Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Lajiuupumus - Burnout

Löylyttelyä yli lajirajojen. Kaikkien kamppailulajien yhteisalue.

Valvoja: Valvoja

Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lajiuupumus - Burnout

#1

Viesti Lasse Candé »

Ylirasitustilasta on oma ketjunsa:

Mutta tällainen hyvä teksti enemmän päänsisäisestä uupumuksesta tuli vastaan. Fokus paljolti lajiopetuspuolella.

https://themartialpoet.home.blog/2020/0 ... tial-arts/


Teksti kokonaisuudessaan katoamisen varalta:
paljastus:
Avoiding Burnout in Martial Arts
The Martial Poet Martial Arts January 9, 2020 5 Minutes
“The student who enters into this state of weariness shows that he actually does not understand and appreciate Karate. Therefore, if he does quit training and gives up Karate with only a superficial understanding of it, it can properly be said of him that a little knowledge was a dangerous thing.”[1]

– Funakoshi Gichin

Burnout, depression, and anxiety are often seen as strictly contemporary issues, but while there is evidence that these occur more frequently in today’s world, the quotation above points to the fact that battling burnout in martial arts is not exclusively a modern issue, and that many generations of instructors and students have had to deal with the consequences of mental and physical exhaustion.

Even for those who are passionate about martial arts, especially for those who teach them for a living, training can reach a point where it becomes overwhelming. Any time put in beyond that threshold is not beneficial. Many times we show up to class simply out of habit, when truthfully our minds or hearts are invested elsewhere.

While Budo requires dedication and commitment to maximize efficiency under duress, there can be such a thing as too much training. The body can only handle so much; build-up of minor injuries or failure to recover from them can be a sign that physical burnout has set in. Harder to treat can be the mental and emotional fatigue that sets in, especially because denial is tempting for many who define their identities largely based on their passion for this art.

The following are some tips that have assisted me in avoiding and/or treating burnout from prolonged training.

Pace Yourself.


REPORT THIS AD

It sounds obvious, but most often I see this with students who have been recently promoted. The recognition sparks renewed interest, and then suddenly the student goes from training a couple times a week to being at the Dojo daily. This usually lasts for a few months before the unsustainable pace becomes apparent, and in some cases the person ends up quitting altogether.

It’s important to remember that a martial arts career is a marathon, not a sprint. Slow and steady leads to long term progress and retention of skill, as well as a more stable and sustainable dedication to training.

I had a recent conversation about this with a fellow BJJ student who is preparing for a tournament. His approach is basically to carry on as usual. A lot of people drastically increase their reps or intensity heading into a competition, but martial arts is not like an exam that you can cram for the night before. There are going to be some natural peaks and valleys in the process, but a steady pace is the best way to get ahead in the race.

Limit teaching.

Burnout is often not a result of training, but specifically teaching. Leading a class–the planning and preparation of lessons, figuring out how to best explain and demonstrate the material, as well as dealing with people–can be exhausting. Even the people that you like can be draining when it’s the same personality quirks and egos in the room day in and day out.

If possible, delegating some of the teaching responsibility can take the pressure off. Of course, the main instructor is the one primarily in charge of running things, but that doesn’t mean the club will fall apart if a single class is instructed by someone else.

Also, don’t be afraid to take a few extra days around holidays when the classes are going to be poorly attended anyways. From a business perspective, there can be pressure to run as many classes as possible, but most established owners that I know have become comfortable shutting down on long weekends and taking a week or two off around Christmas and New Years.

Train Something New.

Cross training is always a huge opportunity to expand on your skill-set and knowledge base. It is refreshing to be a student, go into class with an open mind, and have someone tell you what to do. This reminds instructors of the joy and frustration that their own students are experiencing.

Cross training also provides valuable input, which is a critical source of creativity. One sign of burnout is boredom or lack of interest in an area that previously was a source of passion. In some cases, that might simply be boredom with teaching or training the same curriculum day in and day out. Changing pace by practicing a new style or approach can reignite that passion, and integrating those concepts into training can freshen the mood or attitude if your usual classes become stagnant.

Rest

This is another element that sounds obvious, yet we frequently fail to do. The challenge here is largely mental. Personally, I have trouble giving myself a day off; if there is a class, I feel like I should be there, and unless I am physically incapable of training due to injury, I feel guilty for missing class. Peer pressure can also be a powerful factor that motivates us to train when we aren’t going to get the most from the experience.


REPORT THIS AD

The discipline of martial arts dictates dedicating yourself to a higher ideal–of course, no one can live up to that vision of perfection. We are not machines. It’s okay to skip a workout or a practice when mind and body are not going to be invested in the process. This is a slippery slope; it’s important that rest is the exception, and doesn’t become the rule. But once in a while, you just need a day off.

Self-Care

It’s a hot topic. For some, this means doing yoga or meditating on a mountain. For others, it might be doing art or reading a good book by the fireplace.

I have a pragmatic approach. Once in a while, a beer and a football game are needed just to unwind and recharge. Self-care is supposed to look different for every individual, but it is significant because if you fail to look after your own physical and mental well-being, it is impossible to positively impact those around you.

Conclusion

Taking these steps can help both prevent and recover from burnout. If you’re dedicated to fighting arts, you will likely reach a point where you experience these feelings. The important thing is to recognize they are occurring and have a strategy to address them. Admitting that you are exhausted is not a weakness, provided that you have an effective method to recover. If you do, you can get back to training at full force and with contagious enthusiasm as soon as possible. If not, you risk becoming Funakoshi’s prototypical quitter, for whom a little knowledge of martial arts was actually detrimental.

[1] Funakoshi, Gichin. Karate-do Kyohan: The Master Text. Kodansha International, 1973. Pg. 37.


Ketjussa voi käsitellä otsikon aihetta mistä näkökulmasta tahansa. Parasta tietenkin olisi kuulla kokemuksia siitä, kuinka liiallinen kamppailulajien parissa tapahtuva tekeminen on aiheuttanut uupumusta ja minkälaisia ratkaisuja ongelmiin on.
Kuvake
Eizei
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 928
Lauteille: Huhtikuu 2006
Paikkakunta: Jyväskylä

Lajiuupumus - Burnout

#2

Viesti Eizei »

Kun hiffas, ettei ole kysymys suhteestani kampitteluun vaan suhteestani itseeni, löytyi uudenlaista suuntaa. Oli kyllä mentaalisti tärkeää luopua kampitteluhommista kokonansa, ja muustakin, että näki eri tavalla.

Huruilut sikseen ja käytännöllisempi omakohtainen kokemus: treenaa ja pysy kaukana politiikasta. :P Kantanut monen kuopan yli.
Antti Junikka
tohtorismies
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 3905
Lauteille: Kesäkuu 2008

Lajiuupumus - Burnout

#3

Viesti tohtorismies »

Eizei kirjoitti: tammi 12, 2020, 18.28 Kun hiffas, ettei ole kysymys suhteestani kampitteluun vaan suhteestani itseeni, löytyi uudenlaista suuntaa. Oli kyllä mentaalisti tärkeää luopua kampitteluhommista kokonansa, ja muustakin, että näki eri tavalla.

Huruilut sikseen ja käytännöllisempi omakohtainen kokemus: treenaa ja pysy kaukana politiikasta. :P Kantanut monen kuopan yli.
Kyllä. On tässä itselläkin meinannut aina tulla vaikka minkälaista burnouttia treenaamisen kanssa kun varsinaisesti omat intressit lajeihin(marginaaliset lajit sinällään marginaalisessa liikuntaharrastuksien kentässä) ja sijainti(pieni paikkakunta) eivät ole kaikista otollisimpia. Tästä onnistui joskus luomaan itselleen jonkinasteista "huijarisyndroomaa" ja pakonomaista tarvetta todistaa omaa tekemistään itselleen silloin tekeminen muuttuu väkisin "pakkopullaksi".

Tuo oivallus mikä Eizeillä on toimii. Itselläni ne "burnoutin" oireet on voinut välttää täysiään kun tajusi sen että ihan tasan tarkalleen näitä käärmeliikkeitä tekee itselleen. Omalla tahdillaan ja itseään vartenhan näitä tehdään.

Itsetehtyjen paineiden poistaminen omien korvien välistä on varmaankin yksi oleellisimmista seikoista kaikenlaisen burnoutin välttämisessä.
45 neliön kämmpä oli täynnään lihaksikkaita ja äärimmäisen päihtyneitä voimmamiehiä
"My karate is as simple as walking up to somebody and hitting them, something I saw some 29 years ago." Dennis Jones
"Perkele, mä oon hyppiny narua pikkupojasta asti!" Meskus
"Gorgoroth on edelleen kuraa" TimoS
halmehe
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 660
Lauteille: Elokuu 2009

Lajiuupumus - Burnout

#4

Viesti halmehe »

Varsinkin vyöarvoilla maustetuissa lajeissa sitä alkaa helposti täyttämään muiden toiveita niin treenaajana kuin vetäjänä. Itselle tuli 1975-2004 jakson jälkeen irtiotto lajeista vaikkei ne ajatuksista mihinkään kadonneet. Aloin perehtyä vapaauintiin ja palasin lajien pariin 2012. Oli pakko muuttaa focusta vaikka aluksi se voittaminen edelleen takoi takaraivossa.
...ei siinä auta hillo, jos on polttanut jo letut... (Raappana)
Kuvake
AriJ
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 12708
Lauteille: Tammikuu 2005

Lajiuupumus - Burnout

#5

Viesti AriJ »

Politiikasta jos pystyy pysymään erossa ja keskittymään vain siihen treenaamiseen ni a vot....
______________________
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 93835
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Lajiuupumus - Burnout

#6

Viesti Mika »

Tuossa artikkelissa mainittiin ihan hyviä ohjeita. Varsinkin innokkaiden nuorten kamppailijoiden voisi olla hyvä lukea se.

Opettajien ja valmentajien kannalta voi olla vaikea toppuutella niitä innokkaita aloittelijoita, mutta varmasti monet opettajat ja valmentajat kokemuksesta tietävät, että aika usein niillä kaikkien innokkaimmilla tie nousee nopeasti pystyyn. Se on niin vähän joka asiassa; Potkussakin on muutamat kerrat nähty, kun joku astelee lauteille ja alkaa heti kirjoittaa monta viestiä päivässä. Se loppuu melkein aina lyhyeen. Salillakin useimmin ne hiljaiset puurtajat ovat niitä, jotka käyvät treeneissä säännöllisesti, keskittyvät ja siten kehittyvät. Ne kaverit on hyvä huomioida heti. Mutta tämän kaikki opettaneet tietysti tietävätkin. Ja tietysti tästä on poikkeuksiakin eli se innokkuus säilyy ja säilyy sekä kasvaa ja valistuu matkan varrella (varmasti moni meistäkin on tällainen).

Omalla kohdallani lajiuupumus oli monen tekijän summa. Rivitreenaajana treenaisin ehkä vieläkin - mutta sitä on turha jossitella, koska olin sitä niin lyhyen aikaa koko kamppailuharrastukseni ajan. Työtilanne, sosiaalinen elämä, paineet tehdä paljon töitä lajin ja sen harrastajien eteen - näin jälkikäteen ajateltuna se oli helvetillisen raskasta aikaa, joka olisi pitänyt oikaista paljon aiemmin. Vieläkin, näin yhdeksän vuotta myöhemmin, tunnen vapautuneisuutta siitä, että voin jakaa aikani lähes kuten haluan. 😊

Toki 20 vuotta lajeissa on erittäin suurelta osin vaikuttanut siihen, millainen ihminen olen. Jotenkin ironisesti lajeista jäivät kavereiksi muutamat sellaiset ihmiset, jotka itsekin lopettivat kamppailuharrastuksensa jo vuosia sitten. Yhtään niitä lajeja edelleen harrastavaa en enää tunne oikeastaan lainkaan (enkä oikeastaan tuntenut silloinkaan, kun asiaa ajattelen, tai sitten en vain enää muista). Kai se on kohtaloa sitten. :D

Parhaat muistoni kamppailulajeista liittyvät muutamiin lajitilanteisiin mutta ihan kirkkaimpina näkyvät muistot Potkusta ja potkulaisista. Tapaamiset, keskustelut, epäviralliset kokoontumiset... On tämä ollut hieno matka. Jatketaan samaa rataa. Kiitos. :bow:
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lajiuupumus - Burnout

#7

Viesti Lasse Candé »

Hyvä teksti kaikkinensa.

Pitää silti nostaa esiin ajatus että on mahdollista että on harhaa että nopea ja tehokas startti johtaa lopettamiseen. (Lajissa tai foorumillakin.) Jos ajatteleekin niin päin että iso osa lopettaa aina muutenkin ja kovaa aloittavat eivät ole ryhmänä immuuneja tälle.

Helposti me kehitellään syy-seuraussuhteita joita ei aina välttämättä ole.

On silti varmasti totta että kovaa aloittaminen varsinkin liian pitkäaikainen yli-innokkuus vaatii veronsa. Toisaalta sitäkin tapahtuu että ihminen ikäänkuin löytää vihdoin kotinsa ja tästä syystä aikaa menee toimintaan paljon. Ulkopuolelta on todella vaikea arvioida tästä syystä innokkuuden terveellisyyttä.

Niin tai näin, seura-aktiivien toimintaa koordinoivilla on iso vastuu siitä etteivät polta aktiiveja loppuun. Itsensä mukaanluettuna.
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 93835
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Lajiuupumus - Burnout

#8

Viesti Mika »

Siinä se onkin, kun ulkopuolelta sen arvioiminen on liki mahdotonta. Kukaan ei kuitenkaan halua suoraan rauhoitella innokkuutta, kun itsessään se innokkuus on oikeinkin hyvä piirre. Ja se vasta jännää olisikin, kun rauhoittelemalla saisi sellaisen kaverin lopettamaan, joka hetken päästä toisessa lajissa etenisi nopeaa tahtia. :D Vähän näin, joskin paljon kielteisemmällä tavalla kävi yhden hyvän henkilön kohdalla joskus 1990-luvun puolivälissä Turussa, jolloin potkunyrkkeily ja silloin Suomessa ensiaskeleitaan ottanut vapaaottelu voittivat, mutta ei siitä nyt tässä sen enempää...

Ja omia arvioitani nuo vain olivat. Samaa olen silti tavannut kamppailulajien ulkopuolellakin. Eikä sen yli-innostuneen tarvitse aina olla edes nuori. Mutta kuten todettu, päinvastaisiakin esimerkkejä on, ja varmasti potkulaisten parissa niitä on vaikka ja kuinka. Ne kannattaa pitää lähellä ja antaa niille karkkia. Laskisin itseni tähän joukkoon.

Ja se on kyllä totta, että loppuunpalamisen ennakointi ja ehkäiseminen on melkoista taidetta. Olisikin mukava kuulla, miten joku on onnistunut tässä itsensä tai muiden ohjaajien tai harrastajien kanssa.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Lajiuupumus - Burnout

#9

Viesti Andy »

Itse jäin liittohommista pois, kun ne alkoivat kuormittaa liikaa. Tarkoitan tässä siis kaiken maailman virallisia asioita, kuten asiakirjojen tekoa, lisenssivakuutustilastoja ja sen sellaista, joita kasasin aina liikaa itselleni. Sellaista ei oikein jaksa harrastuksena tehdä kovin paljoa.

Nyttemmin teen lajin parissa jopa enemmän asioita kuin silloin, mutta keskityn niihin juttuihin, mitä haluan tehdä.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 11231
Lauteille: Kesäkuu 2008

Lajiuupumus - Burnout

#10

Viesti Jorge »

Mika kirjoitti: huhti 26, 2020, 10.28

Toki 20 vuotta lajeissa on erittäin suurelta osin vaikuttanut siihen, millainen ihminen olen. Jotenkin ironisesti lajeista jäivät kavereiksi muutamat sellaiset ihmiset, jotka itsekin lopettivat kamppailuharrastuksensa jo vuosia sitten. Yhtään niitä lajeja edelleen harrastavaa en enää tunne oikeastaan lainkaan (enkä oikeastaan tuntenut silloinkaan, kun asiaa ajattelen, tai sitten en vain enää muista). Kai se on kohtaloa sitten. :D

Parhaat muistoni kamppailulajeista liittyvät muutamiin lajitilanteisiin mutta ihan kirkkaimpina näkyvät muistot Potkusta ja potkulaisista. Tapaamiset, keskustelut, epäviralliset kokoontumiset... On tämä ollut hieno matka. Jatketaan samaa rataa. Kiitos. :bow:
Joopa joo.

Pitkän ja ansiokkaan matkan olet tehnyt ja jotkut kenties nyrpistävät nokkaansa henkilökohtaisista syistä. Potkun kontekstissa ne "joskus" ovat hieman poliittisia :D , mutta jos kamppailupuolella nillittävät, niin voi-voi. Niin kuin ennenkin olen sanonut - on se ollut komeaa katsella yhdessä kerberoksen kämmentä Mansen yössä.
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 93835
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Lajiuupumus - Burnout

#11

Viesti Mika »

:kiitos: :hi5:

Kyllä mä tuossa rivien väliin vähän kirjoittelin jotakin lajikuvioista tai oikeastaan ihan vain omista ajatuksistani ja arvoistani, jotka omikseni sitten jäivätkin, ja siinäpä se oma ongelmani olikin, mutta mitään varsinaisia erimielisyyyksiä siellä ei ole ainakaan lajillisesti ollut, eikä juuri muutenkaan (lasken nyt pois yhden vähän erikoisemman tapauksen, joka ihan täälläkin julkisesti pari kertaa kiukutteli minulle; :taptap: ). Potkun Kahvila taasen on Kahvila, eli ei mitenkään oikeasti tärkeä alue. :D Tai nykyään siis Kansankäräjätupa on se...semmoinen alue.

Palautan tämän sen verran aiheeseen, että omaan loppuun palamiseeni syyt löytyvät vain peilistä. Tämän tiesin aina ja olen sen kanssa OK. Se olisi vain pitänyt huomata aiemmin, mutta niinhän se on monen muunkin elämäntilanteen kanssa. Mutta toivottavasti tämä ketju antaa ajattelemisen aihetta niille, jotka ehkä ovat ajautumassa samaan tilanteeseen. Toivotaan näin. :)
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Kuvake
Kuhmu
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 2558
Lauteille: Toukokuu 2005

Lajiuupumus - Burnout

#12

Viesti Kuhmu »

Potku.netin seuraaminen aiheuttaa välillä lajiuupumusta :D
”You must enjoy this”.
Kuvake
AriJ
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 12708
Lauteille: Tammikuu 2005

Lajiuupumus - Burnout

#13

Viesti AriJ »

Yksi burniksen estoajatus jota itse omille oppilailleni painotan, on pyrkiä keskittymään siihen olennaiseen, treenaamiseen, jättää sen kaiken muun niin vähälle kuin mahdollista (esim. yhdistyskuvioiden pyörittämisen).
______________________
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Lajiuupumus - Burnout

#14

Viesti Lasse Candé »

Joutuu vähän tonkimaan...
Mika kirjoitti: huhti 28, 2020, 21.17 Palautan tämän sen verran aiheeseen, että omaan loppuun palamiseeni syyt löytyvät vain peilistä. Tämän tiesin aina ja olen sen kanssa OK. Se olisi vain pitänyt huomata aiemmin, mutta niinhän se on monen muunkin elämäntilanteen kanssa.
Kun asnot noin, niin viittaatko jossain määrin tähän aikamoiseen työpanokseen mitä kuvailit tuossa toisessa ketjussa:
Mika kirjoitti: huhti 30, 2020, 19.07 Choy Lee Futissa lähetystyö oli kanssa aika keskeisessä roolissa. Avasin seurat Raumalle, Paraisille, Saloon ja Tampereelle. Syksyn 1996 ja kevään 1997 aikautauluni oli tällainen:

ma Turku
ti Tampere
ke Salo
to Parainen
pe Tampere
la Parainen
su Salo

Oli se poikamiehelle melkoinen projekti. :D

Tässä mennään henkilöön joten ihan omilla ehdoilla saa vastata...

Ketjun aiheen kannalta pidän vain tuollaisella taustalla mahdollisena että ketjuun on paljonkin sanottavaa. Jos auton kilometrimittarit paukkuu lajin puolesta ja siinä menee edes pieninkin asia vinoon, varmaan sitä katsoo taaksepäin niitä kilometrejakin ja tämä jättää ehkä jälkensä myös tulevaisuuteen.

Tällaisia ajatuksia tuli mieleen kun yhdistin nämä kaksi pistettä.

Ja siis huom, lajeista ei ole kyse vaan henkilöstä, eli sinusta.

Jos yhtään tuntuu että huvittaisi kertoa kaikesta tuosta, luulisin olevan aika hyvää settiä juuri tähän ketjuun. Ei kyllä varmasti helpoimmasta päästä lähteä jauhamaan tosin...

(Mutta onko edes nuo kaksi pistettä oikein yhdistetty?)
Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 18918
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Yhteystiedot:

Lajiuupumus - Burnout

#15

Viesti Andy »

Tuommoinen nyt on vähintäänkin arveluttavaa, jos siitä ei makseta.

Tuohan käy jo vähintään puolipäiväisestä työstä. Siitä pitäisi maksaa joko per tunti tai sitten provisiota per maksava oppilas. Ei tuossa muuten ole mitään järkeä ja johtaa aivan varmasti toiminnan lopettamiseen ennemmin tai myöhemmin. Olettaen siis, että organisaation johto tienaa hommasta jotain. Jos ei tienaa, niin onpahan ainakin valittu työläs harrastus.

Kerta viikkoon oleva vetovuoro, josta voi ilmoittamalla ottaa vapaata jos on joku meno, hoituu vielä kohtuudella harrastustoimintana. Tosin siinäkin pitäisin kohtuullisena, että saa sitten jotain varusteita, merkittävää alennusta treenimaksuista tai vastaavaa.
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 53 kurkkijaa