Pitkät liikesarjat - mitä järkeä?

[Tapani]

Vaikka lisänä voi Mikan ja Elinan kommentteihin kuitenkin sanoa, että voihan melkein minkä tahansa harjoituksen nähdä myös mentaalisena. Erityisesti kovaa sparraaminen harjoituksissa valmistaa ihan varmasti myös siihen teh street -tilanteeseen henkisesti.


Tapani

[Mika]

Vaikka lisänä voi Mikan ja Elinan kommentteihin kuitenkin sanoa, että voihan melkein minkä tahansa harjoituksen nähdä myös mentaalisena. Erityisesti kovaa sparraaminen harjoituksissa valmistaa ihan varmasti myös siihen teh street -tilanteeseen henkisesti.


Tapani

Aivan totta. Ymmärsin Vladin kysymyksen ehkä väärin, ymmärsin että hän tarkoitti henkisiä jälkiseuraamuksia. Se on selvä, että kovavauhtinen kilpaa lyöminen vaikuttaa psyykeeseen.

Mehän olemme juuri tällä viikolla aiheesta omalla foorumillamme keskustelleet. Mm. eräs nainen, joka on nyt Kiinassa ja joutui siellä ryöstöyrityksen kohteeksi, tempasi voroa laukulla heti päähän, sen enempää kyselemättä, ja omasta reaktiostaan hieman yllättyneenä kiitti Tanglangin otteluharjoituksia tästä toiminnasta. Oikein. Ja on niitä tilanteita ja niistä selviämisiä siellä muutama muukin availlut otteluharjoituksia kiittäen.

[Poista käyttäjä 1747]

Kyllä ja ei. Sinällänsä olen tullut itsekin siihen tulokseen, että pelkkä katan ulkomuodon hinkkaaminen ei ole kovin hyödyllistä, mutta kun siihen liitetään sisältö eli sovellukset, niin sitten siitä on hyötyä.

Tästä olen kanssasi 100 % samaa mieltä. Mietin vaan miksi traditio puolella sitten keskitytään pääsääntöisesti siihen muodon hinkkaamiseen, eikä siihen paljon puhuttuun bunkaihin? Näin toimittiin ymmärtääkseni myös seibukanin leirillä.

ai niin ja siis katsoin asiaa tietenkin karaten kannalta

Jos unohdettais hetkeksi laji puritanismi ja katsottaisiin asiaa treeneistä saatavan kamppailullisen hyödyn kannalta, niin olisitko enää samaa mieltä?

[Jussi Häkkinen]

Mietin vaan miksi traditio puolella sitten keskitytään pääsääntöisesti siihen muodon hinkkaamiseen eikä siihen paljon puhuttuun bunkaihin? Näin kävi toimittiin ymmärtääkseni myös seibukanin leirillä.

Ensin pitää saada vähän työkaluja ja tarkastaa, että työkaluilla tekee mitään.

Tekiväthän seppien kisällitkin ensin työkalunsa.


Onneksi noita kuitenkin tapahtuu samanaikaisesti - ja niillä Seibukanin leireilläkin bunkaita ja muita sovellusmuotoja tehdään ihan riittävästi.

Jos unohdettais hetkeksi laji puritanismi ja katsottaisiin asiaa treeneistä saatavan kamppailullisen hyödyn kannalta, niin olisitko enää samaa mieltä?

Minä ainakin olen. Toisaalta, en näe karaten treenaamisen ja harjoittelutapojen olevan kovin erilaisia esim. verrattuna näkemiini/kokemiini ns. teepeeiipee (tosipohjaitsepuolustus, RBSD) -lajeihin. Ja silti oppilaani ovat muodostuneet ihan hyviksi Seibukan-karatekoiksi.

Oma näkemykseni katasta ja sen harjoittelusta voi tietenkin poiketa Pertti Peruskamppailuharrastajan mielikuvasta kataan liittyen.

[MarkkuT]

Minkä Jussi arvioisit sinun vetämissä treeneissä pariharjoittelun ja yksintreenauksen suhteen noin palttiarallaa olevan? Vaihtelee tietty tason mukaan, mutta jos otettaisiin sekin huomioon, eli keskiarvojen keskiarvo. Tarkoitan siis kysyä, että mikä sinun mielestäsi on oikea suhde. Muutkin voivat tietty omalta kohdaltaan vastata.

Ainakaan perinteisen karaten osalta minun ei varmaan tarvitse perustella, miten tämä liittyi ketjun otsikkoon.

Itse en (enää) käy liikesarjaharjoittelua ainakaan suoralta kädeltä dumaamaan. Jonkinnäköistä tajunnanlaajentumista on siis tapahtunut tässäkin umpiluussa.

Tuosta sanpan pää irti -esimerkistä tuli muuten mieleen hassu omakohtainen kokemus ashiharan nage kata kakkosesta. Katassa on heittoja taaksepäin (vähän kuin judon o-soto-gari, muttei kuitenkaan), joiden aikana (siis kesken heiton) olisi tarkoitus potkaista kaveria polvella takaraivoon. Paritekniikkana tehdessä tuo menee vähän väkisin sellaiseksi, että heiton joutuu turvallisuussyistä tavallaan pysäyttämään kesken, mikä ei tietty ole tarkoitus. Kataa yksin harjoitellessani huomasin, että sama pysäytys tuli selkärangasta. Olen siis niin empaattinen, että varon satuttamasta myös kuvitteellisia harjoituskumppaneitani...

[TimoS]

Jos unohdettais hetkeksi laji puritanismi ja katsottaisiin asiaa treeneistä saatavan kamppailullisen hyödyn kannalta, niin olisitko enää samaa mieltä?

Noh, tarkensin sen takia että karaten puolelta, koska esim. perinteisessä jujutsussa kata-treenaus on parin kanssa tehtävää, siellä ei tietääkseni hirveästi harrasteta tuota muodon hinkkaamista ilmaan. Sama juttu modernissakin jujutsussa ja monessa muussakin itsepuolustuslajissa: siellä se pariharjoittelu, jota voi kutsua kataksi (tai olla kutsumatta, se ei ole tämän keskustelun aihe). Käsittääkseni karate ja kung-fu ovat niitä harvoja lajeja joissa harrastetaan ilmaan tekemistä.

Edit: ai niin, itse kysymys meinasi jäädä huomiomatta. Voisitko vähän tarkentaa mitä tarkoitat tuolla kysymykselläsi?

[Jussi Häkkinen]

Minkä Jussi arvioisit sinun vetämissä treeneissä pariharjoittelun ja yksintreenauksen suhteen noin palttiarallaa olevan? Vaihtelee tietty tason mukaan, mutta jos otettaisiin sekin huomioon, eli keskiarvojen keskiarvo. Tarkoitan siis kysyä, että mikä sinun mielestäsi on oikea suhde. Muutkin voivat tietty omalta kohdaltaan vastata.

Täysin harrastajista riippuva. Jos tarvitsee perustekniikkaharjoitusta, sitä tehdään. Jos on kykenevä sujuvaan pariharjoitteluun, painotus on siinä.

En voi sanoa oikeaa suhdetta - tai voin, oikeastaan: Sellainen, että harjoittelu onnistuu sujuvasti.

Jos porukka pystyy, pääpaino on selvästi pariharjoittelussa. Tämän tuloksena myös yksin tehtävät liikesarjat paranevat yleensä huomattavasti.

[Poista käyttäjä 1747]

Edit: ai niin, itse kysymys meinasi jäädä huomiomatta. Voisitko vähän tarkentaa mitä tarkoitat tuolla kysymykselläsi?

Itse asiassa vastasit jo tavallaan siihen. Mietin vaan että oliko se sinun henkilökohtainen näkemyksesi vai harjoittelemasi tyylisuunnan näkemys. Oma näkemykseni on se että traditiopuolella painotetaan ehkä liikaa muotoharjoittelua sovellusharjoittelun kustannuksella. Eli en kritisoi traditio lajien sisältöä, vaan sitä tapaa millä niitä usein harjoitellaan. Jossain tapauksissa on varmaan ristiriitaa lajin säilyttämisen ja sen harjoittelusta saatavan hyödyn välillä? Pääasia että kukin viihtyy omassa jutussa.

Ensin pitää saada vähän työkaluja ja tarkastaa, että työkaluilla tekee mitään. Tekiväthän seppien kisällitkin ensin työkalunsa. Onneksi noita kuitenkin tapahtuu samanaikaisesti - ja niillä Seibukanin leireilläkin bunkaita ja muita sovellusmuotoja tehdään ihan riittävästi.

Niin mikä on riittävästi, joku alle 25 % vai? Niistä työkaluista kun ei ole kovinkaan paljoa hyötyä, ellei niitä pysty/osaa tarpeentulleen käyttämään. Varpaiden asennon loputun optimointi kun ei anna kovinkaan suurta marginaalihyötyä. Eli miksi muotoharjoitteluun pitää uhrata tolkuttomasti aikaa, jos kerran sovellukset ovat ne mistä saadaan kamppailullista hyötyä. En meinaa suostu uskomaan että perinteisissä lajeissa olisi yhtään sen lahjattomampia (kamppailullisesti) ihmisiä kun muissakaan lajeissa.

Toisaalta, en näe karaten treenaamisen ja harjoittelutapojen olevan kovin erilaisia esim. verrattuna näkemiini/kokemiini ns. teepeeiipee (tosipohjaitsepuolustus, RBSD) -lajeihin.

En tiennytkään että lukitussa traditiolajissa, kuten seibukanissa, harjoitellaan elävästi ja pelkistetyn vapaamuotoisesti. Kuinka ison osa seibukanin harjoittelusta on tätä "teepeeiipeeseen" rinnastettavaa (scenario, sparri, väline jne). Entä kuinka iso osa harjoittelusta on ulkoisen muodon optimointia?

Oma näkemykseni katasta ja sen harjoittelusta voi tietenkin poiketa Pertti Peruskamppailuharrastajan mielikuvasta kataan liittyen.

Vähän niin kuin Kauko Katafetissin mielikuvat ”teepeeiipeestä”…

[Jussi Häkkinen]

Niistä työkaluista

Ne pitää olla ennen käyttöä.

Eli miksi muotoharjoitteluun pitää uhrata tolkuttomasti

Alkuun enemmän, myöhemmin vähemmän.

En tiennytkään

Tämän havaitsee.

mielikuvat

Ei.

[fuusetsu]

Harjoittelu ei kuitenkaan tähtää ensisijaisesti kamppailuun kadulla, vaan kamppailuun Taidon ottelumuodossa, jissenissä.

Minusta taidon päämääränä on opetella sen-, un-, hen-, nen- ja ten-tavat käyttää vartaloa aseenaan, sekä liikkuminen, jota opetellaan usokulla ja tengillä. Pitkiä ja lyhyitä liikesarjoja käytetään apuna noiden opiskeluun ja jisseniä käytetään näiden testikenttänä. Pelkän jissenin harjoitteluun käyttäisin toisia menetelmiä.

Ihan normaaleissa taidon perustekniikkaluokkien liikesarjoissakin on mentaaliharjoitteita. Esim. hitaiden kohtien merkitys.

[Poista käyttäjä 1747]

en näe karaten treenaamisen ja harjoittelutapojen olevan kovin erilaisia esim. verrattuna näkemiini/kokemiini ns. teepeeiipee (tosipohjaitsepuolustus, RBSD) -lajeihin

En tiennytkään että lukitussa traditiolajissa, kuten seibukanissa, harjoitellaan elävästi ja pelkistetyn vapaamuotoisesti. Kuinka ison osa seibukanin harjoittelusta on tätä "teepeeiipeeseen" rinnastettavaa (scenario, sparri, väline jne). Entä kuinka iso osa harjoittelusta on ulkoisen muodon optimointia?

[smilie=masa.gif]

[MarkkuT]

Eli miksi muotoharjoitteluun pitää uhrata tolkuttomasti aikaa, jos kerran sovellukset ovat ne mistä saadaan kamppailullista hyötyä.

Jospa se kamppailullinen hyöty ei ole ainoa tavoite?