Mestarit

[Ari]

Ei kai siinä mitään, jos lajikulttuuriin kuuluu että mestari sanoo itseään mestariksi. Itse en tosin ole kuullut kenenkään sanovan itseään mestariksi. Ja onhan se ymmärrettävissä, että joidenkin mielestä mestarit eivät kutsu itseään mestareiksi. Tuli tässä mieleen eräs kuulemani tapaus, jossa yksi opettaja oli kutsuttu pitämään leiriä. Opettajan kutsunut kaveri paljastui pullonpohjasilmälaseja pitäväksi henkilöksi, jonka puvussa oli niin paljon kangasmerkkejä että puvun kankaan väri hädin tuskin näkyi kaikkien merkkien alta. Kangasmerkkisankari esitteli itsensä sanomalla: "I am master Bob." Leirin pitänyt opettaja ei muuten hirveän paljon perustanut kyseisestä mestarista.

Nyt putosin.... Tämä oli Ari helmi, saanko käyttää?

Ihan vapaasti.

[Aarnio]

Vastailenpa miekkailun osalta: mestari (maitre d'armes, maestro di scherma tai master at arms, riippuen siitä minkä maan koulukunnasta puhutaan) on miekkailussa selkeästi opettajatutkinto, jonka voi valmistuessaan saada erinäisistä oppilaitoksista. Tyypillisesti nämä ovat kansallisia akatemioita, liikuntatieteen tutkintoja tarjoavia yliopistoja tms. Esimerkiksi Helsingissä vaikuttaa eräs Budapestin yliopistosta miekkamestarin paperit sekä liikuntatieteen tohtorin arvon saanut valmentaja.

Vaikuttaisi siltä että etenkin suuremmissa miekkailumaissa, esim. Ranska, liikuntatieteen tutkinnot ovat edellytyksenä mestariarvon saamiseksi, tai koulutusohjelmaan itsessään sisältyy liikuntatiedettä tarvittava määrä, eli kyseessä on selkeästi valmentajatutkinto niinkuin se ymmärretään useimmissa nykyään harrastettavissa urheilulajeissa. Oppilaitosten ohellahan mestariarvoja on perinteisesti myönnetty myös mestarilta oppilaalle, mutta tämä ei liene nykyään kovin yleisessä käytössä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Tittelien käytössä lienee eroja kulttuureittain, Suomessa ei mestarintutkinnon omaavia valmentajia kovin montaa ole, joten ensi käden kokemusta on vähän. Toki asia (eli virallinen tutkinto) tuodaan esille ihan pätevyyden takeena käyntikorteissa tms. ja tietääkseni esim. Ranskassa valmentajaa myös puhutellaan maitrena. Itseäni tituleeraan tarvittaessa tittelillä "instructeur" ulkomaaksi tai miekkailuohjaajana kotimaassa, ihan alleviivatakseni sitä ettei minulla ole tutkintoa.

Koska mestaritutkinnossa ei ole tasoja, niin tyypillistä tuntuu olevan lisäksi se että esimerkiksi biografioissa mestarit mainitsevat selkeästi oman valmennuskokemuksensa sekä valmennettaviensa merkittävimmät saavutukset. Esimerkki osoitteessa: http://www.habda.fi/valmentaja" onclick="window.open(this.href);return false; - samalla esimerkki siitä että mestarintutkinnon saanut henkilö puhuttelee itsestään miekkailuvalmentajana, ei mestarina. Kuten mainittua, en tiedä onko kyseessä maailmanlaajuisesti kuinka yleinen ilmiö, tuntuvat kyllä ulkomailla usein maitrettelevan itseään esittelyissä.


Teemu
Oulun Miekkailuseura

[Pocari]

Minusta mestari on silloin kun hallitsee(ei vain osaa) kaikki lajin osa-alueet ja tekniikat syvällisesti ja pystyy myös soveltamaan niitä, sekä luomaan uutta.

Toi oli hienosti sanottu.

[Andy]

Tulin pohtineeksi, että Suomessa mustan vyön korostaminen vähän niin kuin korvaa mestarin arvon.

Suomessahan 1. dan musta vyö on varsinkin aiemmin tyypillisesti ollut seuran pääopettaja, joka on harjoitellut ehkä 10 vuotta ja suoriutuu yksittäisen seuran päävalmentajan tehtävästä - hyvin tai huonosti.

Yhdysvalloissa ja monessa muussakin maassa 1. dan on treenannut tyypillisesti 3-4 vuotta ja on lähinnä sellainen pystyvä oppilas, joka hallitsee perusjutut. Suomessa tätä tasoa ilmaistaan usein vihreällä vyöllä.

Nyt kun se musta vyö ei ole mikään erityinen juttu, vaan heitä on salilla enemmänkin, tarvitaan näille +10 vuotta treenanneille ja selvästi enemmän osaaville joku titteli, joka on usein mestari/master.

[Kari Aittomäki]

Mulla on keittiössä hienosti mittaan tehty ja kauniisti viimeistelty puukko, jonka terässä lukee:
- Kun oppilas on valmis, mestari ilmaantuu.

Sain se aikanaan lahjaksi hienojen nuorten miesten ja naisten ryhmittymältä, merkkipäivänäni.
Jota en suunnitellut viettäväni muttaku hakivat kotoa.

Ihmisillä tuntuis olevan vahva tarve löytää epäsovinnaisiakin opettajia, joita sopii mestariksi korottaa.
Itselläni myös.

Tässä yhteydessä haluaisin leikata taiteeseen, jossa oppilaan odotetaankin löytävän oman juttunsa jahka peruspalikat on laatikkoon saatu pinottua.
Tätä asennetta olen itte nämä vuosikymmenet noudattanut mukilointijutuissa.
Voi olla etten aivan ohi ole osunut.

Huono vastaus turvallisesti rakenteisiin tukeutuvaan päänavaukseen, mutta kun niin se nyt hahmottuu.