Vyöarvon alentaminen — onko se mahdollista?

[Mika Väyrynen]

Ei pitäisi tapahtua, minun mielestäni. Eipä tuolla reaalimaailmassakaan oteta suoritettuja oppiarvoja pois vaikka muuttuisi passiiviseksi valitsemallaan alalla. Näkisin moisen vyöpompottelun varsin ala-arvoisena, suoritettu mikä suoritettu. Organisaatiosta erottaminen sen sijaan on mahdollista, mutta ei siinäkään saavutettuja remmejä pidä pois ottaa. Hyvä esimerkki on JKA: siellä on kokonainen webbisivu omistettu heille jotka "eivät edusta" JKA:ta. Nimistä löytyy sellaisia tekijöitä kuin Kase, Shirai, Kanazawa ja monia muita, jotka olivat osallisina JKA:n maailmanvalloituksessa (Taiji Kase sattui vielä olemaan niitä harvoja vanhimpia maestroja jolla oli aikanaan suora kontakti Funakosheihin). Käsittääkseni heiltä ei daneja pois otettu, mutta organisaatiossa he eivät ole. Eli: vyöarvoja ei pitäisi ottaa pois kun ne on ansaittu. Organisaatiotasolla voidaan sitten operoida tyyliin "persona non grata".

Mä tosin tiedän joitakin tapauksia joissa on vyöarvoja pompoteltu edes takaisin: "olet 4.dan. Ei kun 3.dan. Ei kun 4.dan". Riippuen Suuren Mestarin kulloisesta mielialasta. En tiedä onko tämä tornihuhu, mutta väittävät että Taidossa olisi ollut tilanne jossa kokelas suoritti 2.dania. Että suoritus oli ollut siinä määrin heikko jotta vyökokeen pitänyt itse Shukumine olisi lähettänyt suorittajan takaisin 1.kyuna

[kukkis]

Muuan israelilainen karateopettaja piti aikoinaan systeemiä, missä musta vyö oli vähän kuin lisenssi ja se piti uusia käymällä treeneissä. Jos oli puoli vuotta treenaamatta, niin vyöarvon menetti. Käsittääkseni sen sai sitten palatessa takaisin, jos osoitti että on riittävällä tasolla.

Sitä en tiedä, miten tämä opettaja suhtautui iän myötä huononeviin taitoihin, mutta varmaan senkin voisi jotenkin suhteuttaa, jos henkilö kuitenkin treenaa.

Ei ihan tårta på tårta idea, mutta mieluummin lähtisin siitä että kun musta vyö jatkaa treenaamistaan edelleen on hänellä mahdollisuus KOROTTAA vyöarvoaan, eikäl säilyttää jo saavuttamaansa. Näin ainakin meillä ja meidän KV-organisaatiossa.

En väitä, enkä usko että sinäkään väität että ihmisten taidot välttämättä huononevat iän myötä, mutta se niiden esittäminen muuttuu kylläkin. Pelkistetympään muotoon uskoisin, en tosin voi puhua muiden puolesta, mutta siltä kuitenkini vaikuttaa...

[Andy]

Ei pitäisi tapahtua, minun mielestäni. Eipä tuolla reaalimaailmassakaan oteta suoritettuja oppiarvoja pois vaikka muuttuisi passiiviseksi valitsemallaan alalla.

Itseasiassa otetaan. Monetkin lisenssit ovat voimassa vain tietyn ajan ja ne pitää uusia jonkinlaisissa kertauskoulutuksissa. Tämä koskee sekä yksityistä puolta (esim. Les Mills ohjauslisenssit) että julkista puolta (esim. työturvallisuuskortti).

[Lasse Candé]

Kai kaikki tästä riippuu siitä, mikä sen vyöarvon rooli on järjestelmässä. Yleensä sille annetaan sellainen rooli, että ne ovat ne, mitä ei oteta pois. Tämä on toimiva systeemi. Sittenhän voi nimittää ihmisiä eri asemiin ja pitää vaikkapa graduointi- tai tuomarilisenssijärjestelmää tai opetuslisenssijärjestelmiä. Ja kilpapuolella erilaisia mestaruuskisoja, joissa päivitetään kultamitali voittamalla se kerta toisensa jälkeen.

Jos taas vyölle antaa toisenlaisen merkityksen, eli että se heijastelee joitain lupia tai päivän kuntoa tai aktiivisuutta, niin tietenkin niinkin voi tehdä. Toisaalta aktiivisuudesta voi myös tehdä vaikka excel-taulukon ja jättää sen siihen, luvat voi antaa muutenkin ja kuntoa voi testata. Mutta ehkäpä hyvällä toteutuksella myös vyöjärjestelmän tuollainen käyttö voi olla fiksua.

[airakti]

Mielenkiintoinen kysymys, joskus nuorempana ja innokkaampana pohdin joskus samaa asiaa. Silloin olin monessa asiassa mustavalkoinen ja olisin ottanut suurimmalta osalta vanhoista mustavöistä vyön pois. Itse en varmastikaan tällä hetkellä läpäisisi karateliiton mustanvyön koetta, joten multa voisi ottaa vyön pois, ja laittaa vaikka johonkin oranssi-vihreä asteelle, jos tarkoitus on selvitä vyökokeesta. Mutta, aktiivisesti harjoitelleena, omaa juttuani olen parempi kuin koskaan elämässäni. Voisin antaa itselleni 36 Dan, tai voisin antaa vyöni sille joka tulee sitä pyytämään. Näillä treenikerroilla ei ole kyllä yhtään mitään väliä mikä vyöarvoni on. Seibukania kun kävin opiskelemassa, niin treenasin siellä mustalla vyöllä, painetta oli että olisin käynyt vahvistamassa vyöni vyökokeessa. Ei oikein napannut, olisin käynyt kaupasta ostamassa valkoisen vyön, mutta kaikki kaupat on helsingin keskustassa, johon ei autoilijoita haluta, niin jäi sekin hommaamatta. Mutta jos Wadon treenit ei ala syksyllä, niin tilaan netistä valkoisen vyön ja menen Seibukanin treeneihin (jos mut otetaan) ei sitten tarvitse kenenkään miettiä vyöarvon alentamista

[Lasse Candé]

Niin, tuo on tietenkin yksi asia, että vyöarvo alenee kun vaihtaa lajia tai tyyliä. Lajin kohdalla pidän melkein itsestäänselvyytenä että aloitetaan alusta. (Mutta en sinänsä kyseenalaista menettelyjä joissa konkarille esim annetaan korkeahko arvo uudessa lajissa jota halutaan levittää, mikäli tämä koetaan järkeväksi.)

Lähinnä ehkä karaten tyyleissä kuitenkin ymmärrän että saa pitää vanhan arvon. Tällöin on kuitenkin hyvä olla suunnitelma siitä, kuinka kyseisestä vyöarvosta tehdään oikeasti kohdillaan oleva. Tähän on erilaisia systeemejä.

Itse sain mustan vyön "Full-contact karatesta" muistaakseni 1999 (olin aloittanut 1991), mutta kun menin yliopiston karateseuraan 2004, aloitin valkoiselta vyöltä. Minulle sanottiin, että saan pitää mustaa vyötä, mutta en halunnut, koska koin että kun vihdoin pääsen systemaattisempaan harjoitteluun sisälle, haluan hyötyä siitä vyöjärjestelmästä, joka annostelee oppimista. Mikään opittuhan ei sillä päätöksellä katoa kuitenkaan. Tämä oli järkevä ratkaisu, ehkä myös siksi, että olen saanut isomman osan treeniajastani tulla kohdatuksi normiharrastajana.

Mutta joo, tämä taitaa olla vähän sivuraide ja varsinainen aihe organisaation sisäisessä arvon pudottamisessa. Tai ehkäpä molemmat mahtuvat samaan ketjuun?

[TimoS]

jos Wadon treenit ei ala syksyllä, niin tilaan netistä valkoisen vyön ja menen Seibukanin treeneihin (jos mut otetaan) ei sitten tarvitse kenenkään miettiä vyöarvon alentamista

Eiköhän me sinut oteta (ja minä opetetan sulle ensi töikseen jonkun keppikatan)

[Andy]

Hämmästelen tätä ajatusta, että systeemi jossa vyöarvo voidaan perua, olisi jotenkin "väärä". Kai se on sen vyösysteemin kehittäjän asia, millaisen systeemin haluaa luoda? Eikä sitä tee huonommaksi se, jos jollain muulla on toisenlainen systeemi.

[Lasse Candé]

Kenen ajatusta (ja mitä) tarkalleen hämmästelet?

Hämmästelen itsekin tuollaista ajatusta ja olenkin jo varmaan sanonut kaiken mitä kekkaan sanoa koko aiheesta. Mutta tuo kiinnostaa, että kuka sanoikaan mitä tavalla joka ei pelitä sinulle.

[kukkis]

Kai kaikki tästä riippuu siitä, mikä sen vyöarvon rooli on järjestelmässä. Yleensä sille annetaan sellainen rooli, että ne ovat ne, mitä ei oteta pois. Tämä on toimiva systeemi. Sittenhän voi nimittää ihmisiä eri asemiin ja pitää vaikkapa graduointi- tai tuomarilisenssijärjestelmää tai opetuslisenssijärjestelmiä. Ja kilpapuolella erilaisia mestaruuskisoja, joissa päivitetään kultamitali voittamalla se kerta toisensa jälkeen.

Jos taas vyölle antaa toisenlaisen merkityksen, eli että se heijastelee joitain lupia tai päivän kuntoa tai aktiivisuutta, niin tietenkin niinkin voi tehdä. Toisaalta aktiivisuudesta voi myös tehdä vaikka excel-taulukon ja jättää sen siihen, luvat voi antaa muutenkin ja kuntoa voi testata. Mutta ehkäpä hyvällä toteutuksella myös vyöjärjestelmän tuollainen käyttö voi olla fiksua.

Tässä nyt on ymmärtääkseni puhuttu aika paljon karatesta ja sen eri tyylisuunnissa noudatettavasta käytännöstä? Mutta komppaan tätä Lassen perusajatusta että vyöarvo on arvo sinänsä ja sen lisäksi on olemassa muita parametreja eri tulokulmilla joilla voidaan osoittaa kunkin lajin harrastajan muutakin aktiivisuutta ja asemaa. Esim. meillä WEBBS:issä on käytössä systeemi jossa on ensinnäkin graduoitu tai muulla tavoin hankittu vyöarvo jota siis ei oteta pois. Sitten tulee erilaisia tittleleitä (sensei-shihan-soke; renshi-kyoshi-hanshi) jotka eivät välttämättä mene yksi yhteen saavutetun vyöarvon kanssa ja joita ei ainakaan myönnetä useinkaan samanaikaisesti. Nämä tittelit kertovat jotakin kantajansa asemasta ja velvollisuuksista systeemissä. Tämä mahdollistaa sen että esim. jo hieman ikääntyneemmätkin lajin harrastajat voivat pysyä kuvioissa mukana ja levittää osaamistaan eteenpäin sekä toimia kansallisina sekä alueellisina liiton edustajina omilla toimialueillaan. Systeemihän on aika tuttu vanhasta samuraikulttuurista jossa Shogunin tehtävä olisi ollut mahdoton ilman hierarkista arvojärjestelmää joka ei siis ollut itsetarkoitus vaan sen tarkoitus oli tehdä hallinointi ja hallitseminen mahdollisimman tehokkaaksi. No en nyt väitä että tällainen järjestelmä olisi mitenkään välttämättömyys nykypäivänä, ihmiset eivät ole samalla tavalla sidoksissa jonkin lajin harrastamiseen kuin mitä feodaaliajan Japanissa oltiin sidoksissa valtaa pitävään sotilasluokkaan. Mutta eräänlaista selkärankaa se kait tuo systeemiin ja oikein toteutettuna se on motivoivakin. Ainoa mahdollinen haitta, jos sellaista etsitään, on taas se tasapuolisuus, onko sitä ja miten se koetaan...

[injunjack]

Mutta jos Wadon treenit ei ala syksyllä, niin tilaan netistä valkoisen vyön ja menen Seibukanin treeneihin (jos mut otetaan) ei sitten tarvitse kenenkään miettiä vyöarvon alentamista

Tervetuloa vaan ja ei tartte tilailla mitään netistä...

[Antti]

Kun Tanskan vanha WT-organisaatio siirtyi 1980-luvulla IWTA:n alaisuudesta EWTO:n alaisuuteen (itsenäistyi 2003), sen ensimmäisen teknikkoasteen (vastaa riittävällä tarkkuudella mustaa vyötä) suorittaneet pääopettajat saivat valita, pitävätkö arvonsa vai alennetaanko heidät sille oppilasasteelle, jota he EWTO:n pääkouluttajan mielestä vastaavat EWTO:n silloisessa curriculumissa (taisi olla viides). Valitsivat jostain syystä jälkimmäisen.

[Mänzy]

Mielestäni tämä riippuu eniten vyöarvon haltijasta. Jos kunnioittaa vyöjärjestelmää ja vyön myöntänyttä tahoa, varmaan sitten voi hyväksyä, hampaita kiristellen tai ilman, arvon alentamisenkin. Jos taas ei ole kiinnostunut myöntäneen tahon mielipiteestä, voi hyvin palloilla samalla vyöarvolla. Kannattaa vain sitten varautua siihen, etteivät muut järjestelmää seuraavat kunnioita sitä arvoa.

Tarkemmin yksittäistapauksia käsitellessä asia sitten riippuu monesta muustakin asiasta.

[Janne Puputti]

Noinhan se on. Itse vyöarvo on perinteisesti lajin sisäiseen hierarkiaan liittyvä juttu, vaikka sitä on naamioitu osaaamisen ja tietämisen todistukseksi, näin etenkin lännessä.

[Lasse Candé]

Kanon alkuperäisessä ideassa oli kolme kohtaa. Pitää kaivella muistia, muistanko niitä oikein.

Yksi oli tekniikan standardin tukeminen. (En ole varma onko standardi tässä merkityksessä "korkea laatu" vai "tietty suoritustapa".)
Yksi oli yhteisön vahvistuminen.
Ja yksi oli vyöarvojen motivoiva vaikutus.

Näin sen muistelen. Siinä mielessä Jannen kirjoittama on jotakuinkin historiallisestikin kohdillaan. En silti tuonkaan historiallisen jutun mielessä heittäisi osaamistodistusajatusta suoraan roskikseen. Juuri sillä myöntämis/hylkäämispäätöksellä sitä tekniikan standardia (kummassa merkityksessä tahansa) voi manipuloida harrastajakunnan kautta sillä vallalla minkä kyseinen järjestelmä antaa. Melkeinpä suorana seurauksena tästä tulee osaamisen ja tietämisen todistus, mutta kuten Jannekin toteaa, tämä ei sisälly noihin kolmeen suoranaisesti.




Ei ihan vastaava kuin Antin yllä kertomassa, mutta...

Kun Wadossa Tatsuo Suzuki sensei kuoli, niin hieman tämän jälkeen monet vaihtoivat organisaatiostaan meille Wadokaihin. Ennen hänen kuolemaansa hänen myöntämät arvot käsittääkseni laskettiin sillä tapaa Wadokain arvoksi, että jos loikkasi, pystyi suoraan suorittamaan seuraavan dan-asteen. Raati yksinkertaisesti päätti, saako sen. Vastaava juttu oli toisen organisaation kanssa, niin kauan kuin perustajan poika, Jiro Ohtsuka, eli. Olen kuullut että tämä oli kunnioituksesta näitä kohtaan. (Molemmathan ovat myös Wadokain historiassa merkittäviä hahmoja, kun hajoamiset tapahtuivat vasta suurinpiirtein -80 ja -90.)

Miten tahansa, kun kuolivat, niin Wadokai alkoi pikkuhiljaa ottamaan tarkempaa otetta asiaan ja nykyään Wadokaissa täytyy saada kaikki dan-arvot järjestyksessä. Ruotsissa oli sen verran kovia tekijöitä Suzukin haarassa, että he kiipesivätkin nopeasti "omille arvoilleen" suorittaen ensiksi ensimmäisen, sitten toisen, sitten kolmannen danin ja niin edelleen ja jatkoivat kehittymistään.

Tämä ei ihan tarkalleen ole arvon alennusasia, kuten ei Antinkaan mainitsema tapaus, vaan enemmänkin organisaationvaihtoon liittyvä. Nämä tapaukset ovat silti aiheelle hieman "keskeisempiä" kuin esim karatetyylin vaihdot, sillä wingi ja wadokarate ovat molemmat luultavasti organisaatiovaihdoksenkin jälkeen enemmän samaa kauraa kuin karate tyylisuunnanvaihdon jälkeen.