Riviharrastaja kirjoitti:
Gedanbaraesta: Menin wadotaustalla treenaamaan Seibukania. Yllättäen huomasin, että mun gedanbaraeni ei olekaan oikeastaan gedanbarae. Muhun kun on wadotreeneissä iskostettu hyökkäyslinjalta väistäminen. Esim. etupotkun tullessa väistän koko kropalla sivulle ja käsi joko vain varmistaa tai ohjaa potkun sivulle. Käsi kohtaa torjuttavan raajan joko jo kehon vieressä tai juuri hetkeä ennen kun väistö on valmis. Käden liike ja sen tekemä kaari on pieni koska kroppa liikkuu vastakkaiseen suuntaan.
Seibukanin peruspariharjoitteissa kehon liike on erilainen. Kyllä siinäkin mennään takaviistoon, mutta pienemmällä liikkeellä. Näin ollen gedanbaraen pitää olla barae; laajakaarinen pyyhkäisy maalialueen poikki. Ainoa tapa oppia oikea liike on treenata sitä aluksi yksin perusmuotoisena ilmaan. Kyse ei ole pelkästä käden ja käsivarren liikkeestä, vaan siitä ja kropan yhteistyöstä. Erilainen kropan liike ja suunta vaatii erilaisen käden ja käsivarren liikkeen. Tää kombinaatio pitää vaan hinkata lihasmuistiin.
Ei millään pahalla, mutta epäilen että sinulle on opetettu Wadon gedanbarai aivan päin honkia. Voisin heittää enemmänkin spekulaatiota miltä pohjilta näin voisi olla, mutta mennään mielummin ihan suoraan asiaan.
Wadossa ei sinänsä ole mitään perusgedanbaraita, vaikka toki onkin niin että lähes kaikki hyvät opettajat käyttävät jotakin jaloiltaan symmetrisestä asennosta tehdävää perusharjoitetta. Siis esim naihanchidachista. Haluan nähdä sen opettajan joka opettaa että maalialuetta ei tule peittää. Ja siis puhun jostain kovan luokan tekijästä. Samalla odotan innolla perusteluaan. Wadossa ei ole (tietenkään) yhtäkään torjunnaksi tarkoitettua gedanbaraita paritekniikoissa tai katoissa missä kyseistä aluetta ei peitetä. Lisäksi sanottakoon että torjunta tulee vieläpä suorittaa niin ettei se ole pelkästään kyynärnivelen ojennus. Virhe mitä näkee joidenkin tekevän ja jota näki enemmän silloin kuin aloittelin, mikäli tässä väärinkäsittämisessä on kyse vanhoista suomalaisista rikkinäisistä puhelimista. Muistan nimittäin kuulleeni alkuaikoinani erinäisiä minimiliikeihanteita, jotka on päin perssiittä tulkittu. Otsukakin puhuu kirjassaan hyvin usein nimenomaan suurista liikkeistä ja kuinka niitä saadaan aikaiseksi. Ja täysin samalla tavalla opettaa huiput nykyäänkin.
Seibukanin gedanbaraissa voi olla erona erilainen filosofia lataamiseen, eli vaiheeseen kun käsi nostetaan. Seibukanissa (kuten muissakin karateissa) gedanbarai tehdään alemmas kuin meillä. Lisäksi heidän lajinomainen voimantuotto ja varmaan liikkumisen periaatteetkin ovat erilaiset, joka mahdollisesti muuttaa rivihinkkauksen ulkonäköä myös osaltaan. Sen sijaan missään itseään kunnioittavassa lajissa itse pyyhkäisyn liikerata ei voi olla juuri mitään muuta kuin mitä se on sekä Seibukanissa että Wadossa, eli että... ööö... se peittää alueen jolle se on tarkoitettu.
Älkäämme yhdistäkö ylläolevaa kilpakarateen, ellei sitten jotakin löydy. Tuo oli settiä Wadosta ja Seibukanista. Alla kilpakaratesta.
Andy kirjoitti:
Kumpikaan ei taida kuitenkaan olla sama asia kuin tuo etukäden painaminen alas oman hyökkäyksen alussa.
injunjack kirjoitti:
ei ole sama asia, tai ainakin sillä käden painamisella on oma nimensä, osae uke.
Sitäkin harjoitellaan ensin ihan jäykän muodollisesti ilmaan. Kun homma alkaa sujumaan harjoitellaan parin kanssa. Ensin esim. niin, että uke pysyy paikallaan kädet otteluasennossa, ja siitä kun kehitytään alkaa harjoittelu liikkuvaan vastustajaan.....
pitää kumminkin muistaa, että jos/kun karatesta puhutaan, niin kaikella on perusmuotonsa, ja sitten soveltavampi muoto...
siihen perusmuodon hinkkaamiseen josta riviharrastaja puhui vaaditaan sitä pitkäjänteisyyttä.
Kilpakaratessa ei ole mielekäs lähtökohta niin erotella näitä ollenkaan. Miten toinen reagoi on kuitenkin aika vaihtelevaa. Osaeukessa, otoshiukessa jne jne mitkä suuntautuvat alaspäin on myös huomattavia eroja juuri sen suhteen että mikä tarkoitus on, mitä toinen käsi tekee perään jne. Olen itse jauhanut gedanbaraista sen takia että se tuli puheeksi ns turhana tekniikkana kilpakaratelle. Nyt jos on sitten niin että se ei tarjoa valmiuksia noihin tilanteisiin joissa kädet ovat kontaktissa ja käydään lyhyt taistelu sen suhteen miten paljon kontaktista saa irti, niin ok. Tilanteissa on myös vartalonkiertoja ja pieniä koukkauksia välillä. Itse näen samana settinä, jos joku ei näe, kyse on joko siitä minkälaista opetusta on saanut tai sitten vain tuijotetaan eri asioita.
Jos taas joku tahtoo puhua siitä miten paljon näitä pitäisi treenata, palauttaisin tämänkin kysymyksenasettelun lähtökohtiin: Kenen ja milloin?
Ei minulla ole paljon muuta sanottavaa asiaan kuin että kyseinen treenimuoto on settiä mitä voi tehdä hurjia määriä väsymättä juurikaan ja että siitä saa näitä edellytyksiä sisäiseen ajoittamiseen ja voimantuottoon. Antaa kivasti myös eri suuntia.
Ja sitten oli vielä ne kaadot. Jos liikerata on täysin sama, se on. Ei gedanbarai ole pelkkä torjunta. Siinä lienee yksi syy miksi sitä ei olle nimetty edes ukeksi, joka ei sekään ole pelkkä torjunta. Tätähän injunjack jo sivusikin, mutta meni vissiin ohi tai jotain. Kyllä kaadot joissa kyseinen liike on mahtuu vallan mainiosti hyötyihin, koska se on hyöty. Okinawan tyypit voivat kertoa onko kyse joskus kaadosta ihan siellä katassakin...
Asiaa kannattaisi katsoa tavalla joka on jotain vaikkapa etunojapunnerrusten ja käyttötekniikan välillä. Tapa on tosin ennen tuottanut foorumilla suunnattomia vaikeuksia ja kyseiseen argumenttiin saa palata aina uudestaan samojen ihmisten kanssa. Saas nähdä joskos tällä kertaa sitten...
