Liikesarjat

[Trae]

Ja jatketaanpa vielä...

Joukkuelajin ollessa kyseessä, taktiikkaan perustuvat harjoitukset ovat olennainen juttu, mutta jos ajatellaan tilannetta yksilön kannalta, niin näillä ei ole niin suurta merkitystä.

Taktiikoilla on valtava merkitys taistelulajeissa. Ilman taktiikoita suoritus pysyy hyvin matalalla tasolla, joko hyökätään yksittäisellä tekniikalla tai reagoidaan vastustajan hyökkäykseen. Taktiikat tekevät taistelusta hieman suunnitelmallisempaa, eli tietyllä tekniikalla avataan paikkoja muille tekniikoille ja asetetaan vastustajalle ansoja. Itse asiassa jokainen kombo sisältää jonkinlaisen taktiikan, oli sitten hyvä tai huono taktiikka, oli taktiikka nimetty tai ei.

Taktiikat antavat myös neuvoja siitä, millaista tekniikkaa kannattaa käyttää missäkin tilanteessa. Tätä tarkoitetaan, kun sanotaan, että tietyllä tekniikalla saavutetaan taktinen etu.

Onko tämä mielestäsi turhaa? Voipi olla että tarkoitit taktiikalla jotain ihan muuta, näin ymmärrän asian itse.

Miten sitä taktiikkaa liikesarjojen kautta opitaan?

Liikesarja itsessään sisältää lukuisia taktiikoita. Ne eivät välttämättä näy helposti päällepäin, mutta ne aukeavat sovellusten kautta. Ymmärrät ehkä, mitä tarkoitan taktiikoilla, kun nimeän sellaiset taktiikat, kuin "pitkä lyhyttä vastaan", "ei puolustusta, välitön vastahyökkäys" tai "vältä vastustajan vahvuuksia, hyökkää hänen heikkoihin kohtiinsa" (omia huonoja suomennoksiani).

Sanon silti suoraan, että yksin suoritettava liikesarja sellaisenaan ei ole paras keino taktiikan harjoitteluun. Tätä varten (ainakin meillä) harjoitellaan lyhyempiä liikesarjasta poimittuja sekvenssejä. Näitä sekvenssejä jauhamalla voidaan keskittyä tietyn taktiikan soveltamiseen ja harjoitella sen eri variaatioita eri tilanteissa. Tätä harjoittelua tulee tehdä parin kanssa, mutta myös yksin harjoittelusta on huomattavasti hyötyä, kun se tehdään oikealla tavalla (aika vaikea kuvailla foorumilla...) Tämä ei ole mitään liikesarjan kilpasuorittamista, kyse on taisteluharjoituksesta, parin kanssa tai ilman.

Niin, ja tietysti taktiikoita sovelletaan myös vapaaseen sparraukseen.

[Kalev]

Nähdäkseni liikesarjaharjoittelu ei ole tarpeellista mahdollisimman tehokkaan kamppailemaan oppimisen kannalta. Kamppailutaito voidaan opettaa ilmankin. Pariharjoittelu ja välineharjoittelu ovat tehokkaampia tapoja harjoitella. Yksin harjoitellessa voi tehdä tekniikkaharjoitteita ilman kataa tai tehdä kuntoharjoitteita.

Andyltä hyvä pointti, jonka puolesta puhuu se fakta, että maailmassa on paljon loistavia kampailijoita, jotka eivät ikinä ole harjoitelleet yksin tehtäviä liikesarjoja (tästä lähtien YTL).

Minusta vaan YTL:ien ensisijainen tarkoitus ei ole ollut kamppailullisen tehokkuuden treenaaminen (josta koko tässä ketjussa on jaariteltu puolesta ja vastaan) vaan informaation tallennus ja siirto. Muutamia tätä tukevia asioita:

Ensinnäkin YTL:at mustuttavat monilta osin symbolisia viestinkoodausjärjestelmiä kuten ihmiskieli: ne muodostuvat jaksoista, joiden kokonaisuuden merkitys on isompi kuin yksittäisten palikoiden summa, ja ne ovat ainakin osittain arbitraarisia - eli kuka tahansa kataesitystä katsova jamppa ei suoraan ymmärrä kaikkia liikkeiden merkityksiä, vaan siihen tarvitaan ns. "lukutaitoa".

Toiseksi: sinä aikana, kun YTL:it ovat kehittyneet, oli olemassa selkeä tarve tällaiselle tallennusjärjestelmälle. Paperille kirjoitettu ja piirretty matsku kun on vähän turhan tuhoaltista, oppilaiden selkäydin oli paljon varmempaa settiä. Eikä kuka tahansa asiaan perehtymätön voinut niin helposti "lainata" menetelmiä.

Tarvitaanko liikesarjoja nykyään? Rationaalinen vastaus on tietenkin ei, teknologia ja globalisaatio ovat muuttaneet kuvioita melkoisesti. Mutta täytyy muistaa että liikesarjat ovat myös osa lähtömaidensa ja -lajiensa kulttuurihistoriaa. Tätä voisi hyvin verrata kysymykseen: tarvitaanko Suomessa Kalevalaa?

[Mika]

Hyvää tekstiä Traelta taas kerran.

Kyllä mä tän kaiken arvasin, ja siksi ekassa viestissäni kehotin sellaisia ihmisiä kommentoimaan, jotka liikesarjoista jotakin tietävät. Tuntuu että joskus ihmiset haluavat vain ja ainostaan kyseenalaistaa yrittämättä edes ymmärtää. Se ei lainkaan sovi tänne. Vain lapset arvostelevat asioita, joita eivät tajua.

Hieman ihmetyttää muutamat kommenttit. Osan voinee laskea kokemattomuuden piikkiin, mutta jotenkin paistaa läpi tietty vastahankaisuus. Luultavasti olen tulkinnut väärin, ja pyydänkin sitä anteeksi kaikilta.

Minun futisjunnuaikoinani järjestettiin valtakunnallisia tekniikkakisoja, joissa suoritukset oli vakioitu (esim. pujottelu ja seinäsyöttö, tiedätte varmasti). Näitä voisi verrata liikesarjoihin, jos nyt ihan pakko on.

[Elina]

Elinalla on taas se söpö kuva.

Sen ilmeen on tarkoitus olla vaarallinen!!! Vaarallinen!!!

[Tohtori Krabola]

Tyhjentävää tavaraa Traelta

[Elina]

Jep, komppaan edellisiä. Traelta hyvä vastaus. 8)

[Polvi]

Eikäs, kun liikesarjat vastaisivat jalkapalloanalogiassa erilaisten kuvioiden harjoittelua

Mitäs nämä "kuviot" ovat?

[Polvi]

Olen myös eri mieltä tuosta, ettei yksilölajeissa taktiikalla olisi merkitystä.

Niin.. siis jalkapalloreeneissä harjoiteltava joukkueen pelaajien toteuttama taktiikka on hieman eri asia kuin yksilöurheilijan valitsema taktiikka esimerkiksi nyrkkeilyotteluun.

[Polvi]

Onko tämä mielestäsi turhaa? Voipi olla että tarkoitit taktiikalla jotain ihan muuta, näin ymmärrän asian itse.

Tarkoitin.

Siis tottakai kamppailulajeissa taktiikalla on ihan valtavan suuri merkitys. Mutta se jalkapallojoukkueena harjoiteltava ja toteutettava taktiikka on ihan eri juttu. Kun jalkapallossa puhutaan taktiikasta, tarkoitetaan sitä, kuinka koko joukkue reagoi tietynlaisiin tilanteisiin. Eli annetaanko tilaa puoleen kenttään ja sitten voimakas prässi, vai lähdetäänkö nostamaan karvausta koko joukkueella jne jne.

Yksilölajeissa tuo taktiikka sen sijaan liittyy siihen yksilön reagointiin tietyissä tilanteissa. Vaikka joukkue koostuu yksilöistä, koostuu taktiikka silti näiden yksilöiden yhteistoiminnasta.

[Polvi]

Minun futisjunnuaikoinani järjestettiin valtakunnallisia tekniikkakisoja, joissa suoritukset oli vakioitu (esim. pujottelu ja seinäsyöttö, tiedätte varmasti). Näitä voisi verrata liikesarjoihin, jos nyt ihan pakko on.

Eikä voi. Jos jalkapallossa tehdään harjoitteita pallon kanssa, ei kyseistä harjoitetta voi millään rinnastaa liikesarjaharjoitteluun. Liikesarjaharjoittelusta puuttuu se lajin olennaisin osa, eli "kohde", johon toiminta kohdistetaan. Jalkapallossa se kohde on pallo, jota potkitaan.

Jos jalkapallosta pitää löytää jotain liikesarjojen kaltaisia harjoitteita, ne ovat ilman palloa tehdyt pujottelu- ja viivajuoksut, joissa kehitetään lajinomaista liikkumista (:D), motoriikkaa, koordinaatiota, lihasvoimaa ja -kestävyyttä.

Mutta joo, nyt aletaan taas olemaan niin syvällä suossa, että keskustelun tästä aiheesta voi pikkuhiljaa lopetella.

Eri osapuolilla on selkeästi omasta mielestään selkeä ja oikea käsitys tilanteesta, eikä muutosta ole odotettavissa.

[S_L]

Pianoa ei opetella soittamaan vain soittamalla pianoa, laskuvarjohyppyä ei opetella vain hyppäämällä koneesta eikä uimaan opetella loikkaamalla järveen.

Kaikki tietää, että uimaan opetellaan tekemällä kahden jakkaran päällä uimaliikkeitä ja ennen ensimmäistä laskuvarjohyppyä tehdään pari vuotta pelkkiä varavarjotoimenpiteitä.

[Elina]

Eikäs, kun liikesarjat vastaisivat jalkapalloanalogiassa erilaisten kuvioiden harjoittelua

Mitäs nämä "kuviot" ovat?

Sinunhan se pitäisi tietää, kun kerran olet jalista pelannut

Mutta joo, minusta tuo Traen viimeisin viesti selosti aika hyvin asioita myös minun näkövinkkelistäni.

[Polvi]

Jep. Nyt kun luin uudelleen nämä viestit, niin lähinnä v*tuttaa koko homma. Jalkapallon mukaan ottaminen oli minulta tyhmä veto, kun kyseessä on kuitenkin täysin erilainen laji. Toivottavasti joku saa käännettyä tämän threadin takaisin itse aiheeseen..

Niin ja Trae, kiitokset tuosta onnittelustasi. Unohdin kiittää siitä aiemmin.

[Mika]

Olen vähän pohtinut tätä ja tullut siihen tulokseen, etten välttämättä keksi kovin montaa kamppailullista syytä, miksi pitkiä liikesarjoja ylipäätään kamppailulajeissa on. Miksei niitä voisi pilkkoa paljon pienempiin osiin ja imeä niitä lajin periaatteita sitä kautta? Miksi joissakin lajeissa on pakollista opetella usean kymmenen tai yli sadan tekniikan tai liikkeen liikesarjoja muuten kuin ehkä kilpailuita varten?

[KungFuMiäs]

Olen vähän pohtinut tätä ja tullut siihen tulokseen, etten välttämättä keksi kovin montaa kamppailullista syytä, miksi pitkiä liikesarjoja ylipäätään kamppailulajeissa on. Miksei niitä voisi pilkkoa paljon pienempiin osiin ja imeä niitä lajin periaatteita sitä kautta? Miksi joissakin lajeissa on pakollista opetella usean kymmenen tai yli sadan tekniikan tai liikkeen liikesarjoja muuten kuin ehkä kilpailuita varten?

Tämä on ihan totta. Ja näinhän asia onkin ollut aikoinaan, ennen liikesarjojen syntyä, että harjoiteltiin liikkeitä ilman kytköksiä toisiin liikkeisiin.

Niiden synnystä olen kuullut useita teorioita ja uskon että kaikki ovat omalla tavalla totta, Kiina on sen verran iso maa että asiat on harvoin menneet täysin lineaarisesti näissä jutuissa. Esim. että niiden juuret olisivat rituaali-/transsitansseissa tai näytösmateriaalina. Minun järkeen käy myös ajatus siitä että niiden avulla pystyttiin toteuttamaan kauko-opetusta, opettaja opetti sarjan joka ohjasi harjoittelijan harjoittelemaan hyviä asioita heti alusta, ennenkuin harj. oli täysin ymmärrystä niistä asioista. Näin open ei tarvinnut olla kyttäämässä vieressä koko ajan, kuten sisäpiirin opetuksessa se on voinut olla. Tapa jossa varmasti on paljon aukkoja, mutta niin kauko-opetuksessa yleensä on. Myös massojen opetustapana oiva työkalu, ukot rivissä vetämässä kataa ja elättämässä opea, samalla kun sisäpiirissä taotaan sitä oikeaa gong fua. Siinä matkalla ollaan ehkä huomattu että sarjat ovat hyviä kirjastotyökaluja, joiden avulla jonkun hyvän kamppailijan asioita voidaan säilyttää ja fiilistellä jälkipolvissa, perhekunnian säilyttämistä, konservaatioita ja museoimista. En usko että liikesarjojen kehittymisessä olisi ajateltu varsinaista kamppailutehon kehittämistä. Kyse on enemmänkin jonkin sortin kultturellista ilmiöstä.

Mutta sitten meidän täytyy myös ajatella siltä kantilta että monet kovat kamppailijat historiassa kuitenkin opettivat niitä eteenpäin. Ja opettavat veläkin, ne harvat varsinaiset kamppailijat näissä piireissä. On naiivia ajatella että näitä samoja asioita ei oltaisi kelattu ennenkin. Eli jotain tässä kuitenkin on pakko olla. Yksi puoli toki voisi olla sama kuin tiedekirjallisuudessa, että ei ole oikein mennä muuttamaan kenenkään kirjoituksia, jos jotain oikaistaan niin kirjoitetaan omat jutut aiheesta perusteluineen. Järjestelmä joka on antanut näille kamppailijoille työkalut kehittyä, ei ehkä ole täydellinen, mutta ei heillä ole ollut rahkeita kirjoittaa koko hommaa uusiksi. Heillä kuitenkin on jo se taito, siinä vaiheessa niillä sarjoilla ei ole niinkään merkitystä heille henkilökohtaisesti.

Se mitä niistä voi ehkä saada irti voin omasta näkökulmastani ja kokemuksestani yrittää kertoa, vaikka näitä aika satunnaisesti nykyään teen (Taijia lukuunottamatta, mutta se on ihan eri hommaa mulle). Mä usein kutsun liikesarjoja shamaanitansseiksi, ne vie sun kehon ja mielen tietynlaiselle alueelle jossa asiat “alkaa kulkemaan“. Rakenne, rentous, tukevuus, räjähtävyys ym. ohjautuu oikeaan “asetukseen“. Opetustyökaluna niiden avulla pystyy siirtämään valtavasti asiaa oppilaalle. Asun nykyään 4 tunnin junamatkan päässä opettajastani, enkä ole ehtinyt käydä hänen luonaan niin paljon kun haluaisin. Mutta usein jos minua askarruttaa jokin kamppailullinen ongelma, voin palata hänen opettamiin liikesarjoihin ja jossain kohtaa kuulla päässäni hänen äänensä tai tuntea hänen nyrkkinsä, kun muisto palauttaa jonkun ratkaisun vuosien takaa. “Don`t stay there!“, “Move!“, “why don`t use the other hand??“, “why only use fist??“, “why you stop there??“ jne. jne.

Vaikka niiden alkuperäinen kehitys ei ehkä ollut kamppailutehoon suuntautunut, niin ehkä niille on löytynyt oma paikkansa ajan myötä. Kuten Yang Taijin kehittyminen nykyajan muotoonsa. Tarina kertoo että kun Yang perhe alkoi opettamaan taitojaan keisarin palatsissa kuninkaallisille, kaikki kamppailullisuudet karsittiin pois, koska ei sellaiselle ollut tarvetta ja oli varmasti vaikeaa opettaa tappelua sen ajan hengen mukaan kun ei voinut vetää kuninkaallisia turpaan. Mutta sen myötä kun muuttivat sarjoja ja harjoittelumetodeja, niin he löysivät jotain syvempää taitoa, joka myös liittyy kamppailuun. Että ehkä asiat löytävät paikkansa, kun ovat sopivassa ympäristössä.