Pelko: ystävä vai vihollinen?

#1

Voisin aloittaa tämän ketjun vapaalla lainauksella Mike Tysonin valmentajalta:
"Sankari ja pelkuri tuntevat molemmat samoin. Ero heidän välillään on se, että sankari kykenee hallitsemaan pelkonsa, kun taas pelkuri ei."

Pelko. Kaikki tuntevat sitä. Jos joku sanoo, ettei pelkää hän joko valehtelee tai on täysi idiootti...mahdollisesti molempia. Mitä pelko sitten on?
Tämän ketjun kannalta voitaneen keskittyä "akuutimpiin" pelon ilmenemismuotoihin, joihin liittyy kiinteästi adrenaliini.
Itsepuolustustilanne on tottakai osuvin esimerkki olisi kait hyvä keskittyä vain siihen.

Adrenaliinia erittyy kehoon eri tavoilla. Joko hitaasti tai ns. "adrenaliinipiikkinä". Silloin jos esim. jonotat aamuyöstä rautatieasemalla ostaaksesi junalipun ja joku vittuilee sinulle pitkään ja tilanteen jännitys kohoaa pikkuhiljaa, kehosi "valuttaa" adrenaliinia pikkuhiljaa verenkiertoosi. Tästä voi seurata monia tuntemuksia, ja harvat niistä ovat miellyttäviä. Esim. väsymys, käsien tärinä, sydämen sykkeen "koveneminen" ja kiihtyminen, kylmä hiki yms.
Jos taas juttelet kaverisi kanssa baarissa ja yhtäkkiä joku tulee, tönäisee sinua ja huutaa "kuka pipari sä luulet olevas, hä?" et tajua mistä on kyse, mutta tilanne on todella räjähdysaltis ja huutaja vaikuttaa uhkaavalta, kehosi laskee kerralla suuren adrenaliinipiikin verenkiertoosi. Tällä on akuutimpia vaikutuksia kuin pidemmällä aikavälillä tapahtuvalla adrenaliinin vapautuksella. Muutamia ovat esim. jähmettyminen, puheripuli, "tunnelvision" (näet käytännössä ainoastaan uhkaajan, etkä huomioi mitään hänen ympärillään [kuten hänen mahdollista kaveriaan joka voi lähestyä sivulta]) jne.

Adrenaliini sekoitetaan yleisesti pelkoon, jota se ei ole. Tämä sekaannus usein aiheuttaa sen, että adrenaliinin kokija ainoastaan kärsii aineen oireista sen sijaan, että hyötyisi niistä. Silloin jos kyseiset aistimukset tunnistaa vain kehosi tavaksi ladata itsensä vaativaan suoritukseen, adrenaliinin voi kääntää hyödykseen.

Tässä ketjussa voidaan käsitellä adrenaliinin vaikutuksia, niiden kääntämistä hyödyksi, adrenaliinin vaikutuksia erikseen kehoon ja mieleen sekä noradrenaliinia, mitä se sitten onkin.

Discuss.

#2

Ottamatta kantaa siihen onko pelon hallinta sankaruutta vai ei, sanoisin että tuossa sitaatissa on kyse siitä mitä asia perusteellsimmillaan on: miten pelkonsa hallitsee. Toki on ihmisiä, jotka pelkäävät erittäin harvoin tai eivät ollenkaan, mutta väittäisin että silloin on jo kyse jonkinasteisesta anomaliasta. Pelko on mielestäni osa ihmisen itsesuojelumekanismia ja muutenkin perusluonnetta. Suuria "klassisia" pelon aiheita ovat mm. kuolema, pimeä, loukkaantuminen, epävarmuus, huoli perheestä (läheisistä, omaisista, ystävistä) jne. Pelko ei siinä mielessä eroa muista tunteista mitenkään, että sitä voi kontrolloida ja sitä voi käyttää hyväksi. Tai sitten se voi musertaa ja saada toimintakyvytttömäksi, tai saada aikaan jopa tuollaisia fyysisiä oireita (adrenaliinin vaikutuksesta tai muuten) joita Ronin tuossa kuvaili.
Itselleni pelko on pääasiassa harkinnan paikka. Silloin kun jokin pelottaa, se on minulle merkki siitä että mielessäni (tai fyysisesti läsnä) on jokin tilanne joka vaatii ajattelua ja harkintaa. Hankalaksi asian tekee se, että tämä on normaalin reaktion vastaista. Normaali reaktio on (ainakin minulla) pelon iskiessä, sitä voimakkaammin mitä voimakkaampi pelko on, toimia äkkiä, tehdä jotain ajattelematta. Hyvä keino saada tilanne kontrolliin on ottaa etäisyyttä. Fyysisesti ja henkisesti. "When your enemy becomes agressive, you become passive" (sitaatti muistaakseni yhdestä vanhasta James Ryanin elokuvasta). Fyysinen etäisyys tulee siirtymällä fyysisesti kauemmas tai ottamalla eri kulma (angling). Samalla voi tsekata ympäristön. Henkinen etäisyys tulee sillä, että arvioi tilannetta ikään kuin ulkopuolisena.

Sitten sellainen pointti, että yllättymiseenkin voi varautua. Jos maailmankuva on hyvin "jähmeä", toisin sanottuna täynnä "totuuksia" ja faktoja, mikä tahansa, mikä on sen vastaista, voi järkyttää ja on ylipäänsäkin herkempi yllätyksille. Jos ajattelutapa on enemmäkin että "kaikki on mahdollista" ja varautuu yllättymään, yllättävät asiat eivät heilauta niin pahasti. Tämä siis henkilökohtaisesta kokemuksestani, joku muu voi nähdä asian toisin.

- Marko

keskilinja · #3

Ihan vain OT:nä, että voiko keho laukaista adrenaliinia kun ollaan unessa. Itselleni tulee outoja tuntemuksia joskus kun treenaan yksin kotona ja ajattelen vastustajan niin tulee hieman jännä tunne. Voisiko kyseessä olla lievä adrenaliiniannos, mielikuvitukseni on kyllä hyvä, että tilanteen saan tuntumaan aidolta aina joskus.

YJT · #4

Heittäisin omana mielipiteenäni, että voi. Jos esim. näet painajaista, ei ole tavatonta herätä siitä sydän pamppaillen. Käsittääkseni kyse on juuri arderaliinin erityksen kiihtymisestä.

Ja muutenkin kyllä mielikuvaharjoittelu voi nostaa adrenaliinitasoa, ihan samalla tavalla kuin vaikka että pimeän pelosta kärsivä ihminen menee pimeään kellariin. Kellarissa ei ole mitään konkreettista, mikä aiheuttaisi sen adrenaliinin erityksen, vaan kaikki johtuu mielikuvituksesta.

Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea Brice Siddlen kirja Sharpening the warrior´s edge.

#5

YJT, on oikeassa; adrenaliinin eritys ei edellytä mitään konkreettista uhkaa. Miksi luulet, että esim. muusikon kädet saattavat täristä esityksessä?

Keho kun ei kuuntele järkipuhetta; voit hokea itsellesi, että "tämä on vain esitelmä luokan edessä, kukaan ei halua vahingoittaa minua", mutta silti useimmat kokevat tilanteen ahdistavana ja tästä syystä keho luulee olevansa vaarassa ja laskee adrenaliinia vereen. Sama pätee siis myös uniin ja visuaaliseen harjoitteluun.

Yksi asia joka itse kiinnostaa on toisen ihmisen adrenaliinin kontrolloiminen. Minkälaisia keinoja tiedätte mahdollisen uhkaajan "adrenaliinihanojen" avaamiseksi ja/tai sulkemiseksi?

PS. Marko, sitaatissa ei sanottu, että pelon hallinta = sankaruus, vaan että pelon hallinta on sankereista löytyvä ominaisuus.

#6

Ronin kirjoitti: PS. Marko, sitaatissa ei sanottu, että pelon hallinta = sankaruus, vaan että pelon hallinta on sankereista löytyvä ominaisuus.

Totta, se oli omaa jatkopäätelmääni aiheesta. Hyvänä esimerkkinähän meillä on kotimaasta vaikka Tuntemattoman Antti Rokka.

- Marko

#7

Olen tuossa mittaillut pulssiani ampumaharjoituksissa sykemittarilla. Kokeilin lyhyttä rastia, johon sisältyi n. 15m liikkumista nopealla temmolla muutaman sekunnin aikana ja kymmenen laukauksen ampuminen.

Pelkkä kuivaharjoittelu tyhjällä aseella nosti pulssin noin 105:een. Harjoituskierros niin, että ammuin antoi pulssiksi 125. Kisakierroksella pulssi oli 160. Liikuntasuorite oli siis joka kerralla sama.

Mielentilalla on vaikutusta.

#8

Andy, vaikuttiko pulssiin ratkaisevasti mikään muu kuin suorituksen fyysinen rasitustaso (esim. kuivaharjoittelu vs. ladattu)?

#9

Isojen lihasten osalta työ oli periaatteessa joka kerta sama. Patruunat painavat vain n. 200g, joten niillä ei ole oikeaa vaikutusta. Ampuminen tietenkin tekee jonkin verran lihastyötä, mutta kyllä pääosa erosta harjoitus- ja kuivakieroksen välillä on varmasti henkistä.

Tom Tekken · #10

Jos mietin jotain tulevaa suoritusta, esimerkiksi kitarasooloa, joka on harvoin mennyt oikein tai vaikka jotain satasen starttia niin heti alkaa pulssi nousta. Kyllähän se F1 kuskeillakin pomppailee jossain 90 prosenttia maksimisykkeestä. Ja koulussa ennen kokeita välillä.

Keiju · #11

Pelko ei siinä mielessä eroa muista tunteista mitenkään, että sitä voi kontrolloida

Pelko on tunne ja tunteet koetaan tahtomatta. Sen ilmaisua voi kontrolloida, mutta itse tunnetta EI pysty ajattelemalla sivuun sysäämään. Olen yrittänyt ajatella monesti ennen hammaslääkäriä, että nyt menen enkä pelkää ja kuitenkin olen paniikissa siellä vuoroani odottanut, vaikka kyseessä olisi pelkkä tarkastus.

#12

Keiju kirjoitti:
Pelko ei siinä mielessä eroa muista tunteista mitenkään, että sitä voi kontrolloida
Pelko on tunne ja tunteet koetaan tahtomatta. Sen ilmaisua voi kontrolloida, mutta itse tunnetta EI pysty ajattelemalla sivuun sysäämään. Olen yrittänyt ajatella monesti ennen hammaslääkäriä, että nyt menen enkä pelkää ja kuitenkin olen paniikissa siellä vuoroani odottanut, vaikka kyseessä olisi pelkkä tarkastus.

Bingo. Juju on juuri siinä, että ajattelee "okei, kroppani näköjään on taas päättänyt tunkea adrenaliinia vereeni. Eipäs tuolle mitään voi" hyväksyt pelon tunteen ja käännät sen hyödyksesi. Esim. juuri hammaslääkärissä siitä on hyötyä; adrenaliini nostaa kipukynnystä jos sen osaa kääntää hyödykseen.

#13

Pelko - kai se on kuin tuli; huono isäntä, hyvä renki....

froggy · #14

peloko ja paniikki on eri asioita.

Keiju · #15

Joo aivan, paniikki-sanasta unohdin lainausmerkit. Eipä sillä, etteikö hammaslääkärillä olo toisi jopa kuolemantunteen esiin.

Potku.net

Potku.net