Hyvä oppilas?

[Mika]

Opettajien ja valmentajien toivotuista ominaisuuksista on keskusteltu, samoin kanssaharrastajien hyvistä ja huonoista tavoista. Ainakaan muistaakseni (:D) hyvistä oppilaista ei ole erikseen keskusteltu.

Millainen on hyvä oppilas?

Ja olen huomannut, että tässäkin asiassa terminologialla on merkitystä. Kuka on oppilas, kuka on harrastaja, kuka on harrastelija? Onko noita muita? Itse en välttämättä osaa erotella näitä, ja tiedän että näissä on lajikohtaisiakin eroja.

[AriJ]

Millainen on hyvä oppilas?

Ahkera. Asiasta kiinnostunut, oikeasti Pitkäjännitteinen. Rehellinen. Eikä saa olla lammas eli ei saa mennä kuin nuorassa vedetään, vaan pitää ymmärtää miksi, ja jos on epäselvää niin uskaltaa kysyä, varmistaa, kyseenalaistaa.

Näin minun mielessäni

Kuka on oppilas, kuka on harrastaja, kuka on harrastelija?

Oppilas-opettajasuhde on selvä, molemminpuolisesti, sovittu. Ja varmaan viimeistään "mustalle vyölle" siirryttäessä jokaisen tulisi olla jonkun opettajan oppilas. Ainakin näin Budôlajien suhteen....

"My Dôjô style...."

[Mika_K]

Tästä ketjusta tulikin mieleen eräs kysymys Yamazulle 8)

Miten on sinun mielestäsi, että lajin opettaja on sanonut ettei ole väliä vyökokeilla ja puvuilla mutta sitten sanookin, että ''jos et käy vyökokeissa, niin kukaan opettaja ei ota sinua vakavasti, eikä opetakaan mitään''?

Sori, tuli hieman offtopic

[AriJ]

Miten on sinun mielestäsi, että lajin opettaja on sanonut ettei ole väliä vyökokeilla ja puvuilla mutta sitten sanookin, että ''jos et käy vyökokeissa, niin kukaan opettaja ei ota sinua vakavasti, eikä opetakaan mitään''?

Eli koskee siis nimenomaan meidän - Bujinkan Dôjô - jotakuta opettajaa? Kannattaisi ehkä miettiä mitä se kokonaisuus tarkoittaa, ettet vaan irroita asioita yhteyksistään...

Tuosta voisi päätellä vaikka että:

1 ) vyökoe on harjoittelijalle itselleen tilanne tarkistaa onko asioita ymmärretty, mutta ei pakollinen harjoittelulle (ja näkeehän opettajakin onko mennyt perille)
2 ) ei se puku varmaankaan pakollinen myöskään harjoittelulle ole, meillä ainakaan... tietty joku "puku" kylläkin, eli ei kuitenkaan Aatamin tai Eevan
3 ) "vyökoe" on ehkä harhaanjohtava termi...
4 ) uuden arvon voinee saada muutenkin kuin "vyökokeessa" (HEHE puhun tästä juuri toisessa chatissa )
5 ) ei koetta, ei opetusta.... mitä opetusta? keneltä? milloin? Vaikea sanoa kun ei tiedä mihin tämä liittyy

Mitähän mahdat ajaa takaa... oikeasti?

[Jussi*M]

uskaltaa kysyä, varmistaa, kyseenalaistaa.

Ja jos kyseenalaistaa, niin moniko opettaja pystyy olemaan loukkaantumatta?

[AriJ]

Ja jos kyseenalaistaa, niin moniko opettaja pystyy olemaan loukkaantumatta?

Toivottavasti.... moni?

Meillä on vanha ohjeisto....

Dôjôn laki on:

Tiedä, että kärsivällisyys on ensisijaista.
Tiedä, että Ihmisen polku tulee oikeudenmukaisuudesta
Luovu ahneudesta, laiskuudesta, ja uppiniskaisuudesta.
Hyväksy suru ja huoli luonnollisina, ja etsi järkähtämätöntä sydäntä.
Älä eksy uskollisuuden ja veljellisen rakkauden polulta, ja kulje aina syvemmälle Budon sydämeen.

[mronkain]

Kyllä minunkin mielestäni kyseleminen on paikallaan, mutta kyseenalaistamisessa on vähän negatiivinen sävy... Tietysti jos huomaa että opetetaan ihan kukkua, sen voi kyseenalaistaakin, mutta silloin pitää olla varma siitä, että oma pätevyys on riittävä arvioimaan asiaa tarpeeksi syvällisesti ja monipuolisesti.
Mitä hyvän oppilaan ominaisuuksiin tulee:

• kunnioitus niin opettajaa, muita oppilaita kuin lajiakin kohtaan asenteella "tämä on tämän lajin/seuran/opettajan tapa, jos se ei kelpaa minulle, voin etsiä minua paremmin tyydyttävän" -- tämä sillä varauksella että sellaist aon olemassa!
• sitoutuneisuus, itseäni on nyppinyt kun on pari kertaa jättänyt kesken treenauksen, ja voin kuvitella että opettajia nyppii vielä enemmän kun keskeyttäneitä on paljon, eikä meinaa saada osaavaa perusporukkaa kasaan millään. Tämä tarkoittaa myös treeneissä käymistä, riittävän kovaa ja ahkerasti treenaamista ja kiinnostusta lajiin
• itsetunto ja itsetuntemus, jos asenne on "mä oon ihan p*aska", tai "mä olen kuningas", tulee ongelmia. On hyvä tuntea myös oma jaksaminen ja mitoittaa voimansa niin että jaksaa treenata paikkojen hajoamatta mutta rasittuu ja kehittyy silti
• uskaltaa kysyä ja keskustella, mutta ei muuta treenejä talkshowksi
• ajattelee, tekee johtopäätöksiä ja varmistaa ne, löytää syyt toimintatapojen takaa ja ymmärtää miksi tehdään niin kuin tehdään
• etsii ja löytää oman yksilöllisen tapansa ilmaista itseään lajin kautta

Kamppailulajeissa on mielestäni aina oppilaita ja opettajia. Oppilaan omat motiivit voivat tehdä hänestä harrastajan, valmennettavan, oppilaan tai ties mitä, mutta opettajalle hän on aina oppilas.

Näihin ainakin itse pyrin oppilaana.

Yksi linkki vielä: "What if" -monkeys (Marc McYoung)

Minun on edelleen vähän vaikea päättää mitä mieltä olen tästä. Toisaalta ymmärrän mitä tässä ajetaan takaa, mutta toisaalta McYoungin tietäen tulee mieleen että halutaanko sanoa että paljon kyselevä oppilas on hankala tapaus? Rajan veto ei aina ole helppoa.

- Marko

[Mika]

Oppilaan omat motiivit voivat tehdä hänestä harrastajan, valmennettavan, oppilaan tai ties mitä, mutta opettajalle hän on aina oppilas.

Totta, mutta joissakin lajeissa tämän suhteen tehdään tietty ero. Ainakin kiinalaisissa lajeissa eroa on ihan termistönkin suhteen, englanniksi menisivät vaikka student (kuka tahansa joukkoon hyväksytty) ja disciple (oppilas, jonka kanssa opettaja on tehnyt sopimuksen eli oppilas, jota opetetaan hyvin henkilökohtaisesti).

Asiaa voi ajatella näin. Tavalliselle oppilaalle näytetään asia, hänen pitää sitten itse pohtia sitä ja varsinkin harjoitella paljon. Jos asia on ymmärretty väärin, häntä tietenkin opastetaan oikeaan suuntaan. Sisäpiirin tai henkilökohtaiselle oppilaalle opetetaan kaikki varmasti oikein ja tarkasti. Toki hänkin on aloittanut tavallisena oppilaana, mutta tässä vaiheessa tiedetään jo se, että hän pystyy omaksumaan asioita tarkemmalla tasolla ja että hän jaksaa niitä myös harjoitella.

Luin jonkin verran tuota Monkeys-artikkelia. Mielestäni tuo pätee varsinkin silloin, kun opetusmetodologia on A-B-C-D-E, jolloin on helpompaa harhautua itse aiheesta. Tämä on juuri niitä tekniikka vs. konsepti -eroja.

[L.K.]

Hyvä oppilas on sellainen,joka haluaa hakea uutta tietoa ja ajaa itsensä yli omien rajojensa aika ajoin eli haluaa kehittyä niin taidollisesti kuin fyysisestikin.

Hyvä oppilas on myös sellainen,joka kunnioittaa lajia ja sen oppeja,kyseenalaistaminen on mielestäni ok,jos siihen on ns. paukkuja,kuten joku muukin jo mainitsi. Eli sellaiset kyseenalaistan vain koska teen kaikessa aina niin-tyypit on varsin ärsyttäviä :evil: .

Hyvä oppilas on myös pitkäjänteinen eli hän ei lopeta lajia heti kun tulee 1kk tauko tai jostain elämäntilanteesta johtuen treenitahti pienenee.
Hyvällä oppilaalla on myös kanttia aloittaa tarvittaessa tauon jälkeen treenaaminen "alemmalta" tasolta,jotta saa verestettyä tekniikkansa,eikä sitten tarvitse olla tuskailemassa vanhempien ryhmässä,kun ei "muista tai osaa" mitään. Eihän sitä nyt kukaan flunssan jälkeenkään lähde heti treenaamaan täysillä 110% lasissa,ei ainakaan pitäisi...

[carenza]

Vastaan ensin opettajani sifu/guro Risterin 'suulla'...

'Entä oppilaat? Millainen oppilas on hyvä oppilas?

"Lahjakkuudella tai taidoilla ei ole niin suurta väliä, niitä voidaan kehittää harjoituksissa. Tärkeintä on lojaalius ja avoin mieli - avoin mieli ja halu oppia ja kokea. Jotkut oppilaat, joilla on aiempaa kokemusta taistelulajeista, haluavat näyttää enemmän kuin oppia. Se hidastaa heidän harjoitteluaan. Oikea asenne on erittäin tärkeä."

Tuo kyseenalaistaminen on monasti lähinnä huvittavaa johon suhtaudun yleensä vastaamalla, että jos omaa yhtä paljon treenitaustaa kuin neljä opettajaani niin mielelläni otan tarjotun tekniikan tms. vastaan jos siis kuuluu vähänkään curriculumiimme , irralliset jutut sitten erikseen, niitä en pahemmin edes noteeraa.

Vaan tuo kysyminen on sitten täysin eriasia, monasti opin jotain uutta tuolloin, joutuessani selittämään entistä syvemmin, ainahan näin ei tietenkään käy vaan uskon kyllä siihen, että aina on opettajalla opittavaa opplilaaltaan, pitkällä aikajanalla ainakin.

Muuta en vaadi oppilailtani kuin lojaalisuutta, se on kuitenkin loppukädessä tärkeimpiä ominaisuuksia. Joillain se on synnynnäistä ja joistain sen joutuu ajan kanssa 'kaivamaan' ulos...

[Polvi]

Tuo kyseenalaistaminen on mielestäni hieman negatiivinen piirre. Riippuu tietenkin vähän lajista, opettajasta, sekä kyseenalaistajan omasta tasosta.

[kenttiensankari]

.

Millainen on hyvä oppilas?

Junioriohjaajana totean että hyvä oppilas on sellainen joka jaksaa kuunnella ja keskittyä. Ne junnut jotka todella haluavat kehittyä ja kuuntelevat hyvin ovat yleensä ylivoimaisesti parempia kuin ne muut.

Joskus juniorit kysyvät vaikeita kysymyksiä ja kyseenalaistavat, se on hyvä homma. Ohjaajana pääsee miettimään omaa osaamistaan ja omaa ratkaisuaan. Eräs junnukin kysyi että mitä jos vastus nappaakin näin ranteesta, hetken mietin ja totesin että"no sitten potkaissaan munille" , vastaus kelpasi hyvin ja leveät hymytkin irtosi junioreilta.

[kaik]

Junioriohjaajana totean että hyvä oppilas on sellainen joka jaksaa kuunnella ja keskittyä. Ne junnut jotka todella haluavat kehittyä ja kuuntelevat hyvin ovat yleensä ylivoimaisesti parempia kuin ne muut.

Tänään oli Aamupostissa haastattelu jostain Riihimäkeläisestä joka saanut vuoden Judovalmentaja tittelin. Hän sanoi että kilpavalmentaminen on enemmän hänen heiniään, mutta kyllä hän juniorityötäkin tekee. Nyt tullut nähtyä satoja junioreja ja joistain on kehittynyt huippuja kun taas osa jättänyt äkkiä leikin kesken. Kysyttäessä mistä huomaa tulevan lahjakkuuden: "laitetaan pourkka tekemään jotain todella tylsää tekniikkatoistoa, ne jotka jaksavat puurtaa ovat niitä tulevia huippuja".

En ole valmentaja enkä siten valmentanut huippuja enkä itsekään ole mikään huippu, joten en kommentoi mitenkään. Saa joku muu kommentoida jos kommenttia irtoaa siitä mistä huomaa huippuyksilön.

[Andy]

Väittäisin että ADHD:t ovat yliedustettuina hyvissä kamppailu-urheilijoissa. He eivät yleensä ole suunnattoman teknisiä, mutta korvaavat sen muilla ominaisuuksillaan, kuten pelottomuus.

Kaikki tiet eivät vie Roomaan, mutta sinne pääsee silti useampaa reittiä.

[Mika]

Olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että suuri osa menestyvistä urheilijoista ja muistakin ihmisistä aloilla, joilla vaaditaan paljon toistoja ja tekemistä, on ADHD-ihmisiä. Näennäinen ristiriita tulee siinä, kun ADHD-ihmisiä pidetään keskittymiskyvyttöminä, mikä onkin osin totta. Toinen puoli kolikosta on sitten se, kun ADHD löytää jotakin, josta hän tykkää: sitähän sitten tehdään niin paljon, ettei mitään rajaa. Ne treenituntimäärät ovat huikeita.

Sama koskee esimerkiksi aspergereita. Samasta autismikirjostahan on kyse, joskin se on kaiketi myös määritelmäkysymys.

Eli vaikka se ADHD tai asperger voi aluksi vaikuttaa hankalalta ohjattavalta, hänestä voi lopulta tulla se salin ahkerin ja määrätietoisin treenaaja.