Uskonto ja väkivalta / sotiminen

[MikaM]

Erittäin hyvä kirjoitus.
Tuohon väkivallan uhkaan omien toimesta vielä. Tätä näkee esim Afrikassa. Uhataan perhettä, jotta saadaan poika/pojat mukaan. Jopa tapetaan perheenjäseniä ja kokonaisia perheitä tai pakotetaan nuori poika surmatöihin eli traumatisoidaan niin vahvasti kuin voidaan. Ja sitten kohdistetaan. Eli melko pitkälle uhasta eteenpäin.
Tuohon pakkoon ts draftiin. Aika helpolla ihmiset kuitenkin sitten lähtevät, kun vain sanotaan, että nyt on liikekannallepano?

[Kari Aittomäki]

Tämä suora kysymys jä vastaamatta, anteeksi.

Mutta olisitko ollut myös valmis palvelemaan Neuvostoliiton armeijassa? Ei isänmaallisuuden tosiaan tarvitse olla mitään poikkeuksellista intomielisyyttä.

Tätä on ihan aktiivisesti tullut pohdittua. Ajatusleikkinä, en olisi ollut halukas taistelemaan Puna-armeijassa suomalaisia vastaan ei.
Mutta mikäli olisin kasvanut neuvosto-Suomessa olisi Afganistanin reissu ollut varmaankin mielekäs.
Tosin neuvosto-Kari saattaisi olla varsin toinen tapaus, yksi skenaario olisi se että hakeutuisin halukkaasti syysiltojen katoille kiikarikiväärin kanssa.
Suomi kun olisi lie ollut aika levoton maakaistale.
Enkä sano ettenkö pommejakin pystyisi virittelemään.

Tämän ketjun kiusallisin asenne on henkilön valinnanvapauden vahva painottaminen.
Eräänlaista ihanteellisuutta, mielletään oma valintakyky niin järeäksi kiintoavaimeksi ettei yleinen mielipide ja odotuskenttä kaiuta ensinkään tai paljoakaan.
- When the shit hits the fan, some guys run and some guys stay.

Vaistolla reagointi on paljas tosiseikka ja mulla on satoja tapauksia jossa huomaan jalkojen vaan kantavan kohti toimintaa.
Mikä on tämän ketjun kiusallisin soundi on se sävy, jolla kirjoittajat koettaa esittää kykyään viilipyttyilyyn ja valintojen tekemiseen.
Ei se oikeesti niin mene.