Sotiminen on CK:ssa aika abstraktia hommaa kyllä. Se että suostuuko se vastapuoli rauhaan vai nou riippuu siitä warscoresta, jonkä määräytyminen puolestaan riippuu siitä kuka aloitti sodan. Esimerkiksi sisällissodassa warscore vähenee koko ajan pikkuhiljaa, eli häviät sodan jos et saa ajoissa separatistien valtaamia alueita takaisin. Vastaavasti taas jos itse olet hyökkääjä, score vähenee pikkuhiljaa jos et saa vallattua aikomiasi alueita. Jos taas saat vallattua, niin sitten periaatteessa scoren pitäisi pikkuhiljaa kasvaa sinun hyväksesi. Tosin, jos vastustajalla on iso armeija jäljellä jossain, ei pelkällä alueen valtaamisella välttämättä ole kovin suurta vaikutusta. Silloin pitää vaan juosta se armeija kiinni ja vetää sitä lättyyn. Tarvittaessa niin monta kertaa että ne penteleet kaatuvat viimeiseen mieheen. Sen pitäisi yleensä onnistua pienen takaa-ajon jälkeen, sillä ennen pitkää vastustaja juoksuttaa armeijansa sellaiseen lääniin josta karkaaminen kestää kauemmin kuin sinne pääseminen.Invictus kirjoitti: - Crusader Kings II
Ainoa varsinainen narisemisen aihe tähän mennessä on ollut jotkut sotimiseen/taisteluihin liittyvät asiat - päätin alkaa liittämään naapurikuntaa omien rajojen sisälle ja sitten alkaakin sota jossa vihollisen armeija juoksee meikeläistä karkuun varmaan yli vuoden - vihollisella ei ole myöskään enää yhtään linnaa, kapunkia tai mitään minkä voisi piirittää ja vallata ja se sota ei vaan lopu... Rauhaa kun yrittää viholliselle ehdottaa niin ei tule kuulookaan koska ilmeisesti elää todellisuudessa jossa se sota menee ko. apinan kannalta jotenkin hienostikin. Noh, tämäkin saattaa johtua omasta osaamattomuudesta mutta varsin typerän tuntuista. Useimmiten tälläistä siis kuitenkaan ei ole käynyt.
Yleensä vastapuoli suostuu rauhaan vasta kun warscore on jotain 98%, tosin joskus on käynyt niinkin että vastustaja antautuu oma-aloitteisesti ehdoitta vaikka score on vasta jotain 78%. Riippunee paljon siitä mitä Casus Belliä käytettiin, ja onko sillä toisella useampia sotia käynnissä yhtä aikaa.