Kamppailulajit pienillä paikkakunnilla

[Andy]

Puhetta BJJ-toiminnasta pienillä paikkakunnilla. Esimerkkeinä mm. Keuruu, Viitasaari, Saarijärvi, Uurainen ja Äänekoski.



Lajillahan tässä ei ole juurikaan väliä vaan kaikki lajit toimivat melko samoilla periaatteilla. Ainoa merkittävä ero mielestäni on se, tarvitaanko toimintaan välttämättä pehmustettua alustaa. Sellaista nimittäin ei ole läheskään jokaisella pikkupaikkakunnalla, jolloin toiminta voi olla jopa mahdotonta.

Pikkupaikkakuntien haasteita on ainakin se, että nuoret muuttavat niiltä pois lukion tai jopa peruskoulun jälkeen. Podcastissa esitetään ratkaisuna se, että nämä pitää saada lajin pariin aiemmin, jolloin harrastusaika seurassa voi tulla pidemmäksi. Pienen seuran resurssit pyörittää lapsiryhmää ovat tietysti vielä oma lukunsa.

Harrastajien käynti isommissa keskuksissa oppia saamassa olisi todella hyvä asia, mutta yllättävän vaikea saada tapahtumaan. Sama koskee kilpailuita.

[JanneM]

Oikeastaan mun ratkaisu pienillepaikkakunnille on, että 30-40 vuotiaat, eli ne ketkä ei lähde opiskelujen tai maailman humun perässä pois pieneltä paikkakunnalta vaan ovat juurtuneet jo sinne pitäisi saada vakiinnutettua harrastamaan. Se ei ehkä ihan täysin tullut kirkkaana esille tuossa. Junnuryhmät on todella tärkeitä, mutta seuran kannalta ne on tärkeitä lähinnä toiminnan ylläpitämisen kannalta. Lajikulttuurin kannalta aikuistreenaajat olis mun mielestä huomattavasti tärkeempiä pitkässä juoksussa.

[Andy]

Kaikkein paras tilanne on, jos salille saadaan joku lapsi/varhaisteini, joka aloittaa vanhempansa kanssa.

[JanneM]

Kaikkein paras tilanne on, jos salille saadaan joku lapsi/varhaisteini, joka aloittaa vanhempansa kanssa.

Mahdollisesti.
Siinä on tietenkin aina sama ongelma kun hyvien kaverusten aloittaessa, eli kun toisen kiinnostus hiipuu lopettaa toinen myös.

[Jani Rantalainen]

Olen kotoisin Saarijärveltä ja tiedän kokemuksesta että mahdollisuudet harrastaa kamppailulajeja pienellä paikkakunnalla ovat valitettavasti yleensä rajalliset. Saarijärvellä on syntynyt ja kuollut monia kamppailulajiseuroja. Ne eivät oikein ole tahtoneet menestyä siellä jostain syystä.

[Kari Aittomäki]

Ongelmana pikkukaupungissa on myös se tehtävien kasautuminen sille yhdelle innokkaalle.
Olen itsekin kävellyt siihen ansakuoppaan, tosin sain jäjestettyä siten että sain liksaa treenivedoista/seuranhoitamisesta.
Se vielä sujui mutta sitte ku reppuun lisättiin paisuva aluetoiminta ja liittotason nakitukset alko oma treeni kärsiä ja se on aina se motiivintappaja.
- Mutta oli se upeaa kun mentiin pohjoisSuomen mestaruuskisoihin Ouluun kahdella bussilla joista toinen oli pelkästään ottelijoille.
Satoja matsaajia ja lupaavankomiat puutteet..
Meidän sätkijät vei leijona-osan mitaleista alemmissa ja ylemmissä vyöarvoissa ainoastaan Oulun Paavo Ruusu otti keskisarjan mestaruuden.
Itte toimin huoltajana, järjestäjänä, tuomarina ja otinpa vielä raskaan sarjan mestaruuden. Matsi olulaista venäjänpoegaa vqastaan oli kyllä kunnon rymistelyä.

Meiän show-osasto voitti vielä näytöskilpailun..
Se oli komiaa kyllä. Ainoa mikä harmittaa oli se ettei saatu kata-skabaamista alulle, ei ollut kilpailijoita.
Mä olisin kyllä mutta täyskäsi oli muutenkin.

Munk kaltasia intoiljoita toki oli ja on, mutta ei yksi tolppa tukirakennelmaa tee.
Sen takia delegointi ja tehtäväjako ois otettava haltuun heti toiminnan alkaessa.

[JanneM]

Olen kotoisin Saarijärveltä ja tiedän kokemuksesta että mahdollisuudet harrastaa kamppailulajeja pienellä paikkakunnalla ovat valitettavasti yleensä rajalliset. Saarijärvellä on syntynyt ja kuollut monia kamppailulajiseuroja. Ne eivät oikein ole tahtoneet menestyä siellä jostain syystä.

Kuten tuossa podcastissa kerron olen perustanut Saarijärvelle BJJ seuran. Oppilaani perustivaqt seuran myöhemmin sinne uudestaan.Saarijärven kaupungin täysin typerät päätökset ovat isolta osalta aiheuttaneet sen, että Saarijärven seura siirtyi Uuraisille. Myös lajikulttuurin juurrruttaminen Saarijärvelle oli todella hjankalaa. VAikkakin sieltä on ponnistanut erittäin nohevia kamppailijoita kyllä myös.