Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Jos olisi päivä aikaa opettaa joku maallikko potkismatsiin, niin opettaisin takasuoran, etukäden yläkoukun ja leuan painamisen rintaan.
[valvoja]Tämä ajatusleikki kehittyy myöhemmissä viesteissä pohdintaan aggressiivisuuden merkityksestä täyskontaktiottelussa. (Tämä oli toistomääriä käsittelevässä ketjussa ja luontevin paikka moderaattorin saksille.)
Ketjussa voi puhua hyökkäävyyden merkityksestä missä kamppailussa tahansa.[/valvoja]
Andy kirjoitti: ↑huhti 22, 2020, 21.21
Jos olisi päivä aikaa opettaa joku maallikko potkismatsiin, niin opettaisin takasuoran, etukäden yläkoukun ja leuan painamisen rintaan.
Ajatusleikkinä, jos tuossa tilanteessa saisi/pitäisi tehdä esim. kolmea pariharjoitetta, niin mitä teettäisit?
Kolme pariharjoitusta olisivat seuraavat: Noita kahta lyöntiä ensin pistareihin. Sitten samoja lyöntejä niin että oppilas saa lyödä minua ja minä vain suojaan. Lopuksi sama mutta niin että minä heittelen tekniikoita vastaan.
Kaikissa harjoitteissa olisi oleellista se, että painetaan leukaa rintaan ja lyödään niin kovaa kuin ikinä lähtee. Useamman lyönnin tekeminen putkeen olisi myös tärkeää saada ajettua sisään.
Ehkä jos olisi kokonainen päivä aikaa ja voisi vetää siinä kaksi treeniä, opettaisin vielä takajalan alapotkun tai ainakin ajatuksen siitä, että niitä voi tehdä.
Missään nimessä en suosittelisi osallistumaan edes salikisoihin tällaisella valmistautumisella. En myöskään suostuisi sekaantumaan asiaan, paitsi jos vastassa olisi toinen täysi maallikko jossain Turpakeikka-tyyppisessä tapahtumassa sekä asiansa osaavat kulmamiehet ja tuomari.
Andy kirjoitti: ↑huhti 22, 2020, 21.21
Jos olisi päivä aikaa opettaa joku maallikko potkismatsiin, niin opettaisin takasuoran, etukäden yläkoukun ja leuan painamisen rintaan.
Ajatusleikkinä, jos tuossa tilanteessa saisi/pitäisi tehdä esim. kolmea pariharjoitetta, niin mitä teettäisit?
Tää oli hauska! Seuraavaks kaveri joka on mahdollisimman simppelisti optimi tuota sankaria vastaan. Peli jatkukoon.
Ei tuommoisilla treenimäärillä olisi kovinkaan paljon väliä sillä, mitä tekniikoita opettaa. Se asenne olisi tärkein. Mallia voisi ottaa esimerkiksi sensei John Kreesen toiminnasta, jos haluaisi minimaalisella treenilla maksimaalisen tuloksen.
Jenkeissä oli joskus takavuosina Celebrity Boxing -niminen organisaatio, jossa treenaamattomat julkkikset nyrkkeilivät. Aggressiivisempi voitti käytännössä aina riippumatta edes koosta.
Ainoa ominaisuus mikä merkitsi oli pituus. Jos kumpikaan ei saanut adrenaliineja ylös, pidempi voitti, koska saattoi tökkiä kaukaa eikä toinen uskaltanut tulla etäisyydelle. Jos lyhyempi suuttui, sitten hän kuitenkin voitti.
Olen siinä uskossa, että ottelija pitää ainakin kehälajeissa opettaa ensin hyökkäämään ja vasta sitten puolustamaan. En välttämättä ole tässä valmentajien enemmistön kannalla ja usein puhutaan siitä, että ensisijaista on välttää omaan päähän tulevat osumat. Tässä onkin ihan pointtia, mutta aloittelijoilla tämä ei reaalimaailmassa toteudu.
Eräs myöhemmin kansallisesti ihan tunnetu valmentaja korosti aikoinaan sitä, kuinka ottelijoiden pitää pelata, välttää saamasta osumia ja napsia pisteitä turvallisesti. Hän perusteli tätä mm. Floyd Mayweatherin otteluilla, joissa Floyd rakensi voitot puolustuksen kautta.
Sitten kun hän toi ottelijoita kehään näiden ensimmäiseen matsiin, nämä joutuivat lähes aina taidollisesti huonompien, mutta aggressiivisten ottelijoiden jyräämiksi. Tämä johtui siitä, että puolustaminen ja varsinkin vastaiskutaktiikka ovat paljon vaikeampia kuin hyökkääminen. Kun ottelijoilla ei alussa ollut Mayweatherin taitoja, he eivät onnistuneet tekemisessään ja hävisivät. Ja mikä vielä pahempaa, jatkuva häviäminen aiheutti sen, että he lopettivat treenaamisen, eivätkä koskaan kehittyneet niin hyviksi, että olisivat voittaneet matseja vastaiskutaktiikalla.
Myöhemmin tämä valmentaja ymmärtääkseni näki valon, koska olen kuullut hänen korostaneen kovuutta ja aggressiivisuutta otteluiden voittamisessa.
Ja tietenkään tämä ei ole 100-0 suhde vaan totta kai treenaajille opetetaan myös puolustustekniikoita peruskurssilta alkaen. Uran alkuvaiheessa on kuitenkin tärkeämpää keskittyä hyökkäykseen kuin puolustukseen. Jos ottelijan ominaisuudet sopivat enemmän puolustusottelijaksi, sen ehtii opettaa myöhemminkin, kunhan tämä jatkaa treenaamista ja voitetut ottelut ovat omiaan motivoimaan jatkoharjoitteluun.
Tässäpä on se, miltä kahden osaamattoman otteleminen näyttää. Koutsi huutaa pitämään suojausta, mutta eihän siitä mitään tule. Menestys seuraa kuitenkin aggressiivista hyökkäämistä.
Toi ajatus kai aikalailla esimerkin Krav-Magassa. Korostus on enempi siinä apinanraivolla tehtävässä vastahyökkäyksessä kuin varsinaisessa torjunnassa. Uskoisin että se on oikea ratkaisu ainakin pienillä harjoitusmäärillä ja ehkä isoimmillakin.
Kerran vein nappullakisoihin tytön (keltavöinen) ja se voitti molemmat ottelut ihan sillä että meni päälle. Niillä pikkutytöillä ei vaan löytynyt agressiovaihdetta jolloin yli pystyi kävelemään.
Puolustaminen on vaan vaikeempaa kuin hyökkääminen.
PetriP kirjoitti: ↑huhti 27, 2020, 14.26
Puolustaminen on vaan vaikeempaa kuin hyökkääminen.
Ei se ole pelkästään se vaikeus mikä vaikuttaa. Hyökkääjällä on myös lähtökohtaisesti aloite puolellaan ja sillä hyökkäävyydellä voi myös puolustaa itseään tai neutralisoida vastapuolen vahvuuksia.
Harri Siljander kertoili vuonna keppi ja kivi, miten hänen valmentajansa oli joskus muinoin käskenyt finaalissa tarjoilla jatkuvasti vasenta koukku vastapuolen päähän. Oli kovasti ihmetellyt taktiikkaa erätauoilla, kun meni jatkuvasti suojiin. Valmentaja oli kertonut vasta ottelun jälkeen, että vastustaja oli tyrmännyt turnauksessa jokaisen edeltäjän takakäden suoralla.
Itse tiedostin aika nopeasti, että puolustus ei ole vahvuuteni ja aloin tietoisesti perustaa puolustusta hyökkäykseen.
Vastustajan lähestyessä aloin aina heti lyödä tämän tullessa iskuetäisyydelle. Tällöin vastustajan hyökkäykset häiriintyivät, eikä hän voinut rauhassa tehdä aloitetta ja tähdätä iskuja heikkoon suojaukseeni.
Mikäli vastustaja oli selvästi ulottuvampi - mitä tapahtui harvoin - pyrin pysyttelemään juuri tämän iskuetäisyyden ulkopuolelle ja etenemään sieltä nopeasti omien hyökkäysten turvissa iskujenvaihtoon. Taas nimenomaan se oma aloitettu hyökkäys suojasi minua kun olin vastustajan iskuetäisyydellä.
Taktiikka sopi minulle varsin hyvin ja vaikka olisin osannut puolustaa paremmin, eivät ominaisuuteni olisi sopineet esimerkiksi vastaiskijäksi ollenkaan.
Joo ja siinä on IMO se kontaktilajien hienous. Jos toinen on taitavampi, nopeampi tai muuten vaan parempi, niin aina voi rikkoa ja paremman ilmaisun puutteessa, kuluttaa ja jauhaa toiselta parhaan terän pois. Tai ainakin yrittää. Sitten kun puntit ovat tasoittuneet, niin voi mitata luonnetta. Tai hapenottokykyä…
Edit: rikkomisella tarkoitan aktiivista häirintää, ruhjomista ja toisen katalien juonien etukäteen vesittämistä.
Mutta on olemassa tapoja painostaa hyökkäämättä itse, houkuttaa hyökkäys ulos ja pelata vastaiskuin.
Karatepuolella se vastagyaku-tsuki oli palkituin pistetekniikka joten jokainen oli keskimääräistä parempi puolustava hyökkääjä.
Jokainen opetteli ja oppi puikottaan.
Tämä heijastui myös salien ja skabojen ulkopuolelle, karatekat olivat varsin osaavia ja pelättyjä katusirkkeleitä ja nyrkkeilytreenilläkin källejä paukuttajia.
Ja ne parhaat osas/osaa valjastaa luontaisen tempperamenttinsa pelaamalla tilanteet itselleen edulle, nimenomaan aktiivisella puolustustaktiikalla.
Ne oli kuin pommikoneita käydessään sitte lopulta hyökkäämään.
Olen itsekin liputtanut päättäväisen hyökkäyksen nimiin etenkiin lukuisemapaa vastusta vastaan mutta se hyökkäys ei voi olla silmitön.
Källi pitää olla ja juonia mahtuu ahtamaan vaikka sekuntien sisään.
Ompas ärsyttävä posse metelöimässä tossa clipillä.
