Lajien Kohtaamisseminaari Rajamäellä 27.11

[Setok]

Viime vuoden keväällä kun treenitauko alkoi käydä hermoille, pistimme pienen porukan kanssa etätreenaajien ryhmää kasaan. Mukana oli useita eri lajeja ja ryhmä kivasti kasvoikin kesään asti (jonka jälkeen jonkin verran rajoitteet vapautui). Aina oli ajatuksissamme, että jonain päivänä kohtaamme oikeastikin tatamilla ja nyt se sitten tapahtuu, ainakin niin, että osa vetäjistä paikalla. Tapahtuma on auki kaikille, vaikka ei etätreeneissä olisi käynytkään ja on aika mainio tapa kokea useita lajeja saman päivän aikana.

Varmistetut vetäjät:

Rami Lappalainen (5. dan, Kase Ha Karaten Suomen päävetäjä)
Markku Mutanen (musta vyö ja SM, BJJ)
Tom Granström (6. dan aikido (aikikai))
Juri Ahokas (2. dan ki-aikido)
Heikki Naski (shoot fighting / judo / choy lee fu)
Pertti Lehväslaiho (budo ja aseet)

Seminaari on 27.11, alkaen klo 10. Paikkana Taekwondo Nurmijärvi, Kievarintie 14, Rajamäellä. Puolessa välissä on tauko ja illalla syöminki. Seminaarimaksu on 20eur ja ilmoittautumiset joko mulle suoraan, tai Facebookissa:

Olen sitä mieltä, että lajit voivat oppia paljon toisiltaan, ja tällaisia kohtaamisia on liian vähän. Odotan siis innolla mitä tapahtuu

[Setok]

Nyt on asiallista meininkiä!

[Setok]

Nyt on asiallista meininkiä!

Mukaan sitten vaan

[Kari Aittomäki]

Shoot fighting?
Vieläkö häntä on?

Kuten olen sadasti sanonut, shootfighting on 100x vapaaottelua parempaa.
Jo pelkästään urheilullisesti.

[Setok]

Huomenna (tänään) alkaa

[Kari Aittomäki]

Miten suju?

[Setok]

Miten suju?

Kiitokset kysymästä. Päivä oli mahtava, ja ihmiset jo kysyi koska on seuraava. Opettajat olivat aivan huippuja ja mikä kiinnostavinta, päivän mittaan muodostui teema, vaikka sitä ei oltu aiemmin sovittu mitenkään: rentous.

Aikidokaajana olen sitä mieltä, että erityisesti siinä lajissa tällaisia sessioita pitäisi juurikin olla, koska aikido on oikeastaan vastaus muille lajeille. Silti varsin moni aikidoa harrastava ei tunnu tutustuvan muihin lajeihin. En tarkoita, että pitäisi olla mestari niissä, mutta ainakin, että ymmärtää esim minkälainen hyvä tsuki voi olla. Paikalla oli harrastajia kirjavilla taustoilla. Muistan ainakin: aikido, hapkido, BJJ, nyrkkeily, jujutsu, karate.

Sunnuntaina omissa treeneissämme vielä pohdimme asioita kuten asentoja. Täytyy myöntää, että fyysisesti olin aivan kuitti! Erityisesti kun oli ollut itselläni flunssasta ja matkoista johtuen taukoja....

Oli myös kiva nähdä niin hyvin ihmisiä (taisimme laskea 25) Rajamäellä. Meiltä sensei totesikin, että jos tämän järjestäisi Helsingissä tulisi varmaan moninverroin vielä ihmisiä.

[Ôari]

...aikido on oikeastaan vastaus muille lajeille. Silti varsin moni aikidoa harrastava ei tunnu tutustuvan muihin lajeihin. En tarkoita, että pitäisi olla mestari niissä, mutta ainakin, että ymmärtää esim minkälainen hyvä tsuki voi olla.

Kuulostaa mielenkiintoiselta, avaisitko tätä vähän enemmän?

[Setok]

Aikidon tekniikat ovat useimmiten reaktioita otteisiin ja iskuihin, tai ainakin niiden uhkaan — se ei siis ole offensiivinen laji. Voidakseen kuitenkin aidosti vastata noihin uhkiin, pitäisi ymmärtää miten uhat käyttäytyvät, ja mitä niillä haetaan. Teoriassa tämä voisi onnistua aikidon sisällä: ukehan nimenomaan käy niitä muotoja läpi. Usein kuitenkin uke ei kovin kummoisesti mieti omaa hyökkäystä, eikä niitä harjoitella tai niiden muotoja pyritä parantamaan. Näissä tottakai yritetään mallintaa uken tiettyä käyttäytymistä, ja tarjota nagelle järkevää harjoittelua, joten ukella on tietty rooli olla myös yhteistyöhaluinen kyseisen harjoituksen edistämiseksi, mutta ilman niiden muotoja ymmärtämistä, käy helposti niin, että hyökkäykset ovat onttoja ja totaalisen epärealistisia. Pahimmillaan hyvä aikido-tekniikka ei edes silloin onnistu kun hyökkääjä on nuudeli, joka heittää lonkerot puoli metriä sivuun.

En hae sitä takaa, että pitäisi olla aina ammattilainen MMA-taistelija vastassa täydellä resistanssilla (eihän suurin osa hyökkääjistä ole edes sellaisia), mutta on hyödyllistä olla edes hieman kokemusta siitä minkälainen uhka uken muotoihin sisältyy.

Tsuki on hyvä esimerkki. Useat aikidokat tarjoavat laiskan tsukin, jossa ollaan valmiina epätasapainossa ja käsi jää ojennukseen. Kaikki iskua tekevät eivät onneksi ole kokeneita karatekoita, mutta olisi hyvä ymmärtää minkälainen on laadukas ja voimakas tsuki, jotta omaa harjoittelua voi peilata siihen. Ja jälleen, ei tarvitse olla aina se terävin, nopein ja vaarallisin mahdollinen tsuki harjoittelussa. Asioita voi tehdä puolitehollakin ja nagelle tarjota leveleitä. Mutta omaa tekemisen ymmärtämistä ja syventämistä auttaa suuresti se, että pystyy tekemään edes välttävän tsukin.

[Kari Aittomäki]

Potkulainen halmehe on karate/aikidoka ja hänen kropankäytössään on sellasta ääritaidokasta, hienovaraista väistö-ajoitusta joka voi olla peräisin vain aikidosta. Vaikka hänen kropankäyttönsä ja analyyttisyytensä onkin aika lailla omassa luokassaan.
Saman hienosyisyyden olen huomannut monesta muusta aikidoakin treenaavasta osaajasta, en luettele nimiä. Jotka oliskin omaa ikäluokkaani eli we were here..
Eli todentotta se jykevä hyökkäys treenissä on hyvä idea kyllä vain.

Luulisin että se laiska hyökkäys on jonkinlaista perusasennetta, negaatiota voimakkaaseen hyökkäykseen.
Jota siis ei ole opittu aikidosta pelkästään vaan jo aiemmasta arvottamisesta. Onhan aikido aktiivisesti puolustukseen nojaava hahmotus.
Kauppakorkeasta ei tule ekonomeja, sinne menee niitä.

Mä olen kertonut siitä ranskalaisesta aikidomaikasta jolla oli dani myös kyokushinkaissa ja otti hän myös thaimatseja ammattimaisesti.
Tiukka jätkä ja täysi mahdottomuus kohdata polvisodassa, ei se ollu ikinä siinä mihin sitä koetti asetella.

[Setok]

Tällaisia tahoja olisi kyllä mukava kohdata tatamilla. Toivottavasti tulee mahdollisuus. Ja tosiaan kysyntää tuntui olevan tällaisen järjestämiselle uudestaan.

[Setok]

Markku teki kivan pienen TikTok-videon:

https://www.tiktok.com/@markkumutanen.c ... 9959923974

[halmehe]

Potkulainen halmehe on karate/aikidoka ja hänen kropankäytössään on sellasta ääritaidokasta, hienovaraista väistö-ajoitusta joka voi olla peräisin vain aikidosta. Vaikka hänen kropankäyttönsä ja analyyttisyytensä onkin aika lailla omassa luokassaan.

Kiitos kauniista sanoista vaikken itseäni kuvauksesta tunnista. Harmi etten BudoCenterin aikoina tajunnut minkä nyt. Etsin onnea väärästä suunnasta eli ukesta ja unohdin tärkeimmän eli itseni. Silloin "pitää tuntea itsensä jotta voi tuntea toisen" oli ulkokultaista liiba laabaa. Nyt ymmärrän miksi harjoitteluni ei koskaan johtanut todelliseen taitoon vaan voimankäyttöö ja pakottamiseen. Sen saman näen usein ympärilläni, kun harjoittelu tapahtuu paljolti treenikaverin myötävaikutuksella kuin huomaamatta ja todellinen vuorovaikutus tuntuu olevan saavuttamattomissa. Toisaalta jokainen tekee lajista näköistään ja on toivottavasti tyytyväinen odotusten ja todellisuuden ristiaallokossa.