmäjakoa pohtiessa. Seuraavissa kohdissa lisää siitä miten tämä seuraavalle tasolle nosto toteutetaan.

- Riittävät määrät harjoittelumahdollisuuksia. Käytännössä tämä usein vaatii omaa salia mutta samaa kannattaa yrittää toteuttaa myös kunnan tiloissa. Vaikka suurin osa treenaajista käy sen kahdesti viikossa ja voi tuntua järkevältä yrittää keskittää treenaajat vähemmille vuoroille, on riittävät treenimahdollisuudet aivan oleellisia seuran kehitykselle. 4 viikkotreeniä pitäisin ehdottomana miniminä jos halutaan olla kansallisella tasolla pärjäävä seura. Tähän päälle tulee tietysti oheistreenit ja muut mutta kenenkään ei ole oikein mahdollista kehittyä merkittävästi jos lajitreenien määrä jää tämän alle. Kun siis huomioidaan että poissaolojakin tulee. Jos ei ole kuin kolme treeniä, kannattaisi mielestäni sopia joku erillinen viikottainen kokoontuminen vaikka ulos tai johonkin pieneen ja välttävään tilaan ydinporukalla.

- Huippujen esilletuonti. Kaikkien seuran harrastajien pitää saada tietää kun joku saavuttaa jotain. Oli se sitten kilpailuvoitto tai musta vyö tai ohjaajapätevyys tai mikä onkaan. Tämä pitää alkaa ihan peruskurssilta lähtien. Jos kurssille pyydetään apuvetäjäksi joku tyyppi niin ohjaaja esittelee tämän ja kertoo myös että tämä "Kalle" on muuten Suomen mestari. Tämä ei saa keskittyä pelkästään siihen seuran ykkösnyrkkiin vaan kaikkia vähänkin erottuvia harrastajia/kilpailijoita on huomioitava. Usein aloittelijan on helpompi samaistua siihen "aika hyvään" kaveriin kuin johonkin maailmanmestariin. Ja muutenkin 15-vuotias poika ja 27-vuotias nainen hakevat vähän erilaisia esikuvia, joten samaistumisen kohteitakin pitää olla erilaisia. Luonnollisesti tämä kasvattaa myös sen esille tuodun tyypin motivaatiota kun hän huomaa saavansa arvostusta sekä ohjaajaltaan että uusilta harrastajilta. On iso askel kun huomaa olevansa esikuva jollekin.

- Etenemisen tekeminen helpoksi. Kisoihin, leireille, vyökokeisiin jne. pitää nimenomaan pyytää porukkaa ja tuoda se mahdollisuus valmiiksi pureksittuna. Ei riitä että ohjaaja sanoo että jos haluaa lähteä syysleirille naapurikaupunkiin niin voi tulla kyselemään. Vaan se pitää esittää niin että meiltä lähtee nyt porukkaa sinne leirille, kimppakyyti sovitaan lähtemään salin pihalta silloin ja silloin, majoitus on hotelli Cumuluksessa ja jos haluaa mukaan niin ilmoittautuu ohjaajalle siihen ja siihen mennessä. Sama kaikkeen eli porukan on tiedettävä miten asioihin pääsee mukaan ilman että heidän pitää itse aktiivisesti alkaa ottaa siitä selvää. Silloin niihin tulee pourkkaa ja taso nousee.

- Erityistapahtumat. Leirit, kisat, näytökset, vierailevat vetäjät, teematreenit jne. nämä ovat tärkeitä etenkin pidempään treenanneille, joilta uutuudenviehätys lajista on jo karissut. Se homma ei ole pelkästään sitä treenaamista X kertaa viikossa ja samojen juttujen tekemistä vaan välillä tulee jotain erilaista joka pitää mielen virkeänä ja josta riittää juteltavaa pukuhuoneessa. Lisäksi nämä tekevät vaikutuksen tuoreisiin harrastajiin joille ne näyttäytyvät isomana juttuna kuin ovat.


Siinä muutamia pohdintoja aiheesta.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 18919
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Seura huipulle

#2

Viesti Andy »

Jonkinlaisena kokonaiskuvana näen sen että menestys luo menestystä. Jos seurassa on jonkinlainen kilpailija- tai muu HC-treenaajaporukka niin siihen on paljon helpompi lähteä mukaan kuin jos pitäisi lähteä yksin pelkän valmentajan opastuksella rakentamaan uraa.

Näin on tietysti jo ihan siksi että ne hyvät treenikaverit neuvovat uutta tulokasta ja heidän kanssaan treenaaminen on kehittävää. Mutta myös siksi että he innostavat ja ovat henkisenä tukena ja esikuvina treenimäärää lisätessä. On tosi tylsää ja epämotivoivaa treenata itse 10 kertaa viikossa jos kaikki muut treenaavat max. 3.

Siksi minusta kannattaa viedä eteenpäin sellaisiakin kavereita, joista jo ennakolta voi tietää että tästä ei tule mitään maailmanluokan kykyä. Oli syy sitten puuttuvat lahjat, ikä, treeniasenne tai mikä vain. Kuitenkin vaikka henkilö ei itse tulisi yltämään merkittäviin saavutuksiin, hänellä on tärkeä rooli porukan osana. Lisäksi kun sitä aktiiviporukkaa on enemmän, siihen ei niin paljon vaikuta satunnaiset takaiskut kuten yhden hyvän kaverin lopettaminen sairastelun, loukkaantumisen tai vaikka muuton takia.

Ja tosiaan tärkeää on myös että tähän ydinporukkaan on selkeä kosketuspinta kaikilla harrastajilla. Ei niin että se nähdään sisäpiirinä johon päästäkseen pitää olla mestari.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
JarkkoP
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 250
Lauteille: Elokuu 2007
Paikkakunta: Mikkeli

Seura huipulle

#3

Viesti JarkkoP »

Viime vuodet olen saanut työskennellä tavalla tai toisella urheilun parissa. Varmaankin sen vuoksi tai siitä huolimatta oma näkemys on muodustunut varsin kyyniseksi tai inhorealistiseksi. Uskaltaisin väittää, että noin 80% kamppailuseuroista toimii huonosti, tai niiden toiminta ei ole kestävällä pohjalla.

Lajin ja/tai seuran asemaa suomalaisessa urheilukentässä voi määrittää jossain määrin sen valtiontuen ja kilpailumenestyksen suhteen. Muutama ikävän realistinen indikaattori voi olla esim. lajin OKM:n avustusten kehittyminen viimeisen 10 vuoden aikana, tai lajiin kuuluvien seurojen saatujen OKM:n seuratuen hankeavustusten kokonaissumma. En viitsi tässä laittaa, että ketkä tai mitkä lajit tai tahot ovat hoitaneet edunvalvonnan hyvin, mutta OKM:n päätökset ovat julkisia, joten jos luppoaikaa on, niin kokonaisuus varmasti aukeaa.

Seuran tai lajin kehittäminen on pitkälti riippuvainen muutamasta seikasta.

- osaaminen
- olosuhteet ja puitteet
- resurssit
- verkostot

Yllä olevat seikat ovat oikeastaan kaikki kaikessa. Osaamisen tulisi ulottua huomattavasti lajin sisältöosaamista laajemmalle alueelle. Seuran tai lajin joka toimessa ja tahossa tulisi olla valjastettuna paras alakohtainen osaaminen. Myös lajin ja/tai seuran keskeisille toimijoille tai toimialoille tulisi olla valmis urapolku, --> urheilijan polku, valmentajan polku, tuomarin polku, sihteerin polku jne.

Omien kokemusten perusteella olen törmännyt muutamaan mielenkiintoiseen seikkaan. Suomessa puhutaan monesti olevan huippuosaamista valmennuksen tai jonkin muun keskeisen urheilun osa-alueen saralla. Kuitenkaan ketkään ulkomaalaiset lajin todelliset huippuammattilaiset eivät näitä suomalaisia suurmiehiä tunne. Kansallinen menestys voi olla hyvällä tasolla, mutta seuran toiminta tai talous eivät muuten ole mitenkään kestävällä pohjalla.

Menestys ja arvostus kansainvälisellä tasolla kertoo koruttomasti lajin ja sen osaajien tilan. Esim. oman lajin puitteissa on helppo nähdä, että kuinka suomalaiset toimijat maailmalla nähdään. Sabluuna on sama kaikkien lajien kesken.

Yhteenvetona vielä todettakoon, että liikuntalakihan uudistui 1.5. alkaen, mutta oman näppituntuman mukaan kamppailuseurojen reagointi siihen on ollut varsin vähäistä.

Nojoo, viestini taitaa olla hieman negatiivisesti värittynyt, mutta käytännön tasolla olen usein huomannut, että hienotkaan suunnitelmat tai puheet eivät kovin usein konkretisoidu käytännön tasolla kiitettävästi.
twitter.com/JarkkoPitkanen
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 18919
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Seura huipulle

#4

Viesti Andy »

No mitä sinusta pitäisi tehdä?
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
JarkkoP
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 250
Lauteille: Elokuu 2007
Paikkakunta: Mikkeli

Seura huipulle

#5

Viesti JarkkoP »

Toiminnan kehittämiseksi panostaisin keskeisiksi havaittuihin toimintoihin. Toisin sanoen panostaisin niihin seikkoihin, jotka mainitsin aiemmassa viestissä.

Toimintaa ohjaavat tavoitteet. Järkevä tavoitteenasettelu, sekä keinot ja resurssit tavoitteiden saavuttamiseksi ohjaavat oikeastaan kaikkea toimintaa. Olipa kyseessä sitten liikeyritys tai kamppailuseura. Panostaisin johtajuuteen, osaamiseen ja sen ylläpitämiseen. Seuran tai lajin johtoon kannattaa rekrytoida/palkata meritoitunut johtaja, joka omaa jo jotain tuloksia. Osaamista tulee vaalia ja edelleen kehittää. Koulutuspolku kaikille seuran/lajin keskeisille toimijoille on mielestäni varsin tärkeä.

Osaaminen
- toimijoiden osaaminen ja sen kehittäminen
- kunkin toimijan rooli vastaa toimijan vahvuuksia
- rekrytointi

Olosuhteet ja puitteet
- riittävät puitteet tavoitteiden mukaiselle toiminnalle

Resurssit
- riittävät resurssit tavoitteiden saavuttamikseksi

Verkostot
- riittävät verkostot lajin/seuran kehittämisen kannalta
- riittävät verkostot lajin/seuran edunvalvonnan kannalta

Seuran/lajin johtajalta ja keskeisiltä toimijoilta edellytetään mielestäni jonkinlaista näkemystä siitä, että missä ollaan ja mikä on tavoitetila. Jos toiminta on polkenut paikallaan esim. 10 vuotta, niin näkisin, että johtaja ja/tai keskeiset toimijat ovat epäonnistuneet tehtävässään.
twitter.com/JarkkoPitkanen
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 18919
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Seura huipulle

#6

Viesti Andy »

Suomi ei tietenkään ole mikään varsinainen huippumaa missään kamppailu-urheilussa ja aika harvassa muussakaan urheilulajissa. Tavoitteet on tietysti suhtautettava tähän ja on ehkä epärealistista odottaa kovin monen seuran nousevan ihan maailman terävimmälle huipulle lähivuosina. Mutta jos nyt lähdetään siitä että miten se kansallisella tasolla keskinkertainen seura saataisiin nostettua Suomen parhaiden seurojen joukkoon.

Nuo toimepide-ehdotukset jäivät ainakin minulle hieman yleisluontoisiksi. On varmaan melko selvä että on oltava "riittävät resurssit tavoitteiden saavuttamikseksi" mutta mitä tämä tarkoittaa noin käytännössä ja miten resursseja kannattaisi lähteä hankkimaan lisää? Mitkä resurssit ovat tärkeimpiä ja mistä voidaan tinkiä jos on pakko mutta silti päästä kansalliselle huipulle?
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 93841
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Seura huipulle

#7

Viesti Mika »

Kaikki esitetyt ajatukset, joita on mukavan paljon, ovat varmasti todella hyviä pureskeltavia jokaiselle kamppailulajiseuralle. Näkisin silti että aika moni noista koskee enemmänkin kamppailu-urheilulajeja.

Näissä muissa lajeissa mielestäni tärkeintä on se, että seuran opettajat harjoittelevat ahkerasti itse. Oppien siirtäminen eteenpäin on oma projektinsa, mutta jos se on lajissa jollakin sapluunalla onnistunut aiemminkin, sitä samaa sapluunaa itselleen muokkaamalla saanee tuloksia aikaan. Oma opettaja on sitten se, joka voi arvioida tätä ja täsmentää metodeja. Jokainen ihminen on erilainen ja niin on jokainen seurakin, vaikka laji olisi sama ja yhteistyö olisi tiivistä.

Leiritoiminta on tärkeää. Näin varsinkin pienempien lajien harrastajat saavat lyödä muitakin kuin niitä samoja kavereita. Samassa aasinsiltana yhteistyö muiden lajien kanssa voi osoittautua hyödylliseksi ("Jätkä löi väärin!").

Seuran kasvaminen on mahdollista tietyissä rajoissa. Jos kuitenkin oppilasaines on ahkeraa ja oppivaista, harrastajapohjan aktiivinen laajentaminen ei välttämättä ole tehtävälistan kärjessä. Se kun syö niitä resursseja, joita on aina rajallisesti.

Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt tärkeänä hyviä suhteita ulkopuolisiin tahoihin. Hyvät suhteet tiedotusvälineisiin voivat olla varsin hyödyllisiä.

Se, mitä Niiniketo on tehnyt Hokuton kanssa, ei enää nykyään ole kovinkaan helppoa lakanalajeille. Ajat muuttuvat. Siksi tuota aiheen otsikkoon tavallaan sisältyvää kysymystä tulee jokaisen pohtia omista lähtökohdistaan ja tavoitteistaan.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Jörri
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 426
Lauteille: Joulukuu 2013
Etulaji: Taekwondo

Seura huipulle

#8

Viesti Jörri »

Meillä oli kriisi n. 3v. sitten. Seuran harrastajamäärä laski eikä vetäjillä ollut intoa. Lopettamispäätöskin ja liittyminen naapuriseuraan oli jo esillä seuran vuosikokouksessa. Syyt alennustilaan olivat moninaiset eivätkä ne nyt olekkaan tämän ketjun aihe.

Juuri ennen ko. kokousta muutama entinen oppilas otti yhteyttä seuran vanhoihin karjuihin kysyen "lähdettekö mukaan jos yritetään?" Harkittiin porukalla, epäileviäkin kantoja oli, ei lajin tai seuran suhteen vaan tyyliin, jaksaako vielä.

Lähdettiin mukaan.

Päämäärä:
Selkeä kartoitus siitä mitä halutaan tehdä. Päätettiin tehdä sitä mistä tykätään ja missä tiedetään olevamme hyviä. Ydinryhmän tahto ylläpitää seuraa on tärkeintä. Omannäköisestä seurasta tykkää ja se näkyy muillekkin.

Resurssien kartoitus:
Tutusttiin tarkemmin olemassa oleviin jäseniin ja soitettiin kaikki vanhat tutut läpi tyyliin "seura tarvitsee sinua, tule pitämään hauskaa" Kysyttiin mitä kukakin haluaa tehdä.

Viiteryhmät:
Yhteys kaikkiin viiteryhmiin joita ympärillä oli. Tärkeimpänä koulut. Kaupungin liikuntaelimet myös soittolistalle. Liitolle ja naapuriseuroihin tietoa nykyisestä tekimisestä.

Kasvuprojekti:
Vanhoja jäseniä aktivoitiin, kun oltiin profiloitu seuran linja niin vanhalla maineella myös naapuriseuroista tuli harrastajia jotka halusivat tehdä samaa kuin me. Helsingissä myös muualta tulijat ovat tärkeitä, on voitava kertoa "minkä sortin seura" tässä olisi. Tärkein kanava kasvussa olivat kuitenkin koulut ja niissä vedetyt lajiesittely liikuntatunnit. Vedämme vuosittain n 50-60 tuntia alueen kouluissa. Tavoitamme n 1200 oppilasta ikähaarukassa 10-16v. Paljon hommaa.
Uusille jäsenille on annettava paljon tietoa ja keskityttävä heihin. Oma opettaja on hyvä juttu. Pitää valita sopiva seurallinen kaveri ottamaan uudet vastaan.

Kilpaprojekti:
Perustettiin kilparyhmä jonka tarkoitus on olla maan parhaimmistoa ja tulevaisuudessa kv tasoa. Kova tavoite. Kilparyhmään valitaan ne jotka haluavat sitouta treenaamaan "tosissaan". Seurassamme käymällä normitreeneissä säännöllisesti nousee jo kansalliselle kilpatasolle. Kilparyhmään pääsee kun ensin harjoittelee normiryhmässä ahkerasti. Työhalu on tärkeintä ja lahjakkuus tulee vasta sen jälkeen.
Valmentajat sitoutuvat kilparyhmään. Kunnon ohjelmat, nimetyt treenit ja keskinäinen yhteydenpito. Meillä on kolmen valmentajan ryhmä. Valmentajia koulutetaan niin pitkälle kuin vain rahat ja tahto riittää. Valmentajat laittavatkin omaakin rahaa peliin.

Organisaatioprojekti:
Luodaan toimiva hallitus yhdistykseen, sitoutetaan hallitus. Sitouttaminen tapahtuu ihan puhumalla, "tämä ON tärkeää, harrastajat tarvitsevat teitä", hallituksen kanssa istutaan ja jutellaan mukavia, kaikkien ideoita kuunnellaan ja koetetaan toteuttaa jos ei voida kerrotaan miksi. Annetaan hallituksen jäsenille rajattuja tehtäviä ja seurataan toteutumista, tuetaan tarvittaessa.
Opettajien koulutus ja tukeminen. Opettajia koulutetaan suunnitelmallisesti ja heille kerrotaan tavoitteet. Opettajille myös kerrotaan "Opettajan polku" lajissa ja annetaan esikuvia. Opettajia tuetaan pitämällä yhteisiä kokouksia ja istutaan iltaa. Opettajille myös kisavalmentajat kertovat kuulumisia ja kiitosta.
Kaikille organisaation osille luodaan yhteinen linja ja tavoite. Ei saa tulla tilannetta jossa opettaja puhuu harrastajalle hallituksesta tai valmentajasta typeryyksiä tai toisinpäin. Tämä tehdään puhumalla yhdessä linjasta ja kuuntelemalla kaikkien kanta linjaan, vie aikaa mutta on hyvästä.

Talousprojekti:
Tarkistetaan jäsenmäärä ja huolehditaan laskutuksesta, valitaan HYVÄ rahastonhoitaja jota kiitetään, paapotaan, viedään kukkia ja suklaata, ihan mitä vaan. Rahastonhoitajalle/jäsensihteerille hankitaan kunnon välineet.
Katsotaan kuinka paljon rahaa tarvitaan ja mitä sillä voidaan saada. Tarkistetaan kunnan ja valtion tuet ja keskitytään niiden hakemusten täyttöön. Kuntapäättäjälle täytyy kertoa mitä rahalla saa.

Tiedotusprojekti:
Jäsenten ja viiteryhmien pitää saada kokoajan tietoa siitä missä treenit on, miten seuralla menee, missä on leirejä, kuka leirille vie, voittiko Ruqia mestaruuden ja miten Mikolla meni? Vanhemmat kaipaavat tietoa lastensa puuhista ja heille kannattaakin jäjestää vaikka vanhempi-lapsi päivä jotta pääsee puheisiin.
Somessa on oltava aktiivinen. Kannattaa hankkia menetelmä jossa montaa kanavaa pitkin pääsee kertomaan uutisia ja tiedotteita. Meillä keskeisimmät ovat FB, sähköpostijärjestelmä, tekstiviestit ja tietysti tarmokas treenitaukotiedotus. Liikaa kuvia ei kai voi olla.


Meillä ei ole nyt kriisiä. Harrastajamäärä on tuossa 120-150 välissä, kisaprojekti sujuu hyvin ja omaa salia kohti kuljetaan. Töitä on tehty ja jatkuvuudesta koetetaan huolehtia. Rahaa saa lähettää.
Kuvake
Tyttö
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 7295
Lauteille: Huhtikuu 2007
Paikkakunta: Kirkkonummi
Etulaji: Krav Maga
Sivulajit: Judo
Takalajit: Defendo, Karate (shorinji-ryu)

Seura huipulle

#9

Viesti Tyttö »

Mika kirjoitti: Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt tärkeänä hyviä suhteita ulkopuolisiin tahoihin. Hyvät suhteet tiedotusvälineisiin voivat olla varsin hyödyllisiä.
Olen myös sitä mieltä hyvät suhteet ovat erittäin tärkeitä. Yhteistyötahot voivat olla esimerkiksi kouluja, muita saman lajin seuroja, ohjaajakollegoja kotimaassa ja ulkomailla, muiden kamppailulajien ohjaajia ja seurojen vastuuhenkilöitä, muita urheiluseuroja, liikunta-alan yrityksiä tai muita toimijoita. Ja sitten kun yhteistyötä tehdään, se hoidetaan särmästi. Oma kontaktiverkosto on poikinut monta yhteistyöprojektia eri tahojen kanssa, kun sana kiirii. Puhumattakaan siitä, että samalla on tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin ja oppinut itse uutta.
Krav Maga 1998 > ja Judo 2006 >
KMG Instructor: Self Defence, Kids & Teens, Combat & Fighting, VIP, Women
Ammattivalmentaja
Method Putkisto ja MP Pilates -ohjaaja
Kahvakuulaohjaaja
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 18919
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Seura huipulle

#10

Viesti Andy »

Mika kirjoitti: Seuran kasvaminen on mahdollista tietyissä rajoissa. Jos kuitenkin oppilasaines on ahkeraa ja oppivaista, harrastajapohjan aktiivinen laajentaminen ei välttämättä ole tehtävälistan kärjessä. Se kun syö niitä resursseja, joita on aina rajallisesti.
Tämä on kyllä ihan vääristynyt ajatus. Ei harrastajamäärän kasvattaminen vie resursseja vaan tuo niitä. :idea: Mitä resurssit ovat? Ne ovat ensisijaisesti työpanosta ja toissijaisesti rahaa. Innokkaita ja lajin edistämiseen sitoutuneita ihmisiä tulee nimenomaan peruskurssien kautta. Jos ei ole sisäänottoa ei ole uusia aktiivejakaan ja kun vanhat aktiivit pikkuhiljaa lopettavat, ei ole lopulta ketään pitkän linjan harrastajia.

Jos vedät treenit 5 harrastajalle niin siihen kuluu aikaa ihan yhtä paljon kuin jos vedät treenit 30 harrastajalle. Ero on vain siinä että näissä 30 harrastajassa on parin vuoden päästä potentiaalisia ohjaajia paljon enemmän kuin viidessä. Ja rahaakin tulee isolta porukalta enemmän.
Se, mitä Niiniketo on tehnyt Hokuton kanssa, ei enää nykyään ole kovinkaan helppoa lakanalajeille. Ajat muuttuvat. Siksi tuota aiheen otsikkoon tavallaan sisältyvää kysymystä tulee jokaisen pohtia omista lähtökohdistaan ja tavoitteistaan.
En nyt näe että Hokutoryu olisi tässä mikään erityistapaus. On olemassa hyvin toimivia ja takavuosista selvästi kasvaneita HR-seuroja. Ja sitten on olemassa kurjistuneita ja kokonaan kuolleita HR-seuroja. Hokutoryun erityispiirre Suomessa on iso seuramäärä mutta nythän puhutaan yksittäisen seuran kasvusta eikä lajin seuramäärän muutoksesta. Ihan samoja juttuja pitää miettiä, oli seuran lajina Hokutoryu tai joku muu.

Se on tietysti totta että eri lajit vetävät erilaista kohderyhmää. Jos haluat seuraan paljon 15-25v porukkaa niin se on vaikeaa mikäli treeneissä pukeudutaan valkoiseen kaapuun ja värilliseen vyöhön. Shortsit T-paita ja nyrkkeilyhanskat vetävät paremmin. Lapsia taas saa helpoiten nimenomaan niillä valkoisilla kaavuilla ja vanhempaa väkeä reisitaskuhousilla. 80-luvulla kaikki menivät sinne kaapuporukkaan kun ei ollut muita vaihtoehtoja.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 93841
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Seura huipulle

#11

Viesti Mika »

Harrastajamäärän kasvattaminen varsinkin nykyään vaatii aika laillakin sitä työpanosta, mutta sen lisäksi se vaatii innostuneisuutta ja kykyäkin. Sitten on olemassa seuroja, joissa harrastajamäärän kasvattamiseen ei aktiivisesti edes välttämättä haluta panostaa. Ehkä ne motivoituneet osaajat puuttuvat, eivätkä seuran johtohahmot välttämättä koe tällaisten värväämistä tärkeänä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että harrastajamäärän kasvattaminen on keskeistä. Nyt kun keväällä kävin täällä yksityiskeskustelua aiheesta, ymmärrän paremmin sen toisenkin kannan asiaan.

Jörrin viesti on hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon työtä se vaatii, että seuran harrastajamäärää kasvatetaan. Tuossa on ahkeroitu ihan urakalla.

Isommissa kaupungeissa lapsia on itse asiassa aika helppokin saada salille. Vanhemmat ne sinne useimmiten tuovat. Vaikeampaa on resurssoida näiden tuntien ohjaajia.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 18919
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Seura huipulle

#12

Viesti Andy »

Mika kirjoitti: Harrastajamäärän kasvattaminen varsinkin nykyään vaatii aika laillakin sitä työpanosta, mutta sen lisäksi se vaatii innostuneisuutta ja kykyäkin. Sitten on olemassa seuroja, joissa harrastajamäärän kasvattamiseen ei aktiivisesti edes välttämättä haluta panostaa. Ehkä ne motivoituneet osaajat puuttuvat, eivätkä seuran johtohahmot välttämättä koe tällaisten värväämistä tärkeänä.
No se on sitten eri asia mutta tällöin seura tuskin tulee olemaan millään mittapuulla "huipulla". Ellei sitten lajin kaikki seurat toimi tällä tavalla, mutta se onkin jo vähän pahempi ongelma.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Huppu
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 493
Lauteille: Lokakuu 2010

Seura huipulle

#13

Viesti Huppu »

Todella tärkeää on myös reenien suunnittelu. Ettei vain näytetä summissa jotain tekniikkaa ja sitä sitten kerrataan 6vko päästä taas kerran, ehkä... Lisäksi reenien sisältö pitää olla mietitty kohderyhmää varten. Nämä kumpikin ovat asioita, jotka nopeuttavat kehitystä ja kasvattavat jatkamis%. Seuran pääohjaajan(tämmöinen pitää tietenkin ehdottomasti olla) tulee olla lajissa koko sydämmellään mukana. Ettei käy niin, että pääohjaajaa ei käytännössä itse reenaa lainkaan ja vetää ohimennen reenejä 1x/kk. Silloinkin lähinnä käy vaan jakamassa vöitä/natsoja/mitä ikinä. Näinhän se helposti menee, kun on joskus reenattu, laitettu seura pystyyn ja vuodet kuluu...

Kannustava ilmapiiri on myös tärkeää, mitään kuppikuntia ja toisten solvaamista ei saa olla. Tämmöinen toiminta tottakai lisää lopettamis% ja luo epäterveen treeni ympäristön. Rahaakaan ei saisi liikaa miettiä, sitä kun tahtoo tulla enemmän sillonku sitä ei väkisin yritä saada. Myös kaikenlaiset kyselyt esim facebookissa ohjaajan toimesta ovat suotavia. ``Olisko huomen aamulla extra treeneihin tulijoita, tasosta riippumatta. Luvassa edellisten asioiden kertausta ja uuden opettelua`` tjs. Tämä ajaa hyvin sisään uusia harrastajia ja nopeuttaa kaikkien kehitystä. Vaatii tietenkin ohjaajalta todella paljon ja jos seura ei maksa mitään palkkaa, niin sydäntä täytyisi sitten olla lajin eteen valtavasti.
Oss!
J. Suojanen
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 1454
Lauteille: Kesäkuu 2006

Seura huipulle

#14

Viesti J. Suojanen »

Täällä onkin ollut jo paljon hyviä pointteja, joita en lähde enempää kertaamaan,
Lisäisin viellä sen, että seuran pitää olla myös helposti löydettävissä ja lähestyttävissä.
Nykyään kun ihmiset etsivät eri lajeista ja harrastusmahdollisuuksista tietoa internetistä, niin sitäkin puolta kun pistäisi kuntoon ja pitäisi sivustot päivitettyinä ja olisi voimassa olevat sähköpostit, joita jopa seurataan niin se voisi auttaa.

Itseäni ottaa pannuun "soita ja kysy" ja "järjestämme alkeiskursseja kaksi kertaa vuodessa" tyyppiset lauseet. Eikö sitä tietoa voisi laittaa paljon enemmän jo sinne nettisivuille, jolloin se olisi paljon helpommin saatavilla? (Moniko oikeasti soittaa ja kysyy niitä lisätietoja?)
Ja yleensä kun nuo alkeiskurssitkin järjestetään suunilleen samoihin aikoina vuodesta toiseen niin sekin tieto, että "uusi alkeiskurssi alkaa kesälomien jälkeen, tarkemmat ilmoitukset heinäkuussa" helpottaisi ihmisillä sitä suunitteluatyötä, että milloin aloittavat ja minkä lajin jne. Muutoin kun se helposti sitten vain unohtuu.

Paljon törmää myös siihen, että internettiin pamautetaan kotisivut, jotka vain sitten käytännössä katsoen istuvat siellä. Kotisivut eivät välttämättä pidä sisällään muuta kuin lyhyen kuvauksen lajista ja missä kyseinen seura sitä harrastelee.
Kotisivuillekin, kun olisi niin helppoa lisätä tietoa tulevista leireistä ja tapahtumista ja saada paljon enemmän sitä informaatiota esille, jolloin tietoa etsivä ihminen saisi hyvän käsityksen seurasta ja mitä kaikkea siellä puuhataan, montako kertaa viikossa on treenejä ja mihin aikoihin ja mitä se treenaaminen maksaa jne.

Tuolla kaikella kun pystyisi niin helposti myymään sitä omaa seuraa ja tehdä seuran toimintaa tutuksi ja siten myös helpommaksi lähestyttäväksi.
Toisilla seuroilla tuo onkin jo todella hyvin hallussa, mutta myös yllättävän monet eivät tajua internetin tuomia etuja.
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 18919
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Seura huipulle

#15

Viesti Andy »

Tuosta ihan samaa mieltä että treeneissä pitää olla joku punainen lanka niin että ne eivät ole satunnaisia. Tämä siis koskien ihan harrastajatreenejäkin. Vaikka treeniryhmän funktio seuralle olisi pelkästään rahan tuominen muuhun toimintaan, treeneissä pitää olla suunnitelmallisuutta jotta ihmiset pitävät niitä mukavina ja käyvät jatkossakin. Opetuksen pitää esimerkiksi olla treenaajien tason mukaista. Jos harrastaja ei osaa lyödä edes suoraa lyöntiä menettämättä tasapainoa, niin hyppytakakiertopotkun treenaaminen tuottaa vain turhautumia.

Nettisivuja en oikeastaan pidä aivan kriittisinä vaikka itse olen panostanut paljon omien sivujemme sisältöön. En tee sitä pelkästään huvikseni vaan siitä on kyllä hyötyä, mutta vähemmälläkin pärjäisi vaikka jonkinlaiset nettisivut on tietysti pakko olla. Jos hommaan ei ole kellään innostusta, sellaiset yksinkertainen on kaunista -tyylin sivut kelpaavat kyllä, kunhan niissä on hyvin ja selkeästi esillä eräs tietty asia: miten hommaan pääsee mukaan!

Sosiaalisessa mediassa sitten taas kannattaa tällä hetkellä näkyä maksimaalisesti ja seurata mikä on sen hetken kuuminta hottia, niin että näkyy nimenomaan siellä.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 46 kurkkijaa