Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Nyt pelaan
Valvoja: Valvoja
- DeusVult
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 51
- Viestit: 8469
- Lauteille: Kesäkuu 2007
- Paikkakunta: Helsinki
Nyt pelaan
Joo, ilmeisesti tässä DCS:n TF-51D:ssä ei ole aseita, vaikka esim wikipedian mukaan siinä oikeassa TF-51D:ssä on. Tätä vaan ei kerrota missään, se vaan pitää tietää. Tai lukea jonkun random harrastajan random foorumiviestistä. Arvostan realismia tiettyyn rajaan saakka, mutta DCS:stä huokuu sellainen todella insinöörimäinen toteutustapa ja täydellinen käyttäjäystävällisyyden puute joka ärsyttää suuresti. Voin kyllä kuvitella että ne tyypit jotka huvikseen lentävät esim jotain matkustajakonesimulaattoreita ovat enemmän kuin kotonaan.
Hotasia voisin joskus harkita, mutta ovat niin peevelin kalliita ettei sellaista voi noin vain ostaa. Ne on sellaisia tosiharrastajan lifestyle-sijoituksia ennemminkin. Tähän saakka olen pärjäillyt joikalla jossa on Z-akseli ja kaasuvipu, on riittänyt tällaiselle astetta kasuaalimmalle simulaattorifanille (esim IL-2:ssa ja Rise of Flightissä) vallan hyvin. Mites se TrackIR? Onko se ihan oikeasti hyödyllinen? Olen jotenkin todella skeptinen sen konseptin suhteen, että päätä kääntelemällä näkymä ruudulla kääntyy, mutta samaan aikaan katse pitää kuitenkin pitää siinä ruudussa. Kuulostaa takuuvarmalta päänsärkyautomaatilta...
Hotasia voisin joskus harkita, mutta ovat niin peevelin kalliita ettei sellaista voi noin vain ostaa. Ne on sellaisia tosiharrastajan lifestyle-sijoituksia ennemminkin. Tähän saakka olen pärjäillyt joikalla jossa on Z-akseli ja kaasuvipu, on riittänyt tällaiselle astetta kasuaalimmalle simulaattorifanille (esim IL-2:ssa ja Rise of Flightissä) vallan hyvin. Mites se TrackIR? Onko se ihan oikeasti hyödyllinen? Olen jotenkin todella skeptinen sen konseptin suhteen, että päätä kääntelemällä näkymä ruudulla kääntyy, mutta samaan aikaan katse pitää kuitenkin pitää siinä ruudussa. Kuulostaa takuuvarmalta päänsärkyautomaatilta...
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
- M. Vilenius
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 2443
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Tokio
Nyt pelaan
Se onko koneessa pyssyja vai ei riippunee enemman kontekstista kuin mallista. Aika harvassa nykyaan lentavassa WWII koneessa (tai replikassa) on kai aseistus toimivassa kunnossa DSC:n tapauksessa konteksti on varmaan aika riippuvainen markkinoinnista, eli haluttu antaa esimerkki ropellikoneesta ja siita mihin simulaattori pystyy moista mallintamaan, mutta haluttu pitaa se erillaan varsinaisesta sisallosta (jota sitten myydan noiden moduulien kautta).
Simulaattorit ovat kuitenkin loppujen lopuksi pienelle, joskin kovin fanaattiselle porukalle suunnattuja tuotteita. Fanaattisuudessa on seka hyvat etta huonot puolensa. Simulentajat tietavat AINA kaikesta kaiken ja ovat erittain valmiita kertomaan mielipiteensa kaikesta mika heita ei miellyta.. ahem... mika on siis VAARIN (no okei, ehka pieni mutta erittain aanekas vahemmisto ainakin). Toisaalta parhaimmillaan yhteison innostus tuottaa paljon enemman materiaalia ja sisaltoa (manuaaleja, tutorialeja, historiallisia tehtavia, jne) kuin mikaan nain pienille markkinoille tahdatty liiketoimi pystyisi yksin tuottamaan. Ja aina loytyy mukavaakin porukkaa joka on valmis jakamaan innostuksensa ja tietonsa toisten kiinnostuneiden kanssa (esim: " onclick="window.open(this.href);return false;).
Huonolla kaytettavyydella ja kayttajaystavallisyyden puutteella ei tietenkaan suoraan ole mitaan tekista realismin kanssa (muuten kuin etta puhutaan tietysti aika monimutkaisista jarjestelmista, jolloin omaksuttavaa tietoa on paljon), vaan eikohan tama johdu siita, etta suurin osa simulaattoreiden tekijoista on itse juuripa enemman tai vahemman asialleen omistautuneita nortteja, eika niinkaan markkinointiorientotuneita kayttoliittymasuunnittelijoita.
Noin yleensa jakaisin simulaation laadullisesti kolmeen osaan (jotka toki vahvasti menevat paallekain):
1) Realisimi:
Se miten hyvin peli tukee aitojen, toimivien taktiikoiden soveltamista.
2) Autenttisuus:
Simulaattori nayttaa ja kuulostaa mahdollisimman paljon oikean elaman vastineeltansa.
3) Immersio:
Simulaattori onnistuu visuaalisen ilmeen, efektien ja realistisen kayttaytymisen kautta luomaan tunteen "paikalla olemisesta". Tama on ehka kaikista subjektiivisin naista osa-alueista.
Namahan tosiaan menevat aikalailla kasikadessa, mutta on niissa ratkaisevia erojakin. Esim. monessa simulaattorissa oleva katseen zoomaus ei ole suinkaan autenttinen tai immersiivinen, mutta voi lisata realismia (oikeiden taktiikoiden valintaa esim. kohteen visuaalisessa tunnistuksessa) silla tietokoneiden resoluutio ja kaksiulotteisuus ei riita millaan autenttisen nakoalueen ja tarkkuuden saavuttamiseen.
Noin maariteltyna sanoisin, etta DCS on enimmakseen autenttinen, toisekseen realistinen ja vahemman immersiivinen. IL2 - Battle of Stalingrad on taas erittain immersiivinen, melkoisen realistisen oloinen (olen varovainen sanomaan tasta mitaan vahvaa), mutta ehka hieman vahemman autenttinen (mittarit jne ovat oikeilla paikoillaan ja koneet ovat mallinnettu visuaalisesti kohtuu hyvin, mutta esim. starttaus on automatisoitu). Itse olen enemman kiinnostunut noista WWII koneista, joten IL2 - BoS on ollut melkoista namia. DCS:ssa ei ole viela oikein sisaltoa tuolta WWII ajalta, joskin siihen on ilmeisesti tulossa pikkuhiljaa muutosta. Viime aikoina modernimmat maataistelukoneet (namligen A-10C) ja sita kautta ehka helikopteritkin ovat alkaneet kiinnostamaan enemman ja naissa DCS on aika omaa luokkaansa.
Ja kylla, simulaattorit ovat melkoista valineurheiluakin kun niista innostuu. Itsellekin noita tikkuja ja kaasuja on vahan keraantynyt turhankin kanssa, mutta kun mikaan niista yksinaan ei oikein tayta kaikkia toiveita Thrust Masterin Warthog on todella autenttisen tuntuinen ja laadukas tuote, mutta vahan raskas kasuaalisempaan pelailemiseen. CH:n tuotteet ovat tarkkoja ja mukavan kevyita kayttaa, mutta niista puuttuu hieman tuntuma propellikoneita lentaessa (voi olla kylla tottumiskysymys) ja jotain kaivattuja ominaisuuksia esim. A-10C:ta lentaessa. Seka TM etta CH vaativat sitten lisaksi pedalit, silla niissa ei ole z-akselia tikussa (CH:n kaasussa on "korvike" kyllakin). Saitekin tuotteiden laatu on hieman kyseenalainen (tahtovat alkaa hieman reistailemaan kaytossa) ja vahan epatarkkoja, mutta toisaalta esim. X-52 Pron kaasussa on paljon kaipaamiani potentiometreja, jotka ovat omiaan propellikoneiden trimmaamiseen ja prop pitchin asettamiseen (tahan X-52 Pron kaasu on ihan omiaan peukalon sliderin kanssa). Propellikoneita lentaessa kaytan kuitenkin MS:n Sidewinder 2:ta jossa on Force Feedback, joka antaa loistavaa palautetta koneen lahestyessa esim. kriittista kohtauskulmaa, seka ihan fyysisen tunteen nopeudesta (kontrollien jaykkyyden kautta). Ikava kylla naita ei saa kuin kaytettyna ja namiskoita ei ole ihan samaan malliin kuin uusissa tikuissa.
TrackIR.. en enaa kylla mielellani lentaisi ilman sita. Sanoisin etta sen kaytto on erittain intuitiivista (varsinkin simulaattoreissa, kun koneen ohjaamossa on kiinotopisteita riittavasti) ja lisaa immersiota ja tilannetietoisuutta (situational awareness) huomattavasti. Lisaksi se jattaa sormille vahemman tekemista, mika lisaa kaytossa olevien namiskoiden maaraa ja auttaa "oleelliseen" keskittymista.
Tunnustan itse kylla joskus nauttineeni siviilipuolen koneiden lentamisesta simulaattorina, joten semmoinen pieni caveat naihin postauksiin
Simulaattorit ovat kuitenkin loppujen lopuksi pienelle, joskin kovin fanaattiselle porukalle suunnattuja tuotteita. Fanaattisuudessa on seka hyvat etta huonot puolensa. Simulentajat tietavat AINA kaikesta kaiken ja ovat erittain valmiita kertomaan mielipiteensa kaikesta mika heita ei miellyta.. ahem... mika on siis VAARIN (no okei, ehka pieni mutta erittain aanekas vahemmisto ainakin). Toisaalta parhaimmillaan yhteison innostus tuottaa paljon enemman materiaalia ja sisaltoa (manuaaleja, tutorialeja, historiallisia tehtavia, jne) kuin mikaan nain pienille markkinoille tahdatty liiketoimi pystyisi yksin tuottamaan. Ja aina loytyy mukavaakin porukkaa joka on valmis jakamaan innostuksensa ja tietonsa toisten kiinnostuneiden kanssa (esim: " onclick="window.open(this.href);return false;).
Huonolla kaytettavyydella ja kayttajaystavallisyyden puutteella ei tietenkaan suoraan ole mitaan tekista realismin kanssa (muuten kuin etta puhutaan tietysti aika monimutkaisista jarjestelmista, jolloin omaksuttavaa tietoa on paljon), vaan eikohan tama johdu siita, etta suurin osa simulaattoreiden tekijoista on itse juuripa enemman tai vahemman asialleen omistautuneita nortteja, eika niinkaan markkinointiorientotuneita kayttoliittymasuunnittelijoita.
Noin yleensa jakaisin simulaation laadullisesti kolmeen osaan (jotka toki vahvasti menevat paallekain):
1) Realisimi:
Se miten hyvin peli tukee aitojen, toimivien taktiikoiden soveltamista.
2) Autenttisuus:
Simulaattori nayttaa ja kuulostaa mahdollisimman paljon oikean elaman vastineeltansa.
3) Immersio:
Simulaattori onnistuu visuaalisen ilmeen, efektien ja realistisen kayttaytymisen kautta luomaan tunteen "paikalla olemisesta". Tama on ehka kaikista subjektiivisin naista osa-alueista.
Namahan tosiaan menevat aikalailla kasikadessa, mutta on niissa ratkaisevia erojakin. Esim. monessa simulaattorissa oleva katseen zoomaus ei ole suinkaan autenttinen tai immersiivinen, mutta voi lisata realismia (oikeiden taktiikoiden valintaa esim. kohteen visuaalisessa tunnistuksessa) silla tietokoneiden resoluutio ja kaksiulotteisuus ei riita millaan autenttisen nakoalueen ja tarkkuuden saavuttamiseen.
Noin maariteltyna sanoisin, etta DCS on enimmakseen autenttinen, toisekseen realistinen ja vahemman immersiivinen. IL2 - Battle of Stalingrad on taas erittain immersiivinen, melkoisen realistisen oloinen (olen varovainen sanomaan tasta mitaan vahvaa), mutta ehka hieman vahemman autenttinen (mittarit jne ovat oikeilla paikoillaan ja koneet ovat mallinnettu visuaalisesti kohtuu hyvin, mutta esim. starttaus on automatisoitu). Itse olen enemman kiinnostunut noista WWII koneista, joten IL2 - BoS on ollut melkoista namia. DCS:ssa ei ole viela oikein sisaltoa tuolta WWII ajalta, joskin siihen on ilmeisesti tulossa pikkuhiljaa muutosta. Viime aikoina modernimmat maataistelukoneet (namligen A-10C) ja sita kautta ehka helikopteritkin ovat alkaneet kiinnostamaan enemman ja naissa DCS on aika omaa luokkaansa.
Ja kylla, simulaattorit ovat melkoista valineurheiluakin kun niista innostuu. Itsellekin noita tikkuja ja kaasuja on vahan keraantynyt turhankin kanssa, mutta kun mikaan niista yksinaan ei oikein tayta kaikkia toiveita Thrust Masterin Warthog on todella autenttisen tuntuinen ja laadukas tuote, mutta vahan raskas kasuaalisempaan pelailemiseen. CH:n tuotteet ovat tarkkoja ja mukavan kevyita kayttaa, mutta niista puuttuu hieman tuntuma propellikoneita lentaessa (voi olla kylla tottumiskysymys) ja jotain kaivattuja ominaisuuksia esim. A-10C:ta lentaessa. Seka TM etta CH vaativat sitten lisaksi pedalit, silla niissa ei ole z-akselia tikussa (CH:n kaasussa on "korvike" kyllakin). Saitekin tuotteiden laatu on hieman kyseenalainen (tahtovat alkaa hieman reistailemaan kaytossa) ja vahan epatarkkoja, mutta toisaalta esim. X-52 Pron kaasussa on paljon kaipaamiani potentiometreja, jotka ovat omiaan propellikoneiden trimmaamiseen ja prop pitchin asettamiseen (tahan X-52 Pron kaasu on ihan omiaan peukalon sliderin kanssa). Propellikoneita lentaessa kaytan kuitenkin MS:n Sidewinder 2:ta jossa on Force Feedback, joka antaa loistavaa palautetta koneen lahestyessa esim. kriittista kohtauskulmaa, seka ihan fyysisen tunteen nopeudesta (kontrollien jaykkyyden kautta). Ikava kylla naita ei saa kuin kaytettyna ja namiskoita ei ole ihan samaan malliin kuin uusissa tikuissa.
TrackIR.. en enaa kylla mielellani lentaisi ilman sita. Sanoisin etta sen kaytto on erittain intuitiivista (varsinkin simulaattoreissa, kun koneen ohjaamossa on kiinotopisteita riittavasti) ja lisaa immersiota ja tilannetietoisuutta (situational awareness) huomattavasti. Lisaksi se jattaa sormille vahemman tekemista, mika lisaa kaytossa olevien namiskoiden maaraa ja auttaa "oleelliseen" keskittymista.
Tunnustan itse kylla joskus nauttineeni siviilipuolen koneiden lentamisesta simulaattorina, joten semmoinen pieni caveat naihin postauksiin
In 1194 Minamoto Yoritomo set out for a hunt with his vassals. On the 8th day the hunt was suspended for a Buddhist belief to abstain from killing on that day. Instead the party enjoyed the company of prostitutes from nearby post stations on the Tokaido road.
- AlexMachine
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 18
- Viestit: 6438
- Lauteille: Elokuu 2006
- Paikkakunta: Vaasa
- Etulaji: Nyrkkeily
- Sivulajit: Sra, IDPA
- Takalajit: Mil Fight, Pekiti Tirsia, Escrima
Nyt pelaan
En ihan vielä mutta tiedän mihin vapaa-aika luultavammin menee pimeinä talvikuukausina.
https://www.civilization.com/en/games/c ... ond-earth/" onclick="window.open(this.href);return false;
https://www.civilization.com/en/games/c ... ond-earth/" onclick="window.open(this.href);return false;
The beatings will continue until morale improves.
- DeusVult
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 51
- Viestit: 8469
- Lauteille: Kesäkuu 2007
- Paikkakunta: Helsinki
Nyt pelaan
Ei taida kovin montaa lentokuntoista Focke-Wulffiakaan olla toimivilla aseilla nykyään... Jos ja kun idea on että mustangista on mallinnettu (ilmaisversiossa) joku moderni, aseistamaton rakennussarjareplika, niin se on ihan ookoo, mutta esimerkiksi tämä steamissa oleva descriptioni on siinä tapauksessa mielestäni hieman harhaanjohtava:M. Vilenius kirjoitti: Se onko koneessa pyssyja vai ei riippunee enemman kontekstista kuin mallista. Aika harvassa nykyaan lentavassa WWII koneessa (tai replikassa) on kai aseistus toimivassa kunnossa DSC:n tapauksessa konteksti on varmaan aika riippuvainen markkinoinnista, eli haluttu antaa esimerkki ropellikoneesta ja siita mihin simulaattori pystyy moista mallintamaan, mutta haluttu pitaa se erillaan varsinaisesta sisallosta (jota sitten myydan noiden moduulien kautta).
Fly the Su-25T in a massive, semi-dynamic campaign to achieve dominance in the skies over Georgia! Experience the amazing flight dynamics and interactive cockpit of the TF-51D and understand why the Mustang is often regarded as the greatest fighter of the Second World War.
Näin minäkin uskon.Huonolla kaytettavyydella ja kayttajaystavallisyyden puutteella ei tietenkaan suoraan ole mitaan tekista realismin kanssa (muuten kuin etta puhutaan tietysti aika monimutkaisista jarjestelmista, jolloin omaksuttavaa tietoa on paljon), vaan eikohan tama johdu siita, etta suurin osa simulaattoreiden tekijoista on itse juuripa enemman tai vahemman asialleen omistautuneita nortteja, eika niinkaan markkinointiorientotuneita kayttoliittymasuunnittelijoita.
Näin niinkuin yleisesti, mielestäni simulaattoreissa syyllistytään toisinaan sellaiseen mitä voisin sanoa näennäisrealismiksi, tai näennäisautenttisuudeksi, mikä usein johtaa pelattavuuden epärealistiseen huonontumiseen. Hyvä esimerkki on esimerkiksi vaikka juuri näkymä ohjaamosta (niin lentosimuissa kuin vaikka ihan autopeleissä/simuissakin). Oikeassa autossahan näkymä ulos on aivan radikaalisti parempi, kuin se ehkä tsägällä 30cm * 20cm luukku josta autopelien ohjaamonäkymässä näkyy varsinainen maisema. Tästä syystä autopeleissä (vaikka en niitä hirveän aktiivisesti harrastakaan) käytän aina ns. pellin päältä-näkymää, jolloin ohjaamon rakenteet eivät haittaa näkyvyyttä, ja samasta syystä en koe hirveitä omantunnontuskia myöskään käyttäessäni no cockpit view:tä lentosimulaattoreissa. Toinen massiivinen mukarealistisuus simulaattoreissa liittyy mittareihin ja hallintalaitteisiin. Oikeassa autossa ja epäilemättä myös lentokoneessa kuljettajalla on ns. perstuntuma, jonka ansiosta tämä tietää suunnilleen kuinka kovaa kulkee, mihin suuntaan missä asennossa, ja mitä voimia ajoneuvoon vaikuttaa. Simulaattoreissa tätä tunnetta ei ole, joten en häpeä lainkaan käyttää hyväkseni sellaisia "apuja" kuten IL-2:n (sen orkkiksen, sitä stalingradia en ole vielä hankkinut) jatkuvasti ruudun alareunassa näkyvä nopeus. korkeus ja suunta. Todellisuudessa pystyn myös käyttämään hallintalaitteta tuntoaistin varaisesti, ja tiedän katsomatta missä asennossa vaikkapa käsijarru tai vaihdekeppi ovat. Tästä syystä en koe immersiota, realismia tai autenttisuutta millään tavoin loukatun jos näppäinkomennon jälkeen ruudussa lukee "Flaps: take-off", "Arrestor hook:down" tai joku muu toiminnon vahvistava viesti, sen sijaan että joudun pannaamaan näkymän alas mittaritauluun, ja zoomaamaan johonkin nippeliin nähdäkseni missä asennossa se on. But maybe it's just me.
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
- M. Vilenius
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 2443
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Tokio
Nyt pelaan
Nain juuri. Taman vuoksi halusinkin jakaa tuon mita yleensa "realismiksi" nimetaan kolmeen osaan. Teknisten rajoitteiden (seka auraalinen etta visuaalinen resoluutio ja -- ennenkuin VR tulee kaytannolliseksi -- stereonaon puute) ja aistien rajattu hyvaksikaytto (kaytannossa vain nako ja kuulo, jotka ovat pahasti y.o. teknisten rajoitteiden vankina, ja ehka lievassa maarin myos lihasaisti, varsinkin FFB:n kanssa) tarkoittavat sita etta lentosimujen kaltaisessa realismin (t.s. etta oikeasti toimivat taktiikat ovat valideja) hakemisessa joudutaan turvautumaan apukeinoihin. Ongelma on loytaa se sopiva balanssi autenttisuuden ja realistisuuden valilla ilman etta immersio sarkyy. Vielapa kun jokainen kokee immersion hyvin subjektiivisesti.DeusVult kirjoitti: Näin niinkuin yleisesti, mielestäni simulaattoreissa syyllistytään toisinaan sellaiseen mitä voisin sanoa näennäisrealismiksi, tai näennäisautenttisuudeksi, mikä usein johtaa pelattavuuden epärealistiseen huonontumiseen.
Itse en pida tasta siksi etta se rikkoo itselleni fiiliksen "kyydissa olemisesta". Varsinkin TrackIR:n kanssa ja naissa nykyisissa hyvin mallinnetuissa 6-vapausasteen ohjaamoissa ongelma ei ole enaa ihan niin paha kuin aikaisemmin.en koe hirveitä omantunnontuskia myöskään käyttäessäni no cockpit view:tä lentosimulaattoreissa.
Ja vaikka immersio ei karsisikaan, visuaalinen havaitseminen ja siihen kaytetyt manooverit, seka vastustajan seuraaminen oli iso osa ilmataistelua ja eri konetyypit olivat nakymaltaan joko parempia tai huonompia. Lisaksi erilaiset taktiikat voivat kayttaa hyvakseen vastustajan kuolleita kulmia (ja huomioda nimen omaan nuo eri konetyyppien rajoitukset) kieltaen talta esim nakoyhteyden pitamisen varsinkin isoilla kulmilla kaydyssa ennakoivassa ampumisessa (deflection shooting). Mielestani no cockpit view vie pois yhden merkittavan osan realististen taktiikoiden kayttamisesta.
Jeps, naita itsekin kaytan. Tasapainoaisti on aika hyva havaitsemaan erilaisia kiihtyvyyksia lentokoneessa, mutta simulaattorissa sita saattaa helposti kiiveta tai laskeutua huomaamattaan muutaman sataa metria kun ei ole mitaan tuntemusta G-voimista...Toinen massiivinen mukarealistisuus simulaattoreissa liittyy mittareihin ja hallintalaitteisiin. Oikeassa autossa ja epäilemättä myös lentokoneessa kuljettajalla on ns. perstuntuma, jonka ansiosta tämä tietää suunnilleen kuinka kovaa kulkee, mihin suuntaan missä asennossa, ja mitä voimia ajoneuvoon vaikuttaa. Simulaattoreissa tätä tunnetta ei ole, joten en häpeä lainkaan käyttää hyväkseni sellaisia "apuja" kuten IL-2:n jatkuvasti ruudun alareunassa näkyvä nopeus. korkeus ja suunta.
Tarkeintahan on etta on mukavaa. Onneksi on erilaisia peleja ja servereita eri vaikeusasteilla joka makuun. Tietysti jos pelaajapohja on kovin pieni, liian hienojakoinen asetusten saataminen hajoittaa porukan niin ettei kunnon peleja saada aikaseksi, mutta varsinkaan yksinpelissa ei ole todellakaan mitaan yleismaailmallisia "oikeita" asetuksia.But maybe it's just me.
Itse en ymmarra sita kauheeta antipatiaa mita jotkut simulaattoreita harrastavat ihmiset tuntevat esim. War Thunderia vastaan. Kukaan ei ole minua sita pakottanut pelaamaan, eika se ole minulta pois jos joku siita tykkaa. Ja ymmarran varsin hyvin miksi jotkut pitavat siita huomattavasti enemman kuin esim. IL2:sta tai DCS:sta.
In 1194 Minamoto Yoritomo set out for a hunt with his vassals. On the 8th day the hunt was suspended for a Buddhist belief to abstain from killing on that day. Instead the party enjoyed the company of prostitutes from nearby post stations on the Tokaido road.
- Boti
- polveenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 7
- Viestit: 133
- Lauteille: Maaliskuu 2007
- Paikkakunta: Helsinki
Nyt pelaan
AlexMachine kirjoitti: En ihan vielä mutta tiedän mihin vapaa-aika luultavammin menee pimeinä talvikuukausina.
https://www.civilization.com/en/games/c ... ond-earth/" onclick="window.open(this.href);return false;
Pyyhkikää kuola pois, ei teillä ole vielä mitään kiirettä. Tai siis jos muut Civit on jo jyrätty täysin niin sitten voitte jatkaa.Puni kirjoitti: ^Kuola valuen täälläkin odotellaan tuota.
Nyt on alla 30 tuntia ja vaikka peli onkin hyvä, niin se on kaukana täydellisestä. Koko ajan tulee verrattua Civ V:een koska tässä on sama käyttis, vaikka alitajuisesti haluaisi sen olevan Alpha Centauri 2. Toisin kuin Civ V, BE on alusta alkaen toimiva peli (myös moninpeli).
Hyvää on alienit jotka on monipuolisempia kuin barbaarit, mutta eivät paljoa. Erittäin hyvää on Tech web normaalin tech treen tilalla, sen avulla saa jokaisen pelin tuntumaan erilaiselta ja paremmin sopeutumaan ympäristöön. Plussaa myös hyvästä affinity-systeemistä, mikä tekee yksiköistä erilaisia (ainakin ulkonäöltä).
Miinusta tulee todella huonosta AI:sta, niistä ei ole hirveästi vastusta ja lisäksi niiden kanssa on välillä raivostuttavaa tehdä bisnestä. Siis enemmän kuin muissa Civ:eissä. Monipelissä tuntuu että ne ei tee yhtään mitään muuta kun hitaasti lähestyvät joitain voittoja, todennäköisesti vahingossa.
Ydinpommin tuoma uhka puuttuu (ainakin vielä) ja koko peli tuntuu jotenkin lattealta ja sisällöttömältä.
Lp;ejl Hyvä peli, mutta tuntuu vielä vain modilta.
Mutta Civ V alkoi olla todella hyvä peli vasta Brave New Worldin ilmestyttyä. Toivossa on hyvä elää.
Post scriptum: Mitä tulee muihin tämän ketjun viesteihin, kattelin just Verkkokaupasta ilotikkuja kun tonne gog.comiin tuli myyntiin X-Wing ja Tie Fighter. Ei niitä voi pelata hiirellä eikä edes controllerilla.
"If you wish to make an apple pie from scratch, you must first Tiger Uppercut the universe" - Carl Sagat
Nyt pelaan
- Crusader Kings II
Tästä pelistä on nyt tullut niin paljon ylenpaattisia kehuja kuultua jo hivenen aikaa, että vihdoinkin psyykkasin itseni etenemään tässä alkuvalikkoa pidemmälle ja ei kyllä kaduta. Niin ihan ensimmäiseksi todettakoon, että peli vaatii huomattavan määrän syventymistä verrattuna vaikkapa Civilization -sarjan peleihin joiden perusteet aukenee hetkessä. Itse vielä kaiken tajuamisen suhteen hyvin alkutekijöissä vaikka on noita peiltunteja kokonaisuudessaan melko "monta" jo takana... Ei tämä strategiapelien asteikolla toki mitään hc-tavaraa ole (onneksi), mutta kuitenkin. Valikkoa ja kaikkeen vaikuttavaa kaikkea yksinkertaisesti vaan löytyy...paljon.
Tämä on pitkälti juuri sellainen strategiapeli minkä perään on tässä tullut haikailtuakin. Nimestä voi pelin teemaa pitkälti päätellä, mutta ristiretkiin peli ei todellakaan rajoitu - lähinnä pelin ideana on kontrolloida hallitsijasukua läpi keskiajan, joko 800-luvun lopulta tai pari vuosisataa myöhemmin alkaen. Pelata voi varmaan lähes millä kansalla tahansa mitä euroopasta ja sen ympäriltä (intiaan asti parhaimmillaan itseasiassa) löytyy...Uskontojakin löytyy kristinuskon ja islamin lisäksi melko huikea määrä moniin erilaisiin pakanauskontoihin (muk luk. muinaissuomalainen uskonto esim.) ja zarathustralaisuuteen asti, tämän lisäksi kartalta voi aloittaa lähes mistä tahansa ja hallitsija voi alkaessa olla joko pienen maapläntin omistava ruhtinas tai sitten ihan aito kuningas (ja kaikkea siltä väliltä toki) joten mitä erilaisimmista lähtökohdista voi ponnistaa.
Aika omanlaisensa pelistä tekee myös se, että kyseessä ei ole pelkkä kartanvalloituspeli vaan tuo pelin "hallitsijaperhe keskeisyys" tuo siihen jokseenkin rpg henkisiä-vivahteita...Henkilöhahmoilla on eri osaamisia sotastrageiasta yleiseen juonitteluun yms sekä sen lisäksi erilaisia luonteenpiirteitä yms kuvaavia ominaisuuksia. Itse innostuin keksimään hassuja kidutuskeinoja ei-toivotuille henkilöille ja muutaman tapahtuman jälkeen hallitsijani tunnettiinkin sitten "lisänimellä" nimeltä "impaler" heh... Ainoa varsinainen narisemisen aihe tähän mennessä on ollut jotkut sotimiseen/taisteluihin liittyvät asiat - päätin alkaa liittämään naapurikuntaa omien rajojen sisälle ja sitten alkaakin sota jossa vihollisen armeija juoksee meikeläistä karkuun varmaan yli vuoden - vihollisella ei ole myöskään enää yhtään linnaa, kapunkia tai mitään minkä voisi piirittää ja vallata ja se sota ei vaan lopu... Rauhaa kun yrittää viholliselle ehdottaa niin ei tule kuulookaan koska ilmeisesti elää todellisuudessa jossa se sota menee ko. apinan kannalta jotenkin hienostikin. Noh, tämäkin saattaa johtua omasta osaamattomuudesta mutta varsin typerän tuntuista. Useimmiten tälläistä siis kuitenkaan ei ole käynyt.
Äärimmäisen hieno ja mukaansatempaava peli jossa graafinen mässäily ei todellakaan ole peittämässä sisällön puutetta (vaikka peli on graafisesti varsin miellyttävä niin ei ole kummoisia laitevaatimuksia). En muista näin paljoa innostuneeni strategiapelistä sitten Civilzation -sarjaan tutustumisen. Jos on taipuvainen minkäänsortin keskiaikafanitukseen ja strategia viehättää niin sanoisin tätä siinä tapauksessa aivan ätysin ehdottomaksi peliksi. Niin paljon kaikkea tästä löytyy, että viihtyminen pelin parissa on kyllä melko taattua. Yhtenä mielenkiintoisena ominaisuutena pelistä voisi muuten myöskin mainita, että tallennetun pelin voi tuoda "Europa Universalis 4" -peliin joka taasen on teknisesti hyvin samankaltaisesti toteutettu sotastrageiapeli joka sijoittuu renesanssi ajan eurooppaan. Miten homma ihan käytännössä toimii en osaa sanoa kun EU4 on itselle vielä toistaiseksi pelaamaton, mutta tämän pelin innoittamana luulenpa että tuokin tulee vielä hankittua...
Tästä pelistä on nyt tullut niin paljon ylenpaattisia kehuja kuultua jo hivenen aikaa, että vihdoinkin psyykkasin itseni etenemään tässä alkuvalikkoa pidemmälle ja ei kyllä kaduta. Niin ihan ensimmäiseksi todettakoon, että peli vaatii huomattavan määrän syventymistä verrattuna vaikkapa Civilization -sarjan peleihin joiden perusteet aukenee hetkessä. Itse vielä kaiken tajuamisen suhteen hyvin alkutekijöissä vaikka on noita peiltunteja kokonaisuudessaan melko "monta" jo takana... Ei tämä strategiapelien asteikolla toki mitään hc-tavaraa ole (onneksi), mutta kuitenkin. Valikkoa ja kaikkeen vaikuttavaa kaikkea yksinkertaisesti vaan löytyy...paljon.
Tämä on pitkälti juuri sellainen strategiapeli minkä perään on tässä tullut haikailtuakin. Nimestä voi pelin teemaa pitkälti päätellä, mutta ristiretkiin peli ei todellakaan rajoitu - lähinnä pelin ideana on kontrolloida hallitsijasukua läpi keskiajan, joko 800-luvun lopulta tai pari vuosisataa myöhemmin alkaen. Pelata voi varmaan lähes millä kansalla tahansa mitä euroopasta ja sen ympäriltä (intiaan asti parhaimmillaan itseasiassa) löytyy...Uskontojakin löytyy kristinuskon ja islamin lisäksi melko huikea määrä moniin erilaisiin pakanauskontoihin (muk luk. muinaissuomalainen uskonto esim.) ja zarathustralaisuuteen asti, tämän lisäksi kartalta voi aloittaa lähes mistä tahansa ja hallitsija voi alkaessa olla joko pienen maapläntin omistava ruhtinas tai sitten ihan aito kuningas (ja kaikkea siltä väliltä toki) joten mitä erilaisimmista lähtökohdista voi ponnistaa.
Aika omanlaisensa pelistä tekee myös se, että kyseessä ei ole pelkkä kartanvalloituspeli vaan tuo pelin "hallitsijaperhe keskeisyys" tuo siihen jokseenkin rpg henkisiä-vivahteita...Henkilöhahmoilla on eri osaamisia sotastrageiasta yleiseen juonitteluun yms sekä sen lisäksi erilaisia luonteenpiirteitä yms kuvaavia ominaisuuksia. Itse innostuin keksimään hassuja kidutuskeinoja ei-toivotuille henkilöille ja muutaman tapahtuman jälkeen hallitsijani tunnettiinkin sitten "lisänimellä" nimeltä "impaler" heh... Ainoa varsinainen narisemisen aihe tähän mennessä on ollut jotkut sotimiseen/taisteluihin liittyvät asiat - päätin alkaa liittämään naapurikuntaa omien rajojen sisälle ja sitten alkaakin sota jossa vihollisen armeija juoksee meikeläistä karkuun varmaan yli vuoden - vihollisella ei ole myöskään enää yhtään linnaa, kapunkia tai mitään minkä voisi piirittää ja vallata ja se sota ei vaan lopu... Rauhaa kun yrittää viholliselle ehdottaa niin ei tule kuulookaan koska ilmeisesti elää todellisuudessa jossa se sota menee ko. apinan kannalta jotenkin hienostikin. Noh, tämäkin saattaa johtua omasta osaamattomuudesta mutta varsin typerän tuntuista. Useimmiten tälläistä siis kuitenkaan ei ole käynyt.
Äärimmäisen hieno ja mukaansatempaava peli jossa graafinen mässäily ei todellakaan ole peittämässä sisällön puutetta (vaikka peli on graafisesti varsin miellyttävä niin ei ole kummoisia laitevaatimuksia). En muista näin paljoa innostuneeni strategiapelistä sitten Civilzation -sarjaan tutustumisen. Jos on taipuvainen minkäänsortin keskiaikafanitukseen ja strategia viehättää niin sanoisin tätä siinä tapauksessa aivan ätysin ehdottomaksi peliksi. Niin paljon kaikkea tästä löytyy, että viihtyminen pelin parissa on kyllä melko taattua. Yhtenä mielenkiintoisena ominaisuutena pelistä voisi muuten myöskin mainita, että tallennetun pelin voi tuoda "Europa Universalis 4" -peliin joka taasen on teknisesti hyvin samankaltaisesti toteutettu sotastrageiapeli joka sijoittuu renesanssi ajan eurooppaan. Miten homma ihan käytännössä toimii en osaa sanoa kun EU4 on itselle vielä toistaiseksi pelaamaton, mutta tämän pelin innoittamana luulenpa että tuokin tulee vielä hankittua...
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 12
- Viestit: 1996
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Turku
Nyt pelaan
Jösses, noiden parissa tuli vietettyä kyllä pitkiä aikoja, erityisesti Tie Fighterista on hyviä muistoja. Silloinjoskus noita tuli pelattua ilotikulla, mikä tosiaan on se ainut oikea tapa.Boti kirjoitti: Post scriptum: Mitä tulee muihin tämän ketjun viesteihin, kattelin just Verkkokaupasta ilotikkuja kun tonne gog.comiin tuli myyntiin X-Wing ja Tie Fighter. Ei niitä voi pelata hiirellä eikä edes controllerilla.
Muistan vieläkin sen X-Wingin yhden tehtävän, jossa piti suojella jotain toista alusta. Ensin katsoi, että helppo nakki, muutama vihulainen vain, niin sitten toisesta suunnasta tuli iso läjä Tie-bombereita. Aika monta yritystä sai tehdä, ennen kuin se tehtävä meni läpi. Hienoja pelejä, joihin SW toi tietty vielä oman sävynsä.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 11
- Viestit: 93926
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Nyt pelaan
Pelaaminen on tietenkin urheilulaji.
Suomen edustajat ovat kahmineet neljä mitalia elektronisen urheilun maailmanmestaruuskisoissa.
Kuudennet eSportsin MM-kisat järjestettiin tällä kertaa Bakussa, Azerbaidzhanissa. Suomen joukkue osallistui kisoihin jo neljättä kertaa ja tänä vuonna Suomen joukkueeseen kuului yhteensä 14 urheilijaa.
- Disturbed
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 44
- Viestit: 753
- Lauteille: Lokakuu 2011
- Paikkakunta: Europa
Nyt pelaan
Hirveässä nosteessa tämä "elektroninen urheilu" kyllä muutenkin on. Vaikka urheiluksi en tätä sanoisi vaikka pelaamista olen rakastanut jo pikkupojasta lähtien..
Dota 2 oli jonkin aikaa sitten turnaus jossa palkinnot olivat yhteensä 10 miljoonan dollarin verran
Porukkaakin käy katsomassa Dotaa, LoLlia, Counter-Strikeä ja Starcraftia suht paljon
Jopa veikkaus.fi, Suomen valtion vedonlyöntitoimisto on pari Counter-Strike maajoukkueottelua ottanut pitkävetoihin mukaan... Suomi vs Slovakia ja Ranska vs Venäjä siellä näkyi pari viikkoa sitten
Dota 2 oli jonkin aikaa sitten turnaus jossa palkinnot olivat yhteensä 10 miljoonan dollarin verran
Porukkaakin käy katsomassa Dotaa, LoLlia, Counter-Strikeä ja Starcraftia suht paljon
Jopa veikkaus.fi, Suomen valtion vedonlyöntitoimisto on pari Counter-Strike maajoukkueottelua ottanut pitkävetoihin mukaan... Suomi vs Slovakia ja Ranska vs Venäjä siellä näkyi pari viikkoa sitten
There is no peace, no release, no cure for this disease
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 11
- Viestit: 93926
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Nyt pelaan
@mänzyn odottaman pelin maistiaiset julkaistiin tänään.
[video][/video]
[video][/video]
- Mänzy
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 6
- Viestit: 4953
- Lauteille: Maaliskuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: Bujinkan Budo Taijutsu, HEMA
- Takalajit: Brasilialainen jujutsu, historiallinen miekkailu (italialainen tyyli)
Nyt pelaan
Hämmentävää, tämä on eka kerta, kun pelistä kuulen. Episode Game Series? I'll be damned.
Mikko Mänttäri
In the game of thrones you win, fanat ad patolg, or you die.
In the game of thrones you win, fanat ad patolg, or you die.
- DeusVult
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 51
- Viestit: 8469
- Lauteille: Kesäkuu 2007
- Paikkakunta: Helsinki
Nyt pelaan
Samoilla perusteilla kait tietokonepelaaminenkin on urheilua kuin mikä tahansa muukin ei-fyysinen urheilu, kuten vaikka ampumaurheilu, shakki tai biljardi.Disturbed kirjoitti: Hirveässä nosteessa tämä "elektroninen urheilu" kyllä muutenkin on. Vaikka urheiluksi en tätä sanoisi vaikka pelaamista olen rakastanut jo pikkupojasta lähtien..
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?