Tason hiipuminen

[tohtorismies]

Hatunnosto Häkkiselle. Olipas mukavan raikas viesti, puhdas. Hän sanoi asiat niinkuin ne näkee.

[Jussi Häkkinen]

Hatunnosto Häkkiselle. Olipas mukavan raikas viesti, puhdas. Hän sanoi asiat niinkuin ne näkee.

Tuo siellä pohjalla pyörii aina. Olen lähtenyt vähän siitä, että koska kaikki ovat kamppailijoita ja siltä pohjalta edes jossain määrin "samaa maata", keskustelu voi olla kriittistäkin. Ehkäpä sen takia tulee ohitettua tunnetaso aika usein ja mentyä suorahkosti asiaan. Nähtävästi osa/valtaosa keskustelee eri tavalla ja siitä syntyy sitten tulistumisia.

[PDC]

Mun mielestä kun noin Jussi kirjotat sitä kritiikkiä tulee ilman sitä kummallista korrektin ylevyyden auraa, mikä joskus tulee ihan fiiliksenä sun viesteistä. Vaikka et varmaan sitä haekkaan. Tää uus (pinnan alla piilevä) Jussi vaikuttaa maanläheisemmältä, mytta kuitenkin suoltaa täyttä asiaa. Nuo oli todella hyviä viestejä.

[Kuhmu]

Minä pidän siitä asiat asioina puhuvasta Häkkisestä, joka jättää tunteilun sikseen ja porautuu asian ytimeen.

[PDC]

Hmm. Mun mielesgä noissa Jussin känniviesteissö pureuduttiin paremmin, ja suoremmin asiaan kuin muissa.

[Kuhmu]

No Jussi toi sen mielipiteensä julki nyt noin, eli hänelle on tärkeintä viime kädessä ymmärtää se kata. Mutta kautta linjan pidän hänen tavastaan yleensä pureutua itse asiaan. Tosin välillä hän tahtoo korostaa hieman liikaa itseään, ja katsoa asioita hivenen liikaa omien ihanteidensa kautta. Mutta sopiva määrä elvykettä saa jumalankin laskeutumaan rahvaan joukkoon.

Mutta ikä tuntuu kypsyttävän niin Antti sariolaa, kuin Jussi Häkkistäkin ja epäilemättä tekee meille muille sen saman. Tähän väliin on hyvä toivottaa parasta vuotta 2012.

[Kari Aittomäki]

Noniin, Jussi on nyt vastannut varsin tyhjentävästi henkilöönsä kohdistuneeseen huomautteluun.
Se siitä, vai mitä?
En muuten oikeasti tajua miksi mua ollaan aina tuomasse esiin ikäänkuin vastapoolina?
Mä olen juu sanaillut näitä "finn-karate on roskaa ja combat karate ei ole karatea ensinkään"-provoja vastaan, mutta meidän välinen todellinen ero on pieni.
Tai ei sen suurempi kuin kaltaisellani verrattain kuriositeettisella hahmolla valtavirtaan on.
Siinä missä Jussi ja monenmonet muut kiinnostuneita treenimetodeista tapahtumana itsessään, mulla on aina takana se funktionaalisuus kaikkineen.
Vaikkapa vaan siinä "kontrolli on ase"-hahmottelussa.
Muutoin ihansamalla rannalla, samalla sannalla istutaan ja samasta hiekasta kakkusia läpsytellään.
Tuletule hyväkakku.

Eli mitä tässä ketjussa koetan kysellä on omankanttini kiinnostus, miten okinawanmetodilla sais aikaseks paremman mukilointipojan kuin japanilaisilla/eurooppalaisilla äpäräpojillaan?
Kun siis painopiste on sovelluksessa ja tilannetajussa.

Ennen-nyt akselia vaivaa pahasti se, että ennen karate oli kova juttu johon kovat pojat hakeutu.
Nyt näin ei ole. Eli sikäli suora harrastajatason vertailu on hedelmätöntä.

Mites muuten nyrkkeilyssä?
Mä näin nöösipoikana Kalevit Kosunen & Marjamaa yhtäaikaa kehässä, joka mielessäni kulminoituu amattöörinyrkkilyksi taidokkaammillaan.
Nykyjätkät ei vaikuta niin vaikuttavilta.. Koska olin tuolloin jotain 13 ja fyysisen voimani vasta tajunnut.
Oikeastihan nykyveivarit on jo ominaisuuksiltaan ihan eri tasoa, silkasti vaikka kimmoisuudessa.
Heh, itseasiassa nykynyrkkeily on paljolti karatenkaltasta harppuunoitten vaihtamista.
Mutta ei niin komiaa kuin vanhanliiton miesten iskujenvaihto.
Kun katsomossa ei haise tupakalta ja verkkarit on monenkirjavat.

[Jussi Häkkinen]

Eli mitä tässä ketjussa koetan kysellä on omankanttini kiinnostus, miten okinawanmetodilla sais aikaseks paremman mukilointipojan kuin japanilaisilla/eurooppalaisilla äpäräpojillaan?
Kun siis painopiste on sovelluksessa ja tilannetajussa.

Minä olen sitä mieltä, että mikäli nollasta lähdetään tekemään muksijaa, se vanha metodi kehittyy juuri siihen.

"Japanin tapa" keskittyy muotoon. Sieltä saa kontrollin ja eräänlaisen "kylmän raivon" (joka on hyvä ase), mutta kokonaisuuden funktionaalinen hahmottaminen jää pois. Oppii vain sen kolme K:ta, eikä yhdistä niitä toisiinsa.

"Euroopan tapa" keskittyy valitettavan usein mitalijahtiin. Katasta tehdään esteettinen setti (ranskalaisten kyseessäollen jopa erittäin esteettinen), kumiten säännöt arvioidaan pilkun tarkkuudella ja tehdään niitä mukaileva kamppailija. Tulee siis penteleen hyviä urheilijoita.

"Okinawan tapa" tai vanha tapa tekee kokonaisuuksia. Kata on pohja ja kaikki - siitä irrotetaan kihon - josta tajutaan, että se katan muoto ei ole ehdoton vaan nimenomaan karrikoitu preparaatti, jota voidaan harjoitellessa (ja makiwaraa/säkkiä/toista) mätkiessä kussakin tilanteessa funtsia. Kumite on sitten sen funtsitun pohjan tsekkailua - otteluna ja muodollisina sekä kaikkina niiden välissä & ulkopuolella. Kata on siis se juuri, mistä nuo poimitaan ja mikä rakentaa sekä fyysisen että strategisen tajun tapellessa. Se sisältää tuon kaiken. Kaikki osat siis nivoutuvat toisiin ja kaikella on looginen funktio (kunhan vain opettaja tajuaa). Lisäksi: Kaikki, alusta asti, tähtää nimenomaan arkiseen tappeluun. Oli alkuperä sitten hovimiesten itsesuojelussa tai poliisien voimankäytössä (molempia on karatessa & kobudossa viljalti), setti on tehty toimimaan nimenomaan arkisessa setissä.

Kaikista voi tulla hemmetin kovia otsaanlyöjiä. Oma näkökulmani on, että se räkäisin ja "kusipääloogisin" on tässä jollain tavalla - ainakin itselleni - paras, jos halutaan luoda nimenomaan soveltuva, sääntöihin rajoittumaton sontiainen.

Mutta aina on kova vastuu opettajalla. Sekä opin vastaanottajalla.

[Andy]

Ihmettelen edelleen, miksi täällä keskustellaan Jussin ja minunkin olemuksesta ihmisinä. Eivät kai ne liity mitenkään aiheeseen?

Andy mainitsi Lehtisen Harrin potkunyrkkeilyvalmennuksen isänä. Mites toi Peter Gibson?

Kuten Kari jo sanoikin, niin Gibson (jota en henkilökohtaisesti tunne) on enempi noita alkuajan pioneereja. Hänen suurimmat ansiosa ovat nimenomaan lajin juurruttamisessa maahan ja innostuksen herättämisessä. Gibsonin salilla on alunperin aloittanut montakin hyvin menestynyttä ottelijaa, mutta pääosan saavutuksistaan he tekivät vaihdettuaan valmentajaa - paljolti juuri edesmenneeseen Harri Lehtiseen. 2000-luvulla Gibsonin ottelijat eivät ole pärjänneet kauhean hyvin edes kansallisella tasolla. Sandassa menestys on toki ollut sitten parempaa.

[Kuhmu]

Ihmettelen edelleen, miksi täällä keskustellaan Jussin ja minunkin olemuksesta ihmisinä. Eivät kai ne liity mitenkään aiheeseen?

Andy mainitsi Lehtisen Harrin potkunyrkkeilyvalmennuksen isänä. Mites toi Peter Gibson?

Kuten Kari jo sanoikin, niin Gibson (jota en henkilökohtaisesti tunne) on enempi noita alkuajan pioneereja. Hänen suurimmat ansiosa ovat nimenomaan lajin juurruttamisessa maahan ja innostuksen herättämisessä. Gibsonin salilla on alunperin aloittanut montakin hyvin menestynyttä ottelijaa, mutta pääosan saavutuksistaan he tekivät vaihdettuaan valmentajaa - paljolti juuri edesmenneeseen Harri Lehtiseen. 2000-luvulla Gibsonin ottelijat eivät ole pärjänneet kauhean hyvin edes kansallisella tasolla. Sandassa menestys on toki ollut sitten parempaa.

Tässä vuosien saatossa kun on seurannut muun muassa teidän kummankin kirjoituksia, niin tasonne kirjoituksissa ei ole hiipunut. Pikemminkin kypsynyt. Kai tämän voi tässä mainita vai täytyykö tämänkin sanomista varten aloittaa ihan oma viestiketju?

Nämä kirjoitukset ja kannanotot, niiden tiimoilta voi kommentoidakin. Mutta kun ei paremmin tunne, niin ei ole materiaalia keskustella sinun ja Jussin olemuksesta ihmisinä sen kummemmin.

[halmehe]

Kuhmu, hyvä katsantokanta.
Hessu, avaa vähän tota kuolleenmiehen-tekniikkaa?

Siinä samassa kappaleessa yritin sitä kuvata. Kun toi pariharjoittelu on muutenkin niin vaikeeta ja sitten hyökkäykset ei ole hyökkäyksiä jolloin ei voi olla toimivaa torjuntaa, väistöä ja vastatekniikkaa jne. Mieti Kari tilanne salilla. Jamppa vetää treenejä ja ottaa tyypin rivistä hyökkääjäksi. Hyökkääjä ei hyökkää kunnolla. Ei tarttis oikeesti tehdäkään mitään. Vetäjäkin voi olla samassa uniklubissa ja kuvittelee tekevänsä toimivaa tekniikkaa hyökkäykseen joka ei olisi edes osunut. Etäisyydet on mitä on. Tuosta herääminen on aika... kokemusta on

[AriJ]

Halmehe, väärin hyökkääminen Se on asia josta jaksan itsekin papattaa tämän tästä.

[Lasse Candé]

Jengi on uudenvuoden tullessa kirjoittanut loistosettiä. 2012 on nähtävästi potkun vuosi!

Mutta jos nyt lähdetään siitä, että tää treenikokonaisuuden välineitten (kihon-kata-kumite) kokonaisymmärtäminen on nykyään huomattavasti paremmalla tasolla, eikö sen tulisi automaagisesti merkitä että myös täten treenaavat ovat sen treenaamisen varsinaisen tavoitteen suhteen huomattavasti parempia?
Eli tulokset parempia?
Tämä ei kyllä tilanne ole.

Ei sen tulisi sitä merkitä. Oikeastaan Jussi tätä jo selittikin tuossa edellä hyvin. Mutta jos treenaamiseen laittaa yhtä paljon kierroksia, arvelisin että tulokset ovat ehjemmällä kokonaisuudella parempia. En tosin ole ihan varma ja ehkäpä se riippuu kuinka paljon kierroksia laitetaan ja kuinka pitkän ajan kuluessa kuten myös varmaan harrastajastakin. Oikeastaan ymmärrän nyt Rahanpesijän vastakkainasettelun paremmin, mutta en tahtoisi nähdä yhteyttä tiedon lisääntymisen ja laiskemman treenaamisen välillä. Voi kyllä tietenkin olla että niiden välillä onkin jokin yhteys.

Miten tahansa jos systeemejä ajatellaan, taso on parempi silloin kun systeemintuntemus on laajempaa ja parempaa. Tai sitten silloin kun on kovempaa porukkaa. Ihan sama, mutta kunhan erotellaan mitä milloinkin tarkoitetaan. Eräs koryuopettaja sanoi hänen opettajansa sanoneen että oppilasta valittaessa on koulukunnan tulevaisuuden kannalta pedagogiset lahjat tärkeämpiä kuin tekniset.

Miten se kihon,kata ja kumite tietämys on parempaa? Tarkoittaako se, että emämaan lajien opettajat, jotka vierailivat, ei vät ymmärtäneet hekään mistään mitään. Internetkö sen valaistuksen on tuonut, kun kaikkien satavilla ovat Hironori Ohtsukan ym. materiaalia elävänä kuvana.

Emämaan opettajat ovat monessa tapauksessa vanhentuneet sille tasolle että osaavat enemmän ja tietävät miten jengi oppii. Silti se ei niinkään ole mun pointti vaan enemmänkin ihan se miten jengi oppii. Väärinkäsitykset elävät vieläkin, mutta ovat vähenemään päin.

Netin tärkein funktio on tiedonetsinnän helpottaminen välillisesti. Sen tultua vaikkapa karatekirjojen kritiikki tulee helpommin saatavaksi. Joskus ennen oli enemmän niin että jos jotakin lukee kirjassa, se on totta. Samaan juttuun liittyy leiritiedotus ja opettajien arviointi. Kaikki sellainen on avoimempaa nyt. Netti on yksi työkalu yhteisöjen järjestäytymisessä.

Siihen päälle toki kaikki kirjoitettu teksti ja videotkin.

Jos pohditaan Wado ryuta, Shorinji ryuta ja Shotokania. Niin mitä sellaista niiden kihon,kata ja kumite harjoitteissa on nykypäivänä sellaista, josta ei tiedetty esim. 80-luvulla?

Wadossa jotain sen suuntaista että vaikkapa junzuki on muuttumassa käyttötekniikasta harjoitustekniikaksi ja siitä edelleen opetussisältöyksiköksi joka tulee paloitella monella tavalla. Eli jutun tajuaminen menee oikeampaan suuntaan.


En muuten halua laittaa vanhoja ja uusia aikoja vastakkain yksiulotteisesti. Isommat massat ja mahdollisesti kovempi treeni-intensiteetti ovat varmasti olleet hyviä asioita. Ehkäpä jotain on myös tiedetty paremmin. Tahtoisin mielummin pohtia näitä asioita muutamalta kantilta, koska varmaankin molemmissa ajoissa on omat hyvät puolensa.

[Vanhakankea]

Kirjoittelen jotain tuosta potkunyrkkeilystä ja Gibsonista 1990-luvun alussa kun pääsen isolle kompuutterille.

[Kari Aittomäki]

Juu, on hyvin turhauttavaa kurotella torjuntoja ja ajaa takaa sitä treenikaveria.
Mähän kovensin hyökkäystäni koko ajan, kerroin toki sanallisesti että nyt tulee sitte vähä kovempaa.
Simulalta omaksuttu tekotapa joka saa pariharjoitteluun jännitteitä, treenin talteen paremmasti.
Täytyy myöntää että kaikki ei tykänny..

Jussille kiitos. Asia on nyt selvä - antoi jopa ajattelemisen aihetta.
Mähän olen usein kertonut tehneeni jonku jutun ilman etukäteisajatusta, reagointina joskus jopa ilman tietoista näköhavaintoa.
Olen aina ajatellu nähneeni, näkemällä omaksuneeni sen tekniikan jossain.
Tossa vähä aikaa sitte kävin muutamia katoja läpi ja tajusin että eräs vaistolla tekemäni taisabaki-saatto sisältyy mm naifanchiin.
Niin se käy.

Hyvä ketju.
Jaha, Lasse ehti väliin.
Samaa mieltä olen oikeastaan jokakohdasta.
Herättää ajatuksia combatk:n sisällöstä.. kaskun tekniikka on toltakantilta katsoen lähempänä shorinjia kuin kiukkaria..