Miksi aloitit lajisi?

[Pete H]

Itse aloitin itsepuolustuslajin harrastamisen, kun opettaja suositteli. Siispä yleisurheilu seuraan ja pituutta ja pikamatkaa. Sillä tiellä meni se 17 v... Opin juoksemaan ja hyppäämään, yllättävän hyviä keinoja itsesuojaukseen. Kyllä minä toki nyrkkeilinkin, jotenkin, on off meiningillä. Tykkään siitä, mutta en enää muuta kuin kavereiden kanssa huidotaan menemään. Pitäisi ottaa ohjelmaan ihan sen ylivertaisen lyömisosaamisen vuoksi. Jujutsuakin kokeilin ja myös hokua hieman. . Maailmalla krav magaa rääpin menemään ja se sai minut vakuuttumaan IP-lajin merkityksestä. Tällä hetkellä ei vain aika anna periksi. Judoon menin työkaverin vetämänä, enpähän ole tuota koskaan kokeillut meiningillä. Liian vähän aikaa sille. Sitäpä minä edelleen, omaan tahtiin kropan kestäessä. Kiehtoo BJJ, joka on juuri ennen muksujudoa. Jos vaikka ottaisivat newbien mukaan vääntöön...

[Meissi]

12-vuotiaana menin judoon, mutta tarkkaa syytä siihen en edes muista...oisko ollut niin että kun lopetin jääkiekon, niin äitini halusi minulle äkkiä jonkun muun lajin. Joten hän sitten luki kaikki lehti-ilmoitukset läpi, ja Vantaan Sanomissa sitten taisi olla ilmoitus että Vantaan Jukarassa alkaisi peruskurssi Kolme vuotta tuli tahkottua, kun se sitten jäi. Reilu kaksi vuotta taukoa, niin löysin Thainyrkkeilyn. Tuntui vaan, että kuntoa on kohotettava, ja muutenkin kärsin tekemisen puutteesta. Vaikka olen vasta juuri aloittanut, niin tuntuu, että nyt vihdoinkin olen löytänyt sen oman lajini

[munck]

Olen harrastanut kaikkea muuta kuin vanhoja kamppailulajeja koko ikäni.Olin hyvässä kunnossa toki mm. jääkiekon kautta & jalkapallon kautta. Mutta mtä ne opettivat lajeina, oli kipailutilanne...Sinänsä puskista tai puun takaaa taklaa toimii edelllee

[J. Suojanen]

Alunperin aloitin sen painimisen ala-asteella, jotta saisin vähän koulukiusaajia vastaan väännettyä paremmin takaisin itkemisen sijaan.
Yläasteella väkivallan uhan takia aloitin lakanalajien treenaamisen itsepuolustusmielessä, koska se uhka oli arkipäivää... Jossakin vaiheessa vähän aikaa oli pelkoa myöskin näistä pärinäpojista, jolloin treenaaminen nousi erittäin tärkeäksi minulle. Se taisikin olla se naula arkun kanteen, joka sai minut pysymään valitsemallani tiellä.

Nykyisin ei ole enää mitään uhkaa, mutta haluan pitää taitotasoa yllä edes jonkinmoisesti, koska aina silloin tällöin kuitenkin saa pienen näpäytyksen sormille kadulla liikkuessa.
Kun on pitkään treenannut ja ehdollistanut itsensä tietyntyyppiselle toiminnalle ja ajattelulle niin se tuntuisi itsemurhalta lopettaa. Sitä vain jatkaa, koska sitä ei koskaan tiedä milloin tapahtuu tai voi tapahtua jotakin.

Tämä onkin minun motivaatio treenata edes jonkinmoisesti oppimiani juttuja. Vaikka en lisää oppisikaan niin jo opittua en halua menettää. :p Tietty taso on mielestäni hyvä pitää yllä ihan vain "varmuuden varaksi" läpi elämän.

[Sitav Abdullah]

Ensimmäisen lajini aloitin koska olin suht läski ja laiska penska ja sain koko ajan turpaani koulussa.
Ensimäinen laji oli sit karate jonka vanhemmat löysi sanoma lehden iloitus sivuilt.
Menin aika hermostuneena peruskursille.
Eikä mun hermosteneisuutta auttanut yhtään se, että kun tehtiin ukemeja pierasin kaks kertaa peräkkäin
Silloinhan se nolostutti kun kukaan ei nauranut.
Nykyään kun joku pierasee treeneissä kaikki on hetken hiljaa ja kaikki rupee nauraa
Mutta oltuani sen vuoden karatessa kyllästyin enkä enään käynyt treeneissä.
Syynä oli että tv:stä tuli siskoni on noita sarja samaan akaan treenien kanssa
No tylsistyminen johtu siitä että me ei sparratu yhtään vaan harjoteltiin kataa ihan vitsin paljon.
Tämän jälkeen kävin parilla peruskursilla(sin moo hapkido,joku muu laji) parissa treeneissä.
Siihen tuli ehkä noin vuoden tauko ja menin vapariin sitäkin jatkoin noin kolme kuukautta.
Ja nytten sit loppu savaten peruskurssi.
Varmaan syyskuussa sanda ja bjj.
Vitsi mä muuten olen vaihdellut lajeja paljon
No jos ei laji kolahda niin eikun seuraavaan.
Siinä ne olikin
Edit:Ai niin joo nykyään harrastan kamppailulajeja kohottaakseni kuntoani ja parantaakseni ip ja kamppailu taitojani.

[Jussi Häkkinen]

No tylsistyminen johtu siitä että me ei sparratu yhtään vaan harjoteltiin kataa ihan vitsin paljon.

Niin no, kata on karate ja karate on kata. Ja sen sparrinkin pitäisi lähteä siitä katasta.

No jos ei laji kolahda niin eikun seuraavaan.

Ihan hyvä periaate.

[Jobo]

En ole tainnut avautua koskaan tähän ketjuun...

Olin pulska ja kiusattu (herkkänahkainen) penska, jota sitten v1tutti niin paljon että pudotti yläasteella 20 kg rasvaa pois ja alkoi liikkumaan enemmän. Kaukaa viisaana aloin tuolloin myös jonkin verran venyttelemään haaveena kai jonkin hienon hojoilulajin aloittaminen.

Törmäsin sitten v. 98 choy lee futin tuolloin erittäin tyylikkääseen vanhanmalliseen mainokseen ja päätin mennä tsekkaamaan näytöksen, joka olikin kamppailunyypälle niin kovin vaikuttava. Itseasiassa niin vaikuttava, etten uskonut itsestäni koskaan moiseen olevan, mutta koska muutamat ekat treenit olivat ilmaisia, ahneena possuna päätin mennä nuo pari treeniä loisimaan, jos edes jotain ihme temppuja oppisin. Pari kaveria mukaan ja alkeisille. Jo noiden muutaman treenin jälkeen päätin jatkaa ainakin alkeiskurssin loppuun saakka ja vyökokeen jälkeen tiesin jatkavani niin kauan kuin sisua riittäisi vaikka kaverit putosivat aikoja sitten kelkasta pois.

Treenasin CLF:ia seitsemän vuotta, joista noin viisi vuotta myös ohjasin alkeiskursseja ja vyöllisten treenejä. Noina vuosina kehityin valtavasti henkilönä, sain lisää itsevarmuutta, opin tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja sain melkoisen monta hyvää ystävää, joiden kanssa nykyisin tulee niin valitettavan harvoin oltua yhteyksissä...

CLF:n treenaamisen motiivina oli pitkälti liikunnalliset syyt ja yleinen fiilistely. Mistä syystä treeni-into alkoi hiipua kun alkoi tulla ongelmia selän ja nivelten kanssa.

2005 siirryin tang langin pariin, jota alkuun treenailin innokkaammin, mutta treenivammat vaivasivat yhä, joten tankulalle tuli ilmeisesti lopullinen stoppi v. 2007. Vuoden 07 aikana treenailin thainyrkkeilyä ja savatea. Päättelin, että kisalajien liikemallien on oltava melko yksinkertaisia ja treenaajien loukkaantumista vältettäisiin treenitavoissa kuin ruttoa eikä juttuja tehtäisi vain siksi, että satoja vuosia sitten joku neropatti oli keksinyt sen olevan varsin hyväksi kamppailijalle.

Kuitenkin kaipuu perinteiseen treeniin säilyi, osin siksi etten ollut varma jaksanko potkia säkkiä ja lätkiä pistareita kovin vanhaksi asti kun kilpaileminenkaan ei kuulu intresseihini. Perinteisemmissä lajeissa tekemistä tunnetusti riittää koko loppuelämäksi, eikä kilpailuaspektia painoteta yleensä niin paljon.

Nyt siis 2008 alussa päädyin kyokushin karaten pariin ja sitä olen tässä nyt veivannut kun töiltä ja koululta ehdin. Edelleen liikunnallisuus- ja asennemielessä, kun en osaa olla ilmankaan.

[the_pink]

olen mitoiltani massiivinen. 165 cm 62 kg. minua kiusattiin ala asteella. ja isäni opasti minua vetämään kiusaajia turpaan. no parin kolmen tappelun jälkeen aloin tykätä touhusta. rupesin heiluttelemaan puntteja ja painoni nousi 65 kiloon ja pituuskasvu loppui. näytin yhdeksännen luokan lopulla videopelihahmolta ja olin lyönyt puolta koulua turpaan välitunneilla ja yläasteen puistoryypyillä. mutta en enää löytänyt suurta vastusta edes isommistani kavereista. kunnes kerran tapasin itseäni huomattavasti pienemmän vain ehkä 55 kiloisen kaverin jonka kanssa otimme pienen kaverillisen käsirysyn. puolen toista minuutin ja lähes sijoiltaan väännetyn vasemman käden ja kaverin naamaan murretun oikean ranteen jälkeen totesin että sain elämäni selkäsaunan hobitilta. innostuin taistelulajeista ja huomasin että löysin saleilta vastuksen jota olin koko ikäni etsinyt kadulta. nt reilun parin vuoden selkäsaunan jälkeen olen känyt läpi painonpudotuksen 54 kiloon ja nyt yritän saada painoa taas nousuun. olen myös ottanut turpaan enemmän kun olen eläissäni antanut. mutta joka kerta kun saan selkään opin jotain uutta. juuri se että kun tajuaa ettei ikinä ole täydellinen saa harjoittelun tuntumaan motivoivalta

[the_pink]

joskin täytyy tarkentaa että olen nykyään absolutisti, seurustelen vakavasti. vaikka jätinkin koulut kesken yläasteen jälkeen niin olen nykyään töissä ja minulla menee aikaslailla helvetin hyvin. suoritan oppisopimuksella rakennusalan tutkintoa. ja kiitän elämäni kasaan saamisesta vain ja ainoastaan tyttöystävääni ja taistelulajeja jotka antoivat motivaatiota olla selvinpäin ja käydä töissä

[Elina]

ja kiitän elämäni kasaan saamisesta vain ja ainoastaan tyttöystävääni ja taistelulajeja jotka antoivat motivaatiota olla selvinpäin ja käydä töissä

8-)

[the_pink]

niinpä... kellä pipari sillä valta.... ja nyt se sama tyttö valittaa kun tuun silmä mustana treeneistä hymyssä suin ja sanoo et pelkää et kuolen joku päivä siihen touhuun xD

[RikuLahdensuo]

Kysymys Jota joskus itsekkin ihmettelen

Ollesani Työterveys 10.V. Vuosihuollossa kysyi Lääkäri Yllätäen "Mitäs kuule tuohuat" kuinkaniin.
"Sä oot ollu Meirän kirioolla kymmenen vuotta ja sulla on ollu 7.luunmurtumaa ja suhun on ommeltu 80.tikkiä"

Liekö Jo tekotapanikin jo niin Väkivaltainen tai kamppailullinen

Yhtäkaikki, hakkasin ja kuristin jo pikkunaperona nallejani ja ekat tekniikat matkin TARTZAN Lehdestä.
Pohojanmaallahan poikalapset syntyy painirikkot päällä Siispä minäkin sinne Junnupainiin. 9V pääsi judoon 12V pääsin Karateen ja myin sieluni tälle Okinavan hapatukselle. enkä irtipääse :p

Miksi koikelehtia Airopikkitunnilla päämäärättömästi A-sinne B-tänne. Kun Kamppailulajien parissa on aina joka jalan nostolla tai käden ojennuksella joku tarkoitus.
Ja kun tuo Lyöminen on aina ollut niin lähellä mun syräntä.
Okei mä tykkään lyödä-potkia ja painia se on mun Geeneissä :evil: .
Minkäs tikan poika luonnolleen mahtaa, koloon on päästävä.

Kunto kasva mielekkäällä tavalla.
Jos joku reenaa itsepuollustus/kamppailu lajeja ettei sais turpaansa.
Vaihda 110m aitoihin tai Haulikkoamuntaan

[Jaakkosan]

Muksuna tuli käytyä pari vuotta nyrkkeilyssä, mutta siellä kävi tasan yksi samanikäinen muksu, joka oli paikalla ehkä kerran kuussa. Ja isompien kanssa ei ollut niin kiva treenata.

Teininä kävin katsomassa Choy Lee Fut -näytöksen ja kaksissa ekoissa peruskurssin treeneissä, mutta ei se oikein uponnut silloin.

Aikuisiän kynnyksellä alkoi itsenäinen kotijumppa, kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Ja kun oli tullut kotijumpasta vähän massaa, niin alko ärsyttämään, kun ei jalka noussut vyötäröä korkeammalle, kun taas kultamitalein koristeltu karatekakaveri osasi vaikka mitä hienoja temppuja.

Joten alkoi ensin omatoiminen venyttely ja sitten SSKF:ään Shaolin Kung-Fua treenaamaan (ihan puhtaasti lajin nimen vuoksi).

SSKF:n jälkeen tulikin eteen muutto takaisin synnyinpaikkakunnalle, jossa Choy Lee Fut oli lähimpänä edellistä, joten sinne kolmeksi vuodeksi. Ja hyvin tuli viihdyttyä.

Ja CLF loppui tuossa viime vuonna, mutta tilalle hoitui Tang Langia ja kun samat tutut naamat jatkoi sen parissa, eikä itse lajistakaan valitettavaa keksi, niin Tankulan parissa ollaan tällä hetkellä - joskin asuinpaikka on taas vaihtunut pääkaupunkiseudulle.

Vielä kun alkuvuodesta asti vaivannut revennyt olkalihas parantuisi joskus, niin voisi palata aktiivitreenin pariin.

Niin, ja Capoeira olisi tarkoitus aloittaa joskus. Tähän mennessä ehtinyt käydä aiheesta muutaman viikonlopun mittaisen alkeiskurssin, mutta toivottavasti syksyllä ehtisi töitten ja Tankulan lisäksi vielä Capoeiraamaankin.

[saarikko]

Kysymys Jota joskus itsekkin ihmettelen

Sää varmaan pelkäät jotain

[Minazki]

Veljeni aloitti Seinäjoella HanMooDo alkeiskurssin ja olin aivan innoissani kun noin kuukausi sen jälkeen Ähtärissä alkoi ensimmäistä kertaa HMD alkeiskurssi. Menin sitten mukaan ja vieläkin kuvioissa ollaan, vaikka tosin haluaisin lajia vaihtaa, mutta minkäs teet kun Ähtärissä ei lajien kirjo niin hurja ole. Veljeni muuten lopetti harjoittelun pariin viikkon. Ei innostanu kuperkeikat Niin ja kolmisen vuotta harrastanut olen.