Miten kasvattaa kuntoa?

[Gyokuro]

Jep. En ottanutkaan kantaa nyt siihen miten kannattaa tehdä tai mikä on järkevää harjoittelua tavoitteisiin nähden jne. vaan siihen voiko kovatehoisia harjoituksia alkaa tekemään kylmiltään ilman aerobista kuntoa ilman pelkoa siitä että rikkoo paikkansa tms.

Totta kai voi, sitä ei varmaan kukaan ole kiistänytkään. Itse aiemmin kirjoitin, että kannattaa aloittaa aerobisella harjoittelulla, jolloin elimistö ei joudu shokkiin liian suuren intensiviteetin muuroksen vuoksi. Olen kuitenkin kohtalaisen monta vuotta ollut kamppailu-urheilun parissa, joten luulisin tietäväni suurin piirtein mistä puhun ilman mutua. Monelle vanhalle starallekin, jotka ovat jo lopettaneet uransa, olleet muutaman vuoden tekemättä mitään ja aloittaneet uudestaan treenaamaan vanhasta muististaan rankasti, on käynyt ohrasesti. Milloin on ollut olkapäät, milloin nilkat tulehtuneet ja sitten sitä joudutaan olemaan sen vuoksi sairaslomalla. Sitten uusi alku ja hiukan varovaisemmin liikkeelle ja kas, paikat kestävät. Sama homma on aloittelijoilla. Ensin elimistöä tulee totuttaa tulevaan rääkkiin vetämällä aluksi tekniikkapainotteista harjoittelua, joka palvelee asiaa kahdella tavalla. Harppaus intensiviteetissä ei ole liian suuri ja aloittelija oppii alkeet teknisessä suorituksessa. Myöhemmin ehtii vetämään sitä rääkkiä kun elimistöä on siihen asteittain totutettu. Täälä tavoin lihakset, nivelet, hengitys- ja verenkiertoelimet mukautuvat jatkuvasti hiljalleen uuteen elämänrytmiin. Asiassa täytyy ottaa huomioon, että myös sydän on lihas, eli jos vedät kylmiltään ja aloittelijana anerobisen treenin, kuinka lihaksille silloin tuppaa käymään ? Itse olen n. 20 vuotta sitten aloittelijana ollessani nähnyt aloittelijoiden pyörtyvän ja oksentavan treeneissä ja kuullut heidän pyörtyvän tai kärsineen voimakkaista päänsäryistä treenien jälkeen kotona. En aio saada samaa efektiä aikaiseksi omissa vetämissäni aloittelija- treeneissä.

Tuolla joku oli sitä mieltä että ensin aerobinen pohja kuntoon ja sitten vasta tehoa. Mutta kuitenkin koko ajan kuntotasoltaan nollassa olevat ihmiset esim. kamppailulajiseuroissa aloittavat treenaamisen kovatehoisella lihasjumpalla ja intervallityyppisillä harjoituksilla, eikä heistä paikkojaan riko kuin ehkä pieni osa. Rankkojen treenien tekemisen esteet on alottelijoille yleensä mielestäni henkiset kuin fyysiset. Roimasti ylipainoiset tai vastaavat on tietty erityistapauksia.

Niin. Ehkä tämä mainitsemasi pieni osa on juuri heitä, jolla ei ole ollut sitä riittävää pohjakuntoa. Toinen pointti on se, että alkeisryhmillä on yleensä se kaksi kertaa ( max. kolme ) viikossa treenejä, joten palautumisajatkin ovat aika kohdallaan. Se, että jos kuntoilutarkoituksessa alkaa treenamaan, niin mitä luulet kumpi on elimistölle trveellisempi ja järkevämpi tapa aloittaa treenaus, se, että vetää kaksi kertaa viikossa keuhkot pihalle, vai se, että aloittaa kevyemmin ja voi/jaksaa treenata useampia kertoja viikossa ? Lisäksi se, että on hoikka ei takaa sitä, että olisi yhtään paremmassa kunnossa kuin reilusti ylipainoinen.

Tämä sama kaavahan toistuu joka asiassa. Kaikessa pitää olla ensin perusta luotuna, ennen rankempaa treeniä. Vai neuvoisitko aloittelijaa punttisalilla treenamaan heti nopeusvoimaa yms. ?

Sitten jos on treenannut pitempään ja haluaa kehittyäkin niin ehdottomasti kannatan aerobisen kunnon treenaamista siinä missä kovatehoisiakin treenejä, mikä on tietysti vähän pakkokin jos tosiaan haluaa treenata kovaa ja paljon.

Miksi ?

Mutta nyt olikin kyse siitä voiko kovatehoisia treenejä tehdä ilman tietyntasoista peruskuntoa, niin mielestäni voi, ja ne kohottavat kuntoa erittäin tehokkaasti.

Tämä on totta. Kysymys kuuluukin vain, että onko tämä toimintatapa järkevä ?

Peruskuntoa voi kohottaa sitten kun on päässyt treenaamisen makuun.

Käsittämätön ajatusmalli.

[Gyokuro]

Juuri viime viikolla tuli keskusteluissa esille seikka, että ilmeisimmin uusimpien tutkimusten valossa liikunnan alkuvaiheessa tai heikompikuntoisilla ei tehotason määrittelyssä tarvitsisikaan mennä tuonne matalien tehojen painottamiseen, vaan kovemmillakin tehoilla voitaisiin treenata. Ylärajana voinee tällöin pitää noin 80%:n tasoa sykereservistä. Pitänee penkoa ja seurata tuota asiaa.

Aerkank,

muistelisin, että aikoinaan oli vallalla käytäntö, että aloittelijoille ja huonokuntoisille suositellaan 40 - 50% VO2- reservistä tai sykereservistä ? Muistaakseni oli vielä niin, että n. 65% max-sykkeestä ?

Onko käytäntö tämän suhteen muuttunut ?

[ordie]

Gyokuro, minä tarkoitinkin sellaista 2-3 treeniä viikossa, mikä on vasta-alkajille semmoinen määrä mistä palautuu, jos ei muuta treenaa. Ei tietenkään voi mennä aloittelijana tai vuosien tauon jälkeen kilparyhmän treeneihin viisi kertaa viikossa, mutta mielestäni pari-kolme kertaa viikossa alkeiskurssitasoista treeniä, jotka ainakin omassa seurassa laskisin suht kovatehoisiksi, voi tehdä ilman aerobista pohjaa ilman pelkoa mistään vammoista. Voisin melkoisella varmuudella sanoa että valtaosa aloittelijoista ei ole aerobista treenannut ennen esim. thainyrkkeilyn aloittamista. Hyvin ne siellä pärjää silti. Tietenkin siitä hyötyä on, mutta kuinka moni tulisi alkeiskursseille, jos sanottaisiin, että pitää lenkkeillä vähintään kaksi kuukautta kolmesti viikossa ennenkun voi tulla treenaamaan, koska muuten paikat eivät kestä?

mitä luulet kumpi on elimistölle trveellisempi ja järkevämpi tapa aloittaa treenaus, se, että vetää kaksi kertaa viikossa keuhkot pihalle, vai se, että aloittaa kevyemmin ja voi/jaksaa treenata useampia kertoja viikossa ?


Käsittämätön ajatusmalli.

Olen kaksi kertaa aloittanut tuolla keuhkot pihalle-tyylillä, silloin kun aloitin ja tauon jälkeen. Mielestäni siinä ei pitäisi mitään erityisiä terveysvaaroja olla terveille nuorille miehille tai naisille.

Mielestäni sillä tuhotaan monen kuntoilun aloittamista suunnittelevan into, kun sanotaan että ensin pitää sahata yli tunnin peruskuntolenkkiä 4 kertaa viikossa niin ja niin pitkään, ennenkun voi siirtyä kovempiin harjoituksiin tms. Ei aloittelijoilla yleensä riitä itsekuri semmoiseen. Mielestäni on parempi että on kovatehoista ohjattua liikuntaa pari kertaa viikossa, ja sitten kun on vähän lajista innostunut (jos nyt jostakin kamppailulajista puhutaan), niin voi alkaa tekemään lajia tukevia kuntoharjoituksia, kuten lenkkeilemään.

Mielestäni sillä liikunnalla on hyvä olla joku selkeä funktio, ja kun olet esim. jotakin kehälajia harrastanut jonkin aikaa niin niiden lajitreenien ulkopuoliset kuntoharjoitukset, kuten lenkkeily, tuntuvat paljon mielekkäämmiltä tehdä, kun tajutaan miten hyödyllisiä ne ovat lajin kannalta. Sitten taas jos otetaan joku esko olematon, revitään se sohvalta ylös ja sanotaan sille että nyt tunnin lenkki x krt viikossa, niin harvallapa tuohon motivaatio riittää. Tätä tarkoitin sillä treenamisen makuun pääsemisellä.

Mielestäni siis suht normaalipainoiset terveet ihmiset voivat aloittaa kuntoilun niin, että tekevät 2-3 kovatehoista treeniä viikossa ilman että olisivat treenanneet sitä ennen aerobista kuntoa. Näinhän juuri tapahtuukin jatkuvasti.

Mitä tulee ylipainoisiin, niin niillä on todennäköisemmin huonompi suorituskyky sellaisissa lajeissa, joissa liikutetaan omaa kehoa kuin laihoilla. Lisäksi niillä on suurempi todennäköisyys loukkaantua.

Sitten jos on treenannut pitempään ja haluaa kehittyäkin niin ehdottomasti kannatan aerobisen kunnon treenaamista siinä missä kovatehoisiakin treenejä, mikä on tietysti vähän pakkokin jos tosiaan haluaa treenata kovaa ja paljon.

Miksi ?

Tarkennan, että puhuin kehälajeista ja useimmista muista kamppailulajeista. Sen varmaan tiesitkin, että tullakseen niissä hyväksi täytyy treenata aerobista. Sen tieteellisemmin en osaa asiaa selittää.

Lainaukset meni vähän plörinäksi, toivottavasti tajusit.

[Aerkank]

Aerkank,

muistelisin, että aikoinaan oli vallalla käytäntö, että aloittelijoille ja huonokuntoisille suositellaan 40 - 50% VO2- reservistä tai sykereservistä ? Muistaakseni oli vielä niin, että n. 65% max-sykkeestä ?

Onko käytäntö tämän suhteen muuttunut ?

Ei vielä kannata tuota lähteä muuttamaan. Nuo kovempitehoiseen suositukseen liittyvät kommenttini juontavat juurensa kolleegan kanssa viime viikolla tapahtuneesta keskustelusta, jossa pohdiskelimme juuri noita tehosuosituksia eri kuntotasoisille. Ja tällöin tuli todellakin esille seikka, että viime aikoina julkaistuissa harjoittelututkimuksissa olisi viitteitä kovempitehoiseen suuntaan. Emme kuitenkaan ole vielä tehneet laajempaa katsausta asiasta. Ja ovatko viitteet niin vahvoja, että suositusta kannattaa muuttaa. Pitänee odotella ACSM:n jyrähdystä

[Gyokuro]

... mutta mielestäni pari-kolme kertaa viikossa alkeiskurssitasoista treeniä, jotka ainakin omassa seurassa laskisin suht kovatehoisiksi, voi tehdä ilman aerobista pohjaa ilman pelkoa mistään vammoista.

Tietenkin siitä hyötyä on, mutta kuinka moni tulisi alkeiskursseille, jos sanottaisiin, että pitää lenkkeillä vähintään kaksi kuukautta kolmesti viikossa ennenkun voi tulla treenaamaan, koska muuten paikat eivät kestä?

Niin. Yksilöt ovat erilaisia ja siksi tuota väittämääsi ei voi pitää vakiona.

Aerobista harjoittelua voi tehdä muullakin tavalla kuin lenkkeilemällä, esimerkiksi tekniikkaharjoittelun muodossa.

Olen kaksi kertaa aloittanut tuolla keuhkot pihalle-tyylillä, silloin kun aloitin ja tauon jälkeen. Mielestäni siinä ei pitäisi mitään erityisiä terveysvaaroja olla terveille nuorille miehille tai naisille.

Edellyttää, että lääkärintarkastukset on pidetty ? Ei vaan ihan oikeasti, kuinka moni treeneihin tuleva tietää varmasti olevansa siinä kunnossa, että voi kylmiltään aloittaa suoraan kovatempoisella harjoittelulla ? Ja kuinka moni valmentajista voi olla varmoja tästä asiasta ? Esimerkiksi yksi kaverini sai kuulla uuden työpaikkansa terveystarkastuksessa omaavansa jonkin synnynnäisen sydänvian, josta siis ei entuudestaan ollut mitään tietoa tai oiretta. Ikäväkseni en muista mistä viasta oli kyse. Mitäs jos tällainen "terve" kaveri tulee salille ja alkaa vetämään heti sikarääkkiä ? Tätä hain sillä, että kannattaisi aloittaa treenit hiukan varovaisemman kaavan mukaan, jotta saadaan edes jonkin asteinen näppituntuma uusien kavereiden kyvykkyydestä kestää asteittain kovenevaa kuormitusta, tai ettei sydän lennä rinnasta heti ensimmäisissä treeneissä.

Mielestäni sillä tuhotaan monen kuntoilun aloittamista suunnittelevan into, kun sanotaan että ensin pitää sahata yli tunnin peruskuntolenkkiä 4 kertaa viikossa niin ja niin pitkään, ennenkun voi siirtyä kovempiin harjoituksiin tms. Ei aloittelijoilla yleensä riitä itsekuri semmoiseen. Mielestäni on parempi että on kovatehoista ohjattua liikuntaa pari kertaa viikossa, ja sitten kun on vähän lajista innostunut (jos nyt jostakin kamppailulajista puhutaan), niin voi alkaa tekemään lajia tukevia kuntoharjoituksia, kuten lenkkeilemään.

Mielestäni sillä liikunnalla on hyvä olla joku selkeä funktio, ja kun olet esim. jotakin kehälajia harrastanut jonkin aikaa niin niiden lajitreenien ulkopuoliset kuntoharjoitukset, kuten lenkkeily, tuntuvat paljon mielekkäämmiltä tehdä, kun tajutaan miten hyödyllisiä ne ovat lajin kannalta. Sitten taas jos otetaan joku esko olematon, revitään se sohvalta ylös ja sanotaan sille että nyt tunnin lenkki x krt viikossa, niin harvallapa tuohon motivaatio riittää. Tätä tarkoitin sillä treenamisen makuun pääsemisellä.

Tämä varmasti pitää paikkansa. Selvensinkin kantaani asiaan jo edellisessä kappaleessa.

Mielestäni siis suht normaalipainoiset terveet ihmiset voivat aloittaa kuntoilun niin, että tekevät 2-3 kovatehoista treeniä viikossa ilman että olisivat treenanneet sitä ennen aerobista kuntoa. Näinhän juuri tapahtuukin jatkuvasti.

Totta, mutta ilmeisestikään riskien katoitusta asian tiimoilta ei olla kovinkaan laajasti pohdittu, jos lainkaan.

Mitä tulee ylipainoisiin, niin niillä on todennäköisemmin huonompi suorituskyky sellaisissa lajeissa, joissa liikutetaan omaa kehoa kuin laihoilla. Lisäksi niillä on suurempi todennäköisyys loukkaantua.

Ei välttämättä. Kyllä niitä älyttömän surkeakuntoisia "luurankojakin" näkee.

Tarkennan, että puhuin kehälajeista ja useimmista muista kamppailulajeista. Sen varmaan tiesitkin, että tullakseen niissä hyväksi täytyy treenata aerobista. Sen tieteellisemmin en osaa asiaa selittää.

Erillinen aerobinen treeni on käytännössä luonteeltaan esim. nyrkkeilyn ja thainyrkkeilyn kaltaisissa lajeissa itse lajinomaisen kyvykkyyden kannalta merkityksetöntä, lajin vallitsevan anaerobisen luonteen vuoksi ( n. 70% - 30% ). Aerobinen harjoittelu on kuitenkin sydän- ja hengityselimiä kehittävää/vahvistavaa ja siksi myös kyseisen kaltaisia lajeja ajatellen myös erittäin hyödyllistä. Liäsksi jotkut väittävät sen edellä maintusta syystä edesauttavan myös kyvyssä palautua. Joten jo näillä syillä olisi kenties aika hyödyllistä aloittaa sillä enemmän aerobisella painotuksella.

Lainaukset meni vähän plörinäksi, toivottavasti tajusit.

Eiköhän mennyt jakeluun.

[Fenris]

Tälläääst katselin tuossa..vaikutti mielenkiintoiselta..

http://www.elitefts.com/documents/energ" onclick="window.open(this.href);return false; ... aining.htm

[ordie]

... mutta mielestäni pari-kolme kertaa viikossa alkeiskurssitasoista treeniä, jotka ainakin omassa seurassa laskisin suht kovatehoisiksi, voi tehdä ilman aerobista pohjaa ilman pelkoa mistään vammoista.

Tietenkin siitä hyötyä on, mutta kuinka moni tulisi alkeiskursseille, jos sanottaisiin, että pitää lenkkeillä vähintään kaksi kuukautta kolmesti viikossa ennenkun voi tulla treenaamaan, koska muuten paikat eivät kestä?

Niin. Yksilöt ovat erilaisia ja siksi tuota väittämääsi ei voi pitää vakiona.

yksi kaverini sai kuulla uuden työpaikkansa terveystarkastuksessa omaavansa jonkin synnynnäisen sydänvian, josta siis ei entuudestaan ollut mitään tietoa tai oiretta. Ikäväkseni en muista mistä viasta oli kyse. Mitäs jos tällainen "terve" kaveri tulee salille ja alkaa vetämään heti sikarääkkiä ?

Suurin osa niistä yksilöistä on kuitenkin siinä kunnossa, että ne kestävät niitä treenejä ilman pelkoa joutua teholle. Ei kai niitä treenejä voi sen mukaan suunnitella, että jollain saattaa ehkä olla joku sydänvika tms? On meidänkin seurassa polvivammaisia ja vastaavia, eikä treenit mene sen mukaan, mitä ne vaivaiset pystyvät tekemään. Ne jättävät sitten ne jutut tekemättä mihin eivät pysty.
Toisekseen , monissa seuroissa alkeiskurssin lämmittelyt ja muut jumpat tehdään yhdessä jatkoryhmän kanssa, ja sen jatkoryhmän kannaltahan olisi huono juttu, jos aina alkeiskurssin alkaessa jumppien teho laskisi heidän näkökulmastaan katsottuna satujumppa-tasolle. Isommissa seuroissa on varmaan selkeästi omat ryhmät kullekin tasolle, mutta pienemmissä seuroissa ei tällainen järjestely ole yleensä mahdollista.

Seuroille, joissa treenataan alusta asti kovaa lääkärintodistuksen vaatiminen olisi tietysti hyvä keino ehkäistä sitä, etteivät ihmiset tule treenaamaan terveytensä vastaisesti. Käytännössä se on kuitenkin mahdotonta. Jonkinäköinen varoitus kurssimainoksissa ja infotilaisuuksissa on helpompi toteuttaa. Siitähän saisi myös katu-uskottavuutta lajille: "Siinä lajissa treenataan niin kovaa että siihen voi vaikka KUOLLA!"

Mutta korostan, että olen sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä sitä kovaa treeniä kyllä kestää. En millään usko, että kaikki ne ihmiset jotka omassa seurassani ovat harrastuksen aloittaneet ja joiden terveys on sitä kestänyt, olisivat pohjakuntoa luoneet ennen sitä. Uskon että niiden osuus on päinvastoin melko pieni.

Mitä tulee ylipainoisiin, niin niillä on todennäköisemmin huonompi suorituskyky sellaisissa lajeissa, joissa liikutetaan omaa kehoa kuin laihoilla. Lisäksi niillä on suurempi todennäköisyys loukkaantua.

Ei välttämättä. Kyllä niitä älyttömän surkeakuntoisia "luurankojakin" näkee.

Katso lihavoitu kohta. Tietenkin on poikkeuksia, mutta yleensä ajattelen ja arvioin asioita todennäköisyyksien mukaan. Harva asia on 100-0 puoleen tai toiseen, mutta 99-1 on tarpeeksi lähellä sitä, että arvion ja yleistyksen voi tehdä sen 99:n perusteella.

Ja ei minulla siis mitään sitä vastaan ole, että aloittaa treenamisen kevyesti, mutta en myöskään näe yleisesti ottaen mitään estettä sille, että aloittaa heti niillä kovemmilla treeneillä.

[Aerkank]

American College of Sports Medicinellä on omat suositukset siitä, milloin olisi suotavaa tehdä lääkärintarkastus ja mahdollisesti kuntotesti (kliininen?) ennen liikunnan tai kovatehoisen harjoittelun alkua.

Oikeastaan kysymys on siitä, mikä vastuu harjoitusten järjestäjällä on, jos jotain tapahtuu. Vai ovatko harjoittelijat paikalla omalla vastuullaan. Ovatko harjoitukset maksullista asiakaspalvelua (esim spinningit) vai onko kyse seuratoiminnasta. Vastuu voi olla eri molemmissa tapauksissa. Pitääkö harjoitusta järjestävän tahon varmistua harjoittelijoiden terveydentilasta ennen harjoituksia. Antaako henkilötietolaki tähän edes mahdollisuutta?

Joka tapauksessa suuntaus on sellainen, että entistä enemmän heikkokuntoisia tai terveydentilaltaan riskiryhmiin kuuluvia tulee osallistumaan liikuntaan. Ja todennäköisesti vastuukysymyksiä puidaan vasta sitten juridisesti, kun jotain tapahtuu, eli saadaan ensimmäinen ennakkotapaus.

[teejii]

Jos mahdollista, niin esim. sähly on ihan hyvä laji kunnon kohotukseen. Syke pysyy tarpeeksi korkealla, tulee nopeita ja lyhytkestoisia spurtteja ja välillä taas hieman hitaampaa meininkiä. Ja on vielä hauskaakin.

Mitenkäs vaikka murtomaahiihto? Siinä tulee käytettyä koko kroppaa hyödyksi (ainakin jos osaa hiihtää) ja on kaiketi nivelille parempi vaihtoehto kuin juokseminen

[Mika]

Mitenkäs vaikka murtomaahiihto? Siinä tulee käytettyä koko kroppaa hyödyksi (ainakin jos osaa hiihtää) ja on kaiketi nivelille parempi vaihtoehto kuin juokseminen

Epäterveille nivelille.

[tabitha]

Hei tyypit, JUOKSU. Se tuntuu kaikkein v:maisimmalta, mutta on nyt vain yksinkertaisesti se liikuntamuoto, jota (tai jota sisältäviä lajeja) oikein mikään muu ei korvaa. Onhan joillain nyt nivelet niin kakkana etteivät voi juosta, mutta olen tavannut niin sata "en juokse vaan rullaluistelen/hiihdän/aerobikkaan kun se on tehokkaampaa" - tyyppiä, joiden kohdalla totuus on, että minäkin pesen ne missä tahansa aerobisessa kuntosuoritteessa mennen tullen...

[Saturnus]

Hei tyypit, JUOKSU. Se tuntuu kaikkein v:maisimmalta, mutta on nyt vain yksinkertaisesti se liikuntamuoto, jota (tai jota sisältäviä lajeja) oikein mikään muu ei korvaa.

Ja vielä, kun aloittaa juoksemisen maltilla(tarvittaessa kävelyllä), niin siitä saa mukavan ja tehokkaan kuntoilumuodon. Pitää muistaa kuunnella kehoansa.

[tube]

Joka tapauksessa suuntaus on sellainen, että entistä enemmän heikkokuntoisia tai terveydentilaltaan riskiryhmiin kuuluvia tulee osallistumaan liikuntaan. Ja todennäköisesti vastuukysymyksiä puidaan vasta sitten juridisesti, kun jotain tapahtuu, eli saadaan ensimmäinen ennakkotapaus.

Toivon kyllä syvästi, että vastuu on ihmisellä itsellään, yhteiskunnassa on näennäisholhousta muutenkin ihan tarpeeksi. Jos spinning-tunnin tarjoavan salin on varmistuttava, että osallistujille ei ole fyysisestä rasituksesta vaaraa, mennään pelleilyn (ja käytännön mahdottomuuksien) puolelle kun yritetään siirtää vastuuta ensin liikkujalta liikunnan organisoijalle ja sitten jollekulle terveydenhuoltotaholle.

Nimim minen ainakaan suostu kirjoittamaan yhdellekään vanhukselle tjsp riskihenkilölle - tai yleensäkään kenellekään - todistusta, että hän voi vaaratta harrastaa mitä tahansa liikuntaa. Todistukset, joissa todistetaan jotain spesifejä juttuja (esim laskuvarjohyppyyn tai sukeltamiseen tarvittavat "terveen paperi") ovat sitten eri asia.


/T

[L.K.]

Hei tyypit, JUOKSU. Se tuntuu kaikkein v:maisimmalta, mutta on nyt vain yksinkertaisesti se liikuntamuoto, jota (tai jota sisältäviä lajeja) oikein mikään muu ei korvaa. Onhan joillain nyt nivelet niin kakkana etteivät voi juosta, mutta olen tavannut niin sata "en juokse vaan rullaluistelen/hiihdän/aerobikkaan kun se on tehokkaampaa" - tyyppiä, joiden kohdalla totuus on, että minäkin pesen ne missä tahansa aerobisessa kuntosuoritteessa mennen tullen...

En usko ihan oikeasti,että kovinkaan moni väittää esim. rullaluistelun tai aerobicin olevan tehokkaampaa kuin juoksu,mutta ehkä he harrastavat niitä siksi,että se on heistä mukavampaa?Eli jos haluaa kuntoilla,kovaa tai ei,niin vaihtoehtoja kuitenin löytyy aika paljon ja useimmiten myös sellaiset vaihtoehdot,jotka on itsestä miellyttävämpiä tehdä.Toki tietyssä pisteessä ei voi enää miettiä sitä miellyttävyyttä,mutta suurin osa harrastajista voi mielestäni.
Kun puhutaan siis puhtaasta kuntoilusta,ei kamppailusta.
Ja en tarkoita miellyttävyydellä sitä,että se miellyttävä laji ei voisi olla kovaa tai rankkaa.

[F. M. Luder]

Itsekin tuossa pohdin, että millä sitä "juoksukuntoa" kohottaisi kun ulkona on liukasta (ja tulen helposti kipeäksi, joten ei innosta juosta kylmässä) eikä sisärataa ole mailla eikä halmeilla. Olisiko hyppynarusta apua? Tosin ei taida alakerran naapuri olla iloinen siitä harrastuksesta...