Kovettaminen!

[Andy]

Luunmurtumien aiheuttaman kivun kestämistä ei ole myöskään mielekästä harjoitella.

[Lasse Candé]

Onko sanottua ettei sitä voi harjoitella murtamatta luita? Koska siis oletan että olet sen perässä ettei luiden murtaminen ole järkevää. Ymmärsinkö oikein?

Uskon silti että esimerkiksi mainittu matsaaja kestää tuotakin kipua paremmin kuin tavan tallaaja.

[Jorge]

Voihan tietysti ajatella, että aivan jokaiseen kiputuntemukseen pitäisi olla oma harjoitteensa....
Sellaisessakin lajissa kuin uinnissa puhutaan käsittääkseni kohtuu paljon kivunsiedon suhteesta menestykseen:

“In a race, at the threshold of pain, you have a choice.

“You can back off – or you can force yourself to drive to the finish, knowing that this pain will become agony.

“It is right there, at the pain barrier, that the great competitors separate from the rest. Most swimmers back away from the pain; a champion pushes himself on into agony…

“If you can push yourself through that pain barrier into real agony, you’re a champion.”

–Don Schollander, 5x Olympic Gold Medalist, former world record holder

Voihan tietty olla, että 12- eräisessä nyrkkeilyottelussa sillä ei olekaan sitten merkitystä; mene ja tiedä, kun en tietenkään sellaiseen ole osallistunut.

Oma kysymyksensä on myös, paljonko se tekee eroa ottelijoiden välille; jokainen tuolle tasolle noussut on käynyt läpi aika paljon kipua; kipua sietämättömät putoavat jo varhaisessa vaiheessä pois lajista.

[Mänzy]

Eikös maitohappojen sietäminenkin ole käytännössä kivunsietämistä? Eli lenkille vaan kivunsietoa harjoittelemaan!

[Ile]

Kovetusharjoittelun tarkoitus on kasvattaa kudosten rakenteellista lujuutta niin että ne eivät hajoa yhtä helposti. Tällaisen harjoittelun tarpeellisuus on sellainen asia, josta olen viimeisen 10 vuoden aikana vaihtanut mielipidettäni.

Mitkä tuossa oli keskeiset asiat, jotka saivat vaihtamaan mielipidettä? Mielenkiintoinen aihe. Sen kyllä tiedän itsekin, että sopivat mekaaniset ärsykkeet vahvistavat ainakin luustoa (varsinkin nuorena).

[Mika]

Olen Mänzyn kanssa samaa mieltä laktaattien sietokyvystä ja sen suhteesta kipuun. Enkä halua nillittää, en varsinkaan kemistin viestistä, mutta velvollisuudentuntoni pakottaa minut oikaisemaan sen verran, että kyse on laktaateista, ei maitohapoista, vaikka se kansankielessä sillä lailla väärin sanotaankin. Kerron tämän faktan muuten jokaisella HIIT-kurssillani.

https://www.verywellfit.com/lactate-thr ... ng-3120092

Tämä on aihe, josta @Aerkank tietää sitten jo vallan paljon.

[Andy]

Mitkä tuossa oli keskeiset asiat, jotka saivat vaihtamaan mielipidettä? Mielenkiintoinen aihe. Sen kyllä tiedän itsekin, että sopivat mekaaniset ärsykkeet vahvistavat ainakin luustoa (varsinkin nuorena).

Monen asian summa, mutta sanoisin että henkilökohtainen kokemus on ratkaisevin. Pidän esimerkiksi nykyään reisipadia paljon vasemmassa jalassa ja sen ulkoreiden iskunkestävyys on parin vuoden aikajänteellä parantunut todella paljon. Oikea jalka ei ole kehittynyt vastaavasti.

Urani alussa minulla oli myös jatkuvasti käsivarret rikki potkujen blokeista, mutta ei ollut enää kymmeneen vuoteen. Laitoin tämän alunperin parantuneen torjuntatekniikan piikkiin, mutta uskon nykyään myös rakenteelliseen lujittumiseen. Myös säärien iskunkestävyydellä on selvä korrelaatio siihen, miten paljon ottelija potkii paljain säärin kovia säkkejä, padeja jne.

Aloin ajatella tätä asiaa enemmän eräiden tunnettujen valmentajien puhuttua sen tärkeydestä. Ilmiölle on myös ymmärrettävissä fysikaalinen perusta, eli sidekudosten vahvistuminen, joka on aivan yleisesti tunnettu ilmiö.

Lihashan ei ole mitään yhtenäistä massaa, vaan siellä kulkee kaikenlaisia tukikalvoja ja sellaisia, jotka vahvistuvat kuormitettaessa niin kuin ihmiskeho muutenkin. Kun nämä ovat vahvistuneet riittävästi, ei kovakaan isku ole lähellä repiä niitä, eikä hermosto siksi lähetä hälytyssignaaleja -> isku ei satu eikä lihas vahingoitu.

Toisin päin esimerkki ovat hormoneja käyttäneet kehonrakentajat, joille tulee jatkuvasti outoja lihasrepeämiä ponnistuksissa ja kamppailutreenissä nyt varsinkin. Heillä lihaskudos ja voimataso on kasvanut valtavasti, mutta sidekudokset eivät ole kehittyneet samaa vauhtia. Siksi vammoja tulee helposti ja lihakset ovat myös erittäin herkkiä iskuille.

Potkunyrkkeilyn kannalta minusta tärkeimpiä kovetuskohteita ovat reidet - erityisesti takajalka ja sisäreidet - ja toissijaisesti vatsa. Käsivarret ottavat paritreenissä jo niin paljon hittiä, että vahvistuvat itsestään. Iskupintojen (sääriluut, nyrkit) kovettamista en myöskään näe järkeväksi, koska ne saavat valtavan määrän täräyksiä treenatessa muutenkin. Pään kovettaminen olisi hengenvaarallista.

[Lasse Candé]

Voisikohan päätä kovettaa koputtamalla jollakin hyvin pienellä metalliesineellä? Siis niin pienellä, että luut tai muut vastaanottavat osat saavat tällejä, mutta aivot saavat olla rauhassa? Eli ei pitäisi siis oleellisesti heiluttaa päätä?

Tämä ei ole ehdotus vaan pelkkä ilmaan heitetty kysymys...

[Shaolinsi]

Kyllä. Wolffin lain mukaan luu adaptoituu kuormitukselle.

If loading on a particular bone increases, the bone will remodel itself over time to become stronger to resist that sort of loading. The internal architecture of the trabeculae undergoes adaptive changes, followed by secondary changes to the external cortical portion of the bone, perhaps becoming thicker as a result.

Muistan Kiinassa tavanneeni yhden miehen, joka pienellä metallivasaralla naputti otsaansa. Hän väitti tehneensä sitä useita vuosia, koska hän halusi kovan pääkallon. Naureskelin asialle vuosia, kunnes traumatologian kurssilla perehdyin Wolffin lakiin. Luulen Wolffin lain periaatteiden mukaan, että ruumiinavauksessa hänen otsaluunsa olisi muuta päätä paksumpaa. Samalla tavalla muutkin luut paksunevat kovetuksessa. Sama periaate on muissakin kovetusharjoituksissa luukudoksen osalta: rasitus paksuntaa luuta.

Vaikeahan sitä on arvioida, mikä on oikea voima, etteivät aivot vaurioida, mutta kallon luut paksunevat. Teoreettisesti se asia pitäisi olla mahdollista?

Itse olen sitä mieltä, ettei seuraavia asioita ole mielekästä harjoitella:

- nälkä
- vilu
- kipu
- kusihätä

Iskunkestävyys on tosiaan eri asia kuin kipu. Iskunkestävyyteen vaikuttaa luut, jänteet, nivelsiteet, faskiat, lihasmassa ja psyykkinen tilanne. Mielestäni on järkevämpää harjoitella iskunkestävyyttä nimenomaan lihasmassaa kasvattamalla ja hyvällä fyysisessä treenillä, eikä satuttamalla itseään toistuvasti (= kivulla) toivoen, että iskunkestävyys paranee pelkän kipuaistimuksen kautta. Voin kyllä olla väärässä tämänkin asian suhteen, kuten olin Wolffin lainkin suhteen ennen asiaan perehtymistä. Olen kuitenkin kivun fysiologiasta ja kipuaistimuksen syntymisestä lukenut tuntikaupalla asiaa, niin haitat ovat merkittävät. Kipuradat voivat herkistyä toistuvalle kipuärsykkeelle ja kipujärjestelmä voi mennä epäkuntoon ja pienikin aistiärsyke voi sitten aiheuttaa kipuaistimuksen, minkä vuoksi päinvastainen voi tapahtua vahingossa? Lähteitä en ole nyt tähän kipuasiaan kaivanut. Olen kuitenkin hoitanut kroonisen kivun potilaita vuosikausia, joten jonkinlainen tuntuma asiaan minulle on tullut.

[MikaM]

Jos kulkee ympäriinsä naputtaen rautavasalla päätään, saattaa joku kyllä luulla vahingon jo tapahtuneen?
Vakavammin, luulisi treenin + sparrin kovettavan tarpeellisin osin kamppailijan.

[Shaolinsi]

Sellainen täydennys vielä: Wolffin lain mukaan rasitus vahvistaa luuta (käytin sanaa paksuntaa).

[Andy]

Otsaluun murtuma lienee sen verran harvinainen vamma, että siihen varautuminen hakkaamalla päätä vasaralla ei nähdäkseni ole kovin kustannustehokasta harjoittelua.

[Lasse Candé]

Kyllähän sitä koputtelua voi tehdä pitkin naamaa ja päätä yleisemminkin.

Eikös tästä saa jotakuinkin vastaavat hyödyt kuin säärien ja käsivarsien takomisesta, kivun sietämisen mielessä?

Onko se sitten miten tärkeää... varmaan ainakin välittää vähemmän jos saa osumaa naamaan.

[Kari Aittomäki]

Mitens kun mulla on tuo Shaolinista ostettu kirja jossa kaljupäät hieroo päätään kivikenttään, seisovat päällään ilman käsien tukea, iskevät myös päälaella ja tekeehän ne kaikkea muutaki viisasta, kiskovat palleilla kärrejä jopa kaduntasoittajaa...

Voiko siis kallon saumakohtiakin vahvistaa?
Kallohan ei ole yhtä palaa vaan melko rantapallorakenteinen.
Olen ihan käsikopelolla päässyt kokemaan että ne tietyt kohdat (joihin opetetaan iskemään) ovat ikäänkuin joustavia, ikäänkuin ohuempia kuin kallon käyttöosa.

[Shaolinsi]

Kyllähän ihmiskeho pystyy ihmeisiin, kun harjoittelee oikein. Teatteria myös iso osa noista tempuista on luonnollisesti.

Kallon saumat on sidekudosta, joten kai niitäkin voi vahvistaa. Kallon saumojen pitäisi luutua lapsuudessa, mutta olen minäkin huomannut joillakin aikuislla olevan edelleen lapsuuden ajan aukileet ja saumat edelleen muuta kalloa pehmeämpänä. Koskettelen työni puolesta viikoittain ihmisten päitä, joten otokseni on suhteellisen suuri.

Muistan, kun vuonna 2018 olin katsomassa kiertävää kung-fu-teatteria Dengfengissä. Siellä yleisössä oli häirikkö. Tämä häirikkö epäili esiintyvää taiteilijaa, joka katkoi päällä metallilevyjä. Häirikkö otti viereisestä ravintolasta lasipullon, jolla löi kiertävän esiintyjän tajuttomaksi osuttuaan sillä päälakeen. Taisi osua juuri siihen kohtaan, jota ei oltu kovetettu. Kai tästäkin tapauksesta joku video löytyisi netistä, kun oikein kaivelisi.