Uusien lajien ja tyylien perustaminen sekä maahantuonti

[PetriP]

Lieneekö yhtäkään tapausta Suomessa, jossa tällainen laji olisi selviytynyt Suomen päämiehen lopettamisesta?

Kwan Nyom Hapkido:lla taisi lajin suomen ykkösmies vaihtaa maata ja hyvin tuo on siitä selvinnyt. Näin muistelen mutta varmaksi en osaa sanoa. Tietysti vahdinvaihto oli suunnitellusti tehty.

[Eizei]

Kwan Nyomiin lähti lähes koko Suomen silloinen HJMS. Mukana oli isompi sakki kokemusta. Se, että siitä joku sitten otti keulapaikan, josta en edes ole varma (Suhonen ja Viiliäinen taisivat molemmat olla ekoja KNHKD nelosia), ei tehnyt toiminnasta tässä määrin haavoittuvaa.

[Andy]

Kwan Nyom Hapkido ei ollut yhden miehen projekti vaan se syntyi hoijeonmoosolin (taisi juuri silloin toimia nimellä Tolkido) jakaantuessa ja mukaan lähti heti useita seuroja.

Tosiaan tuommoinen alle kymmenen harjoittelijan laji on jatkuvan lajikuoleman partaalla. vaikka harjoittelijat kokisivat senhetkisen tilanteen hyväksi, se on jatkuvasti aivan reunalla. Kun harjoittelijoita on noin vähän, jo yhdenkin treenaajan lopettaminen saattaa tehdä harjoittelusta hankalaa, jos tämä sattui olemaan se porukan ainoa sopiva pari.

Ja kun toiminta on pienimuotoista, ei ole kasvamassa uusia kykyjä vaan siinä vaiheessa kuin heitä tarvittaisiin, heidän saamisensa hyvälle tasolle kestää vuosia. Tämä on nähdäkseni kovin lyhytnäköistä toimintaa.

[Ile]

Minähän en ollut vielä syntynyt tuolloin. En myöskään tunne raamikkaita aasialaisia. Olin kyllä tekemässä simona näytöksiä 1999-2000 eteläisessä Suomessa.

Mulla on vaan lyhyen matikan laudatur mutta vapun kunniaksi laskin, että jos olit alle 3-vuotiaana tekemässä simona näytöksiä, niin väitteesi että et tunne raamikkaita aasialaisia on myös todella "uskottava". Luultavasti ette siis ihan niin hirveän etelässäkään olleet.

Sorry, couldn't help....

[Eizei]

Mulla on vaan lyhyen matikan laudatur mutta vapun kunniaksi laskin, että jos olit alle 3-vuotiaana tekemässä simona näytöksiä, niin väitteesi että et tunne raamikkaita aasialaisia on myös todella "uskottava". Luultavasti ette siis ihan niin hirveän etelässäkään olleet.

Sorry, couldn't help....

Ehkä aloitin hyvin nuorena demoilun... Mutta juu. En tiedä lajin levityksestä paljoakaan MIkan mainitsemilta ajoilta. Inseonilla ja Young Sukilla on ollut keskenään tarkka jako seuroista. Etelä-Suomen seurat ovat olleet Inseonin seuroja ja loput sitten Young Sukin. En tarkalleen tiedä, miten raja on mennyt, mutta ovat toimineet omilla alueillaan. En tiedä myöskään, kuka on avannut seurat ja minne. Mutta veikkaan, ettei raamikkaat aasialaiset. Edustamani Keski-Suomi on aiemmin ollut Young Sukin palvelujen piirissä. Sen tiedän, että ajokilometrejä ja tehtyä työtä on aivan tolkuton määrä. SIellä on kartta ollut ratin päällä ja turvallista matkaa.

Nykyään me ollaan sitten se kolmas toimija, joka pyrkii duunailemaan kaikkien hanmoodoseurojen eduksi. Järjestetään leirejä, kisoja, koulutuksia jne. Seurat ovat tervetulleita toimimaan meidän organisaation alaisuuteen jos kokevat sopivaksi. Osa tapahtumistamme on valtakunnallisia anyway, suomihanmoodoharrastaja saa osallistua organisaatiosta riippumatta.

[Jarppa]

BJJ puuttuu listalta maahantuoduista lajeista, ja onhan se minusta hyvin onnistunut.

Lajihan sai alkunsa eri paikoissa liki samaan aikaan, eli Espoossa ja Helsingissä, sekä Jyväskylässä, ja mm. hokutoryun ja vapaaottelun myötävaikutuksella levisi vähän muuallekin kohtuu nopeasti.

[Andy]

Listalta puuttuu kymmeniä muitakin lajeja, eikä se ole mitenkään täydellinen. Jätin tarkoituksella pois suurimman osan sellaisista kamppailu-urheilulajeista, joiden maahantulo oli väistämätöntä ja jotka tulivat Suomeen useammastakin suunnasta.

Esimerkiksi vapaaottelun tulo Suomeen oli väistämätöntä ja lajin maailmanlaajuinen kehitys sellaista, että lajin tilanne olisi suunnilleen nykyinen, vaikka sen alkuperäiset maahantuojat eivät olisi koskaan vaikuttaneet kamppailulajipiireissä.

[Mika]

[mention]Eizei[/mention], olemme suurin piirtein samankokoisia kukkakeppejä, joten "raamikas" on suhteellinen käsite. Mutta minua isompia ja vähän vanhempia kavereita nämä olivat. Näin sitä porukkaa useamman kerran Lempäälässä vanhan Turun-tien varrella eräällä huoltamolla, jolle pysähdyin melkein joka kerta (paitsi kun oli kiire Turun yöhön), kun palasin Tampereelta Turkuun. Verkkarit kertoivat jostakin itämaisesta lajista. Olen melko varma että hekin olivat tekemässä lähetystyötä. Ehkä minun pitäisi kysyä tätä Inseonilta ja Young Sukilta.

Minulle on muuten jäänyt vähän avoimeksi Kiukkarin rantautuminen Suomeen. [mention]Kari Aittomäki[/mention], miten se kuvio oikein meni?

[Andy]

Keskustelu jakautui kahteen säikeeseen, joten vastaan tänne, mihin asia kuuluu.

Suomessa itämaiset lajit olivat kysyttyjä vielä '90-luvulla. Tilanne alkoi kuitenkin olla toisenlainen vuosituhannen vaihtuessa. MMA ja kehälajit olivat kaikkien huulilla, ja se trendi näkyy vieläkin. Sillä peruskurssilla, jolla vuonna 1992 aloitin Choy Lee Futin, oli yli 100 ihmistä salissa ekoissa treeneissä. Se ei ollut edes tavatonta, vaan samaa näkyi muissakin lajeissa. @Faustiino kertoi TKD:stä joskus samaa. Ja moni muukin on kertonut samanlaisia tarinoita muista lajeista nihin aikoihin. Sellainen tietenkin automaattisesti antoi paljon motivaatiota.

Kymmenen vuotta myöhemmin olikin aivan erilaista tuoda maahan itämainen laji ja luoda sille perustaa. Se oli kovaa työtä, jossa sai useamman kerran lyödä päätään seinään. Oma treenaaminen, treenien suunnittelu ja ohjaaminen, ohjaaja- ja ensiapukoulutukset, leirit ja seminaarit, yhteydenpito Puolaan, leirimatkojen järjestäminen ulkomaille, ulkomaisten opettajien leirittäminen Suomessa, lajin markkinointi, suhteet muihin kamppailuyhteisöihin, kisojen järjestäminen muiden lajien kanssa... Sitä työtä vain oli todella paljon ja se oli melko epäkiitollista. Eipä siinä juuri jäänyt aikaa tai energiaa muulle elämälle. Vaikken tietenkään yksin tehnyt kaikkea, olin huono delegoimaan ihan siksikin, etten halunnut vaivata muita. Se oli oma oppituntinsa se. Noihin aikoihin ihan muissa yhteyksissä IT-guru @Terhonaattori sanoi, ettei kannata tehdä itsestään korvaamatonta. Se jäi mieleeni.

Jos sitä kaikkea olisi tehnyt kymmenisen vuotta aiemmin, tilanne olisi ollut ja olisi varmaan vieläkin erilainen.

Joo, 2000-luvulla itämaisten lajien maahantuonti oli vaikeaa, vaikka sitä jostain syystä tosi moni yritti. Lajejahan tuli noihin aikoihin maahan aivan tulvimalla ja noiden edesmenneiden lajien listasta huomaa, miten siinä yleensä kävi. Jos olisit lähtenyt tuomaan Tang Langia Suomeen kokonaan yksin, se olisi lähes varmasti listalla mukana. Etenkin koska et olisi millään jaksanut pyörittää koko palettia yksinään niinkään pitkään kuin nyt olit lajin parissa.

1990-luvun alussa se olisi voinut onnistuakin, koska kiinnostus oli erilaista ja motivoituneita työn jatkajia olisi tullut enemmän. Lisäksi toiminnasta olisi ehkä voinut saada jopa palkkaa, mikä olisi helpottanut sitoutumista asiaan. Olettaen siis että tätä olisi silloin tehnyt joku +20v aikuinen, jolla on opetuskokemusta kamppailulajeista.

[PetriP]

Tosta listasta puuttuu ainakin yksi jossain määrin onnistunut lakanalaji: Ashihara Karate on tullut 1999 suomeen ja harjoitus paikkoja taitaa olla jo neljä josta voisi päätellä että harjoittelija määrä ei ole ainakaan alle 10. Kävin kerran pitskussa katsomassa harjoitukset ja siellä oli tosivähän väkeä, mutta yhden harkan perusteella ei hirveästi voi päätellä

[Andy]

Kuten olen jo sanonut, listasta puuttuu kymmeniä lajeja. Niitä ei ole nähdäkseni tarpeen luetella tähän yksitellen joka ikistä.

[AriJ]

1990-luvun alussa se olisi voinut onnistuakin, koska kiinnostus oli erilaista ja motivoituneita työn jatkajia olisi tullut enemmän. Lisäksi toiminnasta olisi ehkä voinut saada jopa palkkaa, mikä olisi helpottanut sitoutumista asiaan. Olettaen siis että tätä olisi silloin tehnyt joku +20v aikuinen, jolla on opetuskokemusta kamppailulajeista.

80-luvun lopulla meitä auttoi se buumi, mutta olispa ollut se 10 vuotta ikää lisää itsellä (ekat julkiset treenit pidettiin kun oltiin 21)....

[Lasse Candé]

Kuten olen jo sanonut, listasta puuttuu kymmeniä lajeja. Niitä ei ole nähdäkseni tarpeen luetella tähän yksitellen joka ikistä.

Uskon että tässä on vielä vähän epäselvyyksiä.

Tarkoititko että ketjussa olisi aiheena edellytykset selviämiselle ja että vaikkapa Ashihara mahtuisi pohdintana mukaan, jos miettisi miten sillä menee ja miksi sillä menee niin?

Ja että pohdintana olisi vaikkapa, onko tämä tyypillinen tarina lajien levittämisessä?



Jotenkin noin ajattelin sen itse.

[Andy]

No onko siitä Ashiharasta sitten jotain tarkempaa sanottavaa jollain, että miten se on tuotu Suomeen ja kehittynyt siitä eteenpäin?

[Kari Aittomäki]

Minä olin itsekki kiinnostunut Ashiharasta siihen mittaan että parilla brittireissulla vierailin treeneissä, nimellinen päävetäjä oli muistaakseni Peter Rippin. Tiukkaa luukaratea pelkästään asiasta, kaikki katat ja muut semmoset karsittuna.
Pidin kuitenkin enemmän kyokushinkaista koska se oli enemmän karatea, ashihara oli melkolailla samaa kuin tuolloin aktiivisesti treenaamani WKA-potkunyrkkeily.
Potkunyrkkeily muuten alkoi vapaaottelun lailla hiukan siellä täällä, pitkin Suomea oli kerhoja joissa nyrkkeiltiin ja heiteltiin potkuja sekaan.
Niiniketo virkkas kokonaisuuden WAKOn kautta kasaan mutta säkit tömisi jo kovin.

Minulle on muuten jäänyt vähän avoimeksi Kiukkarin rantautuminen Suomeen. @Kari Aittomäki, miten se kuvio oikein meni?

Taustallahan oli kyllästyminen Shorinjiryun politikointiin ja halu myllyttää kunnolla, potkunyrkkeilykin kun osoittautui pettymykseksi.
Olin tutustun kiukkariin jo reissuillani, sitte kun juttu tuli toistuvasti puheeksi Niinikedon kanssa hän asettui jutun taakka ja aloitin vierailut Howard Collinsin luona.

Näin.