Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Miksi aloitit lajisi?
Valvoja: Valvoja
- Cuculcan
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 1100
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
Aloitin joskus 13 vuotiaana harjoittelun aikidossa muutaman kaverin kanssa. Innostus lähti varmaan esikuvista. Kavereiden isoveljet oli budoseuroissa ja väkivaltaelokuvat kiersi pulpetin alla. Elettiin aikaa jolloin kauhuelokuvat tuli seitsemäntenä kopiona tanskalaisilla dubeilla.
Mentiin salille vähän tutustumaan ja samana päivänä alkoi Aikidon alkeiskurssi. Aateltiin että voihan sitä kokeilla tälläistäkin. Hienoahan se oli, kun tehtiin ukemeja jne. Kaverit ei vaan ollu erityisen pitkäjänteisiä, joten jatkoin yksistäni sitä tuollaisen puolitoista vuotta.
Siitä se lähti. Olin liian kakara tuohon aikidoon, ja halusin vähän näyttävää volttia, potkua ja lyömistäkin - joten TKD alkeiskurssille siitä päädyttiin. Harjoittelin lajeja yhtaikaisesti jonkin aikaa, mutta Aikido lopulta jäi vauhdikkaamman lajin jalkoihin.
Tuo TKD oli siinä mielessä myös parempi että olin koulun pienin jätkä aika huonomaineisessa lähiössä, niin turpiin tuli aika säännöllisesti ja usein. TKD lopetti sellaiset jutut aika nopeasti. Olisi pitänyt tajuta se vaan aiemmin. En siis tarkoita että olisin oppinut tappelemaan, vaan että lakkasin pelkäämästä.
TKD jäi sitten YO-kirjoituksiin ja armeijaan. Vasta muutaman vuoden tauon jälkeen ja uudessa kaupungissa aloitin CLF:n, toiveena saada vähän sellaista sulavuuttaa kehoon. Notkeutta, lihaskuntoa, nopeutta, voimaa ja pitkää ikää
Mentiin salille vähän tutustumaan ja samana päivänä alkoi Aikidon alkeiskurssi. Aateltiin että voihan sitä kokeilla tälläistäkin. Hienoahan se oli, kun tehtiin ukemeja jne. Kaverit ei vaan ollu erityisen pitkäjänteisiä, joten jatkoin yksistäni sitä tuollaisen puolitoista vuotta.
Siitä se lähti. Olin liian kakara tuohon aikidoon, ja halusin vähän näyttävää volttia, potkua ja lyömistäkin - joten TKD alkeiskurssille siitä päädyttiin. Harjoittelin lajeja yhtaikaisesti jonkin aikaa, mutta Aikido lopulta jäi vauhdikkaamman lajin jalkoihin.
Tuo TKD oli siinä mielessä myös parempi että olin koulun pienin jätkä aika huonomaineisessa lähiössä, niin turpiin tuli aika säännöllisesti ja usein. TKD lopetti sellaiset jutut aika nopeasti. Olisi pitänyt tajuta se vaan aiemmin. En siis tarkoita että olisin oppinut tappelemaan, vaan että lakkasin pelkäämästä.
TKD jäi sitten YO-kirjoituksiin ja armeijaan. Vasta muutaman vuoden tauon jälkeen ja uudessa kaupungissa aloitin CLF:n, toiveena saada vähän sellaista sulavuuttaa kehoon. Notkeutta, lihaskuntoa, nopeutta, voimaa ja pitkää ikää
)) << >> ((
Judon aloitin 12-vuotiaana, kun veli oli judossa ja hurahdettiin vähän koko perhe siihen (tosin vain lapset ovat olleet judossa). Judossa oli ihan kivaa ja olin apulaisohjaajanakin junnujudossa lukioikäisenä.
Opiskelemaan muutettuani judo sitten jäi ja kun monella ip-seuralla oli yhtäaikaiset näytökset yksi syksy, niin kun kämppiskin oli kiinnostunut aloittamaan jonkun lajin, niin mentiin sitten katsomaan näytöksiä. Ennalta ajattelin, että aloittaisin taas judoa uudestaan tai sitten mentäisiin taek won doon. Meistä tehtiin muuten paikallislehteenkin haastattelu siellä salilla (tyyliin mitäs lajia meinaatte alkaa harrastamaan)!
Noh, kävin sitten yksissä judotreeneissä ja siellä pressun toisella puolen treenasivat Choy Lee Futia. Yksi vetäjistä oli kurssikaverin veli ja houkutteli meidän sitten kokeilemaan CLF:ia. Sitä sitten tuli harrastettua vuodesta -96 ja viimosen leirin taisin käydä viime keväänä (vai oliko se sitä edellisenä ). Harrastus siis vähän hiipui loppua kohden.
Nyt sitten haeskellaan jotain yksinkertaisempaa lajia, johon näin vanhakin jaksaisi keskittyä. Body Combat ei ihan silti riitä...
Opiskelemaan muutettuani judo sitten jäi ja kun monella ip-seuralla oli yhtäaikaiset näytökset yksi syksy, niin kun kämppiskin oli kiinnostunut aloittamaan jonkun lajin, niin mentiin sitten katsomaan näytöksiä. Ennalta ajattelin, että aloittaisin taas judoa uudestaan tai sitten mentäisiin taek won doon. Meistä tehtiin muuten paikallislehteenkin haastattelu siellä salilla (tyyliin mitäs lajia meinaatte alkaa harrastamaan)!
Noh, kävin sitten yksissä judotreeneissä ja siellä pressun toisella puolen treenasivat Choy Lee Futia. Yksi vetäjistä oli kurssikaverin veli ja houkutteli meidän sitten kokeilemaan CLF:ia. Sitä sitten tuli harrastettua vuodesta -96 ja viimosen leirin taisin käydä viime keväänä (vai oliko se sitä edellisenä ). Harrastus siis vähän hiipui loppua kohden.
Nyt sitten haeskellaan jotain yksinkertaisempaa lajia, johon näin vanhakin jaksaisi keskittyä. Body Combat ei ihan silti riitä...
Vanhakin... HEHEHEHH Muistan kun 90-luvun alussa opetin Helsingissä ja sinne joudittiin perustamaan "senioritreenit" erikseen kun eivät yli kolmekymppiset jaksaneet "sellaista nuorisotahtia".Elina kirjoitti: Nyt sitten haeskellaan jotain yksinkertaisempaa lajia, johon näin vanhakin jaksaisi keskittyä. Body Combat ei ihan silti riitä...
Noh, olen nyt itse 38 ja taitavat treenini olla yhtä "nuorisotahtiset" vieläkin... :evil: Eikä se nykyinen nuorisokaan aina pysy perässä
______________________
Oma lajini on WT, tai Wing Tsung. Valinta oli ihan sattumanvarainen; menin vain lajinäytökseen ja porukan esitys vakuutti. Jälkeenpäin on tullut ajatelleeksi, että kävi hyvä säkä kun marssin juuri silloin siihen saliin ja valitsin kyseisen lajin. Olisin voinut valita omia lähtökohtiani silmällä pitäen huonomminkin.
Tarkoituksenani oli saada kunnon itsepuolustustaito, kun vanhemmiten ei enää jaksa juosta niin lujaa karkuun kuin ennen. Kaupungissa, jossa vietin nuoruuteni, ei nuorena kollina tappeluilta voinut välttyä. Useimmiten oma nahka pelastui karkuun juoksemalla, mutta tapellakin piti. Jossain vaiheessa 1990-luvun kuluessa kuvioon tulivat pirihörhöt puukkoineen ja muine aseineen, jolloin meininki alkoi olla jo todella rajua.
En kokemuksistani huolimatta ole mikään riidanhaastaja ja rähisijä, päinvastoin. Olen nähnyt millaista jälkeä pahimmillaan rähinöissä voi syntyä ja nykyään treenaan paitsi huvin myös sen vuoksi, että pystyn tarvittaessa suojelemaan itseäni ja läheisiäni kadulla hilluvilta idiooteilta. WT on mielestäni oiva laji, koska se nykymuodossan pyrkii huomioimaan myös kadun karut realiteetit.
Tarkoituksenani oli saada kunnon itsepuolustustaito, kun vanhemmiten ei enää jaksa juosta niin lujaa karkuun kuin ennen. Kaupungissa, jossa vietin nuoruuteni, ei nuorena kollina tappeluilta voinut välttyä. Useimmiten oma nahka pelastui karkuun juoksemalla, mutta tapellakin piti. Jossain vaiheessa 1990-luvun kuluessa kuvioon tulivat pirihörhöt puukkoineen ja muine aseineen, jolloin meininki alkoi olla jo todella rajua.
En kokemuksistani huolimatta ole mikään riidanhaastaja ja rähisijä, päinvastoin. Olen nähnyt millaista jälkeä pahimmillaan rähinöissä voi syntyä ja nykyään treenaan paitsi huvin myös sen vuoksi, että pystyn tarvittaessa suojelemaan itseäni ja läheisiäni kadulla hilluvilta idiooteilta. WT on mielestäni oiva laji, koska se nykymuodossan pyrkii huomioimaan myös kadun karut realiteetit.
- flammee
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 11128
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
Wado Ryu karate, isoveli sai houkuteltua mukaan.. Vuoden päästä armeija ja sitten muutto Ouluun, sieltä en heti löytänyt wadoa ja teki mieli kokeilla muita lajeja..
Aikido, nätin näköstä eikä tarvi voimaa. En oikein tiedä miksi sen lopetin, kai siitä sitten jotain puuttui. Kävin siis alkeiskurssin treeneissä ehkä noin kuukauden ajan.
Taido, akrobaattisia juttuja ois ollu siisti oppia. Siistiä mutta ei helppoa, lopetin käytännössä alkeiskurssin jälkeen, kun tuli kesätauko. Pari kertaa yritin käydä myöhemmin uudestaan, mutta oli niin vaikeata ja molemmilla kerroilla tuli jalat niin kipeäksi että motivaatio heitti henkensä lajin suhteen.
Judo, Näin taidoaikoina kun väänsivät viereisellä tatamilla ja se vaikutti hauskalta. Ja kun alkeikurssikin alkoi lähellä sen aikaista kämppääni niin sinnehän sitä piti mennä. Talven treenailin sitten tuli taas kesätauko ja muutin kauemmas. Seuraavan vuoden treenasin taekwondoa mutta yritin sitten vielä treenata TKD:tä ja judoa yhtäaikaa, siitä vaan ei tullut mitään, taisi tuolloin olla TKD:ssa ottelua runsaanpuoleisesti, ei jaksanut.
Taekwon-Do, sattui alkamaan peruskurssi puolen kilsan päässä asunnostani ja potkiskelu ny on aina kiinnostanut. Kävin kattoon ja jäin koukkuun.
Kuntonyrkkeily, nyrkkeilytaitoni eivät ole häävit ja käsien käyttö on kuitenkin olennainen osa taekwon-do ottelua. Ilmeisesti en kuitenkaan oikeasti halunnut treenata sitä, jäi muutamaan treeniin.
Han Moo Do, lajikuvauksen perusteella se sisälsi oikeassa suhteessa
sellaisia asioita joita halusin treenata. Lihaskunnon tekeminen ei niin kauheasti yllättäen innostanutkaan ja se sali sijaitsi turhan kaukana.
Wado Ryu Karate, muistelin vähän että minkälaista se treeni oli alussa ja TKD sattui sillä hetkellä vähän tökkiin. Jäi pariin kertaan, valitsin TKD:n koska harjoiteelumahdollisuudet ovat siinä paremmat, ja saa potkiskella enemmän, myös kaksi settiä liikearjoja/perustekniikkaa vähän häiritsee kun ne kuitenkin suoritetaan aika eri tavalla. Yhdelläkin setillä hiomisessa ei näy loppua. Wadossa kyllä oli kyllä hyvät treenit oli enemmän semmoista tekemisen makua ja yksissä treeneissä keskityttiin useampaan osa-alueeseen.
Wing Chun, mielenkiintoiset teoria, heti kimppuun asenne ja käsien nopea käyttö. Treenasin tätä sivulajina 2-3 kuukautta kerran viikossa tahdilla. Treeni itsessään oli varsin ok, joskin hieman vaivasi sama juttu kuin kuntonyrkkeilyäkin, eli huomio kiinnitettiin ihan vääriin raajoihin.. Iski myöskin kova motivaatio treenata TKD:ta ja aika kävi sitten vähiin.
TKD siis jatkuu edelleen, joskin juuri nyt sekin on vähän lomalla; käyn treeneissä vain pari kertaa viikossa ja harrastelen lenkkeilyä taas parin vuoden tauon jälkeen.
Suunnitelmissa on kokeilla vielä joitakin lajeja ja kyllähän noista jo kokeilluistakin jotkut vetävät puoleensa. Kuitenkin pitäsi olla sellainen laji, jossa ei ole karatetyylisiä liikesarjoja, jotta sitä sivulajina kivuttomimmin pystyisi treenaamaan. Mielessä on käynyt Yi Quan, Kickboxing, Combat Hapkido, Miekkailu, Okinawa-Te (hermopistestuffia) ja TROX Taekwondo. Mutta aika on varsin kriittinen tekijä, rahakin on kallista. Ja pitkät matkatkin haittaavat, joutas olla aianakin yhdet treenit parin kilometrin säteellä, niin ei niin helposti tulisi lopetettua kesken.
Aikido, nätin näköstä eikä tarvi voimaa. En oikein tiedä miksi sen lopetin, kai siitä sitten jotain puuttui. Kävin siis alkeiskurssin treeneissä ehkä noin kuukauden ajan.
Taido, akrobaattisia juttuja ois ollu siisti oppia. Siistiä mutta ei helppoa, lopetin käytännössä alkeiskurssin jälkeen, kun tuli kesätauko. Pari kertaa yritin käydä myöhemmin uudestaan, mutta oli niin vaikeata ja molemmilla kerroilla tuli jalat niin kipeäksi että motivaatio heitti henkensä lajin suhteen.
Judo, Näin taidoaikoina kun väänsivät viereisellä tatamilla ja se vaikutti hauskalta. Ja kun alkeikurssikin alkoi lähellä sen aikaista kämppääni niin sinnehän sitä piti mennä. Talven treenailin sitten tuli taas kesätauko ja muutin kauemmas. Seuraavan vuoden treenasin taekwondoa mutta yritin sitten vielä treenata TKD:tä ja judoa yhtäaikaa, siitä vaan ei tullut mitään, taisi tuolloin olla TKD:ssa ottelua runsaanpuoleisesti, ei jaksanut.
Taekwon-Do, sattui alkamaan peruskurssi puolen kilsan päässä asunnostani ja potkiskelu ny on aina kiinnostanut. Kävin kattoon ja jäin koukkuun.
Kuntonyrkkeily, nyrkkeilytaitoni eivät ole häävit ja käsien käyttö on kuitenkin olennainen osa taekwon-do ottelua. Ilmeisesti en kuitenkaan oikeasti halunnut treenata sitä, jäi muutamaan treeniin.
Han Moo Do, lajikuvauksen perusteella se sisälsi oikeassa suhteessa
sellaisia asioita joita halusin treenata. Lihaskunnon tekeminen ei niin kauheasti yllättäen innostanutkaan ja se sali sijaitsi turhan kaukana.
Wado Ryu Karate, muistelin vähän että minkälaista se treeni oli alussa ja TKD sattui sillä hetkellä vähän tökkiin. Jäi pariin kertaan, valitsin TKD:n koska harjoiteelumahdollisuudet ovat siinä paremmat, ja saa potkiskella enemmän, myös kaksi settiä liikearjoja/perustekniikkaa vähän häiritsee kun ne kuitenkin suoritetaan aika eri tavalla. Yhdelläkin setillä hiomisessa ei näy loppua. Wadossa kyllä oli kyllä hyvät treenit oli enemmän semmoista tekemisen makua ja yksissä treeneissä keskityttiin useampaan osa-alueeseen.
Wing Chun, mielenkiintoiset teoria, heti kimppuun asenne ja käsien nopea käyttö. Treenasin tätä sivulajina 2-3 kuukautta kerran viikossa tahdilla. Treeni itsessään oli varsin ok, joskin hieman vaivasi sama juttu kuin kuntonyrkkeilyäkin, eli huomio kiinnitettiin ihan vääriin raajoihin.. Iski myöskin kova motivaatio treenata TKD:ta ja aika kävi sitten vähiin.
TKD siis jatkuu edelleen, joskin juuri nyt sekin on vähän lomalla; käyn treeneissä vain pari kertaa viikossa ja harrastelen lenkkeilyä taas parin vuoden tauon jälkeen.
Suunnitelmissa on kokeilla vielä joitakin lajeja ja kyllähän noista jo kokeilluistakin jotkut vetävät puoleensa. Kuitenkin pitäsi olla sellainen laji, jossa ei ole karatetyylisiä liikesarjoja, jotta sitä sivulajina kivuttomimmin pystyisi treenaamaan. Mielessä on käynyt Yi Quan, Kickboxing, Combat Hapkido, Miekkailu, Okinawa-Te (hermopistestuffia) ja TROX Taekwondo. Mutta aika on varsin kriittinen tekijä, rahakin on kallista. Ja pitkät matkatkin haittaavat, joutas olla aianakin yhdet treenit parin kilometrin säteellä, niin ei niin helposti tulisi lopetettua kesken.
– Lukutaitoinen ihminen ymmärtää, että jos kaksi asiaa on samassa virkkeessä, se ei tarkoita sitä, että ne rinnastetaan keskenään.
Aika taiteilua välillä, että saa työ ja perheelämältäYamazu kirjoitti:Elämä on...tuutikki kirjoitti:Ikävä kyllä, työnteko haittaa monesti harrastuksia, ja erityisesti kiinalaisissa pitäisi pystyä treenaamaan paljon, kauan ja pitkäjänteisesti. Mistä apu?
Ei siinä valitettavasti ole kyse muusta kuin valinnoista ja tärkeysjärjestyksestä.
nipistettyä aikaa harrastukselle.
Pari vinkkiä, joita voi koittaa soveltaa...
Sidotaan työnantaja sponssaamaan harrastusta (esim. harrastuskerho).
Anotaan viikonloppuleiri vapaa ajoissa .
Koitetaan saada klaanin jälkikasvu saman harrastuksen piiriin, jolloin saadaan yhteistä aikaa (ja harjoittelu aikaa itselle parhaassa tapauksessa..)
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 1591
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Ivalo
Vitsin heitto...
Tai-Shin-Mun harrastus lähti oikeastaan vitsin heitosta.
Oltiin ulkovälkällä, lukiossa ja seisottiin siinä ilmoitustaulun edessä.
Taululla oli kaksi ilmoitusta, toinen oli TSM ja toinen karate.
Heitin vitsillä: "Pitäiskö alkaa harrastaa jotain tuollaista?"
Ja kaveri heitti takaisin vitsillä: "Aletaan vaan."
Kysyin oliko tämä tosissaan ja niin kaverini väitti.
Alettiin sitten tutkailuu ilmoituksia, kumpaan mentäisiin.
Loppu tulosta ei ollut näkyvissäkään, kunnes sanoin, että mennään TSM, kun tuossa taustalla joku hyypiö heiluttaa kepukkaa ja haluan sillä oppia pieksemään ihmisiä.
Joten valittiin se.
Illalla tuli vielä txt kaverilta, että olinko tosissani ja mennäänkö me sinne oikeasti.
Vielä seuraavana päivänä kaverin kanssa koulussa puhuttiin asiasta ja oli vielä epäselvää, oliko kumpikaan tosissaan.
Lopulta me mentiin alkeiskurssille, mutta ikäväkseni, kaverini lopetti harrastuksen parin viikon kuluttua, ei ollut hänelle tarpeeksi vaatia tms.
Itse jatkoin harrastusta, vaikka äiti on ahkerana yrittänyt saada minua lopettamaan, mutta olen harrastanut ahkerana. Tämä kuun alussa tuli 5kk täyteen ja olen ylmepä itsestäni, että valitsin tämä harrastuksen
Oltiin ulkovälkällä, lukiossa ja seisottiin siinä ilmoitustaulun edessä.
Taululla oli kaksi ilmoitusta, toinen oli TSM ja toinen karate.
Heitin vitsillä: "Pitäiskö alkaa harrastaa jotain tuollaista?"
Ja kaveri heitti takaisin vitsillä: "Aletaan vaan."
Kysyin oliko tämä tosissaan ja niin kaverini väitti.
Alettiin sitten tutkailuu ilmoituksia, kumpaan mentäisiin.
Loppu tulosta ei ollut näkyvissäkään, kunnes sanoin, että mennään TSM, kun tuossa taustalla joku hyypiö heiluttaa kepukkaa ja haluan sillä oppia pieksemään ihmisiä.
Joten valittiin se.
Illalla tuli vielä txt kaverilta, että olinko tosissani ja mennäänkö me sinne oikeasti.
Vielä seuraavana päivänä kaverin kanssa koulussa puhuttiin asiasta ja oli vielä epäselvää, oliko kumpikaan tosissaan.
Lopulta me mentiin alkeiskurssille, mutta ikäväkseni, kaverini lopetti harrastuksen parin viikon kuluttua, ei ollut hänelle tarpeeksi vaatia tms.
Itse jatkoin harrastusta, vaikka äiti on ahkerana yrittänyt saada minua lopettamaan, mutta olen harrastanut ahkerana. Tämä kuun alussa tuli 5kk täyteen ja olen ylmepä itsestäni, että valitsin tämä harrastuksen
-Tanja Akujärvi-
Ei voittaminen tai häviäminen merkitse, vaan se miten ikuiseen häviämiseen suhtautuu.
Miettikääppä sitä
Ei voittaminen tai häviäminen merkitse, vaan se miten ikuiseen häviämiseen suhtautuu.
Miettikääppä sitä
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 4457
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Mushroomland
Joku Combatives-laji vois olla tarpeeksi simppeli. :pElina kirjoitti: Nyt sitten haeskellaan jotain yksinkertaisempaa lajia, johon näin vanhakin jaksaisi keskittyä. Body Combat ei ihan silti riitä...
Itse aloitin Karate/nyrkkeilyjuttuja treenaamaan 5v:nä isän opastuksella. Tuli sitä käytyä jonkun aikaa Piitulaisen seurassakin. Sitten oli vuorossa Pentjak Silat pendekarin ja guru-Cass Magdan ohjauksessa. Ikäväkseni täytyy sanoa, ettei siitä lajista jäänyt paljoa käteen kuin kivoja muistoja treeneistä ja leireiltä.
Anyway, sitten isäni kanssa innostuttiin BJJ:stä. Tarkemmin Gracie-JJ:stä. Sitä tuli muutama vuosi opiskeltua itsenäisesti videoiden avulla kun Suomessa ei vielä ollut lajia opettavia seuroja silloin. Sitten otin mukaan BJJ:hin Muay Thaista lyöntejä ja potkuja. Vasta lukiossa tuli sitten tungettua Krav Magaa treenaamaan. Lajin harrastaminen kaatui suuriin etäisyyksiin ja siihen, että lukio + muut harrastukset veivät liikaa aikaa. Ikävä kyllä lähin seura edellytti 18 vuoden ikää.
Krav Magan jälkeen en ole virallisessa seurassa treenannut. Nyttemmin minulla ei ole varsinaista lajia. Ehkä lähinnä olisi joku WWII Combatives, RBFC, ECQC tms. Simppeleitä juttuja ja teoriaa. Tällaiset lajit tuskin tulevat koskaan voittamaan "cool"-palkintoa kun ovat niin askeettisia, mutten ole muutenkaan estetiikasta näissä hommissa koskaan perustanut.
When facing difficult situations it is best to dash forward bravely and with joy...
Liity Etupotkijaksi!
Luettavaa (ja tykättävää) potkulaisille!
Liity Etupotkijaksi!
Luettavaa (ja tykättävää) potkulaisille!
- siipi
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 347
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HEMA
- Takalajit: Thainyrkkeily, Defendo, BJJ, Wing Tsung
Pienenä kiinnosti hirveesti kaikki american ninjat, turtlesit, karate kid, bruce lee, vandamme yms. Niitä sitten apinoitiin kaverien kanssa, leikittiin ninjaa jossain metikössä keppien kanssa nje.
Sieltä jäi sitten mielenkiinto noita itämaisia lajeja kohtaan kytemään jonnekkin. Sitten vanhempana aloin oikeasti kiinnostua jonkin lajin harrastamisesta. Paikallisen lajitarjonnan tutkittuani valitsin WT:n. Näytti aika realistiselta ja tehokkaalta touhulta ja varmaan siinä se bruce leen nimikin painoi. Ei ole joutunut valintaa ainakaan vielä katumaan. Yhä jaksaa samaa lajia harrastaa, kun tuntuu, että opittavaa (uutta ja vanhaa) riittää vielä varmaan vaikka koko loppuelämän ajaksi.
Sieltä jäi sitten mielenkiinto noita itämaisia lajeja kohtaan kytemään jonnekkin. Sitten vanhempana aloin oikeasti kiinnostua jonkin lajin harrastamisesta. Paikallisen lajitarjonnan tutkittuani valitsin WT:n. Näytti aika realistiselta ja tehokkaalta touhulta ja varmaan siinä se bruce leen nimikin painoi. Ei ole joutunut valintaa ainakaan vielä katumaan. Yhä jaksaa samaa lajia harrastaa, kun tuntuu, että opittavaa (uutta ja vanhaa) riittää vielä varmaan vaikka koko loppuelämän ajaksi.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 1624
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: E-Pohojanmaa
Itselläni aloittamisen syyt ovar pitkälti hyvin samat kuin monella muullakin.... ...Muksuna kiinnosti kaikki ninjailut sun mut potkimiset ( muistan kuin eilisen kun näin lee van cleefiin jonkun ninja jutun, oli meinaan ensimmäiseni)
Han moo doa on tullut jo joku vuosi harjoiteltua. Sen aloittamiseen oli yksinkertaisesti syynä kotipaikkakuntani "laaja" harrastevalikoima ja kaverin pyyntö..
Aikidoa kokeilin alkeiskurssin verta(ihan mielenkiintoista) mutta se harrastus lopahti opiskelijabudjetin suunnattoman suuruuden takia,.....lähinnä matkat söivät loven budjettiin..(jaa jos vaikka aloittaisi taasen)... ...
Han moo doa on tullut jo joku vuosi harjoiteltua. Sen aloittamiseen oli yksinkertaisesti syynä kotipaikkakuntani "laaja" harrastevalikoima ja kaverin pyyntö..
Aikidoa kokeilin alkeiskurssin verta(ihan mielenkiintoista) mutta se harrastus lopahti opiskelijabudjetin suunnattoman suuruuden takia,.....lähinnä matkat söivät loven budjettiin..(jaa jos vaikka aloittaisi taasen)... ...
- TimoS
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 23357
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Hesa
- Etulaji: Shorin ryu Seibukan karate
- Sivulajit: Matayoshi kobudo
- Takalajit: Matsuoi-ha Shorinji ryu Renshinkan karate
- Yhteystiedot:
Tauramuso ryu harrastuksen aloittamiseen vaikutti. Olin sitä aloittaessa treenannut noin vuoden ajan karatea Matsuoi sensein opissa, aluksi firman seurassa ja myöhemmin myös Genbukailla ja siellä olin ohimennen nähnyt Taurista treenattavan. Vaikutti sen verran kiinnostavalta että päätin lähteä mukaan. Ja täytyy sanoa että en ole päätöstä katunut. Ainoa mitä kadun on tämä oma laiskuuteni kun en ole pitkään aikaan saanut aikaiseksi käytyä treeneissäJore kirjoitti: Vaikuttiko kenelläkään lajin valintaan esimerkiksi seuran tai pääopettajan maine?
Miten usein tuo maine on ansaittua?
Kiitos
Timo Saksholm
Karate wa kunshi no bugei
Karate wa kunshi no bugei
-
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 313
- Lauteille: Helmikuu 2005
Aluksi tykitettiin serkun kanssa 8 päivää viikossa Rockya ja meinattiin aloittaa nyrkkeily. Sitten näin Bruce Leen kung-fu leffan ja ajattelin, että tolle ei Rockyn tekniikalla pärjäisi. Sitten Lainasin kirjastosta kirjan, jossa kerrottiiin taistelulajeista. Lopullinen sysäys Karateen tuli, kun sain Tekken kakkosessa Kazuyalta turpaan satoja kertoja. Luin sitten netistä, että karate on tyyli...
Lopulta kuitenkin: Rocky!
Lopulta kuitenkin: Rocky!
- Andy
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 18957
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
- Etulaji: Potkunyrkkeily
- Takalajit: Karate, ju-jutsu
- Yhteystiedot:
Kyllä. Hokutoryuta aloittaessani yksi tekijä harkitessani sopivaa lajia oli se, että karateopettajani oli kommentoinut myönteisesti hokutoryusta.Jore kirjoitti: Vaikuttiko kenelläkään lajin valintaan esimerkiksi seuran tai pääopettajan maine?
Potkunyrkkeilyä aloittaessani etsin järjestelmällisesti tietoa siitä, mikä seura ja kuka opettaja on saatavilla olevista (myös thaipuoli oli harkinnassa mukana) menestynein ja valitsin sen.
Antti Sariola
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/
You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders
Eipä vaikuttanut - ei ollut lajivaihtoehtoja kovinkaan kummoisesti. Saati sitten samasta lajista eri salejaJore kirjoitti: Vaikuttiko kenelläkään lajin valintaan esimerkiksi seuran tai pääopettajan maine?
Itse kyllä kannatan tuota tutkiskelua lajia/seuraa valittaessa jotta löytyy sellainen joka sopii sinulle (ei sikaa säkissä vaan siksi kun se on lähin/halvin/makein)...
Eipä mitä!Jore kirjoitti: Kiitos
______________________
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 93 kurkkijaa