Esim.
Opettaja A: Aika hyvin sä vedät... otapa tuosta yksi arvo lisää...
Oppilas B: Ei, ei, olen harjoitellut vasta n vuotta, ja edellisestä arvonnostostakin on vasta niin-ja-niin vähän aikaa....
Opettaja A: Ah, aivan....
*ja jättää siihen*
Tai....
Opettaja A: Olemme katsoneet harjoitteluasi ja mielestämme olet kehittynyt paljon edellisestä kerrasta. Mielestämme olet ansainnut tämän uuden arvon...
*ja ojentaa vyöarvon todentavan diplomin*
Jos se on - kuten eräs Japanissa pitkään asunut kanadalainen opettajakollega sanoi hyvin - "kaikenlaisia testejä turisteille" niin asia vyöarvosta jää tuohon yhteen kyselyyn - kuten ensimmäisessä "tiedustelussa". Jos taas oikeasti haluavat sen arvon antaa, niin se "ei" vain ei ole mahdollinen vastaus - kuten jäkimmäisessä tapauksessa.
On epäkohteliasta kieltäytyä lahjasta, myöskin. Mutta senkin voi tehdä niin monella tapaa, pyrkien siihen että kukaan osapuoli ei "menetä kasvojaan" - kumpaankaan suuntaan homman ratketessa
Itse muistan v. 1989 ekalla Japanin reissullamme, Hatsumi-sôke ilmoitti treenien alussa, että "tämän harjoituksen kuluessa tarkistamme jokaisen vyöarvon"... Vilkaisimme Mika Laitisen kanssa toisiimme ja sanomatta oli selvää että kumpikin halusi pois tästä tilanteesta. Vilkaisimme salin ovelle jossa seisoi Nagato-shihan, keskellä oviaukkoa, tukevassa asennossa, kädet puuskassa, ilme tiukkana "none shall pass".... siis siitä ovesta, ei testistä
Siitä sitten tipahtivat Suomeen ensimmäiset Dan-arvot Bujinkan Dôjô Budô Taijutsussa (tai siis tuolloin vielä Ninpô Taijutsussa
)...