Lajin valitseminen ennen internetiä

[KukiHilli]

Tulipa mieleen kun tuossa toisessa tredissä kyseltiin,että mitä lajia kannattaisi alkaa, että miten itse löysit lajin pariin, kun ei ollut vielä internettiä?

Itse kävin 11vanhana kaupassa Herttoniemen Sestossa.
Näin kaupan ikkunassa pienen lapun (ilm. A6) jossa oli ilmotus taekwondo seurasta kaupan alakerrassa.
Kävelin pelokkaana kellariin, jossa oli hämärä valaistus, kuulu järkyttävä huuto ja hienhaju tunki aivoihin.

Löysinkin sitten jonku valkoiseen lakanaan käärityn miehen ja kävin nykäisemässä hihasta, oli sittenkin ihan mukava eikä syönyt mua elävältä.
Siitä se ajatus sitten lähti

[Sylvesteri]

Olin kuullut thainyrkkeilyn legendaarisesta maineesta ja kun huomasin lehdestä että paikkakunnalle perustetaan seura, niin pakkohan se oli heti mennä ekalle peruskurssille. En saanut edes yhtään kaveria mukaani, onneksi lajinäytökseen oli sattunut sentään pari tuttua.

Silloin tuntui kyllä isolta askeleelta mennä ihan tuntemattomaan porukkaan.

[Samppa]

Sanomalehdessä oli pieni mainos Karatesta ja päätettiin kaverin kanssa lähteä mukaan. Aika lailla oltiin lehtimainoksien ja ilmoitustauluilla olevien ilmoitusten varassa. Tietoa lajeista ei ollut juurikaan ja valinnanvaraa huomattavan vähän.

[Mika]

Tietoa lajeista ei ollut juurikaan ja valinnanvaraa huomattavan vähän.

Ja legendat suuria. Talta ajalta nama ihmemies Makkaiver -tarinat ovat kotoisin. Ja ah, kuinka toisia lajeja pilkattiinkaan - ja tietysti ne kaikki muut oli jo hakattu moneen kertaan....

Naita epakohtia Internet korjailee, ja tatakin varten Potkukin on olemassa.

Mutta aiheeseen. Lehdessa oli ilmoitus kungusta. Soitin ja sain itseani tyydyttavat vastaukset. Lajien aloittamista olin miettinyt varmaan toistakymmenta vuotta, ihan pienesta pitaen, varsinkin kun muutama kaveri harrasti jo eka- tai tokaluokkalaisena Shotokania. Kavin useita kertoja katsomassakin karatea, judoa, aikidoa, TKD:ta, potkunyrkkeilya ja varsinkin nyrkkeilya, kun sita harrasti useampikin kaveri (ja tuli kaytya mm. kisamatkalla Norjassa, jossa muuten seiskaluokkalainen Kjall havisi seurakaverilleen Tommille, joka lainasi sita matsia varten mun lenkkarit eli olen melkein voittanut Kjallin ). En tieda miksen valinnut esim. potkista, koska sen nostekin oli aika kova aikoinaan. Olen nyttemmin tullut siihen tulokseen, etta ehka tietamattani etsin jotakin sellaista, jota esim. Defendo tarjoaa nyt. Loysin sen sitten kungfusta, mutta siina olin kylla vaarassa. Tai nykyaan siis oikeassa.

[joksanen]

miten itse löysit lajin pariin, kun ei ollut vielä internettiä?

Täh, eiks intternetti oo ollut olemassa niinku aina?

[jussip]

Täh, eiks intternetti oo ollut olemassa niinku aina?

Vasta reilu 30 vuotta..

[JanneM]

Mä oon ihan pikku tytöstä asti ollu kiinnostunu kamppailulajeista. Luin siis kirjastoauton kaikki judo, karate ja ju-jutsukirjat.
Sitten eräänä syksyisenä päivänä Keskipalokan ala-asteella vuonna 1991 kaveri tuli repimään hihasta ja raahas mut ilmotustaululle jossa oli A4 kokoinen kopioitu lappu missä oli ilmoitus taekwondon alkeiskurssista (Jyväskylän Moo duk kwan taekwondo[ei mitään tekemistä moo duk kwanin kanssa oikeasti]) Sitä kautta sitten tähän rastiin on lähdetty...

[SkaNestori]

Meilläpäin tämä oli varsin helppoa.

Oli vain kaksi lajia mistä valita paikkakunnalla. Toisessa oli vain vanhoja karvaisia ukkoja, Yäk. Toisessa, juuri tulleessa uudessa lajissa kaikki nuorta porukkaa, seassa myös muutama ihana tyttönen joihin olin niihin aikoihin paikkakunnallamme iskenyt silmäni.

Niinkin tiukat kriteerit oli siihen aikaan ja siinä paikassa. Voin sanoa että valintani oli helppo.

Eurosportilta olin muistaakseni joskus katsonut jonkun tapahtuman jossa oli melkeinstä kaikki maaliman tappeluslajit esittelyssä. Siitäkin oli jäänyt mieleen että minkälaista sitä ehkä itse haluaisi. (siihen aikaan kyllä olisin oikeasti huumorimiehenä halunnut pancracea kun minun mielestä k.o. videolla jonka näin oli ne miehet ihanasti speedoissa ja pitkävartisissa saappaissa.)

Joskus itsekin mietin tätä samaa kysymystä. Varsinkin mietin että mimmoinenhan tuo olisi tilanne jossain kaapuntissa missä on oikeasti valinnanvaraa. Mistä sitä maalaispoika tietää mitä on vink tsun kunkhvu ja mitä on taipoksinki. Vahingossa menee kirpputorilta ostettu judopuku päällä agilityn ensitapaamiseen ja antaa tassua kun ohjaaja käskee. Kotona miettii että oli se niin erinäköstä karatekidissä.

[AkuraIchiban]

Katsoin lapsena Chuck Norriksen, Van Dammen, Steven Seagalin, Bruce Leen ja Jackie Chanin leffoja ja päätin, että minusta tulee ninja. Vaadin vanhempiani ottamaan selvää paikkakunnan ninjakouluista ja etsinnän jälkeen he päättivät pistää minut Kotkan Karate Clubille oppimaan Wado-Ryu Karatea (koska kyseinen treenisali oli lähimpänä kotiamme), minua ei edes tarvinnut kuskata treeneihin. Olin tuolloin jotakuinkin 8-vuotias. Aikani hojoiltuani ja pari kertaa vähäksi aikaa treenaamisen lopetettuani kuulin yhdeltä seurakumppanilta, että hän harrastaa mystistä volttikuperkeikkahyppypotku-lajia nimeltä Taido, jossa käytetään jopa mustia hakamia. Olin täysin myyty nähtyäni Kotkan Taido Ry:n mainoksen, jossa kaksi mustiin housuhameisiin pukeutunutta superninjaa tekivät samaan aikaan näyttävän hyppypotkun. Harrastin Taidoa ja Karatea samaan aikaan, mutta jo parin vuoden kuluessa tajusin, että vaikka ninjan on hyvä osata kuperkeikkoja ja voltteja pystyäkseen mitä näyttävimpiin ninjapotkuihin ei laji ollut täysin oma juttuni (siihen taisi myös vaikuttaa se, että saavuin teini-ikään eikä ninjat olleet enää niin cooleja kuin lapsuudessani olivat). Jossain vaiheessa innostus Karateen lopahti ja perhe muutti 12 kilometrin päähän treenipaikasta, joten en laiskana pullamössöteininä enää jaksanut nähdä vaivaa viikkoisen hikoiluannokseni eteen. Jossain vaiheessa budokärpänen taas puraisi ja lehti-ilmoituksen kautta päätin lähteä läheiselle Tae Kwon Do salille oppimaan mystistä korealaista lentotaidon polkua. Teini-iässä varsin pönäköitynyt ja miehistynyt kroppani ei enää jaksanut nousta samalla tavalla ilmaan kuin Taidon aloittaessani ja koin lajin varsin ninjailuksi (joka ei enää ollut se oma juttuni) päätin noin 1½ vuoden kokeilun jälkeen, että hojoilut saavat nyt toistaiseksi jäädä. Budokärpänen ei kuitenkaan missään vaiheessa ole lähtenyt ympäriltäni pöristelemästä ja taas jokin päivä kun olen päättänyt sen seuraavan kohteen ja olen tarpeeksi kiinteässä kunnossa että kehtaan lähtä salille lätistelemään läskejäni tulen palaamaan jonkinsortin lätkimisurheilun pariin aivan varmasti.

Ainiin vielä lisäyksenä, olen vuosimallia-86 ja internet on siis ollut olemassa koko elinikäni, mutta vasta world wide webin -yleistyttyä internet tuli tutummaksi tänne pohjolaan. Internet on aina ollut minulle jotain kautta saatavilla, mutta omalla koneellani on ollut internetyhteys vasta vuodesta 2002 lähtien, jolloin en ole enää aloittanut uusia lajeja joten lajivalintaa on joutunut harjoittamaan lehti-ilmoitusten, yleisten katumainoksien ym. metsästyksen kautta.

[kala]

Olin selannut seittiä yli viisi vuotta, kun vereni myrkyttyminen alkoi, mutta bittiavaruudella ei sen kanssa ollut mitään tekemistä. Näin paikallisen karateseuran mainoksen koululla. Harjoittelupaikka oli lähellä ja ajankohdat sopivat hyvin omaan ohjelmaani. Siitä se sitten alkoi.

Muistan, että lajilla olisi ollut näytöskin ennen kurssia, mutta en mennyt sinne. Enkä paljoa tutustunut muutenkaan lajitarjontaan. Minulla oli joku selittämätön tarve päästä harjoittelemaan jotain budo-lajia. Toisena vaihtoehtona pidin kendoa, mutta koska minun mielestäni miekat eivät olleet nykyaikaa, päädyin karateen. Muissa lajeissa ehkä työnsi pois se, että ei oikein tiennyt, mitä ne olivat. Karatesta oli kuullut aiemminkin.

[AkuraIchiban]

Olin selannut seittiä yli viisi vuotta, kun vereni myrkyttyminen alkoi, mutta bittiavaruudella ei sen kanssa ollut mitään tekemistä. Näin paikallisen karateseuran mainoksen koululla. Harjoittelupaikka oli lähellä ja ajankohdat sopivat hyvin omaan ohjelmaani. Siitä se sitten alkoi.

Muistan, että lajilla olisi ollut näytöskin ennen kurssia, mutta en mennyt sinne. Enkä paljoa tutustunut muutenkaan lajitarjontaan. Minulla oli joku selittämätön tarve päästä harjoittelemaan jotain budo-lajia. Toisena vaihtoehtona pidin kendoa, mutta koska minun mielestäni miekat eivät olleet nykyaikaa, päädyin karateen. Muissa lajeissa ehkä työnsi pois se, että ei oikein tiennyt, mitä ne olivat. Karatesta oli kuullut aiemminkin.

Ainiin, unohdin mainita näytökset ja niiden syövyttävän vaikutuksen nuoren padawanin pääkoppaan. Kävin tietenkin ensin Wado-Ryu Karateseuran näytöksessä, jossa tuleva opettajani murskasi kattotiiliä (siis monikossa, monia kattotiiliä). Olin aivan pöyristynyt tuon pienehkön miehen voimista. Muutamaa vuotta myöhemmin pääsin sitten itse karatenäytökseen ja murskasin muutaman kattotiilen. Eturivissä seisoskelleet 8-10 vuotiaat pojat olivat samalla tavalla silmät pyöreinä kuin minä muutamaa vuotta aiemmin ja koin valtaisaa tyydytystä tajuttuani perineeni nuo samat yli-inhimilliset voimat mitä opettajani esitteli ensimmäisessä näkemässäni lajinäytöksessä.

[Ilkkal]

Toki tällöin jo joillain ihmisillä oli Internetmahdollisuus kotonaan, mutta ei minulla

Meillä oli Ala-asteella, jossa oli vain 1-2 luokkalaisia, aikidonäytös. Ehkä sinänsä outoa, että tuon ikäisille alettiin kamppailua tarjoamaan, mutta kuitenkin, eksyin peruskurssille ja treenasin koko kurssin läpi. Valitettavasti seuran toiminta loppui käytännössä heti sen jälkeen, koska vetäjä lähti armeijaan.

Noista treeneistä oli jäänyt sen verran hyvä maku, että ajokortin saatuani lähdinkin sitten metsästämään jotain budolajia 30km päässä sijaitsevasta kaupungista. Internetin avulla iaidoon päädyin aikidon sijaan (aikidon alkeiskurssia olisi tarvinnut odottaa yli 3kk).

[AriJ]

Kaverien vanavedessä mukaan päädyin.

[voipa]

Täh, eiks intternetti oo ollut olemassa niinku aina?

Vasta reilu 30 vuotta..

Ja jos tarkennamme vastausta vielä siten, että nykypäivänä matti meikäläinen käsittää internetillä (vain) www:n, joka on kehitetty v. 1990 mutta yleistynyt selainteknologian myötä vuodesta 1993 eteenpäin...

[flammee]

Netti oli jo kun mää alotin, mutta en mä sieltä mitään kamppailuaiheista sieltä katellut.. Isoveljen mukana karateen.. Lähempää olisi löytynyt silloin myös hanmoodoa ja taekwondoa, jälkimmäisestä isoveli kertoi että olivat ottaneet jonkinlaista salimatsia karateseura vs. tkd-seura ja joka matsissa oli tkd-tyypit pyyhkäisty lattiaan, sekin vaikutti silloin.. :p Liekö tottakaan.. Ihan hyvä että aloitin, muuten kai olisin überkynäniskanörtti.