Alkulämmittelyt. Järkeä vai ei?

[Lowclass]

Lahti, aikaan V Walden (oliko oikein) ja Hukkanen. Ei kilpailu tästä vain omat kokemukset. Silloin tuli hiki....

[Kuhmu]

Mites on suora voimistelu? Siis mallia permanto.
Meillä aikanaan Holmströmin Karra oli monipuolinen urheilija joka osas voimistella hyvin..
Senisjaan että oltais vaan pyöritelty ukemia (jep, ukemia oli lajitreenin alku) alko mukaantulla uhä monipuolisempia voimisteluliikkeitä.
Aivan perusliikkeenä tuo kuperkeikka taakke -> punnerrus käsiseisontaan.

Jengi veti energisesti ja kehitty nopeasti, jumppa lämmitti hyvin ja se eksoottinen venyttely koettiin aktiivisena osana -> kehitystaä tapahtu.
Ja sitte päästiinki jo monottaan ja riemu oli ylimmillään, lahkeet paukku ku Korean mellakoissa.
Siis se oli mestarismies joka veti sokuton niin että lahjes pamahti ku pistoolinlaukaus.

Nykyään sellasta motivaatiotasoa lie turha toivoa mutta mites se voimistelu lämmönottona?
Vaikka hindupainin tyyliinkin.

Taido-harjoittelussa panostettiin kyseisenlaiseen voimisteluun alkulämpöinä. Toimivat hyvin, tekivät kropasta notkean ja elastisen. Painijat samoin tykkäävät tehdä alujumpissaan noita. Sopii kamppailu-urheiluun mielestäni.

[sihteerilintu]

Taido-harjoittelussa panostettiin kyseisenlaiseen voimisteluun alkulämpöinä. Toimivat hyvin, tekivät kropasta notkean ja elastisen. Painijat samoin tykkäävät tehdä alujumpissaan noita. Sopii kamppailu-urheiluun mielestäni.

Taidon luoteeseen kait kuuluu olla liikunnallis-akrobaattinen. Itse miellän Taidon enemmän budohenkiseksi liikunnaksi, kuin taistelu/kamppailulajiksi (?). Joten tässä yhteydessä voimistelu ei ole mitenkään kyseenalaista (siis johtuen taidon akrobaattisuudesta).

Olin kerran katsomassa nassikkapainin esittelyä, jossa teini-ikäiset kilpapainijat esittivät aivan uskomatonta kehonhallintaa/akrobatiaa (vastaavaa en ole muualla nähnyt), painitekniikoiden extrana. Sopii varmaan hyvin painin luonteeseen ja erityisesti nuorisolle, mutta isojen (+120kg) painijoiden en ole nähnyt liikkuvan enää yhtä kettrerästi.

Faija oli aikansa huippunyrkkeilijä, joka ei nyrkkeilijänä voimistellut, harrastanut akrobatiaa tai pelannut palloa, mutta jännällä tavalla hällä tuntui olen kuusi kättä, kun oltiin otsat vastakkain. Ja luotti enemmän nukkumattiin, kuin voimisteluun

Kun yli neljänkymmentä vuotta kungufuta harjoitellut mestari, joka ei harjoittelussaan koskaan käytä voimistelua, palloilua yms., näyttää tekniikka ja ottaa hellään syleilyynsä, jossa syleiltävä 100%:sti tietää, että hänen henkensä on mestarin hyväntahtoisuuden varassa, niin on mahdotonta käsittää, että mitä lisäarvoa pallopelillä olisi anettavana mestarin taitoihin tai siihen tilanteeseen?

Jotta ei nyt avain menisi torjuvan arvostelun puolelle, niin myönnän, että kaikenlainen voimistelu/temppuilu kyllä lisää liikunnallista kykeneväisyyttä ja itseluottamusta, mutta voidaan myös kysyä, että missä määrin se on tarkoituksenmukaista lajin tekniikoiden ja luonteen suhteen ja onko käytetty aika, jostakin muusta ja hyödyllisemmästä harjoittelusta pois?

Ja lopuksi lisään, että jos tekniikan lisäksi on tarkoitus kehittää tappelukuntoa tarkoituksenmukaisella alkulämmittelyllä ja loppujumpalla, niin omasta mielestäni defendossa on tässä onnistuttu erinomaisen hyvin (sanoisin, että parhaiten, oman kokemuspohjani perustalta arvioituna).

[Mika]

Jotta ei nyt avain menisi torjuvan arvostelun puolelle, niin myönnän, että kaikenlainen voimistelu/temppuilu kyllä lisää liikunnallista kykeneväisyyttä ja itseluottamusta, mutta voidaan myös kysyä, että missä määrin se on tarkoituksenmukaista lajin tekniikoiden ja luonteen suhteen ja onko käytetty aika, jostakin muusta ja hyödyllisemmästä harjoittelusta pois?

Ja lopuksi lisään, että jos tekniikan lisäksi on tarkoitus kehittää tappelukuntoa tarkoituksenmukaisella alkulämmittelyllä ja loppujumpalla, niin omasta mielestäni defendossa on tässä onnistuttu erinomaisen hyvin (sanoisin, että parhaiten, oman kokemuspohjani perustalta arvioituna).

Nämähän ovat valintakysymyksiä. Havaintojeni mukaan kamppailulajeissa vaikuttaa paljon sellaisia, jotka eivät tosiaan ole kovin liikunnallisia, joten kaikenlaiset pallopelit ovat selkeästi heidän mukavuusalueensa ulkopuolella. Tällöin pelien pelauttaminen on vähän turhaa. Itse pelautin pallopelejäkin aikoinaan aiemmassa lajissani, mutta silloin jengiä ensinnäkin oli paljon enemmän ja toiseksi he osasivat pelata. Tang Langissa lämmittelyni olivat melkein aina kehonhallinnallisia tai lajinomaisia.

Omasta mielestäni kamppailulajien harjoittelu on ihan alkuvuosia lukuun ottamatta ollut sen verran työnomaista, että tuollaiset pienet harhautukset ovat pitäneet mielen virkeämpänä kaiken sen puurtamisen ohessa.

Meitä on moneksi. Tärkeäähän on, kuten on monasti todettu, että etsii juuri itselleen sopivan opettajan ja seuran.

[sihteerilintu]

Nämähän ovat valintakysymyksiä. Havaintojeni mukaan kamppailulajeissa vaikuttaa paljon sellaisia, jotka eivät tosiaan ole kovin liikunnallisia, joten kaikenlaiset pallopelit ovat selkeästi heidän mukavuusalueensa ulkopuolella. Tällöin pelien pelauttaminen on vähän turhaa.

Juu, kyllä valintakysymyksiä. Tämän ketjun kyselyn mukaan ilmeisesti noin 30%:tia valitsisi lajinomaisen lämittelyn, jos saisi päättää. Mutta eikö niiden liikunnallisesti lahjakkaidenkin kannattaisi keskittyä vaan itse lajiin ja lajinomaiseen oheisliikuntaan, kun kerran ovat kamppailuseuraan liittyneet?
Voimistelulle ja pallopeleille löytyy omat seuransa. Itselleni pallopelien yms. välttelyasenne ei johdu liikunnallisuuden puutteesta, vaan lähinnä motivaation, koska haluasin käyttää aikana niin, että sen yhden tunnin, mitä harjoitus kestää, homma olisi mahdollisimman lähellä ip:tä ja siihen kontekstiin liittyvää. Kaikkea muuta voi tehdä muualla, mutta muualla on ääärimmäisen vaikeaa saada jengiä leikkimään mun kanssa kilpitorjuntaa, maahanvientiä tai hanhenkaulaa

Meitä on moneksi. Tärkeäähän on, kuten on monasti todettu, että etsii juuri itselleen sopivan opettajan ja seuran.

Totta puhut. On hienoa, että on seuroja mistä valita, eikä pk-seudulla pitäsi olla valittamista.

[Andy]

Voimistelulle ja pallopeleille löytyy omat seuransa. Itselleni pallopelien yms. välttelyasenne ei johdu liikunnallisuuden puutteesta, vaan lähinnä motivaation, koska haluasin käyttää aikana niin, että sen yhden tunnin, mitä harjoitus kestää, homma olisi mahdollisimman lähellä ip:tä ja siihen kontekstiin liittyvää.

Oletko koskaan vetänyt säännöllisesti kahden tunnin treenejä?

[mpeltonen]

Mielestäni alkulämmittelyn tulisi olla lajinomaista. Harjoitusaika on kuitenkin yleensä suhteellisen lyhyt, joten on turha "tuhlata" kallista treeniaikaa sellaiseen lämmittelyyn, joka ei varsinaisesti palvele lajia. Käytetään koko treeniaika mieluummin tehokkaasti tehden lajinomaista alkulämmittelyä. Itsellä, kun näitä varsinaisia treenejä on vain 2 krt/vko ja treeni kestää sen 1,5 h, niin mielellään siinä mahdollisimman paljon sitten itse karatea treenaisi. Juoksua, pallopelejä ym. voi sitten harrastaa treenien ulkopuolella, mikä on erittäin suotavaakin.

Ymmärsitte varmaan pointtini tästä viestistä, vaikka vähän hankalasti sen selitin. Muu oheisliikunta on jees, mutta karatetreeni karatetreeninä.

[Mika]

Mutta eikö niiden liikunnallisesti lahjakkaidenkin kannattaisi keskittyä vaan itse lajiin ja lajinomaiseen oheisliikuntaan, kun kerran ovat kamppailuseuraan liittyneet?
Voimistelulle ja pallopeleille löytyy omat seuransa.

Tuota voisi kommentoida sen verran, että monet eri lajien huippuvalmentajat tukevat myös muihin lajeihin tutustumista. Tämä on eri asia kuin alkulämmittelyt, mutta yhtä hyvin tuon logiikan mukaan senkin ajan voisi käyttää oman lajin parissa. Jotakin hyötyä siitä ilmeisesti on katsottu olevan. Hyvin paljon on kiinni myös asenteesta. Kamppailulajit ovat usein sellaista oman polun kulkemista, että on joidenkin mielestä ihan hyväkin, kun joskus nostatetaan yhteishenkeä esimerkiksi jollakin viiden minuutin pallottelulla.

Mielestäni tuo ajankäytön tehokkuuden laskeminen on osittain teennäistä. Totta kai vaikka 10 vuoden treeniaikaa laskettaessa (ja näin on Potkussa joku tehnytkin; Andy?) voidaan laskennallisesti havaita suuria eroja, mutta käytännön tasolla katsoisin ettei näillä eroilla ole yhtään mitään merkitystä. Uskoakseni missään seurassa ei varmaankaan ainakaan säännöllisesti tai muuten huomattavan paljon kuluteta pitkiä aikoja muiden kuin lajinomaisten tai muuten lajia palvelevien harjoitteiden parissa.

[jarkko]

Alkuverryttelyn tarkoituksena on valmistaa kehoa ja mieltä treenin pääsisältöä varten.
Tämän tarkoituksen täyttymisestä tulee huolehtia ensisijaisesti, muu on toissijaista.

Toissijaisia alkuverryttelyn tarkoituksia voivat olla esim. vaihtelu, monipuolisuus, yleisliikunnallisten taitojen kehittäminen tai jonkun painopisteeksi valitun fyysisen ominaisuuden kehittäminen. Alkuverryttely lisää myös aerobisen liikunnan kokonaismäärää.

Pahimpia virheitä alkuverryttelyssä ovat treenin pääsisällön totaalinen huomiotta jättäminen, liian kova rasitustaso ja liian suuri loukkaantumisriski. Kaikista näistä on valitettavasti omakohtaista kokemusta, mutta ei enää viime vuosina läheskään yhtä usein kuin männävuosilta.

Jos alkuverryttelyyn kuluu aikaa 15 minuuttia joka treenissä, ja henkilö treenaa 6 krt/vko, niin hän käyttää viikossa 90 minuuttia treeniajastaan alkuverryttelyyn. Jokainen saa itse päättää, onko se vähän vai paljon.

[Mika]

Mielestäni tuo ajankäytön tehokkuuden laskeminen on osittain teennäistä. Totta kai vaikka 10 vuoden treeniaikaa laskettaessa (ja näin on Potkussa joku tehnytkin; Andy?) voidaan laskennallisesti havaita suuria eroja, mutta käytännön tasolla katsoisin ettei näillä eroilla ole yhtään mitään merkitystä.

Juuri kun pääsin sanomasta...

Jos alkuverryttelyyn kuluu aikaa 15 minuuttia joka treenissä, ja henkilö treenaa 6 krt/vko, niin hän käyttää viikossa 90 minuuttia treeniajastaan alkuverryttelyyn. Jokainen saa itse päättää, onko se vähän vai paljon.

Kymmenessä vuodessahan tuo tekee todella paljon. Se onkin sitten ihan eri asia, kuinka moni ensinnäkään harjoittelee kuusi kertaa viikossa 10 vuoden ajan, ja toiseksi päteekö tuo matematiikka enää kovin suoraan siinä vaiheessa. Tätähän voisi tutkia niin, että kaksoisveljet tai -siskot, jotka muuten ovat kaikilta resursseiltaan samanlaisia, eroteltaisiin samassa seurassa alkulämmittelyjen ajaksi eri ryhmiin, ja sitten 10 vuoden päästä todettaisiin, onko toinen selkeästi taitavampi tai muuten parempi.

[Lasse Candé]

Kun yli neljänkymmentä vuotta kungufuta harjoitellut mestari, joka ei harjoittelussaan koskaan käytä voimistelua, palloilua yms., näyttää tekniikka ja ottaa hellään syleilyynsä, jossa syleiltävä 100%:sti tietää, että hänen henkensä on mestarin hyväntahtoisuuden varassa, niin on mahdotonta käsittää, että mitä lisäarvoa pallopelillä olisi anettavana mestarin taitoihin tai siihen tilanteeseen?

Ehkä tämä mestari saa sen toisen syleilyyn moninaisemmista tilanteista jos hänen oma sähäkkyytensä ja liikkuvuutensa reaktioineen on parempi. Toki kysymys siitä mikä on tarkoituksenmukaista ja mikä liiottelua jää voimaan. Toisesta näkökulmasta taas vastaavilla ominaisuuksilla voi ehkä välttyä kyseiseltä syleilyltä. Kysymyksesi on vähän niinkuin muotoa "mitä laji X enää siinä vaiheessa auttaa kun joku ampuu sua päähän?"

Urheilullisuus antaa edellytyksiä sille että niitä "erikoistuneita" taitoja pääsee ylipäätään hyödyntämään.

Jotta ei nyt avain menisi torjuvan arvostelun puolelle, niin myönnän, että kaikenlainen voimistelu/temppuilu kyllä lisää liikunnallista kykeneväisyyttä ja itseluottamusta, mutta voidaan myös kysyä, että missä määrin se on tarkoituksenmukaista lajin tekniikoiden ja luonteen suhteen ja onko käytetty aika, jostakin muusta ja hyödyllisemmästä harjoittelusta pois?

Juuri näin. Mikään ei ole liioteltuna optimaalista. Liian paljon on sama asia kuin liian vähän. Muutenkin "pallopeli vai ei?" on tyhmä kysymys sellaisenaan, sillä kai silläkin on paljon väliä miten ja mihin tarkoitukseen jutun toteuttaa.

Ja lopuksi lisään, että jos tekniikan lisäksi on tarkoitus kehittää tappelukuntoa tarkoituksenmukaisella alkulämmittelyllä ja loppujumpalla, niin omasta mielestäni defendossa on tässä onnistuttu erinomaisen hyvin (sanoisin, että parhaiten, oman kokemuspohjani perustalta arvioituna).

Jotenkin arvelisin ettei lajitasolla voi kovinkaan paljoa yleistää, joskin uskon kyllä että Defendossa on noin laajemmin kova taso tuossa jutussa. En usko että kovinkaan monessa lajissa on lämmittelymetodiikka sillä tavalla poissulkevaa että kyseinen aspekti jäisi ukaasien takia saavuttamatta. Enemmän tässä kai mitataan opettajien asianhallintaa. Uskon että esim Jarkon mainitsemaa listausta voi aika monessa lajissa toteuttaa lajin omilla lämmittelyharjoitteilla, mikäli lajissa sellaisia on. Näissä tapauksissa lämmittelyliikkeet mitä luultavimmin on erittäinkin tappelu-/tappeluharjoittelusuuntautuneita. Koska tuossa muodossa kirjoitit, kysymys lajitaustastasi on paikallaan. Saisiko listausta? Tuon malliset kommentit kaipaisivat muutenkin, ymmärrystä yli lajirajojen promoavalla foorumilla, hieman avaamista kontekstista, jottei mene lajien sokeaksi paremmuusvertaukseksi.

Juu, kyllä valintakysymyksiä. Tämän ketjun kyselyn mukaan ilmeisesti noin 30%:tia valitsisi lajinomaisen lämittelyn, jos saisi päättää.

Ei millään pahalla äänestäneitä vastaan, mutta suurin osa tällä hetkellä äänestäneistä ei tiedä mistään mitään.
(Tottakai tuo on läppä.)
Mutta oikeasti tahtoisin kuulla jotain hyvää perustelua sille että lämmittely ajaa asiansa pelkästään sillä että tulee lämmin. (60 witun %)

Mutta eikö niiden liikunnallisesti lahjakkaidenkin kannattaisi keskittyä vaan itse lajiin ja lajinomaiseen oheisliikuntaan, kun kerran ovat kamppailuseuraan liittyneet?
Voimistelulle ja pallopeleille löytyy omat seuransa. Itselleni pallopelien yms. välttelyasenne ei johdu liikunnallisuuden puutteesta, vaan lähinnä motivaation, koska haluasin käyttää aikana niin, että sen yhden tunnin, mitä harjoitus kestää, homma olisi mahdollisimman lähellä ip:tä ja siihen kontekstiin liittyvää. Kaikkea muuta voi tehdä muualla, mutta muualla on ääärimmäisen vaikeaa saada jengiä leikkimään mun kanssa kilpitorjuntaa, maahanvientiä tai hanhenkaulaa

Tämä on hemmetinmoisella varauksella todella hyvä pointti. Itse asiassa pääperiaate on siinä määrin kohdillaan ettei ehkä edes pitäisi kommentoida, mutta kommentoin silti.

Jo edellä sanoin että "voi tehdä kotona" ei ole lämmittelyn suhteen mikään kovin hyvä argumentti. Lämmittely on se asia mikä tehdään ennen varsinaista sisältöä (ideaalitapauksessa mahdollisimman paljon limittäin). Kyse on siitä mikä on tarkoituksenmukaista. Liian vähän on sama asia kuin liian paljon.


EDIT: Hemmetin Jarkot! Viittaus edellä JarkkoP:hen

[L.K.]

Jos alkuverryttelyyn kuluu aikaa 15 minuuttia joka treenissä, ja henkilö treenaa 6 krt/vko, niin hän käyttää viikossa 90 minuuttia treeniajastaan alkuverryttelyyn. Jokainen saa itse päättää, onko se vähän vai paljon.

Hyvää pointtia. On kuitenkin myös hyvä muistaa, että jos joku käyttää suht joka treenissä tuon ajan vaikka varjonyrkkelyyyn,jota tehdään vähän sinne päin, koska kyse on A)"vain" lämmittelystä ja B) pitää saada kroppa lämpöseks jne. niin onko se hyöty loppujen lopuksi sen parempi? Vai peräti huonompi?

Tarkoitan tällä sitä, että jos AINA lämmittelytkin on sitä niin lajinomaista/lajia että pois alta, niin se voi myös syödä sitä intoa ja panostusta siitä alkulämmittelystä. Tietty kaikista enitenhän tässä on roolia sillä ohjaajalla ja sillä miten hän rakentaa sekä yhdistää lämppärit pääaiheeseen/aiheisiin.

[Lowclass]

Ei tämä liene pelkkää matematiikkaa. Esim punttihemmojen täytyy välillä muuttaa treenejä koska lihakset eivät enää kehity tietyn ajan jälkeen jos tehdään esim vain yhtä liikettä. Täytyy hermottaa uudella tavalla ja liikkeellä välillä, samoin ottaa apuliikkeitä käyttöön yms.
Muistanpa lukeneeni erään tutkimuksen jossa kaksi ryhmää treenaa saman kk määrän samat opetukset ja opettajat ja ns samanlaiset oppilaat (kuin vain kykenee valitsemaan) toiset ottavat keskittymisen alkuun ja loppuun (mokuso) toiset eivät. Ja muutamassa kuukaudessa mokusoryhmä oli selvästi etevämpi. Eli vaikuttavia osatekijöitä voi olla yllättävän paljon.

[Mika]

Olen kahden yllä olevan kanssa samaa mieltä. Pidän tuota matematiikkavertausta joko naiivina tai saivartelevana teoretisointina (kunnes oikeasti toisin todistetaan).

[T-T]

Pakko huutaa väliin, että ei oman itsensä puolustamisen reenausta voi jättää pariin tuntiin viikossa toivoen, että nyt kun vedetään ihan sitä ydinjuttua, niin kehitytään parhaiten.

Saivartelu alkaa:

Kun yli neljänkymmentä vuotta kungufuta harjoitellut mestari, joka ei harjoittelussaan koskaan käytä voimistelua, palloilua yms., näyttää tekniikka ja ottaa hellään syleilyynsä, jossa syleiltävä 100%:sti tietää, että hänen henkensä on mestarin hyväntahtoisuuden varassa, niin on mahdotonta käsittää, että mitä lisäarvoa pallopelillä olisi anettavana mestarin taitoihin tai siihen tilanteeseen?

Kunfumestari kuitenkin todennäköisesti häviää halauskisan, jos vastassa on neljäkymmentä vuotta pelkkää halausta reenannut kaveri.
Kuitenkin mieluummin pitäisin kungfumestaria yleisesti parempana itsensä puolustajana monipuolisuutensa takia.

Saivartelu loppuu...

Kehonhallinta, nopeiden liikkeiden havannointi ja reagointi yleisesti ympäristön tarkkailu, etäisyyksien hallinta yms. Tällaisia juttuja tuli nopeasti mieleen miksi pallopelit on hyvästä itsepuolustukselle.
Mun mielestä pelkästään noi jo sen lisäksi, että tulee lämmin on hyvästä, että joskus vähän pelaillaan.
Ja tietenkin se antaa vähän perspektiiviä kun "huonomman tekniikan" omaava kaveri menee ohi vasemmalta ja oikealta...että mitkäs asiat on tärkeitä itsepuolustuksessa.