Teräaselajit ja julkisuus

[Kari Aittomäki]

Hyvää kamaa.

Aika hauskaa tajuta että termit koskettaa kokeneita noinkin syvältä, saan samalla vähän ikkunaa siihen miksi aikas moni kevytasenteisempi treenailija alkoi läsnäollessani voida silminnähden vaikeasti. Varsinkin jos aloin olla edes osittain menopäällä.

Ankara-asenteinen treenaaminen - aseellinen tai aseeton - jättää tosiaan erilaisen muistijäljen kuin urheilullisen leikkivä mehevöinti. Jasse on kyllä näissä mukilointijutuissa erittäin sykkeellä.
Sen tummuuden käsittelyyn on tää saarnaamani kontrolli kyllä välttämätön kalu, ja uskokaa arpista kun kerron että se antaa kivaa kierrettä myös sporttisempaan kekkalointiin. Ihan punttipiereksintää ja lenkkeilyä myöten.

Mua on tullu poliisit kotia moikkaan kun treenailin aseilla tossa pihalla, veitsillä ja joustavilla aseilla.
Nekin oli nieleskelystä päätellen hiukan varuillaanolevan olosia, hehe.
Olettaisin että se ihmisen näkösen maalin rei'ittäminen puukkoa heittelemällä kalvaa sauvakävelijäin maailmankuvaa.
Ja kylläpä se heittoveitsi-pistooli-komboilu hermostutti aikanaan perinteisempiä pahvinpuhkoja/luotiasehivelijöitäkin aika hervottomasti.
Eikä aiheetta, Venäjän koulutustasaaneiden mukilointipoikien metodit on aikas.. rujoja.
Heh, pakko kertoa..
olin siis väitollä parin kilpatason pistoolipojan kanssa, olin esittänyt että veitsi on pistoolia parempi suorassa tappelussa. Ei varmaan oo, tuumivat pojat ja alottivat sen kaliiberi/läpäisyteho/luotinopeus-messun.
Haukotus ja eikö kokeilemaan.
Ja olihan ne sällit vikkeliä ja tarkkoja, ei siinä mitään.
Näytin meinaukseni, laitoin kolme maalia, kävelin vek, käännyin ja vedin Enolan (mun tanto) ja heitin sen yhteen maaliin melkoisella voimalla, samalla liikkeellä vedin klokin ja annostelin 2+2 kutia molemmille muille tarvitseville. Olin tuolloin aika tarkkakätinen ja osumat oli pannuhuoneessa kaikki, paitsi Enola joka törrötti reidessä.
Reiluja sällejä, myönsivät kyllä että terän lento oli näyttänyt ikävältä muttaku miksä ton aseenki toit.
- Niin, ette te ole ainoita jotka on kekannut että pistooli on kätsä peli. Mutta uskokaa pois että jos laumanjohtaja saa terästä reiteen näkyvästi se naulaa taustaveikot paikalleen. Ja sitte pang-pang.

Tuli tästä muuten mieleeni että pistooliampujat, jotka ovat siis ryhmänä melkoisen epämiellyttävää osastoa... heillä ei tunnu olevan suurta vaikeutta kertoa harrasteestaan eikä siviilien käytösheijasteetkaan ole kovin tuomitsevia.
Vaikka pistoolilla on vain yksi funktio, ihmisen murhaaminen. Tää lanseerattu pelottelujuttu on vaan.. pelkurointikellumista.
(joo joo loukkupyynti ja muut keksimät)

Kaippa se on tarpeeksi teknistä ja jollakin kierolla tavalla turvallisentuntusta ku poliisitki kerta..

[DeusVult]

Niin, eikö täälläkin nyt suurin osa porukasta ole käynyt valtion tarjoaman sotilaskoulutuksen, jossa 6-12kk opeteltiin tappamaan ihmisiä ties millä aseilla ja pommeilla? Onko se jotenkin eri asia jos vertaa vaikka puukkotreeniin tai muuhun teräasehojoiluun?

[Jorge]

Niin, eikö täälläkin nyt suurin osa porukasta ole käynyt valtion tarjoaman sotilaskoulutuksen, jossa 6-12kk opeteltiin tappamaan ihmisiä ties millä aseilla ja pommeilla? Onko se jotenkin eri asia jos vertaa vaikka puukkotreeniin tai muuhun teräasehojoiluun?

Mun mielestäni ainakin omana varusmiesaikanani oltiin aika hyvin onnistuttu siinä, että ei tarvinnut kohdata ajatusta siitä, että tässä oltaisiin niin kuin tappamassa ihmistä.

Maalitaulut eivät mustuttaneet ihmistä, pistimen käyttöä ei treenattu (en tiedä, kuinka relevantti se nykypäivänä edes on), lähitaistelua ei treenattu jne.

Että kyllä kai suurimmassa osassa intin koulutusta pääsee tuossa suhteessa psykologisesti helpommalla, kun treenatessa silmien puhkomista ja kurkun viiltämistä lyhyellä terällä.

[voipa]

Niin, eikö täälläkin nyt suurin osa porukasta ole käynyt valtion tarjoaman sotilaskoulutuksen, jossa 6-12kk opeteltiin tappamaan ihmisiä ties millä aseilla ja pommeilla? Onko se jotenkin eri asia jos vertaa vaikka puukkotreeniin tai muuhun teräasehojoiluun?

Totta mooses on, ensimmäinen on valtion määräämää ja siis pakollista, jälkimmäinen taas ei. Henkisesti ei välttämättä.

[AlexMachine]

Aittomäki toi hyvin pointin esiin. Siis tuosta pistoolista/luotiaseesta.
Tottahan on että jo aikoinaan varusmiespalveluksessa puhuttiin vain kohteista ym.
Sitten myöhemmin, muilla kursseilla, on keskustelu ja harjoittelu ollut aika lailla pervorealistista (Tm Jari Sarasvuo), eli ollaan ihan oikeasti keskusteltu vakavaan sävyyn asioista ja miksi tehdään näin tai näin - eli puhutaan suoraan tappamisesta, tai lamauttamisesta ja harjoitellaan sitä.
Toisaalta niissä hommissa ei oikestaan ole "vatipäitä" mukana ja kaikki ovat enemmän tai vähemmän harjoitelleita ja fiksuja tyyppejä.
Mielestäni on vain hyvä, että tuollaisessa ryhmässä asiat puhutaan niin kuin ne on, raadollisesti, kaunistelematta ja rehellisesti. Ei tule kenellekään vääriä mielikuvia, eikä myöskään "fantasioita"

Meni vähän sivuraiteille.

[Mjölnir]

Niin, eikö täälläkin nyt suurin osa porukasta ole käynyt valtion tarjoaman sotilaskoulutuksen, jossa 6-12kk opeteltiin tappamaan ihmisiä ties millä aseilla ja pommeilla? Onko se jotenkin eri asia jos vertaa vaikka puukkotreeniin tai muuhun teräasehojoiluun?

Lähitaistelukursseilla se kantava teema on nimenomaan tämä psykologinen aspekti, että "tajuutteko te oikeasti, mitä tässä treenataan?"

Teräaseen käyttö on osa kursseja, sillä lähietäisyydeltä tapahtuva penetroituminen jollain välineellä toisen ihmisen kehoon väkisin, on toimenpide, joka herättää aina tunteita. Molemmissa osapuolissa. Ja jo pelkästään sen simulointi, jos ajatus on mukana.

[YJT]

Puukkolajeissa on juurikin se juttu, että kun asettomat päähänlyöntilajit ovat joko urheilua tai itsepuolustusta (tai molempia), eli niillä on nk. sosiaalisesti hyväksytty käyttötarkoitus, niin teräasejutut eivät ole (vielä?) saavuttaneet tällaista hyväksyttävyyden tasoa. Ampuma-aseillakin on sosiaalisesti hyväksyttyjä käyttötarkoituksia, vaikka ne on alun perin tarkoitettu ihmisten tappamiseen.

Jos välineiden kantaminen itsepuolustustarkoituksessa olisi Suomessa sallittua, niin tilanne saattaisi ajan kanssa muuttua. En tiedä, miten aselehtien maailmankuva suhtautuu yleiseen ilmapiiriin Yhdysvalloissa (tai sen eri osissa), mutta alan lehtiä ja filmejä seuraamalla on ihan normaalia ja jopa järkevää, että jos/kun kantaa ampuma-asetta, niin mukana kulkee myös toinen väline. Tietenkin aseiden kantaminen sielläkin vaihtelee hyvinkin paljon alueellisesti.

Olisi mielenkiintoista tietää, että jos poliisi on joskus tutkinut kamppailuharrastajan treenikassin ja löytänyt täältä esim. teräviä veitsiä, nunchakuja, yms, niin mitä siinä tilanteessa on keskusteltu ja mihin lopputulokseen poliisin puolelta päädytty.

En ole ihan varma, olenko juuri tällaista kassia ratsannut, mutta vastaavia kyllä, ja laillisia kaasuja ym tulee välillä vastaan. Olen jopa joutunut puuttumaan verhoamattoman ampuma-aseen kantamiseen. Kun kantaja oli nk. normaali ihminen ja aseen verhoamattomuus johtui ajattelemattomuudesta (kuljetettiin ase kadunvarteen pysäköidystä autosta rappukäytävän kautta kotiin eikä ajateltu asiaa sen enempää), niin pääsi ankarilla nuhteilla. Kaasujutuissa olen ottanut OC:n asioimisen ajaksi haltuun ja teiden erotessa asiakas on saanut välineen takaisin, ellei ole ollut syytä ottaa sitä takavarikkoon. Samoin kaikki muutkin astalot ja välineet, kuten laillisti kannetut teräaseet, raskaat avainketjut ym: ne otetaan työturvallisuusmielessä pois asiakkaalta sen ajaksi kun asioidaan, ja sitten teiden erotessa omaisuus annetaan takaisin. (Tietenkin tilanne ja olosuhteet huomioon ottaen; ei kaikilta asiakkalta kollata taskuja tai oteta tavaroita halutuun).

Joskus on ollut myös tällaista, että ihmiset ovat ilmottaneet jostain tappelusta puistossa, mutta hyvin nopeastihan sen huomaa, milloin on kyse treenaamisesta eikä väkivallasta. Tällöin kerrotaan, mitä ongelmia yleisellä paikalla treenaaminen saattaa tuottaa, ja ohjeistetaan siirtymään jonnekin suojaisampaan paikkaan harjoittelemaan. Myös radiolla / muulla viestivälineellä ilmoitus hätäkeskukseen ja toisille partioille, että kyse ei ollut tappelusta vaan tällaisesta, niin ei aiheuta niin helposti uusia ilmoituksia.

[Paappa]

Miekkaillessa ajattelin joskus aivan tarkoituksella mitä tässä oikeastaan harjoiteltiin. Minulle tuo ajatus oli tärkeä.

Teräaselajeista kun puhutaan, Etelä-italiassa, jos oppilaat eivät kunnioittaneet harjoitusveitsen eli fuston tai paranzan kärkeä ja ottivat turhan päiten osumaa, saatettiin ottaa käyttöön harjoitusväline jossa oli lyhyt naula päässä. Johan alkoivat suhtautua tarpeellisella vakavuudella. Samoin jos oli tarkoitus vain kokeilla kuka on taitavampi kahdenkeskisissä kisoissa voitiin käyttää samanlaista välinettä, hengenvaara oli vähäinen ja vältyttiin verikostoilta.

Pidin niistä miekkailun harjoituksista joissa pidettiin minimisuojavälineitä ja harjoiteltiin sen mukaisesti. Se alleviivasi mielestäni homman tarkoitusta. Ei tiedä liittyykö tämä aiheeseen muuten kuin että harrastajien olisi syytä pitää todellinen tarkoitus mielessä ja käyttäytyä sen mukaisesti eli vastuullisesti sekä julkisuuskuvan kannalta että syventääkseen oppimistaan.

[Pekoraali]

Itse ajattelen, että veitsiin ja puukkoihin liittyy myös eritasoinen kulttuurielementti. Ne ovat arkielämään kuuluvia jokapäiväisiä työkaluja, joihin kuitenkin yhdistyy mielikuvia vaarasta ja väkivallasta. Kun aletaan puhua puukoista ja kirveistä veritekojen yhteydessä ollaan äkkiä syvemmässä päässä suomalaista perinnettä ja todellisuutta.

[Kari Aittomäki]

Hmmniin.. minäkin olen pannut merkille tämän että teräaseisiin suhtautuminen nimenomaan aseena käy hyvin luontevasti tietyillä alueilla, kulttuuriaisidonnaisesti. Tai jos asian sanoo suoraan, etnisiin ryhmiin sitovasti. Varmasti tuttu ilmiö.
Suomalaisissakin puukonkäyttöstereotypiointi istuu kyllä lujassa. Eikä pelkästään Ruotsissa.
Itseasiassa, baraterosta sain maistiaisia nimenomaan suomalaisuuteni takia, äijä tuli omasta aloitteesta jutulle ja siitäpä sitte.. Jokajuttu on oma tarinansa.
Eipä ne varsinaiset alan miehet erimaissa kokemani mukaan asiaa valtavasti mainosta, mutta kyllä se sellasena tunnisteena ja oletusarvona kulkee. Nimenomaan stereotypian-sorttisesti.
Se lajihahmotus on myhkäisempi ja ei ollenkaan harrastetyyppinen.

Heh, ihan suomikamaran tarintaakin taas löytyy, liittyen tuohon YJT:n näkemykseen.
Mulla oli sillon kasariaikaan monasti kobudo-aseita kannossa ihan kadulla, kaskun kävin treenillä Matsuoin luona. Jokatreenailu olikin siihenmittaan mannaa että askel oli aikas virtaa täynnä.
Yritin kantaa karatemailoja silhuetin mukaisesti ja mahdollisimman provosoimattomasti, vaan kylläpä jengi reagoi..
Ja tulihan sitä joskus kopauteltua muutamia Kallion kyrväkkeitä paremmin käyttäytyviksi. Se oli sellasta aikaa.
Kohtuumonesti poliisitki kyllä pysäytteli eikäne oikeen ottanu uskoakseen verhotanko-selityksiä. Parhaiten pärjäs totuuden kertomalla. Mutta nuhteita tuli, kunnes lopulta kekkasin hommata kuljetuspussit. No, kukaan ei ole tyhmä tahallaan.
Mutta kaikkein perkeleimmin mua virnutti maahanmuuttajien reagointi, ne monasti teki uukkareita tai vaihto jopa kadunpuolta, joka kerta reaktio oli näkyvä ja pelokas. Aggressioita ei ilmeentynyt.
Tämä viittaisi minusta vahvistavasti siihen kulttuurinäkokulmaan.

Heh, ilmiö toistu joitain vuosia myöhemmin kun kävin Museokadulla escrimatreenillä. Juoksentelin sieltä Rööperiin, yleensä vielä huppu/pipo päässä ja hammassuojat suussa ja käppi molemmissa käsissä.
Ja kunmun juoksutyylikin oli tuolloin sellanen kumara, nyrkkeilijöiltä omaksuttu... ja olihan se aivan pakko vähä niitä drillejä läpikäydä, askellukseen rytmittäen.
Tää herätti aika näkyvää reagointia, eikä parane kieltää että kutina huvitti aikalailla. Etenkin se mamureaktio, hyvin kipaisevansorttisena.
Ahdistuneita on kanssaihmiset vaikkamä vaan vähä kuntoilin. :p

No, tulihan taas muisteltua. Tuon kulttuurinäkökulman innostamana.

[MikaM]

Tietenkin tuohon voi vaikuttaa, että osa mamuista tulee ihan actionista tänne Suomeen, voi tulla aavistuksen negatiivisia flash back juttuja.
Mutta kyllähän me isolta osin lintukodossa elämme.

[Aihki]

Perus puukko ei juurikaan muistuta varsinaisia aseita, siinä ei ole väistintä ym. pistämistä ja tappelua helpottavia härpäkkeitä. Totta kai sitä voi käyttää aseenakin, mutta niin voi heinäseivästäkin (ilman heiniä) ja seiväs varmaan täyttää tämän typerän "ihmisen vahingoittamiseen sopivan" turhakkeen määritelmän.

Teräaseiden mystifiointi on kotoisin etelämpää (En ole löytänyt lähdettä mm. aseiden nimeämiselle, joka on tärkeä osa tätä, kai sillä joku ei-kristillinen alkuperä on.)

Muistelen jonkun hanuriin pyrkijän joskus kouluaikana kitisseen jotain kun oli kassissa kalpa, puhui jotain antennista, meni hiljaiseksi kun totesin sen olevan miekka.

[MikaM]

Hanuriin pyrkijä? Ei kuulosta lupaavalta.

[DeusVult]

Onko oikeasti niin, että vaikka puukkohippastelun harrastaminen on jotenkin paheksuttavaa noin yleisesti? Ovatko jotkut siviilit kommentoineet näin, ja jos ovat, miten he ovat sen perustelleet?

Tämä on mielestäni jäänyt nyt vähän jotenkin... hataraksi, vaikka juttelu on muuten ihan laadukasta ollutkin. Siis ainakin nyt ite kaipaisin vielä vähän jotain konkretiaa sille, että onko teräasetreenillä tosiaankin jotenkin muuta hojoilua huonompi maine, ja miten se ihan käytännössä ilmenee? Nythän on lähinnä spekuloitu sillä, että jos tosiaan oletetaan maineen olevan huonompi, niin mistä se voisi kenties johtua.

[YJT]

Aika paljon riippuu siitä, mitä kertoo harrastavansa.

Jos treenaa jotain FMA-lajia joka on vakiintunut (=nimi on tuttu), ja jossa veitsi on vain yksi väline keppien ym. ohessa, niin varmaan on kyse kamppailulajeista siinä missä muutkin. Jos treenaa jotain selkeästi nimettyä lajia, jossa treenataan yksinomaan teräasetta, niin tilanne on varmasti pahempi (yleisen hyväksyttävyyden suhteen), varsinkin kun käsittääkseni tällaiset pelkät veitsilajit eivät ole Suomessa kovin tunnettuja. Sitten jos treenaa puukkohöntsää kavereiden kanssa, niin pidetään varmaan hulluna tai rikollisena. Tilanne on täysin erilainen verrattuna paljain käsin tehtäviin höntsätreeneihin ("käytiin vähän nujuamassa matolla").

Eli minun mielestäni kyse ei ole siitä, että teräasetreeneillä olisi huonompi maine, vaan niitä ei samalla tavalla tunnusteta tai tunneta järjestäytyneeksi / ohjautuksi kamppailulajitreeniksi. Puukkotreenaaminen helposti saa samanlaisen kaiun kuin jos sanoisi että kävi vähän tappelemassa.