Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Kamppailulajit - Elämäntapa, vai jotakin muuta?
Valvoja: Valvoja
- sanppa75
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 7
- Viestit: 1913
- Lauteille: Elokuu 2005
- Paikkakunta: Kuopio
Kamppailulajit - Elämäntapa, vai jotakin muuta?
Onko kamppailulajien yhteydessä usein mainitut ns.filosofiat ja elämän ohjeet harrastajille mielestänne turhia?(mainitaan usein mm. "do"-lajien mainoksien ja lehtiartikkelien yms. haastattelujen yhteydessä)
Miten esimerkiksi karatessa (esimerkkinä lajin yleisen tunnettavuuden vuoksi), modernin karaten isänä tunnettu shotokanin Gichin Funakoshi sensei korosti karatea elämäntapana ja kuvasi sitä usein läpielämän ulottuvana yhtenä "henkisen kasvun" polkuna.
Onko tämä hänelle tyypillinen ajattelutapa karaten puolella vai esiintyykö sitä esim. muissakin uudemmissa tyyleissä tai okinawalaisessa "wanhassa" karatessa?
(tyyliin; tee hyvää - saat itsekin hyvää, ole kohtelias ja ystävällinen yms.)
Miten esimerkiksi karatessa (esimerkkinä lajin yleisen tunnettavuuden vuoksi), modernin karaten isänä tunnettu shotokanin Gichin Funakoshi sensei korosti karatea elämäntapana ja kuvasi sitä usein läpielämän ulottuvana yhtenä "henkisen kasvun" polkuna.
Onko tämä hänelle tyypillinen ajattelutapa karaten puolella vai esiintyykö sitä esim. muissakin uudemmissa tyyleissä tai okinawalaisessa "wanhassa" karatessa?
(tyyliin; tee hyvää - saat itsekin hyvää, ole kohtelias ja ystävällinen yms.)
Sami Hyvärinen
"Saru mo ki kara oshiru"
"Saru mo ki kara oshiru"
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 93835
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Kiinalaisissa lajeissa Wu De on jokseenkin kiinteä osa lajien filosofiaa.
Muuten, onko tarkoitus keskustella laji- vai henkilötasolla?
Entä kysytäänkö pitääkö jotakin lajia elämäntapanaan tms.?
Muuten, onko tarkoitus keskustella laji- vai henkilötasolla?
Entä kysytäänkö pitääkö jotakin lajia elämäntapanaan tms.?
- Polvi
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 9836
- Lauteille: Syyskuu 2005
- Paikkakunta: Wisteria Lane
Re: Kamppailulajit - Elämäntapa, vai jotakin muuta?
Ovat.sanppa75 kirjoitti: Onko kamppailulajien yhteydessä usein mainitut ns.filosofiat ja elämän ohjeet harrastajille mielestänne turhia?
Nyt eletään 2000-lukua ja asenteet ovat sen mukaiset.
Arrogance and ignorance go hand in hand
Metallica - Holier than thou
Metallica - Holier than thou
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 1166
- Lauteille: Huhtikuu 2005
- Paikkakunta: Pääkaupunkiseutu
Jaa, eikös 2000-luvun asenteet nimenomaan osaksi ole hieman tätä tällaista elämäntapa/filosofia "hippeilyä" (jos sellaisena haluaa asiaa ajatella)? Jotenkin kuvittelisin, että kaikesta huolimatta ennen on kuitenkin ollut vielä astetta enemmän käytännönläheisempi asenne ampuma-aseetonta (tai miksei sitä aseellistakin) kamppailua kohtaan, sen suurempia elämänfilosofioita ajattelematta - poislukien nyt ehkä tietyt kokonaisuuteen verrattuna pienehköt piirit.
Viimeksi muokannut A.A., helmi 20, 2006, 23.43. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
- Polvi
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 9836
- Lauteille: Syyskuu 2005
- Paikkakunta: Wisteria Lane
Kellä on, kellä ei.A.A. kirjoitti: Jaa, eikös 2000-luvun asenteet nimenomaan osaksi ole hieman tätä tällaista elämäntapa/filosofia "hippeilyä" (jos sellaisena haluaa asiaa ajatella)?
Nojuu, "ennen muinoin" niitä mätkimistaitoja on ehkä reenailtu ihan konkreettisen ja todennäköisen uhan vuoksi. Nykyäänhän homma on lähes täysin "ku se on kivaa" -pohjalla.A.A. kirjoitti: Jotenkin kuvittelisin, että kaikesta huolimatta ennen on kuitenkin ollut vielä astetta enemmän käytännönläheisempi asenne ampuma-aseetonta (tai miksei sitäkin) kamppailua kohtaan, sen suurempia elämänfilosofioita ajattelematta - poislukien nyt ehkä tietyt kokonaisuuteen verrattuna pienehköt piirit.
Arrogance and ignorance go hand in hand
Metallica - Holier than thou
Metallica - Holier than thou
- sanppa75
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 7
- Viestit: 1913
- Lauteille: Elokuu 2005
- Paikkakunta: Kuopio
Lähinnä laji
No tarkoitin lähinnä lajitasolla. Koska yksilöhän voi olla noudattamatta näitä moraalioppeja...joten nämä filosofiathan eivät häntä silloin koske.Mika kirjoitti: Kiinalaisissa lajeissa Wu De on jokseenkin kiinteä osa lajien filosofiaa.
Muuten, onko tarkoitus keskustella laji- vai henkilötasolla?
Entä kysytäänkö pitääkö jotakin lajia elämäntapanaan tms.?
Voi tietysti yksilöllisen näkemyksensäkin esille tuoda.
Ja kysytään myös sitä että pitääkö jotakin lajia elämäntapanaan.
Sami Hyvärinen
"Saru mo ki kara oshiru"
"Saru mo ki kara oshiru"
- Panu Suominen
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 9
- Viestit: 909
- Lauteille: Maaliskuu 2005
Re: Kamppailulajit - Elämäntapa, vai jotakin muuta?
Ja tuo nokunseonkivaa-asenne pillaakin ison osan kamppailulajien kehittävästä vaikutuksesta. Kiva ei kehitä.Polvi kirjoitti: Nojuu, "ennen muinoin" niitä mätkimistaitoja on ehkä reenailtu ihan konkreettisen ja todennäköisen uhan vuoksi. Nykyäänhän homma on lähes täysin "ku se on kivaa" -pohjalla.
Kyllähän kamppailulajit (kuten muutkin asiat) melkomoiseksi elämäntavaksi väistämättä muodostuu, jos salilla on rampattu useita kertoja viikossa, joka viikko, kymmeniä vuosia.
-
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 6065
- Lauteille: Toukokuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
Kunhan Jussi tänne löytää, niin seinät tärähtelee...
Okei. Elämäntapajollotus on hanurista. Olkoon miten kokonaisvaltaista tahansa, niin harrastus se silti on. Ehkä tärkeä ja rakas harrastus, mutta ei ainakaan minulle mitään enempää. En halua sen näkyvän muussa elämässäni koska haluan minulla olevan muuta elämää. Tämä muun erillisen elämän olemassaolo myös pitää harrastuksen raikkaampana.
Tosin voihan se ammattikin olla - ei kuitenkaan Suomessa jos laji on aikido. Ei täällä sillä elä. (Joo, ja ehkä kisalajia kilpailutasolla treenaavat erikseen)
Joten olen harrastaja.
Okei. Elämäntapajollotus on hanurista. Olkoon miten kokonaisvaltaista tahansa, niin harrastus se silti on. Ehkä tärkeä ja rakas harrastus, mutta ei ainakaan minulle mitään enempää. En halua sen näkyvän muussa elämässäni koska haluan minulla olevan muuta elämää. Tämä muun erillisen elämän olemassaolo myös pitää harrastuksen raikkaampana.
Tosin voihan se ammattikin olla - ei kuitenkaan Suomessa jos laji on aikido. Ei täällä sillä elä. (Joo, ja ehkä kisalajia kilpailutasolla treenaavat erikseen)
Joten olen harrastaja.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche
- Panu Suominen
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 9
- Viestit: 909
- Lauteille: Maaliskuu 2005
Kas kuka puhuu.tabitha kirjoitti: Okei. Elämäntapajollotus on hanurista. Olkoon miten kokonaisvaltaista tahansa, niin harrastus se silti on. Ehkä tärkeä ja rakas harrastus, mutta ei ainakaan minulle mitään enempää. En halua sen näkyvän muussa elämässäni koska haluan minulla olevan muuta elämää.
Sitä minä en vain ymmärrä mikä vika tuossa elämäntapajollotuksessa on? En sano, että minulla, niin olisi mutta jos suurin osa elämästä menee jonkin asian parissa, niin onko se enää "vain harrastus" eikä elämäntapa. Minusta on elämäntapaa valita se vähän kivikkoisempi tie, mikään pakkohan ei ole siellä salilla hakattavana käydä, mutta silti osa niin tekee ja osa ei. Minusta harrastukset ovat osa elämäntapaa.
- kenttiensankari
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 5265
- Lauteille: Toukokuu 2005
- Paikkakunta: Wroclaw
- Etulaji: Potkunyrkkeily
- Takalajit: Thainyrkkeily, Vapaaottelu, BJJ, Karate
Re: Kamppailulajit - Elämäntapa, vai jotakin muuta?
Panu Suominen kirjoitti: Ja tuo nokunseonkivaa-asenne pillaakin ison osan kamppailulajien kehittävästä vaikutuksesta. Kiva ei kehitä.
Minä taas väittäisin että kamppailijat ja muutkin treenaavat ihmiset nauttivat lajinsa treenaamisesta, eihän kait kukaan tee vapaaehtoisesti jotain, mikä on ihan persiistä. Saattaa se treeni maistua välillä puulle, mutta yleisesti ottaen sen on oltava kivaa, tai ei kukaan jaksa harjoitella. Varsinkin jos treeniaika on useita tunteja viikossa.
Jep, tästä olen samaa mieltä.Kyllähän kamppailulajit (kuten muutkin asiat) melkomoiseksi elämäntavaksi väistämättä muodostuu, jos salilla on rampattu useita kertoja viikossa, joka viikko, kymmeniä vuosia.
"Tärkeintä ei ole voitto, vaan jalo kilpa" - Eräs häviäjä
...oikeastaan heräsi kysymys että miten se "elämäntapaisuus" määritetään? Ja sekin kai voi mennä yli Toisille se on hauska harrastus, toisille jotain muuta. Kukin tavallaan, ja eri lajeissa erilaisin lainotuksin, eri opettajilta tulevin lisämaustein.
Itse varmaan olen naimisissa harjoittelun kanssa, mutta onko se elämäntapa?
Itse varmaan olen naimisissa harjoittelun kanssa, mutta onko se elämäntapa?
______________________
- sivarinlötkö
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 6855
- Lauteille: Kesäkuu 2005
Mistä vaan jutusta voi vääntää positiivista elämäntapajollotusta jos haluaa, ryyppäämisestä, lenkkeilystä, autolla ajamisesta, työnteosta...
Jospa ne jollotukset tulee siitä, että perustelu "se nyt vaan on kivaa" ei enää riitä sille panostuksen määrälle jota harrasteeseen laitetaan? Tai ihan rehellisestä innostuksesta, kun huomataan miten paljon hyvä harrastus nostaa elämänlaatua.
Jospa ne jollotukset tulee siitä, että perustelu "se nyt vaan on kivaa" ei enää riitä sille panostuksen määrälle jota harrasteeseen laitetaan? Tai ihan rehellisestä innostuksesta, kun huomataan miten paljon hyvä harrastus nostaa elämänlaatua.
- Jukka Suominen
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 1019
- Lauteille: Marraskuu 2005
- Paikkakunta: Tampere
Tuo oli aika hyvä havainto, taidat olla oikeassa. Toiset sitten hakee tätä mutkan kautta vaikkapa jostain itämaisesta filosofiasta ja toiset hakee sen oman valaistumisensa veren, hien ja kyyneleiden kautta.sivarinlötkö kirjoitti: Jospa ne jollotukset tulee siitä, että perustelu "se nyt vaan on kivaa" ei enää riitä sille panostuksen määrälle jota harrasteeseen laitetaan? Tai ihan rehellisestä innostuksesta, kun huomataan miten paljon hyvä harrastus nostaa elämänlaatua.
- sanppa75
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 7
- Viestit: 1913
- Lauteille: Elokuu 2005
- Paikkakunta: Kuopio
Yamazu kirjoitti: ...oikeastaan heräsi kysymys että miten se "elämäntapaisuus" määritetään?
Itse varmaan olen naimisissa harjoittelun kanssa, mutta onko se elämäntapa?
Yleisesti: Tähän määritelmä asiaan toivoisin itsekin pohdiskelua...
Yamazulle: Jos toisaalta tunnet olevasi harjoittelun kanssa naimisissa niin kaipa se ainakin jonkinlainen elämäntapa liene...(tai kakkospuoliso).
Onhan henkilöitä joilla suuri osa arkielämää koostuu harjoittelemisesta ja opettamisesta. Luulisimpa että monet ammattiopettajat saattaisivat kokea harjoittelun olevan elämäntapa. Täällä ei taida heitä kuitenkaan olla...
Olisi mukava saada heiltäkin kommenttia.
Ja voisiko tämän "elämäntapa" -jollotuksen ajatella myös niin että jos harjoittelu ja siellä opitut asiat vaikuttavat selkeästi myös muuhun arkielämään, ja harjoittelu sekä siellä oppiminen jatkuu pitkään(vaikka kymmeniä vuosia... ), niin voitaneen puhua elämäntavasta. Esimerkiksi soveltaa lajinsa filosofiaa tai periaatteita myös elämänsä muille osa-alueille.
Sami Hyvärinen
"Saru mo ki kara oshiru"
"Saru mo ki kara oshiru"
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 65 kurkkijaa