Uusien lajien ja tyylien perustaminen sekä maahantuonti

[Andy]

Olen kommentoinut tätä aihetta usein muissa ketjuissa, mutta perustetaan sille nyt oma.

Ensinnäkin perusnäkemykseni on se, että uusi laji tai tyyli kannattaa tuoda Suomeen vain siinä tapauksessa, että sillä on realistinen mahdollisuus vakiintua. Toiminta joka pyörii pienessä piirissä vain muutaman vuoden ja lakkaa sitten johonkin satunnaissyyhyn, kuten lajin perustajan työvuorojen muutoksiin, ei mielestäni ole aloittamisen arvoista.

Nähdäkseni kamppailulajit eivät poikkea toisistaan kovinkaan paljoa ja se pitääkö jostain toiminnasta riippuu enemmän ohjaajan persoonasta ja treeniporukan luonteesta kuin lajin ominaispiirteistä. Oleellista on se, että ihmiset saisivat itselleen hyvän harrastuksen jonkun kamppailulajin parista, ei se että treenataan juuri tiettyä lajia.

Toki joillain lajeilla on suuria eroja ja henkilö joka innostuu klassisesta jujutsusta ei välttämättä perustaisi nyrkkeilystä. Mutta sillä treenataanko hontai yoshin ryu jujutsua vai daito ryu jujutsua ei ole käytännössä mitään merkitystä - silloin ratkaisevat ihmiset.

Mutta mitkä Suomeen tuodut lajit tai tyylit ovat menestyneet ja jääneet elinvoimaiksiksi? Jätän tässä ulkopuolelle aivan ensimmäiset maahantulijat (esim. judo), koska niiden tilanne oli kovin erilainen kun mitään samantyyppistä toimintaa ei silloin ollut Suomessa. Ihan uusimpia lajeja en laskenut mukaan ollenkaan, koska niiden tulevaisuus on epävarma. Samoin esim. Kaspin on jätetty pois, koska sen tilanne on parhaillaan vaakalaudalla.

Epäonnistuneiksi lasken sellaiset, joiden toiminta on jo lakannut tai aivan henkitoreissa. Näiden lisäksi on monia lajeja, jotka ovat selvästi matkalla kohti lajikuolemaa. Listassa ei ole läheskään kaikkia Suomessa harjoiteltuja lajeja vaan enemmän tai vähemmän satunnaisesti koostettu joukko.

Suomessa perustetut lajit/tyylit

Onnistuneet
Hokutoryu
Hanmoodo
Kokusai Shorinjiryu liitelajeineen
Shoko ryu karate
Scandinavian Defendo
Practical defensive fighting system
Kojida

Epäonnistuneet
Aihendo
European Kyusho Jitsu Tuite
Euro Budo
Mooyaedo
PAOMAC
Titan Fist


Suomeen tuodut lajit/tyylit

Onnistuneet
Kudokwan hapkido
Kyokushinkai
Sin Moo Hapkido
Seibukan
Tai Shin Mun
Savate
Koryu uchinadi
Kombatan
Kwan nyom hapkido
Bajiquan
Haidong Gumdo
Tang Lang
Combat Hapkido
Kenjutsu

Epäonnistuneet
Wonhwado
Hapkijusool
Tangsoodo
Ssirum
Sumopaini
Hwardo kwan hapkido
Shaolin Wing Chun
Nanbudô
Bridgeman Savate
ADAC
Jinenkan
Moto-ha Yôshin-ryû jûjutsu
Krabi Krabong
Genbukan
Hankido
Pentjak silat
Ryukyu Kempo

Näitä tarkastellessa voi huomata joitain seikkoja, jotka yhdistävät ja erottavat eri kategorioita. Erityisesti Suomeen tuodut lajit, mutta myös perustetut jakautuvat kahteen kategoriaan: sellaisiin joissa taustalla on yksi henkilö ja sellaisiin, joissa taustalla on ryhmä harrastajia tai jopa joukko seuroja. Perustetut lajit ovat tietysti useammin yhden henkilön käsialaa.

Näistä niillä lajeilla ja tyyleillä, joilla oli alusta lähtien takanaan suurempi harrastajajoukko, on ollut selvästi paremmat mahdollisuudet selviytyä elämäntaistelussa. Yleensähän nämä liittyvät tilanteeseen, jossa joku Suomessa jo oleva laji hajoaa ja osa harrastajista eroaa alkuperäisestä järjestöstä. Tällöin ainoat vaihtoehdot tietysti ovatkin joko perustaa oma tyyli tai hankkiutua jonkin ulkomaisen järjestön alaisuuteen. Koska toimintaa ei tarvitse käynnistää nollista, on sen jatkuminenkin tietysti todennäköisempää ja kuvioista poistuvien ohjaajien tilalle on useammin saatavissa päteviä korvaajia.

Yksittäisten voimahahmojen perustamat tai tuomat lajit/tyylit jakautuvat kolmeen kategoriaan: niihin jotka kuolivat nopeasti, niihin jotka toimivat vakiintuneesti yhdessä seurassa ja niihin jotka vakiintuivat ja levisivät. Pelkkä leviäminen ei siis välttämättä tarkoita selviytymistä vaan aiemmin useammassa paikassa harjoiteltuja lajejakin on kuollut.

Yksittäisen henkilön on ollut käytännössä mahdollista pyörittää toimintaa yhdessä seurassa pitkiäkin aikoja, kunhan hän on vahvasti sitoutunut asiaan vähintään kymmeneksi vuodeksi. Useimpien toiminta kuitenkin lakkaa nopeasti, mikäli tämä voimahahmo poistuu kuvioista. Lieneekö yhtäkään tapausta Suomessa, jossa tällainen laji olisi selviytynyt Suomen päämiehen lopettamisesta?

Lajin laajempi levittäminen vaatii käytännössä yksittäiseltä henkilöltä ainakin puoliammattimaista toimintaa ja onnistuu todennäköisimmin, jos sitä tehdään päivätyönä. Jos päämies tekee täyttä päivätyötä siviiliammatissa, ei kukaan ole onnistunut luomaan yksin siinä ohessa ainakaan kovin suurta organisaatiota. Hommaa on vain liikaa.

[JanneM]

Mielenkiintoinen aihe.

Miten lasket onnistuneen ja epäonnistuneen jos toimintaa on vähän, mutta vähäiset toimijat ovat aktiivisia ja tilanteeseen tyytyväisiä?
Olen käsityksessä, että Silattia edelleen treenaisi pieni porukka. Mitään kasvuaikeita ei vissiin suuremmin edes ole. PDFS:sää niin ikään treenataan vain yhdellä salilla. Treenaajia toki on enemmän ja markkinointi on aktiivisempaa, mutta näen nämä tietyllä tavalla samassa tilanteessa olevina. Tietenkin jos 5hlö Silat porukasta lopettaa 2 harrastajaa on se isompi isku kuin PDFS:lle, mutta jos Kai Koskinen kyllästyisi PDFSään kaatuisi laji myös melko varmasti koska lajin jatkajaa ei varmaankaan löytyisi kovin nopeasti vaan harrastajat valuisivat muihin lajeihin.

[Eizei]

Mietin sellaista, että onko Kudokwan tuotu Suomeen, vai perustettu täällä. Niinku oikeesti. Mä en tiedä. Syntyikö Parkin tyylisuunta Suomessa vai Koreassa. Tietääkseni sen harrastaminen on suomalainen ilmiö.

[JanneM]

Mietin sellaista, että onko Kudokwan tuotu Suomeen, vai perustettu täällä. Niinku oikeesti. Mä en tiedä. Syntyikö Parkin tyylisuunta Suomessa vai Koreassa. Tietääkseni sen harrastaminen on suomalainen ilmiö.

VAi onko Kudokwan vain yksittäinen koulu joka kuuluu johonkin muuhun kansainväliseen Hapkidoliittoon?

[Eizei]

VAi onko Kudokwan vain yksittäinen koulu joka kuuluu johonkin muuhun kansainväliseen Hapkidoliittoon?

Saattaapi muuten olla. Mutta varma en ole.

[Andy]

Tuo haavoittuvuus voimahahmon poistumisen suhteen onkin näiden yhteen seuraan rajoittuvien lajien perusongelma. Silatin harjoittelusta en ollut tietoinen ja se on kai välillä ollut ainakin pysähdyksissä? PDFS taas on toiminut suht vakiintuneesti jo 14 vuotta ilman merkkejä loppumisesta - johtuen tietysti nimenomaan perustajan jatkuvasta aktiivisuudesta.

Enkä nyt ajatellut tätä niin, että olisi erityisen oleellista kategorisoida lajeja vaan pikemmin niin, että tuo auttaa hahmottamaan, millainen lopputulos lajiprojektilla mistäkin lähtökohdista todennäköisesti on. En tunne Suomen kaikkien lajien tilannetta ihan täydellisesti ja voi hyvin olla, että joku yksittäinen laji on väärässä lokerossa. Iso kuva on kuitenkin aika selkeä.

Tuoreimmista yrityksistä Boreal Hanmoodon näkisin hyvin mahdollisena selviytyjänä. Syynä se, että siinä on takana useita pitkän linjan kamppailijoita - joilla on oppilaitakin valmiiksi - eikä se ole yhden miehen projekti. Tällainen systeemi tuottaa paljon todennäköisemmin toiminnalle jatkajia kuin yhteen voimahahmoon perustuva.

[MikaHS]

Silatin harjoittelusta en ollut tietoinen ja se on kai välillä ollut ainakin pysähdyksissä?

Riippuu silatista.

Maul Mornien SSBD -hommat olivat jonkin aikaa hieman tauolla, mutta toimintaa on nyt pari vuotta viritelty Helsingin suunnalla pienellä porukalla uudelleen.

Stevan Plinckin opettamaa Sera -tyylin silatia on harjoiteltu Suomessa keskeytyksettä 1990 -luvun loppupuolelta lähtien, tätä ennen harjoiteltiin Bukti Negaraa. Ryhmä on vain toiminut valtaosan ajasta suljettuna. (www.silat.fi -sivustolta löytyy pieni historiikki em. tyylien harjoittelusta Suomessa)

Ymmärtääkseni myös Jeet Kune Do Finlandin (jkd.fi) lajipalettiin kuuluu Dan Inosanton Maphilindo/Majapahit -silat jossakin muodossa, vaikka se ei keskeinen osa opetettavaa materiaalia ilmeisesti olekaan.

Muitakin voi toki olla.

[Lasse Candé]

Tuosta voimahahmon poistumisesta, ilmeisesti Suomen Tang langissa kävi näin. Olen sellaisessa käsityksessä että sen maahan tuoneet voimahahmot vain toteuttivat asian niin hyvin, että nyt kun ilmeisesti iso osa hommasta pyörii muiden ihmisten johdolla, yhteisöt silti elävät ja voivat hyvin.

Mika voinee avata tätä. Olittekos te sinä ja Tapani jotka toivat lajin Suomeen? Oliko joku muu vielä?

Mikä on Tapanin suhde lajiin nykyään?



Kertokaa mielellään muutakin lajista Andyn aloittamassa mielessä, ettei mennä minun tietämättömien turinoitteni varassa.

[Andy]

Tuossa Tang Langissahan tilanne oli nimenomaan se, että Choy Lee Futista irtautui joukko opettajia ja näiden seuroja. Saman tyyppinen tilanne siis kuin vaikka Boreal Hanmoodossa, paitsi että oman tyylin perustamisen sijaan hakeuduttiin ulkomaisen kungfumestarin alle.

Tällainen organisaatio on paljon kestävämpi yksittäisten ohjaajien poistumiselle kuvioista.

[Lasse Candé]

Se on totta ja hyvä huomio.

[Mika]

Jep.

Eli vaikka me [mention]Tapani[/mention]n kanssa kaksin haimme Tanglangin Suomeen, jo puolen vuoden päästä mukana oli useita henkilöitä, joista suurin osa oli kokeneita Choy Lee Fut -harrastajia ja -opettajia. Liiton perustimme samoin tein, ja yksi sen kantavia ajatuksia oli demokratia, joten päätösvaltaa jaettiin heti useammalle ihmiselle. Lisäksi kaikki toiminta oli avointa. Noilla kaikilla sanoisin luodun hyvän perustan sille, että kukaan ei huomannut mitään, kun Tapanin kanssa vähän samoihin aikoihin siirryimme sivuun.

Choy Lee Futin varmaan voisi lisätä tuohon onnistujien joukkoon. Jotakin toimintaa luullakseni on Turussa, Helsingissä ja Tampereella. [mention]TimoU[/mention] tietäisi tästä enemmän.

Yllätyin tuosta epäonnistujien määrästä, vaikka yksitellen olenkin noista kaikista tiennyt. Ja olen tiennyt niistä ja niiden vaiheista nimenomaan täältä Potkusta. Se oli aasinsilta sanoa, että jälleen kerran Andy avasi mielenkiintoisen keskustelun.

[Andy]

Choy Lee Futin toiminta ilmeisesti jatkuu vaikka onkin selvästi hiipunut lajin huippuvuosista. Tämä lienee ennenkaikkea osa laajempaa jopa maailmanlaajuista kehitystä, jossa sen tyyliset lajit ovat muutenkin menettäneet suosiotaan.

Sipilät eivät ilmeisesti ainakaan aktiivisesti toimi enää lajin parissa. Kuitenkin se, että heitä oli kaksi, oli varmaan omiaan helpottamaan lajin juurruttamista niin että toiminta on jatkunut näihin päiviin.

[Mika]

Choy Lee Futissa lähetystyö oli kanssa aika keskeisessä roolissa. Avasin seurat Raumalle, Paraisille, Saloon ja Tampereelle. Syksyn 1996 ja kevään 1997 aikautauluni oli tällainen:

ma Turku
ti Tampere
ke Salo
to Parainen
pe Tampere
la Parainen
su Salo

Oli se poikamiehelle melkoinen projekti. Mutta eihän se niin työltä tuntunut vaan kunnia-asialta ja sitä rataa. Tiedätte kyllä. Enkä ihan yksin sitä tehnyt, vaan usein [mention]wick3dclown[/mention] oli mukanani ja välillä [mention]Tapani[/mention] paikkaili.

Kilometrejä kertyi. Niillä reissuilla näin tietyillä huoltamoilla säännöllisesti samoja, muistaakseni suhteellisen raamikkaita aasialaisia kavereita. Arvelin jo silloin, että olimme samoilla asioilla. Potkun keskusteluista olen sitten miettinyt, että kyseessä on varmaan ollut Hanmoodo tai jokin samantapainen laji. Se osaltaan selittäisi Hanskin levinneisyyttä. [mention]Eizei[/mention]?

[PetriP]

Miten lasket onnistuneen ja epäonnistuneen jos toimintaa on vähän, mutta vähäiset toimijat ovat aktiivisia ja tilanteeseen tyytyväisiä?
Olen käsityksessä, että Silattia edelleen treenaisi pieni porukka. Mitään kasvuaikeita ei vissiin suuremmin edes ole.

Jos yksittäisellä lajilla/tyylisuunnalla on vain alle kymmennen harjoittelijaa niin kyllä se on henkitoreissaan vaikkakaan ei vielä kuollut.

[Eizei]

Se osaltaan selittäisi Hanskin levinneisyyttä. @Eizei?

Minähän en ollut vielä syntynyt tuolloin. En myöskään tunne raamikkaita aasialaisia. Olin kyllä tekemässä simona näytöksiä 1999-2000 eteläisessä Suomessa. Muistan kyllä Sampan joskus miettineen vetävänsä mawan jonkun rahtarin lippalakin päältä Orituvalla, kun mielestään edustimme verkkarien pohjalta jotain keskisuomalaista balleriinayhdistystä. En usko, että @Mika istui ainakaan tuossa pöydässä.