Väkivalta. Kyvyttömän hätäkeino?

[-FIGHTER-]

Tässä on nyt keskusteltu väkivallan lisäks USAn ja Irakin politiikasta ja elämän tarkoituksesta ja niin edelleen...

Mun mielipide on, että väkivaltaa voi käyttää kun sitä tarvitsee, ei joka tilanteesta selvii vaikka puhuis mitä.

Mut sitä on kuitenki hyvä pitää viimesenä keinona, niin ku aina sanotaan.

:smt018

[dop]

Jatkan.. tuo siteeraus muistuttaa minua siitä, miten väkivalta -fyysinen voiman käyttö- on monasti turhaa. Sen voisi nähdä oikopolkuna itseä tyydyttävän tuloksen aikaansaantiin.. "kyvyttömän hätäkeino" viittaa tilanteeseen, jossa kokija tuntee itsensä neuvottomaksi (ei ihmisen henkisiin kykyihin). Varmasti useilta löytyy lapsuuden kouluajoilta tarinoita hermonsa menettäneistä opettajista? Äiti tai isä menetti hermot kun itku ja whine jatkui siitä tikkarista mitä ei saanut kaupasta? Kaveri löi kun ei saanut lainata pyörääsi?

(poliisit, vartijat, portsarit, mielisairaanhoitajat tekevät 'vain työtään', ei liity tähän)

Nimenomaan "alentuminen toisen tasolle" ei minulle tarkoita moraalista ongelmaa sinänsä: Toinen on jo 'alentunut', sinun toimesi on vain vastaus siihen. Toisinsanoen, voit ottaa turpaan tai antaa takaisin. (Oli mittakaava sitten yksilö tai sota)

Minusta ongelma on 'nyky-yhteiskunnassa' useimmiten väkivallan käyttäjällä.. luultavasti perimmäinen syy ei usein edes liity itse kohteeseen, vaan taustalla on henk.koht. ongelmia, ryhmäpainetta jne. kuin puhdasta halua satuttaa juuri tätä nimenomaista henkilöä.

Esim. kouluissa, mökkireissuilla (suljettuja yhteisöjä/ryhmiä) ja 'vanhemmissa yhteisöissä' (kylät, ei-länsimaalaistuneet ihmisarvokäsitykset omaavat yhteisöt/ryhmät) riita on riita ja matsi on (monasti) ratkaisu. Mutta nykyäänpä olet kriminaali jos lyöt sitä vittupäätä joka vie aina autopaikkasi.

Staattinen yhteiskuntamme jossa ei päästä vuodattamaan naapuriheimojen verta ja naatiskelmaan testosteronisävytteisistä endorfiinitulvista aivoissa pistää varmaan ahdistamaan, kun ajatellaan väkivaltainen käyttäytyminen osaksi ihmisluontoa. Urheilu on varmaan monille laiha korvike.


Eli toisaalta "Väkivalta on vain kyvyttömän hätäkeino" on pasifistinen ilmaisu, toisaalta sen (väkivallan) ymmärtävä, ehkä vaitonaisesti hyväksyväkin.

[Mjölnir]

Tuli tuossa muutama viikko sitten tilanne, jossa ystäväni lähti ravintolasta pihalle, koska halusi olla riehumatta siellä. Eräs häikäilemättömästi käyttäytyvä henkilö oli hakenut provokaatiota, siinä onnistumatta, ja kun ystäväni lähti pihalle, hänen peräänsä lähti heti 3-4 henkilöä. Päätin lähteä selustavarmistukseen, mutta perään lähtenyt joukko jätti jälkivarmistuksen estämään back-up:in saapumisen. Yksi näistä seisoi eteeni, ja sanoi että "sä et lähde mihinkään", johon lähes naurahdin, että "sulla ei ole mitään laillista estettä estää mua lähtemästä kotiin tästä baarista". Tässä vaiheessa vastustajan verbaaliset kyvyt oli jo loppuun käytetty ja hän tarrasi
minua kaksin käsin rinnuksista. Tein vapautumisen ja heitin äijän syrjään, ja ehdin vielä sopivasti avustamaan mylläkässä pihalla.

Moraalinen ongelma:
Olenko huono ihminen, kun turvauduin väkivaltaan?

Mielestäni aiemmin ketjussa olleet yleistykset siitä, että väkivalta on vain heikoille ovat hieman aiheettomia, sillä olisinko ollut parempi ihminen, jos en olisi mennyt pihalle auttamaan ystävää (yllätys, yllätys, kyseessä ei ollut rehellinen 1 vs 1 konfrontaatio...)? Entä tilanteen kiireys? Olisiko pitänyt jäädä vielä yrittämään puhumalla, vaikka pystyin välttämään yhden henkilön vahingoittamisen sillä, että puutuin riittävän aikaisin (kun vaateote tuli), enkä odottanut sitä lyöntiä, jolloin mun olisi ollut ehkä pakko katkaista vastustajan hyökkäysketju lyömällä häntä?

Mielestäni kannattaa pitää tiettyä itsekriittisyyttä ennen kuin antaa kovin voimakkaita kannanottoja, sillä tilanne sanelee aina voimankäytön säännöt.

Eli: väkivalta on yksi työkalu muiden joukossa. Se ei yksinään välttämättä ratkaise tilanteita, mutta antaa diplomatialle pohjaa. Mikäli poliitikolla ei ole armeijaa takana, diplomatian keinoista loppuu vääntö kovin nopeasti.

[AriJ]

Mjölnirin kuvaamassa tilanteessa oli diplomatia jo käytetty loppuun - eli sen ystävän ja provoajan välillä. Oli selvää että homma etenee muilla raiteilla, joten... Kuten sanottua, tilanteet pitää hoitaa silloin kun ne tulee hoidettavaksi. Ja parhaalla mahdollisella tavalla.

[Paappa]

"Väkivalta on eräänlaista kommunikaatiota, joillakin on suurempi sanavarasto kuin toisilla" on yksi näitä asiaan liittyviä lausahduksia jonka muistan jostain lukeneeni.

Mjölnirin tapauksessa on selvä että oli hyvä että meni estämään hyökkäystä, jota toinen ei ollut provosoinut (ilmeisesti ei siis ollut). Jos hyökkäys on jo alkanut on jeesustelua sanoa että "jäiköhän nyt diplomatian puolella jokin keino käyttämättä". Tietysti on niin että väkivaltaa voi käyttää vasta sitten jos
1: et voi puhumalla selvitä
2: et pääse karkuun
3: et voi perääntyä tilanteesta koska joku toinen voi joutua vaaraan.
Ja aina pitää pitää mielessä keinojen suhteuttaminen hyökkäyksen vakavuuteen.

Siitäkin voi keskustella että onko sellainen henkilö, jolla on tarvittava voima ja taito eettisesti velvoitettu esim. puolustamaan heikompaa (romanttinen näkemys, saattaa tulla jostain ritarikertomuksista ).

Omille pojilleni olen sanonut että väkivalta on aina väärin ja huono asia, mutta yllämainituin ehdoin sitä voi (ja pitää) käyttää jos itse tai joku muu joutuu selvän oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi. Poika mm. veti koululaukulla toista, kun joutui selvän uhkauksen kohteeksi ja pääsi sillä tavoin pakoon. Samoin toinen pojista turvautui painiotteisiin ja "lukotukseen" kun häirikkö oli koulupihalla pienempien kimpussa. Sai kiitokset opettajalta, kun oli puuttunut tilanteeseen. Joskus saa olla ylpeä jälkikasvustaan .

[taifuuni]

"
Omille pojilleni olen sanonut että väkivalta on aina väärin ja huono asia, mutta yllämainituin ehdoin sitä voi (ja pitää) käyttää jos itse tai joku muu joutuu selvän oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi. Poika mm. veti koululaukulla toista, kun joutui selvän uhkauksen kohteeksi ja pääsi sillä tavoin pakoon. Samoin toinen pojista turvautui painiotteisiin ja "lukotukseen" kun häirikkö oli koulupihalla pienempien kimpussa. Sai kiitokset opettajalta, kun oli puuttunut tilanteeseen. Joskus saa olla ylpeä jälkikasvustaan .

Kasvatusasiat on aina mielenkiintoisia, aikoinaan isä sanoi minulle" jos joku tulee päälle niin vedä vain heti täysillä turpaan, ja tulihan sitä vedettyä varmuuden vuoksi vähän turhankin kovaa muutamaan otteeseen, mutta sitten saikin aika lailla olla rauhassa.
Omille pojille sama ohje, ja tällä pikkupaikkakunnalla on riittänyt molemmilla pojilla yksi ottelu ja taas on koskemattomuus turvattu,
toinen pojista hoiti asian nyrkillä ja toinen potkuilla.
On se hyvä kun lapset tottelee vanhempiaan.

[VKA]

Yksi näistä seisoi eteeni, ja sanoi että "sä et lähde mihinkään", johon lähes naurahdin, että "sulla ei ole mitään laillista estettä estää mua lähtemästä kotiin tästä baarista"

Jälkiviisaus on tietysti aina juuri sitä mutta mutta...
Naurahtamalla tehty piilovituilu ei pääsääntöisesti de-eskaloi tilannetta vai mitä? Olisiko voinut kokeilla: "Hei, en mä lähe baarista mihinkään, mut en mä viitsis tässä kusta meidän molempien jaloillekkaan, käyn veskissä nopeesti." tai jotain muuta vastaavaa. Mutta en ollut paikalla, paha sanoa.*Sen kuitenkin voin sanoa, että tuollaiset vastaukset eivät rauhoita tilannetta vaan päinvastoin.
Miettikääpä itse: Jos olisitte egoisitisiä kuspäitä kahden promillen humalassa ja haluatte alistaa toista ihmistä ja hän sanoo tuon mitä mjolnir kertoi sanoneensa niin miten reagoisitte?
Psykologinen pelisilmä ja sen harjoittaminen ja oman egon kurissa pitäminen ja "psykologinen sodankäynti" tuottavat varmasti parempia tuloksia kuin tilanteessa suoritettu päänaukominen, vaikka se olisikin hienovaraista.

[Mjölnir]

niikuin sanoit: olisi hyvä tehdä tietyllä tavalla. Itse kuulun sellaiseen ärsyttävään ihmisryhmään (muuten olen tavannut aika monta lakimiestä ja oikeustieteen opiskelijaa, jotka ovat samanlaisia), jotka ovat aika tietoisia oikeuksistaan ja ilmoittavat sen myös herkästi.

Onko se viistasta? Ei ehkä aina. Viisasta ei myöskään ole heilua yhden illan suhteissa ilman suojavälineitä Mutta ihmiset tekee joskus juttuja, jotka ei ole täysin viisaita, mutta tärkein pointti on että ei tee mitään laitonta.

Ja koska et tunne tilannetta tai ympäristöä, niin ymmärrät varmaan, että ulko-ovella on vaikea väittää menevänsä vessaan, tms.

Mutta kuitenkin.. Kyseessä oli eräänlainen vallankäyttö, päätin käyttää väkivaltaa, elleivät muut keinot osoittautuisi riittäviksi. Ehkä en tehnyt sanallista väittelyä kovin sovittelevalla tavalla, mutta näin päästiin nopeaan ratkaisuun. Syyllisyyskysymyksistä ei liene epäselvyyttä: suullinen herja ei ole ikinä peruste käyttää fyysistä voimaa. Jouduin hätävarjelutilanteeseen (vapauden riiston kohteeksi ja välittömästi uhkaavan hyökkäyksen kohteeksi), jolloin käytin voimakeinoja, jotka olivat tilanteeseen nähden välttämättömiä, eivätkä aiheuttaneet kohdehenkilölle vammoja, jotka olisivat olleet olosuhteisiin nähden kohtuuttomia.

[Polvi]

Siitäkin voi keskustella että onko sellainen henkilö, jolla on tarvittava voima ja taito eettisesti velvoitettu esim. puolustamaan heikompaa (romanttinen näkemys, saattaa tulla jostain ritarikertomuksista ).

Vaikka en pidä itseäni minään taidokkaana tappelijana, pidän kyllä kavereideni puolia. Minulla on muutamia varsin pienikokoisia kavereita, jotka tuppaavat joutumaan kyykytyksen kohteiksi baareissa. Kyllä mä olen joka kerta mennyt hätiin, kun tällaista on ilmennyt. Mainitaan siis, että en ole hyökännyt paikalle, vaan ainoastaan läsnäolollani viestittänyt, että pikkukaverilla on tarvittaessa back-uppia lähettyvillä. Toistaiseksi on toiminut hyvin.

[Polvi]

Tuosta Mjölnirin sanavalinnasta: on totta, että tuollainen piilokettuilu saattaa vain heittää bensaa liekkeihin.

Kuitenkin minulla on positiivisia kokemuksia vähättelevästä ja ehkä hieman ylimielisestäkin asenteesta riitapukareiden uhkailuihin. Tällä pyrin viestittämään, että olen "tilanteen herra", enkä koe vastustajaa uhkana. Tietysti tiettyihin ihmisiin tuo ei toimi, mutta toistaiseksi on tuuri ollut mukana..

[Mjölnir]

Tuosta Mjölnirin sanavalinnasta: on totta, että tuollainen piilokettuilu saattaa vain heittää bensaa liekkeihin.

Kuitenkin minulla on positiivisia kokemuksia vähättelevästä ja ehkä hieman ylimielisestäkin asenteesta riitapukareiden uhkailuihin. Tällä pyrin viestittämään, että olen "tilanteen herra", enkä koe vastustajaa uhkana. Tietysti tiettyihin ihmisiin tuo ei toimi, mutta toistaiseksi on tuuri ollut mukana..

Olen samaa mieltä tuosta asenteesta. 9 kertaa 10stä (tai ainakin 8kertaa) toimii sellainen asenne, että "sulla ei nyt valitettavasti ole sanottavaa siihen, mitä olen päättänyt tehdä".

Hyvä esimerkki kävi kerran kun eräs psykoottinen nainen hyökkäsi seurueeni kimppuun grillijonossa. Syy jäi hämärän peittoon. Tilanne kuitenkin johti siihen, että yksi porukastamme alkoi rauhoitella naista, joka päätti sitten alkaa huitoa ja potkia. Kaveri saattoi erittäin rauhallisesti naisen maahan, jolloin naisen isä ja poikaystävä sinkosivat lähietäisyydeltä heti puolustamaan naisen kunniaa. Asetuin seisomaan heidän eteensä ja ilmoitin, että tämä asia ei kuulu teille, kaverini ei satuta tuota naista. Ja ne uskoivat!! Lopputulos oli, että kaveri jatkoi hullun ämmän rauhoittelua ja aina välillä kampitti sen maahan, varovasti saattaen, me tilasimme ruokaa ja veimme kaverillekin. Ja lopuksi naisen isä ja poikaystävä oli niin kypsiä naisen touhuun ja hysteeriseen kiljumiseen, että isä hakkasi tyttärensä päätä näyteikkunaan ja käski akan olla hiljaa..

kuitenkin ihmisten joukossa on sellaisia henkilöitä, jotka ovat motivoituneempia ja ovat tottuneita väkivallan käyttäjiä. Sellaisiin henkilöihin ko. menettely ei tehoa. Tällöin verbaalisella kikkailulla siirytään todennäköisesti vaiheeseen 2. - fyysinen konfrontaatio.

Älkää ymmärtäkö väärin, en yritä mainostaa yleisratkaisuna tämän tyyppistä käyttäytymistä. Esitän vain, että se on varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi aiemmin ketjussa kuvaamassani tapahtumassa, jossa oli KIIRE! Tämän vuoksi liiallisten yleistysten tekeminen on mielestäni väärin, sillä jokainen tilanne on erilainen.

[suppulam]

Väkivaltatilanteisiin liittyy ikävä kyllä myös usein tuo monia ihmisiä vaivaava akuutti egonpullistuma, joka tietyissä olosuhteissa voi johtaa jopa kuolemaan. Harvoin (jos koskaan) olen törmännyt tilanteeseen jota ei olisi voitu välttää sillä, että toinen laittaa nätisti hännän koipien väliin ja vähän nuolaisee toisen pe...ttä, tai sitten ihan yksinkertaisesti vain juoksee pois.

Mutta lähes poikkeuksetta se kuvio menee niin, että siihen toisen provokaatioon on pakko lähteä mukaan kunnes ollaan jo niin pitkällä, että kumpikaan ei voi perääntyä. Tuntuu monella olevan se itsetunto niin huonoissa kantimissa, että pako tai perääntyminen ei ole vaihtoehto.

[Mjölnir]

Väkivaltatilanteisiin liittyy ikävä kyllä myös usein tuo monia ihmisiä vaivaava akuutti egonpullistuma, joka tietyissä olosuhteissa voi johtaa jopa kuolemaan. Harvoin (jos koskaan) olen törmännyt tilanteeseen jota ei olisi voitu välttää sillä, että toinen laittaa nätisti hännän koipien väliin ja vähän nuolaisee toisen pe...ttä, tai sitten ihan yksinkertaisesti vain juoksee pois.

Mutta lähes poikkeuksetta se kuvio menee niin, että siihen toisen provokaatioon on pakko lähteä mukaan kunnes ollaan jo niin pitkällä, että kumpikaan ei voi perääntyä. Tuntuu monella olevan se itsetunto niin huonoissa kantimissa, että pako tai perääntyminen ei ole vaihtoehto.

Olen lähes kanssasi samaa mieltä, mutta niinkuin aiemmin kirjoitin, väkivallan käytön tuomitseminen tilannetta arvioimatta on mulle punainen vaate. On totta, että USEIN tilanteet olisi voitu välttää, mutta usein ei ole AINA.

Kerroin jo aiemmin eräässä ketjussa henkisestä kasvusta(ni), jonka myötä tilanteiden välttämisen arvostus on kasvanut minussa huomattavasti. Kuitenkin mielestäni tilanteessa, jossa tilanteen välttäminen aiheuttaa vaaraa toiselle ihmiselle, välttäminen voi olla heikompi vaihtoehto kuin väkivallan käyttäminen.

[Ari Lehtonen]

"Väkivalta on eräänlaista kommunikaatiota, joillakin on suurempi sanavarasto kuin toisilla" on yksi näitä asiaan liittyviä lausahduksia jonka muistan jostain lukeneeni.

Mjölnirin tapauksessa on selvä että oli hyvä että meni estämään hyökkäystä, jota toinen ei ollut provosoinut (ilmeisesti ei siis ollut). Jos hyökkäys on jo alkanut on jeesustelua sanoa että "jäiköhän nyt diplomatian puolella jokin keino käyttämättä". Tietysti on niin että väkivaltaa voi käyttää vasta sitten jos
1: et voi puhumalla selvitä
2: et pääse karkuun
3: et voi perääntyä tilanteesta koska joku toinen voi joutua vaaraan.
Ja aina pitää pitää mielessä keinojen suhteuttaminen hyökkäyksen vakavuuteen.

Eipä unohdeta sitä, että suurimmalla osalla tavallisista veronmaksajista suora väkivallan uhka aiheuttaa niin suuria tunnekuohuja (Pelko ja viha... lauloi Pelle Miljoona), ettei mikään ajattelu tai tilanteen analysointi onnistu. Kun kädet vapisevat, näkökenttä hämärtyy ja suusta tulee vain kimeää änkytystä, niin silloin ei voi puhumalla selvitä. Kylmän rauhallinen tilanteen arviointa ja käytettävien keinojen suhteuttaminen taasen vaatii jonkinlaista kokemusta tappelusta, ja sitähän ei ole luvallista hankkia. Paitsi jos on poliisi tai portsari... Tietenkin kiistan selvittäminen puhumalla on turvallisempaa, halvempaa ja kaikin tavoin järkevämpää, kuin lyöminen, mutta ikävä kyllä pelkäävä tai vihainen ihminen pystyy paremmin suoraviivaiseen fyysiseen toimintaan kuin keksimään tilanteita laukaisevia sukkeluuksia.


Moderaattori: Lainaukset oikaistu.

[VKA]

9 kertaa 10stä (tai ainakin 8kertaa) toimii sellainen asenne, että "sulla ei nyt valitettavasti ole sanottavaa siihen, mitä olen päättänyt tehdä".

Hmm...itselläni on aivan päinvastaista tilastotietoa mutta se voi johtua jo omallakin kohdallani siitä, että en ole kovinkaan uhkaavan näköinen. Olen myös lukenut aika monesta lähteestä ja kuullut useilta "väkivallan ammattilaisilta", että 9 kertaa kymmenestä omien oikeuksien puolesta seisominen ja toisen uhmaaminen ja "staredown" villin lännen malliin vain eskaloivat tilannetta.
Tosin se on paljon enemmän äijämäistä kuin esittää nyhveröä joka ei halua ongelmia elämäänsä.
Meinaatko, että tuollainen asenne toimii 9 kertaa kymmenestä jos huomattavasti pienempi tavallinen rauhanomainen ihminen alkaa "äijäilemään" isolle humaltuneelle aggressiiviselle öykkärille? En oikein usko.
Tosin tilanne sanelee sen, milloin on hyvä olla päättäväinen, kyllä sillekin paikkansa on. Väitän kuitenkin, että tällä itsepuolustukoulutuskentällä tuota päättäväistä "ÄLÄ NÄYTÄ HEIKKOUTTA! OLE VAHVA" -asennetta korostetaan aika pitkälti ohjaajien äijäilyn ja egon pönkittämisen takia. Tai sitten kyseessä voi olla se, että syvällä sisimmässä ei uskota niihin fyysisiin asioihin joita harjoitellaan ja sitä kompensoidaan tietynlaisella macholla bravadolla. Jos uskottaisiin, ei tarvetta uhkakuvan haastamiseen olisi vaan tilanne ratkeaisi muuten. (En nyt väitä, että Mjölnir kuuluu tähän ryhmään.)
Lisäksi on pirun paljon makeempaa kertoa kavereille jälkikäteen kuinka "taisteltiin omien kasvojen ja oikeuksien säilyttämisen takia ja ei se perkule vaan uskaltanut sit lähteekkään lyömään." Tai vielä parempi jos meni fyysiseksi niin makeillaan kuinka hienosti selvittiin tilanteesta (joka olisi ehkä voitu välttää kokonaan.)
Mutta tällä kertaa Mjölnirille sattunut tilanne, meni fyysiseksi. Seuraukset voivat olla monenlaisia: Pahaa henkistä oloa, fyysisiä vammoja, juridiset seuraamukset, kostohyökkäyksen pelko (mitä jos vastustaja olisikin kostonhimoinen huumausainerikollinen?) ymsyms.
Näin jälkikäteen ajateltuna JOS saisit valita uudelleen ja tietäisit, että tilanne olisi voitu välttää toisenlaisella käytöksellä niin olisitko silti tapasi mukaan taistellut oikeudestasi poistua ravintolasta vaiko koittanut muuta strategiaa?
Vaikka hienosti tilanne kaiketi hoituikin lopulta niin valitettavasti mielestäni epäonnistuit. Tilanne, joka olisi voitu välttää oman egon nielemisellä, meni fyysiseksi.Seuraamukset olivat onneksi varsin pienet. Tällä kertaa.