Toimiminen terroriuhkatilanteessa

[tapsaattori]

Miksi toiminta henkeä tai terveyttä uhkaavissa tilanteissa pitäisi jotenkin lokeroida sen mukaan mikä taho sitä aiheuttaa? Tämänkaltainen ajattelutapa terroristiskenaarioineen pikemminkin kaventaa katsetta... tahallisesti tai tahattomasti.. ja nimenomaan sinne muslimi-partasuu-osastolle.

Minulle on aika yhdentekevää räjäyttääkö jalan irti terroristi vai syrjäytynyt opiskelija. Tilastollisesti ja historiallisesti tuo jälkimmäinen tulee aiheuttamaan sen todennäköisemmin täällä suomessa.

Topicciin liittyen: nopeat jalat ja päättäväinen toiminta saattaa pelastaa. Kuka vaan voi jäätyä ja se ei ole kiinni taistelutaidoista tai siitä miten kova on nakkikioskilla. Toiset vaan osaa toimia...

[Lasse Candé]

Kun jäät rekan alle, kuole.
Kun räjähdät pommista, kuole.
Kun sut ammutaan yllättäen onnistuneen operaation päätteeksi, kuole.
Kun sut lahdataan saarella ja olet lapsi, kuole.
Kun sut kaasutetaan tilassa, josta et ehdi pois, kuole.

Kaikissa noissa, voit myös: loukkaantua.

Kaikissa noissa, voit myös ennaltaehkäistä omalta osalta, voit taistella ja jopa voittaa, voit pelastaa läheisesi ja toivoa parasta, voit tehdä niin ja näin, mutta yleistää tässä ei voi.

Ja tämä on oleellinen puheenvuoro aiheeseen. Olen myös tosissani, enkä halua varoitusta tai banneja. Toivon saavani osallistua keskusteluun tällä, sillä tämä on ihan oikeasti minun ensimmäinen pusku tähän aiheeseen ja jatkan erittäin mielelläni tästä tai muustakin.


EDIT: tapsaattori sanoi pointtini melko paljon elegantimmin.

[Vanhakankea]

Olisiko ykkösohje sitten "Älä jäädy". Siitä päästään sitten Mjölnirin "Pakene-Suojaudu-Taistele"-variaatioihin.

Ja kyllä, itse profiloin henkilöitä käytöksen perusteella, en ulkonäön.

[sinappi]

Miksi toiminta henkeä tai terveyttä uhkaavissa tilanteissa pitäisi jotenkin lokeroida sen mukaan mikä taho sitä aiheuttaa?

Siksi, että järkevät toimintamallit riippuvat siitä, onko henkeä tai terveyttä uhkaavassa tilanteessa kyse perinteisemmästä rikollisuudesta vai väkivaltaisesta ekstremismistä. Joku ryöstäjä, panttivangin ottaja tms uhkaa väkivalla tai käyttää sitä saadakseen itselleen jotain (yleensä taloudellista) hyötyä. Näissä tilanteissa antautuminen voi olla ihan järkevää. Ekstremistin tavoite on tuottaa mahdollisimman monta uhria.

Minulle on aika yhdentekevää räjäyttääkö jalan irti terroristi vai syrjäytynyt opiskelija. Tilastollisesti ja historiallisesti tuo jälkimmäinen tulee aiheuttamaan sen todennäköisemmin täällä suomessa.

Tilastollisesti ja historiallisesti tässä maassa ei ole koskaan ollut yhtä paljon jihadisteja. Suojelupoliisi on nimenomaan julkisuudessa kertonut, että kohonnut uhka-arvio liittyy jihadismiin eli ääri-islamiin.

Jos terrori-iskussa toimimista haluaa ennakkoon miettiä, kannattaa mielikuvaharjoitella myös kohtaamista viranomaisten kanssa. Kannattaa varautua siihen, että teitä osoitetaan aseella. Kannattaa kuunnella annetut käskyt ja ohjeet. Älä ryntää poliisia kohti. Pidä kädet näkyvillä.

[Vanhakankea]

Tuo on muuten hyvä huomio tuo viranomaisen kohtaaminen ko. tilanteessa.

Itse olen tehnyt mielikuvaharjoitteita, jos joudun poliisin pysäyttämäksi USA:ssa ajellessa. Puoliksi tosissaan, koska olen kuitenkin WASP.

[MikaelF]

Tuossa linkittämissäni britti ohjeissa käsiteltiin myös sitä sinapin mainitsemaa toimintaa kohdatessa viranomaisia - miten ne voivat käyttäytyä ja miten itse tulisi käyttäytyä.

Joissain näin kommentin joka liittyy Mjölnirin pakene-piiloudu-taistele linjalle ja samalla sivuaa sinapin kommenttia siitä miten hyökkääjän päämäärät vaikuttavat toimintaan.

Vaikka ei suositeltu vastarintaa niin nykyisten ekstremistien kohdalla se voi olla ainoa vaihtoehto. Monet aikaisemmat terroristisukupolvet ja tavalliset rikolliset olivat valmiita jossain määrin neuvottelemaan esim vankien vapauttamisesta tai muista tavoitteistaan - nykyterroristien tavoite on kylvää mahdollisimman paljon tuhoa ja mahdollisesti kuolla asiansa puolesta.

[Lasse Candé]

Miksi toiminta henkeä tai terveyttä uhkaavissa tilanteissa pitäisi jotenkin lokeroida sen mukaan mikä taho sitä aiheuttaa?

Siksi, että järkevät toimintamallit riippuvat siitä, onko henkeä tai terveyttä uhkaavassa tilanteessa kyse perinteisemmästä rikollisuudesta vai väkivaltaisesta ekstremismistä. Joku ryöstäjä, panttivangin ottaja tms uhkaa väkivalla tai käyttää sitä saadakseen itselleen jotain (yleensä taloudellista) hyötyä. Näissä tilanteissa antautuminen voi olla ihan järkevää. Ekstremistin tavoite on tuottaa mahdollisimman monta uhria.

Minulle on aika yhdentekevää räjäyttääkö jalan irti terroristi vai syrjäytynyt opiskelija. Tilastollisesti ja historiallisesti tuo jälkimmäinen tulee aiheuttamaan sen todennäköisemmin täällä suomessa.

Tilastollisesti ja historiallisesti tässä maassa ei ole koskaan ollut yhtä paljon jihadisteja. Suojelupoliisi on nimenomaan julkisuudessa kertonut, että kohonnut uhka-arvio liittyy jihadismiin eli ääri-islamiin.

Jos terrori-iskussa toimimista haluaa ennakkoon miettiä, kannattaa mielikuvaharjoitella myös kohtaamista viranomaisten kanssa. Kannattaa varautua siihen, että teitä osoitetaan aseella. Kannattaa kuunnella annetut käskyt ja ohjeet. Älä ryntää poliisia kohti. Pidä kädet näkyvillä.

Pilkoit tapsaattorin viestin oudosti. Pointtihan selvästi oli erotella hyökkäyksen laatuja. Nyt tuossa alussa tavallaan hakkaatkin olkinukkeasi itse.

Ehkä siinä tosiaankin on toimintatapaeroja miten toimia jos suomalainen syrjäytynyt sekopää alkaa konetulittaa luentosalissa vs vaikkapa islamisti alkaa tekemään näin, mutta kun tuota lähdit kertomaan, kerro toki meille muillekin miten potentiaalisen uhrin toimintamallit näissä eroavat?



Tai sama vertaus ostoskeskusräjäytykseen.
Tai sama vertaus siihen että auto ajaa ihmisryhmään.

Tai sama vertaus mihin tahansa.

[Jiu-Jitsu]

Toimittaja kysyi moneen kertaan miten tällaiseen kansalainen voi ja pitää varautua, tai miten suuriin yleisötilaisuuksiin pitäisi varautua. Siis ihan konkreettisia asioita "Ei pidä antaa pelolle valtaa ja pitää uskaltaa elää" oli joka kerta Risikon kommentti.

Ihan hyvä ohje, vaikka eihän sitä kuulija tajua. Ottaen huomioon että Suomessa terrori-iskuissa kuolee noin 0 ihmistä vuodessa, niin jos tavallinen kansalainen alkaa normielämässään jotenkin "varautumaan" tällaiseen uhkaan niin se kyllä tuo yhteiskunnallisella tasolla enemmän ongelmia kuin ratkaisee. Turvallisuudesta vastaavat henkilöt ovat sitten eri asia.

[tapsaattori]

Miksi toiminta henkeä tai terveyttä uhkaavissa tilanteissa pitäisi jotenkin lokeroida sen mukaan mikä taho sitä aiheuttaa?

Siksi, että järkevät toimintamallit riippuvat siitä, onko henkeä tai terveyttä uhkaavassa tilanteessa kyse perinteisemmästä rikollisuudesta vai väkivaltaisesta ekstremismistä. Joku ryöstäjä, panttivangin ottaja tms uhkaa väkivalla tai käyttää sitä saadakseen itselleen jotain (yleensä taloudellista) hyötyä. Näissä tilanteissa antautuminen voi olla ihan järkevää. Ekstremistin tavoite on tuottaa mahdollisimman monta uhria.

Minulle on aika yhdentekevää räjäyttääkö jalan irti terroristi vai syrjäytynyt opiskelija. Tilastollisesti ja historiallisesti tuo jälkimmäinen tulee aiheuttamaan sen todennäköisemmin täällä suomessa.

Tilastollisesti ja historiallisesti tässä maassa ei ole koskaan ollut yhtä paljon jihadisteja. Suojelupoliisi on nimenomaan julkisuudessa kertonut, että kohonnut uhka-arvio liittyy jihadismiin eli ääri-islamiin.

Jos terrori-iskussa toimimista haluaa ennakkoon miettiä, kannattaa mielikuvaharjoitella myös kohtaamista viranomaisten kanssa. Kannattaa varautua siihen, että teitä osoitetaan aseella. Kannattaa kuunnella annetut käskyt ja ohjeet. Älä ryntää poliisia kohti. Pidä kädet näkyvillä.

Noniin. Tarkoitukseni oli pohtia tilannetta, että ollaan itse se uhri, kohta voi sattua ja asioita tapahtuu nopeasti; toimintamallin tulisi olla yksinkertainen. Se ei voi sisältää kovin monipuolista tilanneanalyysia ja pohdintaa erilaisista vaihtoehdoista vaikkapa hyökkääjän motiivin/taustan perusteella. Nämä asiat kuuluvat sitten viranomaiselle. Ja selvinnevät jälkilöylyissä.

Saa olla aika seppä, että stressitilanteessa mihin ei ole koskaan ennen joutunut, pystyy muodostamaan nopeasti parhaimmat toimintamallit hyökkääjän ominaisuuksien perusteella. Ite en ainakaan kykene, silloin vain toimitaan suht vaistonvaraisesti.

Vartijana kohtasin narkkarin puukon kanssa ja oli vaikeaa, vaikka patukointia, käskytystä, ilmoituksia ym. oli harjoiteltu. Silloin niitä asioita tuli tehtyä mihin kykeni eli huutamista ja etäisyyden pitämistä. Se riitti. Ei siinä paljon kerennyt pohtia sen motiiveja, kansallisuutta tai mitkä ovat sen seuraavat siirrot.

[sinappi]

Ehkä siinä tosiaankin on toimintatapaeroja miten toimia jos suomalainen syrjäytynyt sekopää alkaa konetulittaa luentosalissa vs vaikkapa islamisti alkaa tekemään näin, mutta kun tuota lähdit kertomaan, kerro toki meille muillekin miten potentiaalisen uhrin toimintamallit näissä eroavat?

Eivät eroa mitenkään, sillä kummassakin tapauksessa on todennäköisesti kyseessä yksittäinen toimija, joka haluaa vain surmata tai vahingoittaa mahdollisimman montaa ihmistä.

Halusin erotella yksittäiset toimijat/ekstremistit erilleen muista henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikostyypeistä. Jos tapsaattori ei kuitenkaan alun alkaenkaan verrannut näitä kahta asiaa, viestini on turha.

Saa olla aika seppä, että stressitilanteessa mihin ei ole koskaan ennen joutunut, pystyy muodostamaan nopeasti parhaimmat toimintamallit hyökkääjän ominaisuuksien perusteella. Ite en ainakaan kykene, silloin vain toimitaan suht vaistonvaraisesti.

Vartijana kohtasin narkkarin puukon kanssa ja oli vaikeaa, vaikka patukointia, käskytystä, ilmoituksia ym. oli harjoiteltu. Silloin niitä asioita tuli tehtyä mihin kykeni eli huutamista ja etäisyyden pitämistä. Se riitti. Ei siinä paljon kerennyt pohtia sen motiiveja, kansallisuutta tai mitkä ovat sen seuraavat siirrot.

Kyllä minä uskon, että sinä jotan analyysiä siitä puukkomiestilanteestakin teit. Kerrotko hieman tarkemmin, minkälaisessa vartioimistehtävässä tämä kohtaaminen tapahtui, miten ja millä tavalla tämä narkomaani sen puukon kanssa käyttäytyi?

[Huppu]

Noniin. Tarkoitukseni oli pohtia tilannetta, että ollaan itse se uhri, kohta voi sattua ja asioita tapahtuu nopeasti; toimintamallin tulisi olla yksinkertainen. Se ei voi sisältää kovin monipuolista tilanneanalyysia ja pohdintaa erilaisista vaihtoehdoista vaikkapa hyökkääjän motiivin/taustan perusteella. Nämä asiat kuuluvat sitten viranomaiselle. Ja selvinnevät jälkilöylyissä.

Saa olla aika seppä, että stressitilanteessa mihin ei ole koskaan ennen joutunut, pystyy muodostamaan nopeasti parhaimmat toimintamallit hyökkääjän ominaisuuksien perusteella. Ite en ainakaan kykene, silloin vain toimitaan suht vaistonvaraisesti.

Vartijana kohtasin narkkarin puukon kanssa ja oli vaikeaa, vaikka patukointia, käskytystä, ilmoituksia ym. oli harjoiteltu. Silloin niitä asioita tuli tehtyä mihin kykeni eli huutamista ja etäisyyden pitämistä. Se riitti. Ei siinä paljon kerennyt pohtia sen motiiveja, kansallisuutta tai mitkä ovat sen seuraavat siirrot.

Itse olen myös kohdannut veitsiuhan jljv tehtävässä. Kerkesin hyvinkin miettiä siirtoja etukäteen. Lähdin käskyttämään kovaäänisesti, selkein ohjein. Samalla kävin mielessä läpi ennalta reenaamiani vasteita veitsi hyökkäykseen. Kohde luopui puukosta käskytyksen aikana, joten tilanne hoitui sillä. Uskon myös terrorismin osuessa kohdalle, niin on parempi olla ennalta suunniteltu toimintamalli takaraivossa. Varsinkin jos vertaa siihen että aletaan lennosta soveltamaan ilman mitään pohjaa.

[Kari Aittomäki]

Mä olen ehdollistanut itseni niin perinjuurin että luultavasti kävisin päälle, etenkin kun tuo suojeluvietti tuntuu iän myötä vaan vahvistuneen.
Eli oma kuolemakin olisi vaan osa suurta riemastusta mahdollisuudesta kaatua kunniallisesti.
Joka mindset mahtaa olla melkolailla samankaltainen näitten terroriveikkojen sisäisten seikkailujen kanssa.

Se missä mitassa toiminta pysyttelisi järkevyyden rajoissa on paha mitään sanoa. Addikti on addikti.

Mutta nuo Mikaelin kertomat ohjeistukset ovat surullisuudessaan kyllä hyvinmietittyjä.

[deeq]

Aihe on tärkeä ja toivonkin ettei liiallinen poliittinen korrektius redusoi sitä tuolle tyhjäpäiselle "Pelolle ei saa antaa valtaa" -piipityksen tasolle. Sitä nillitystä on kuultu jo ihan tarpeeksi eikä siitä ole kenellekään mitään hyötyä. Kuitenkin, koska maailma nykypäivänä on sitä mitä on, eikä asioista voi keskustella niiden oikeilla nimillä, yritän hillitä kielenkantimiani.

Profiloinnista sanon, että vaikka se on niiq nii qauheeta ja rasssismia ja niiq väärin, se kuitenkin kriittisesti käytettynä (lue: tervettä maalaisjärkeä käyttäen) antaa apua uhan määrittämisessä. Ampuma-aseen kanssa heiluva sekopäinen suomalainen harvemmin käyttää räjähdettä toisin kuin ampuma-aseen kanssa heiluva jihadisti. Tälle oletukselle on tilanteessa luonnollisesti syytä saada vahvistusta hyvinkin äkkiä, koska räjähteiden mukanaolo muuttaa taisteluajatusta melkoisesti. Joka tapauksessa, pointtini oli ettei profilointi ole huono asia, mutta sitä on syytä käyttää kriittisesti.

Seuraavassa omia mietteitäni toimimisessa terroriuhkatilanteessa:
1) Nopea tilannearvio. Mitä tapahtuu, missä tapahtuu, miten tapahtuu, kuka/ketkä tekee.
2) Taisteluajatuksen muodostaminen. Perusmenetelmänä itselläni on irrota, jos se vain suinkin on mahdollista lähiomaisteni ja itseni suojaamiseksi. Suojeluviettisenäkin on syytä muistaa, että tärkein prioriteetti on lähiomaiset (jos heitä on) ja vaikka he eivät paikalla olisikaan itse tilanteessa, ovat he kuitenkin olemassa ja suojelunne tarpeessa myös jatkossa. Itse lähden siitä, että vain pakotien katkaiseva tai muuten välittömän uhan aiheuttava vihollinen lamautetaan.
3) Toiminta ja jatkuva tilannekuva/taisteluajatuksen päivittäminen. Kaaoksessa ei mikään mene suunnitelman mukaan.
4) Mahdollisuuksien mukaan muiden auttaminen.
5) Jälkiselvittelyt. Tätäkin on syytä miettiä. Miten kohtaan viranomaisen? Jos olen joutunut käyttämään voimaa vihollista vastaan, miten esitän asian jne.

Lisäksi on syytä tehdä/tehdä itsellensä selväksi muutama asia jo etukäteen.
1) Pieni kehityskeskustelu itsensä kanssa. Olenko tarvittaessa valmis riistämään hengen toiselta ihmiseltä ja kantamaan seuraukset? Kuulostaa dramaattiselta, mutta tällä on merkitystä. Jos jätän asian arpomisen itse tilanteeseen saatan ratkaisevalla hetkellä jäätyä ja päätyä itse ruumishuoneelle.
2) Voiman käyttö. Oma näkemykseni on, että räjähteillä aseistautunut vihollinen on syytä tehdä toimintakyvyttömäksi HETI ja meinaan HETI, keinolla millä hyvänsä. Tätä mielessä pitäen on syytä tietää ihmisen off-kytkimien paikat. Jos siinä tilanteessa ei ensimmäisellä yrittämällä onnistu, jokainen varmaan tietää seuraukset. SInä ja omaisesi eivät ehkä pääse taivaaseen, mutta sinne päin ainakin lähdette. Sanottakoon, että ajoneuvolla varustautunutta vihollista vastaan en ole vielä keksinyt voimankäyttömenetelmää, mutta jatkan miettimistä. Tässä maassa kun normikansalainen ei sitä suojeluasettakaan saa kantaa...
3) Harjoittelu. Oman harjoittelemisen kriittinen tarkastelu. Kamppailu-urheilu ja taisteleminen eivät ole sama asia vaikka niissä paljon yhtäläisyyksiä onkin. Onko minun lisättävä harjoitteluuni joitan elementtejä, että pärjään aidossa väkivaltatilanteessa. Esimerkiksi harjoittelu vaikeissa olosuhteissa (ulkona kylmällä, pimeällä ja sateella useaa hyökkääjää vastaan jne.)

Mainittujen tilanteiden tullessa pyytämättä ja yllätyksenä, on itse kullakin tekemistä kiriä OODA-silmukan ottavalta puolelta antavalle puolelle. Oman tilannekuvan muodostaminen kaaoksessa ei ole helppoa, mutta se on ensiarvoisen tärkeää toiminnan onnistumisen kannalta. Henkinen ja fyysinen valmistautuminen sekä terve valppaus (katselee vähemmän sitä mobiilimuovipirua ja enemmän ympärilleen) lisää oman onnistumisen mahdollisuuksia.

[Ile]

Kuka tai missä on muuten kieltänyt jonkun "profiloinnin" tähän asiaan liittyen?

[deeq]

Ei kai sellaista kukaan voi kieltää, mutta ei siitä kauheesti passaa yleensä ääneen puhua.