Erilaisten harrastajien kohtaaminen esimerkiksi demoissa

[AriJ]

Kuristusesimerkistä tuli mieleen itselleni vastaan tullut...

Harjoituksessa oli aiheena kuristusotteesta vapautuminen, ja kun otin kuristusotteen vuorostaan erääseen naistreenaajaan tämä reagoi hyvin voimakkaasti, ja poistui pian tämän jälkeen pukuhuoneeseen. Pyysin toista naistreenaajaa tarkistamaan tilanteen, ja selvisi että kuristustilanne oli osunut liian lähelle hälle joskus tapahtunutta oikeaa tilannetta.

Treenaaja ei enää jatkanut tuon jälkeen

Näin jälkeenpäin, ja uudempien lajien ajatuksista oppineena, taas kerran se seikka tuossakin, että itsepuoluksen opettaminen pitää tehdä ihan tietyllä tavalla. Ja vaikka meilläkin kyseessä on kuitenkin hyvin paljon enemmän budolaji, niin ihmiset kuitenkin varmaan mieltävät että itsepuolustusta kun tehdään toiselle hyökkäyksiin puolustavia juttuja, ei ole kilpalaji, ei tehdä soolomuotoja....

[Andy]

Yksi oasllistuja tuli yksityisesti sanomaan että oli tullit kurkku kipeäksi ja huono fiilis kun minä olin kysymättä napannut kurkusta kiinni turhan kovaa.

Tuohan se ongelma on ja varmasti jokainen kokenut kamppailija ymmärtää, miten tämä vaikuttaa kykyyn puolustautua hyökkäyksiltä. Mutta minä en ainakaan tiedä, mitä sille voisi tehdä lyhyellä aikavälillä. Pitkään treenatessa voi tietysti saada aikaan vaikka mitä.

Olen kertonut tämän aiemminkin, mutta eräs itsepuolustuskouluttaja katsoi Ville Kaivosen Puolustaudu -sarjan Senshido-vaikutteisia videoita ja kommentoi minulle näin:

"Sinä ja minä voidaan Andy treenata noin. Mutta jos minä laitan sinut isona miehenä huutamaan jollekin sairaanhoito-opiskelijalle saatanaa ja perkelettä, niin se ei tule treeneihin enää ikinä."

Kamppailu-urheiluvalmentajana on se hyvä puoli, että voi yksinkertaisesti kieltää kisoihin osallistumisen niiltä, joilla ei pää riitä siihen. Useimmat eivät toki haluakaan.

[Ile]

Joo, kai toi on ikuisuuskysymys itsepuolustuksen opettamisessa, että miten ja millä aikataululla mennään kohti realismia. Ja miten harjoittelijoiden yksilölliset erot huomioidaan.

Samalla nämä havainnot kertovat myös tuollaisen harjoittelun tehosta. On helppo kovanaamailla, että "mitä pelottavaa siinä on jos vähän huudetaan ja tönitään" mutta noissa harjoitteissa saadaan luotua tottumattomille ihan kovia adrenaliinitiloja ja toistojen kautta niissä tilanteissa oppii olemaan ja toimimaan. Ja tunnekokemuksissa ei tietenkään puhuta sellaisista toistomääristä kuin motorisissa suoritteissa ennen kuin tulosta alkaa tulla.

Oman kokemukseni mukaan tuollaiset aggressioharjoitteet ei kyllä yleensä ole keskimääräiselle suht. aloittelijalle mitenkään liikaa. Mutta en sinänsä ihmettele jos 4H-naistenkurssilla jonkun kohdalla tulee haastetta.

Yleisemmin sanoisin sen, että jos opetetaan itsepuolustusta, niin keskeisiä aioita on tuon emotionaalisen puolen huomioiminen. Tiedän omasta kokemuksesta, että on lajeja, joita pidetään jossain mielessä "itsepuolustuslajeina" mutta joita voi harjoitella vuosikausia kokematta kunnon aggressiota tai adrenaliiniboostia. Ei hyvä.

[Jarppa]

Mulle kävi BJJ treeneissä kerran niin, että toinen vetäjä pyysi treenin puolivälissä painimaan jonkun urheilullisen miehen kanssa, mutta tällä ei ollut kamppailutaustaa. Painin tyylini mukaan rauhallisesti ja tasoeron takia en antanut edes yhtään painetta ja yritin neuvoa mitä tehdä, mutta miehelle iski jonkinasteinen paniikki ja rupesi hyperventiloimaan kun ei päässyt alta pois.

Liikuin sivusidonnassa ja mountissa ihan rauhassa. Oli siis erittäin urheilullinen ja voimalla yritti pois alta. Miestä ei näkynyt toista kertaa. Yleensä ihmiset ovat hämmentyneitä kun eivät pärjää yhtään, mutta sillä kertaa vähän eri reaktio. Kaikki ei tykkää kun realismi iskee silmille

[antti_lk]

Liikuin sivusidonnassa ja mountissa ihan rauhassa. Oli siis erittäin urheilullinen ja voimalla yritti pois alta. Miestä ei näkynyt toista kertaa. Yleensä ihmiset ovat hämmentyneitä kun eivät pärjää yhtään, mutta sillä kertaa vähän eri reaktio. Kaikki ei tykkää kun realismi iskee silmille

Kaveri varmaan löysi jonkin heikolle itsetunnolleen paremmin sopivan larppauksen harrastukseksi, jossa tehdään hommat enemmän teoria edellä.

Report: Average Male 4,000% Less Effective In Fights Than They Imagine

[Jorge]

Mulle kävi BJJ treeneissä kerran niin, että toinen vetäjä pyysi treenin puolivälissä painimaan jonkun urheilullisen miehen kanssa, mutta tällä ei ollut kamppailutaustaa. Painin tyylini mukaan rauhallisesti ja tasoeron takia en antanut edes yhtään painetta ja yritin neuvoa mitä tehdä, mutta miehelle iski jonkinasteinen paniikki ja rupesi hyperventiloimaan kun ei päässyt alta pois.

Liikuin sivusidonnassa ja mountissa ihan rauhassa. Oli siis erittäin urheilullinen ja voimalla yritti pois alta. Miestä ei näkynyt toista kertaa. Yleensä ihmiset ovat hämmentyneitä kun eivät pärjää yhtään, mutta sillä kertaa vähän eri reaktio. Kaikki ei tykkää kun realismi iskee silmille

Vai kärsikö hän paniikkihäiriöstä? Sillä on hyvin vähän tekemistä "realismin" kanssa, ymmärtääkseni.

https://www.mehilainen.fi/paniikkihairi ... -yllattaen

[antti_lk]

Vai kärsikö hän paniikkihäiriöstä? Sillä on hyvin vähän tekemistä "realismin" kanssa, ymmärtääkseni.

Kärsi todennäköisesti vain turvonneen egon oireyhtymästä. Yli-itsevarmat heikolla itsetunnolla varustetut atleetit ovat hyvin yleinen näky kamppailu-urheilusaleilla, mutta useimmiten vain kerran.

[Jasse]

Juu. Näitä tapauksia kamppailu-urheilun peruskurssilla riittää.
Mutta selvennyksen vuoksi sanottakoon että ymmärrän palautteen antaneen kurssilaisen reaktion ja tuntemukset. Olemme Miikan kanssa pohtineet miten saamme pidettyä homma realistisena/tehokkaana, mutta turvallisena niin fyysisesti kuin emotionaalisesti. Tarkoitus on laatia kyselylomakkeita millä pystytään hieman mittaamaan miten valmis on satuttamaan ja miten paljon/vähän on pelkoa/ahdistusta. Kyselyyn tulisi vastata ennen ja jälkeen kurssin sekä joku aika kurssin käymisen jälkeen. Jos huomaamme että pelko ja ahdistus lisääntyy pysyvästi kurssin käymisen seurauksena niin sillon pitää tehdä mutoksia tai lopettaa kurssin vetäminen. tarkoitus on tosiaan vähentää pelkoja ja lisätä itsevarmuutta/toimintakykyä. Uskomme että kussi nykymallissaan toimii tähän tarkoitukseen, mutta aina voi parantaa.

[Nommo]

Henk.koht. olen itse säikäyttänyt kuristusaikeilla naisen jota oli oikeasti kerran kuristettu, ja mietityttää karkotinko salilta miehen vastaamalla hänen kysymykseensä "kuuluuko tähän sparri?" että joo, kun sen koommin miestä ei sitten enää näkynyt. Pelko voi olla todella rajoittava tekijä, ja harva varmaan ajattelee että "nythän minulla on tilaisuus ottaa härkää sarvista", eli että käyttäisi hyväkseen tilanteen jossa hän voi elää uusiksi oikeasti pelottaneen tilanteen ja reagoida hyödyllisellä tavalla hyödyttömän sijaan. Ajattelin itse jossain vaiheessa että joudunkohan paniikkiin kun minua pidellään raajoista kiinni, kun kuitenkin elämän varrella on tullut koettua tilanne jossa mies ottaa karhuotteen ja tilanne olisi saattanut johtaa raiskaukseenkin (ja reaktioni oli jähmettyä). Jostain syystä paniikkia ei kuitenkaan ole tullut harjoituissa joissa on kiinnipitelyä. Sensijaan olen panikoinut tilanteissa joissa menee jalat alta, koska polvivaivojen vuoksi pelkään että ne polvet risahtavat joku päivä vallan rikki. Tämä on sitten ihan eri sortin pelkoa tämä. En tiedä miten sellaista voi käsitellä, kun ei voi tietää että voiko ne polvet pamahtaa vai ei. Meneehän ihmisiltä polvia ihan oikeasti kaikenlaisissa lajeissa. Itse pidänkin kaikenlaista sählyä sun muuta joukkorähinää pelottavana, koska siellä voi tulla sitä collateral damagea, vaikkei oikeasti halua kellekään mitään käyvän.

Josta tietysti päästäänkin siihen että miten pärjää naisena useamman hyökkääjän kanssa, vai onko niin ettei pärjäisi mitenkään...

[tohtorismies]

Josta tietysti päästäänkin siihen että miten pärjää naisena useamman hyökkääjän kanssa, vai onko niin ettei pärjäisi mitenkään...

Ei pärjää eikä pärjää miehenäkään jos hyökkääjät ovat fyysisesti voimakkaita ja motivoituneempia mutta niinkuin itse olen käsittänyt @Jasse kirjoituksista niin kurssin ideana(niinkuin kaiken hyvän ip treenin) on ajatuksena antaa niitä kokemuksia siitä mitä se on kun ahdistaa ja sattuu. Sekä miten mennä siitä yli. Tämä luonnollisesti on yksi niitä kamppailun perus asioita.

Mitä tulee siihen itse pärjäämiseen niin ei kukaan voi sinällään "pärjätä" fyysistä ylivoimaa vastaan, mutta sinne hyökkääjän/ien psyykkeeseen voi vaikuttaa vimmatulla vastarinnalla ja "eläimellisyydellä". Ensisijaisesti niin toimimalla ei saa aikaan pienempänä ja heikompana aikaan fyysistä tuhoa mutta klassista predator prey asetelmaa ajatellen siinä voi hyvinkin vaikuttaa sen hyökkääjän motivaatioon. Mutta saattaa siinä sivussa sitä fyysistä vahinkoakin sivussa aikaan.

Minusta häiritsevän monesti näissä unohtuu se fakta että suuri osa kaikesta kamppailusta on ensijaisesti oman ja vastustajan psyykkeen kanssa kamppailua. Ja treenin pitää vaikuttaa pitää vaikuttaa juurikin sinne psyyke puolen valmiuksiin, ei tekniseen. Mitä tässä keskustelussa on käyty näitä säikähdyksiä yms läpi niin jos ne reaktiot käsitellään ihmisen kanssa läpi ilman kovistelua ja halutaan ymmärtää sitä että miksi tunnen näin niin siinä päästään jo huomattavan pitkälle ip valmiuksien nostossa mutta hyvin harva haluaa niitä reaktioita kohdata toistuvasti ja kehittyä oman tunneskaalansa hallinnassa.

Jossitella voi vaikka kuinka paljon aina eri skenaarioista mutta se on kyllä ihan turhaa. Treeniä perkele ja periksi ei anneta.

[Jarppa]

Vai kärsikö hän paniikkihäiriöstä? Sillä on hyvin vähän tekemistä "realismin" kanssa, ymmärtääkseni.

Kärsi todennäköisesti vain turvonneen egon oireyhtymästä. Yli-itsevarmat heikolla itsetunnolla varustetut atleetit ovat hyvin yleinen näky kamppailu-urheilusaleilla, mutta useimmiten vain kerran.

Vaikea sanoa oliko kyse egosta, heppu haukkoi henkeä sen verran kovasti, että kysyin onko jokin hätänä. Jatkoimme erän loppuun ja hengenhaukkominen loppui, mutta en muista nähneeni heppua uudestaan. Saattoihan siinä periaatteessa olla jotain muutakin takana.

[Kari Aittomäki]

Mä vedin kerran niinku jotain itsepuolustelujumppaa joillekin treenaamattomille.
Demosin lyömistä ja kuinka sen ei tartte olla massiivinen tälli, vaan pienikin napaus voi riittää ja monesti riittääkin.

Otin kohteeksi erään niinikään hyväkuntoisen ja varsin itsetietoisen oloisen tapauksen.
Esitin skenaarion jossa hyökkääjä koettaa tarrata kurkusta, joka on riittävän yleinen liikku tuola olohuoneissa ja semmosissa.
Koppasin sälliä vatsaporttiin ehkä viidensentin matkalta uloshengityksen kohdalla ja hiukan ennen kuin kätensä olivat perillä.

Se putos ku sorsa lennosta ja kiemurteli maassa, myöhemmin joku kertoi että oli vähä lirahtanut.
No sei se ollu eka kerta kun vastine on odottamattoman vahva, mutta sitä sälliä ei enää treeneissä näkynyt.
Mutta kuulin että jurripuheittensa sisällössä kostofantasiointi oli vahvassa osassa.

Eli kaippa se ego voi ottaa osumaa kipeämmästi kuin liha.
Eli siitä päästään tähän että kamppailutreeni oikeesti sopii verrattain harvoille.
Ja siksi näitä treenimetoja on niin vesitelty ja viihteellistetty.

[Andy]

Alkaa mennä vähän off-topiciksi (oma aihe?) mutta itse olen kyllä hyvin varovainen noissa yllätysdemoissa. Yllätysiskullahan on helppo satuttaa, vaikka toinen olisi millainen ninja.

Aikoinaan nykyistä paljon vähemmällä ohjauskokemuksella halusin demonstroida peruskurssille kiertopotkun tehokkuutta ja pyysin erään salskean nuorukaisen pitämään isoa potkutyynyä. Hän piti sitä vatsaa vasten ja ilmeisesti seisoi ihan rentona, kun potkaisin tyynyyn täysillä. Kundi meni ihan levyksi. Potkun teho tuli varmaan kurssilaisille selväksi, mutten silti pidä tätä onnistumisena.

Jos haluan demota yllätystä, pysäytän aina iskun ennen osumaa kasvojen eteen niin että tulee säpsähdysefekti, mutta ei varsinaista kontaktia.

[tohtorismies]

Eli kaippa se ego voi ottaa osumaa kipeämmästi kuin liha.
Eli siitä päästään tähän että kamppailutreeni oikeesti sopii verrattain harvoille.
Ja siksi näitä treenimetoja on niin vesitelty ja viihteellistetty.

No sehän se ottaa. Pää tahtoo olla se suurin este mihin tahansa. Ja hyvin hyvin harva tahtoo kohdata sitä omaa huonouttaan. Tässä kurssi asiassa ollaan minun mielestä asian ytimessä että tehdään siitä "inhottavaa" osallistujille mutta puretaan ne asiat että miksi he tuntevat niin, oikeastaan siinä ollaan siinä itse tappelemisen ytimessä, ei tekniikassa varsinkin kun siitä ip:stä puhutaan, ei elämäntapa treenaajaan.

Se egon särkyminen nyt on nähty miljoona kertaa. Itselleni on jäänyt mieleen 5kuukautta treenaillut erittäin atleettinen nuori mies, oli halukas ottelemaan nyrkkeilyssä ja oli sparrailtu kevyesti siihen asti tehty tekniikkaa ja hypitty kuntopiiriä. Motivaatio oli kuulemma huipussaan otella, sovittiin että otetaan seuraavalla kerralla hieman intensiivisempää sparria että alkaa oppia paineen sietoon, herra saapui salille, paita tietenkin pois, alkulämmittelyt, voimakasta tuijottelua hänen osaltaan ja käsillä seisonta. Siitä sitten sparrailemaan. Kertaakaan en edes kiristänyt lyöntejä vaan löin avonyrkillä hanskassa mutta nopeahkoja komboja että hän joutui hieman puolustumaan ja välillä läpsyi naamaan. Kehuin mahdottomasti sparrin jälkeen ja en todellakaan "alistanut" mutta pisitn vaan painetta hieman ekan kerran kunnolla. Tuijotteli hämmentyneen näköisenä vaikka kehuin ja tsemppasin kuinka mutta sekin treeni ura loppui kuin seinään.

Eli tarinan opetus ei ole siinä että minä olisin niin mahdottoman hyvä, vaan siinä että sitä tunneskaalaa mitä kamppaillessa joutuu kokemaan hyvin harva haluaa kohdata. Veikkaan että se on se "avuttomuuden ja ennalta arvaamattomuuden tunne" on liikaa suurimmalle osalle. Aivot menee ihan sykkyrään siitä fiiliksestä ja suurin osa ei halua kohdata sitä shokkia riittävän monta kertaa. Suurin osa ihmisistä nyt kun ei halua olla siellä epämiellyttävyys alueella muutenkaan.

[Nommo]

Enpä olisi ikinä uskonut että koko elämän jyllänneestä alemmuskompleksista ja huonommuuden tunteista voi olla jotain hyötyäkin. Kun ei ole tottunut itseltään kovin kummoisia odottamaan, niin eipä sitä sitten niin pahasti "putoakaan" että heittäisi hanskat naulaan. Olen tässä nyt kolmatta vuotta ihmetellyt että kun yleensä kyllästyn hyvin äkkiä kaikkeen mitä en opi välittömästi ja välttämättä ikinä tule handlaamaan erinomaisesti, niin jotenkin se veri vaan vetää salille. En edes kuvitellut tykkääväni mistään (liian) jännittävästä. Mutta joku koukku IP-lajissa on, kenties kamppailulajeissa noin ylipäätään.