Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

Keskustelua voimaharjoittelusta, kamppailulajien oheisharjoittelusta, liikuntaravitsemuksesta ja urheiluvammoista

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Kuvake
bodyguard
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 22944
Lauteille: Syyskuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#46

Viesti bodyguard »

Kyllähän se auttaa

Kuva

‎-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.

Blogi
jujigatame
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 453
Lauteille: Joulukuu 2009

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#47

Viesti jujigatame »

Kun aletaan menemään esim. todelliseen viitosmaksimiin maastavedossa niin perkeleet on ihan paikallaan. Jos vaan pystyy huutamaan samalla kun meinaa tulla oksmanni kurkkuun! :p
Kuvake
PDC
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 45
Viestit: 3966
Lauteille: Syyskuu 2008
Paikkakunta: Kokkola
Etulaji: Aikido

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#48

Viesti PDC »

Eli perkele on vähän kuin kia huuto tms? Hengitetään ulos kun lyödään, että on napakampi lyönti (tai noin oon sen tajunnu...)
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#49

Viesti Lasse Candé »

Joo, tokikaan voimavarojen keskittäminen ei ole turhaa. Kuten ei myöskään rohkeuden kerääminen ja toisen häiritseminen tai itsensä psyykkaaminen. Mutta tästä ei nyt ollut kyse.

Onhan se suomalainen sisu kai toisaalta tottakin. Tämä ei tarkoita etteikö lieveilmiöt (jotka ehkä ovat vielä yleisempiä) eivät voisi olla.

Eikö kukaan tunnista pointtia?
tohtorismies
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 3905
Lauteille: Kesäkuu 2008

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#50

Viesti tohtorismies »

Joo, ei ole miköön kevyt treeni todellakaan mutta ässän sutjakkaa menoa, ja vain kerran viikkoon.

Alotin lauantaina matkalaukku mallin mavella(maksimi ilman kyseisen liikkeen treeniä 80kg, ei kummoinen ja haave olisi saada yli sataan), http://www.rosstraining.com/forum/viewt ... 61&start=0" onclick="window.open(this.href);return false;


On selkä vihoitellut niin on ollut maastavedot pannassa. ÄäÄhhh, VOImmaa!! Menettelyn takia.

Eli se ego menemään ja hissukseen rumputtamaan, vaikkakin kaikenlaisia äärgh, perkele huutoja kuuluikin ja runsaasti viimeisen sarjan kanssa.


Ja onhan se perkele huuto vaikka mitä, käsittääkseni sen kiain pitäisi olla melkosen napakka, niinkuin nyrkkeilijöiden tuhinat ja suhinat. Silloin sillä on sen nopean voiman tuoton kannalta (power) merkitystä, intra abdominaalisen paineen vaihtelut ynnä muut kotkotukset.

Mitä perkeleeseen tulee niin se on varmaankin semmonen summoning, vedetään sieltä esi isiltä voimmaa kahdella m:llä siihen suoritukseen.

Siis kovaa, perkeleen kovaahan sitä pitää treenata että kehittyy mutta ei sen tartte olla punttihommissa maitohappo kovaa. Eli niitä iänikuisia pitkiä sarjoja, mutta se kovuus kyllä paljastuu ihan itsessään jos rupeaa räimimään pavelin tai rooneyn ohjeiden mukaan. Ihan varmasti kun ne sarja painot alkaa pyöriä siellä 80-100% hujakoilla maksimista.

Siitähän näissä kait on vain kyse että treenaa lujaa sitä lajia itseään ja säästää paukut niihin. Ja tekee sitä oikeaa voimatreeniä siinä sivussa sen kerran pari viikkoon että se kroppa saa sitä voimaa oikeasti.

Ja siten ei altista itseään esimerkiksi ylikäyttövammoille ynnämuille vitsauksille, ja väsyttäähän se normitreenin lisäksi rueta joka armainen vko/päivä vetämään ylettömiä liihaskuntopiirejä lisäksi. Jaksaa sitä tietysti aikansa mutta kuis monella semmosta harrastaneella on ennemmin tai myöhemmin jonkin sortin nivelongelmia?

Ja ennenkuin joku parahtaa että holy batman what about muscle endurance? Teh strength endurance?

Niin kyllähän se vapariin ja mihin tahansa kontaktinujuamiseen on sinällään rakennettu jo itse suoritukseen, ja viksu koutsi vissiin osaa pistää aina tarvittaessa sille ekstra kuurille sitä tätä ja tuota sen ihmisen.

Ja onhan se siellä Rooneyn artikkelissa mainittukin se sprinttailu.. Mitä ne nfl:llän kaverit harrastaa ylettömiin. Aika melkoista kestävyys treeniä jaloille sekin.

Mutta toisaalta, v!ttuako minä täällä huutelen mistään mitään kun mikään spesialisti ole. Ainoastaan innoissaan kun olen nähnyt teh wayn treenata, nautittavan ja kerrankin tuloksia tuottavan.


En tunnista Lasse, toisaalta mulla on kolmen tunnin yöunet alla joten ei ihme sikäli.. Ja vannpinhan minä lopettavani potkuun kirjoittamisenkin. Olen sekava kuten aina.
45 neliön kämmpä oli täynnään lihaksikkaita ja äärimmäisen päihtyneitä voimmamiehiä
"My karate is as simple as walking up to somebody and hitting them, something I saw some 29 years ago." Dennis Jones
"Perkele, mä oon hyppiny narua pikkupojasta asti!" Meskus
"Gorgoroth on edelleen kuraa" TimoS
Kuvake
PDC
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 45
Viestit: 3966
Lauteille: Syyskuu 2008
Paikkakunta: Kokkola
Etulaji: Aikido

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#51

Viesti PDC »

Lasse Candé kirjoitti: Joo, tokikaan voimavarojen keskittäminen ei ole turhaa. Kuten ei myöskään rohkeuden kerääminen ja toisen häiritseminen tai itsensä psyykkaaminen. Mutta tästä ei nyt ollut kyse.

Onhan se suomalainen sisu kai toisaalta tottakin. Tämä ei tarkoita etteikö lieveilmiöt (jotka ehkä ovat vielä yleisempiä) eivät voisi olla.

Eikö kukaan tunnista pointtia?
Eikös se sun pointti tullu hyvin selville jo aikaisemissa postauksissas? Eli eri sen perkele huudon ja sen kivusta päästetyn perkele huudon välillä. Eria asia.

Eli siinä on kyse mentaliteetista. Se on sama joskus tatuoinneissa. Miten ihannoidaan sitä, että on ollut helvetin pitkä sessio. Joku 8 tuntia. Mutta perinteisissä japanilaisissa tatuoinneissa (horimono) ne sessiot on jotain 2-3 tuntia ja sitä esim. kokoselkää voidaan tehdä vaikka 2vuotta.

Ei se muuta sitä LOPPUTULOSTA se kivun ja ynnä muun hetkittäinen sietäminen, muutenkuin ehkä siten, että voi loukata itteään jos ei tajua rytmittää. Sää saat sen kokoselän tatuoinnin ihan yhtä hyvin siinä 2 vuodessakin. Kuten saat sen voiman ja kestävyydenkin ilman mitään muille näyttämistä, että miten mää nyt oon loppu -> kova jätkä/mimmi kun kestän näin paljon kerralla.

Eli itseasiassa, kuinkahan paljon siinä on sitä muille treenaamista kun pitäisi treenata itselleen?
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#52

Viesti Lasse Candé »

Hyvä PDC että näit yhteyden. Kun pari muuta sen missasi oikein kunnolla ja tuli sieltä pari vitsiäkin.

Välillä mä pelkään että tulee liian korkealentoista, mutta tuossa luulin että pointti olisi koko ajan selvä. Hyvä että edes joillekin on.

Eli ero on siinä mikä on polttopisteenä: Pinnalliset ilmiöt vai tulos. Oma filosofiani on ollut ja on että mitä enemmän pinnallisia ilmiöitä on treenaamisessa mukana, sitä helpompaa on ajautua harhateille. Samasta syystä en ole ostanut laatua tai näyttävyyttä missään urheiluvälineessä missä se olisi turhaa. Fudiskenkien on hyvä olla hyvät, kuten karatepuvunkin. On näitä muitakin toki. Vastaavien lisäksi mennään sillä mitä jo on tai mitä saa halvalla. Esim paidoilla tai shortseilla ei ole yleensä juuri väliä ja tapauksessani ei edes lenkkareilla. Mutta tämä minimalismikaan ei ole itsetarkoitus.


Tämä menisi muuten vähän jo aiheen vierestä, mutta itse olen niin mielikuvalähtöinen ihminen että abstraktit yleistykset pelittävät. Minä en näe eroa aihepiirillä ja muulla pinnallisella ajattelulla vaan näen tämän aihepiirin osana isompaa kokonaisuutta.



Takaisin aihepiiriin ja irvistämiseen...
L.K. kirjoitti: Ei se minusta se irvistäminen tai perkeleen huutaminen ole väärin jos sillä saa tehoja lisää.Tai ainakin itselle se saa sen tunnun aikaseks. Kukin psyykkaa itseään miten parhaaksi näkee.
Minä en sitten tiedä kuinka paljon pitäisi nostaa sen kokoisia painoja että irvistäminen on tarpeellista. Ja onko irvistystreenit miten optimaalisia tämän freesinä pymisen kannalta tai miten usein näitä pitäisi tehdä, edelleen sen freesinä pysymisen kannalta. Fiiliksenä sanoisin että itse ainakin olen saanut asioita toimimaan paremmin siten että ensiksi oppii erottelemaan kehonosasia ja sitten saattamaan niitä yhteen harmoniseksi kokonaisuudeksi. Eli turhat pois välillä, jopa melko isossa osassa tekemistä. Tämä tarkoittaa sitä että ei pidättele irvistystä mutta opettelee tekemään luonnollisesti ilman, koska ei tarvitse. Ja sitten testitilanteessa tai yhteensaattamisharjoittelussa antaa irvistyksen tarvittaessa tulla tai jopa käyttää sitä hyväkseen. Kuinka monella prosentilla maksimivoimasta vaikkapa Tsatsouline ehdottaa treenaamista? Ja onko esim noissa viiden sarjoissa tarkoitus että viimeinen nosto on yhtä helvataa?

Minä olen kokenut että "tämä on niin pirun rankkaa"-eleiden poisjättäminen nopeuttaa kehitystä jopa erittäin paljon. Kai sillä on jotain pohjaakin kun kevyt hymyily saanee ihmisen rentoutumaan ja rentoutuminen kai saa ihmisen tekemään enemmän oleellisia asioita ja vähemmän epäoleellisia. Itseasiassa kun tm mainitsi hengityksen, ainakin minulla rentoutuminen tuo hengityksen paremmin mukaan kuin jännittäminen sekä helpottaa yhteyden tuntemista ja harjoittamista.
fatman
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 4041
Lauteille: Helmikuu 2005
Paikkakunta: Karkkila

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#53

Viesti fatman »

Lasselta hyviä pointteja! Pitääpä ensi kerralla punttiksella tarkkailla itseäni, kuinka paljon sitä turhaa irvistelyä tulee tehtyä.

Välillä se murahdus siinä tiukassa nostossa tulee kyllä ihan tahattomasti. Joskus se on ehkä sellaista tarkoituksellista itsensä kannustamista. Paljon on kuitenkin varmaan minullakin sellaisia turhia maneereja.
In my heart, in my mind, in my soul
lalalaalaa lalalaalaa lalalaa
marcus
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 1117
Lauteille: Elokuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#54

Viesti marcus »

Lasse Candé kirjoitti: Minä olen kokenut että "tämä on niin pirun rankkaa"-eleiden poisjättäminen nopeuttaa kehitystä jopa erittäin paljon. Kai sillä on jotain pohjaakin kun kevyt hymyily saanee ihmisen rentoutumaan ja rentoutuminen kai saa ihmisen tekemään enemmän oleellisia asioita ja vähemmän epäoleellisia. Itseasiassa kun tm mainitsi hengityksen, ainakin minulla rentoutuminen tuo hengityksen paremmin mukaan kuin jännittäminen sekä helpottaa yhteyden tuntemista ja harjoittamista.
Teoriassa irvistäminen vaatii jännitystä, ja jossain määrin myös aiheuttaa sitä muualla kropassa. Tämä jännitys tuskin osallistuu hyödyllisesti tehtävään työhön valtaosassa tapauksista, ja luultavasti on lähinnä haitallista sille.

Vähän samantapaisesti, jos juoksee bussille jonka näkee kaukana. Ekana tulee (ainakin mulle) tunne kiireestä, joka jatkuu juoksemiseen. Jos kiireen tunteen päästää pois, itse juokseminen (minulla) nopeutuu koska turha työ vähenee.

Oppimisesta Lasselle, mulla on kanssa samanlaisia kokemuksia, että yrittää karsia kaiken paitsi funktion pois, niin tehoa tuntuu tulevan lisää. Samalla liikkeistä tulee usein vähemmän näyttäviä, epäesteettisempiä (ellei katso liikkeenlaatua, joka menee ylöspäin)... Väittäisin, että samaan asiaan liittyy todelliset treenimotivaatiot (haluaako näyttää muille, pitääkö potkun näyttää hyvältä tai uskottavalta, todistaa kovuuttaan, ...). Jos treenissä on "roolipeliä" niin se näkyy tekemisessä. Tekniikka kehittyy siihen suuntaan mihin sitä tietoisesti ja tiedostamatta haluaa kehittää. Samalla tavalla ärsyyntyminen treenissä vaikka harjoitteen vaikeudesta hidastaa oppimista (tämäkin käsittääkseni aika hyvin todistettua) verrattuna positiivisessa mielentilassa harjoitteluun.

Mun mielestä noi sosiaaliset eleet, "kovuuden osoittaminen" yms ei ole turhia, mutta ne palvelevat muita asioita kuin optimaalista suoritusta. Kuten joku täällä mainitsikin, epäonnistuminen vaikuttaa olevan "hyväksyttävämpää" jos näyttää, että suorittajaa ärsyttää/harmittaa epäonnistuminen. Samantapaisesti on testatustikin todettu, että jos joku vaikkapa tulee myöhässä luennolle, jos elekieli on anteeksipyytävä, se ärsyttää muita vähemmän, vaikka absoluuttinen haitta olisi sama. Muiden tunnetilat, tai havaitut tunnetilat vaikuttavat meihin. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa, että näyttävä potku ilmaan voi olla psykologisesti tehokkaampi pelote kuin funktionaalisempi "ruma" potku, jos sen näkijä ei ole tarpeeksi "ekspertti", että tajuaa kumpaa oikeasti kannattaisi pelätä enemmän.
"Through violence, you may 'solve' one problem, but you sow the seeds for another."
Kuvake
PDC
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 45
Viestit: 3966
Lauteille: Syyskuu 2008
Paikkakunta: Kokkola
Etulaji: Aikido

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#55

Viesti PDC »

Taas hyvää settiä lisää!

Tuli kaksi asiaa mieleen, että ootko Lasse itse sellainen loner persoona? Eli kun itteäni peilasin noitten sun kirjoitusten kautta huomasin selvän yhteyden siihen sosiaaliseen elämiseen.

Esimerkkejä

Jouduin yhdesti kantamaan patjan kämpille. Kannoin sitä pään päällä läpi kaupungin. Ei vituttanu, koska se vain oli tehtävä, eli karsin pois kaiken turhan esittämisen (mistä marcus puhui) koska olin yksin. Suoritus oli vain fyysinen, ei henkinen.

Kannettiin töissä kahdestaan kaappi toiseen taloon toisesta ja jouduttiin menemään keskustan läpi. Toisen pienikin vitustus tarttui ja tuli tarve itsekkin ilmentää sitä tunnetta.

Mutta mitä enemmän olen yksin kantanut patjoja, niin sitä vähemmän myös sosiaalisissa tilanteissa joudun ilmentämään sitä, että nyt kannan patjaa ja se harmittaa!

Eli palaan takaisin mun kysymykseen liittyen maneereihin
Eli itseasiassa, kuinkahan paljon siinä on sitä muille treenaamista kun pitäisi treenata itselleen?
Ja jatko kysymys, kuinka suuri % näistä enemmän maneereja esittävistä on enemmän sosiaalisia kuin yksin viihtyviä?

Ja sitten tuohon marcuksen viestiin ja kohtaan
Muiden tunnetilat, tai havaitut tunnetilat vaikuttavat meihin. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa, että näyttävä potku ilmaan voi olla psykologisesti tehokkaampi pelote kuin funktionaalisempi "ruma" potku, jos sen näkijä ei ole tarpeeksi "ekspertti", että tajuaa kumpaa oikeasti kannattaisi pelätä enemmän.
Tästä tuli Aittomäen pelottava taidonnäyte mieleen, eli sen teon sosiaalinen funktio. Miten tämä sitten peilaa itseään treenaamiseen? Tuoko se yksilölle vahvistusta minäkuvaan kun annetaan näitä pelottavia taidonnäytteitä juuri muodossa kovat treenit -> makaaminen ja valittaminen, josta kenties toivotaan oman itseisarvon kenties kasvavan muiden silmissä? Onko se näin?
Kuvake
L.K.
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 17
Viestit: 12812
Lauteille: Huhtikuu 2005
Paikkakunta: Kotka
Etulaji: Defendo
Yhteystiedot:

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#56

Viesti L.K. »

Lasse Candé kirjoitti: Minä en sitten tiedä kuinka paljon pitäisi nostaa sen kokoisia painoja että irvistäminen on tarpeellista. Ja onko irvistystreenit miten optimaalisia tämän freesinä pymisen kannalta tai miten usein näitä pitäisi tehdä, edelleen sen freesinä pysymisen kannalta. Fiiliksenä sanoisin että itse ainakin olen saanut asioita toimimaan paremmin siten että ensiksi oppii erottelemaan kehonosasia ja sitten saattamaan niitä yhteen harmoniseksi kokonaisuudeksi. Eli turhat pois välillä, jopa melko isossa osassa tekemistä. Tämä tarkoittaa sitä että ei pidättele irvistystä mutta opettelee tekemään luonnollisesti ilman, koska ei tarvitse. Ja sitten testitilanteessa tai yhteensaattamisharjoittelussa antaa irvistyksen tarvittaessa tulla tai jopa käyttää sitä hyväkseen. Kuinka monella prosentilla maksimivoimasta vaikkapa Tsatsouline ehdottaa treenaamista? Ja onko esim noissa viiden sarjoissa tarkoitus että viimeinen nosto on yhtä helvataa?
Minusta nyt joku irvistäminen tai perkeleen huutaminen on aika henkilökohtainen juttu. Jos haluaa treenata ns. pokerinaamalla, hyvä niin. Itsellä ainakin jossain rankassa jutussa se irvistys tms. tullee aika tahattomasti, sitten on myös näitä ääritreenejä joissa se tulee sinä "kiaina" jos sen nyt sitten paremmin niin mieltää. Tai se perkeleen huutaminen. Tai jotain muuta.

Tietenkin jos tehdään kevyempää,silloin hyvä asteikko pitäis ollakin se että ne viimeisetkään toistot ei ole sitä hirveää irvistystä tms.

Ei tietenkään ole kuitenkaan minustakaan ajatus se että jossain kevyessä treenissä tai vaikka rauhallisessa pistarien lätkimisessä irvistelee ja huutaa/puhisee kuin hullu eli luo treenistä kovemman oloista mitä se on. Tässä kuitenkin tullee myös se kuntotaso. Muistan vuosia sitten kun painin erään varsin tunnetunkin ja kovan lukkopainijan kanssa. Kaveri vaan naureskeli ja kikatteli sekä kertoi aina miten vääntää mut lukkoon seuraavaksi. Itse yritin kaikkeni ettei näin kävisi ja toki jotain muutakin räpeltää ja se oli kyllä aikamoista irvistystä ihan alusta asti. Lopputulos olis tuskin ollut yhtään erilainen vaikka kuinka olisin yrittänyt olla coolisti:)
Lasse Cande kirjoitti: Minä olen kokenut että "tämä on niin pirun rankkaa"-eleiden poisjättäminen nopeuttaa kehitystä jopa erittäin paljon. Kai sillä on jotain pohjaakin kun kevyt hymyily saanee ihmisen rentoutumaan ja rentoutuminen kai saa ihmisen tekemään enemmän oleellisia asioita ja vähemmän epäoleellisia. Itseasiassa kun tm mainitsi hengityksen, ainakin minulla rentoutuminen tuo hengityksen paremmin mukaan kuin jännittäminen sekä helpottaa yhteyden tuntemista ja harjoittamista.
Voi pitää paikkansa ja varmasti monessa asiassa rentous onkin tärkeää, mutta ei se varmaan se oikein ajoitettu irvistely,huutaminen tms. näissäkään väärin ole. Mutta lienee taas henk.kohtasia juttuja,toisella näin,toiselle toisella tavalla.
"He´s too much blackbelt for you"- Tuntematon setä ravintelissa.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#57

Viesti Lasse Candé »

Kirjoittelen lisää myöhemmin, mutta nyt kiireessä vastaan nopeasti tähän.
L.K. kirjoitti: Muistan vuosia sitten kun painin erään varsin tunnetunkin ja kovan lukkopainijan kanssa. Kaveri vaan naureskeli ja kikatteli sekä kertoi aina miten vääntää mut lukkoon seuraavaksi. Itse yritin kaikkeni ettei näin kävisi ja toki jotain muutakin räpeltää ja se oli kyllä aikamoista irvistystä ihan alusta asti. Lopputulos olis tuskin ollut yhtään erilainen vaikka kuinka olisin yrittänyt olla coolisti:)

(...)

Voi pitää paikkansa ja varmasti monessa asiassa rentous onkin tärkeää, mutta ei se varmaan se oikein ajoitettu irvistely,huutaminen tms. näissäkään väärin ole. Mutta lienee taas henk.kohtasia juttuja,toisella näin,toiselle toisella tavalla.
Tässä on nyt tärkeää erottaa toisistaan harjoitusmetodi ja testitilanne. Lopputuloksista puhuttaessa ollaan yleensä testaamisen maailmassa enemmänkin, kuten tuossakin tekstinpätkässä oltiin. Irvistämiseksihän se juuri meneekin silloin kun ei mistään tule mitään. Ehkä siitä jopa voi joku saadakin vähän lisätehoa. On silti toinen asia, kannattaako näin harjoitella vai jättääkö sen testitilanteisiin turboksi. :)
Ja jos näin kannattaa harjoitella niin kuinka paljon?

Koska myös liiallinen löysäily on vaarallista. Juttu on tietenkin siinä onko polttopiste irvistyksessä vai tekemisessä.
Kuvake
Elina
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 16300
Lauteille: Joulukuu 2004

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#58

Viesti Elina »

...mutta jos painopiste on irvistyksessä eikä tekemisessä, niin eikö silloin nimenomaan tehdä ei-täysillä, koska on resursseja keskittyä siihen, mitä ulkomaailmalle viestii? :smt003 Mun mielestäni irvistely ja ähkiminen ja melttoaminen treenatessa ovat ihan ok, jos oma harjoittelufiilis sellaista vaatii. Ja varmasti kaikilla on erilaisissa tilanteissa kokemuksia siitä, että kummallista ääntä lähtee - ei siihen välttämättä vaadita isoja vastuksia punttisalilla, vaan rankahko (lyhytkin) hapenottokyvyltä paljon vaativa suoritus voi kirvoittaa vastaavaa ähinää tai puhinaa. Eikä tämä ole missään nimessä ristiriidassa tuon tässä ketjussa käsitellyn treenimetodin kanssa, jos harjoittelun kokonaisrasitus jää sellaiseksi, että reserviä jää (ts. palautuminen tapahtuu kohtuuvaivattomasti) - esim. treenin kesto on sen verran lyhyt.

Sen, millaisella toistomäärällä saat itsesi piippuun ja onko se edes tarkoituksena, määrittää tavoite. Esimerkiksi nopeutta kehittävässä harjoittelussa itsensä väsyttämisessä ei ole mitään järkeä, koska silloin mennään ominaisuuksien osalta jo kestävyyden puolelle ja se ei ole ko. harjoituksen tarkoitus.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#59

Viesti Lasse Candé »

Elina kirjoitti: Mun mielestäni irvistely ja ähkiminen ja melttoaminen treenatessa ovat ihan ok, jos oma harjoittelufiilis sellaista vaatii. Ja varmasti kaikilla on erilaisissa tilanteissa kokemuksia siitä, että kummallista ääntä lähtee - ei siihen välttämättä vaadita isoja vastuksia punttisalilla, vaan rankahko (lyhytkin) hapenottokyvyltä paljon vaativa suoritus voi kirvoittaa vastaavaa ähinää tai puhinaa. Eikä tämä ole missään nimessä ristiriidassa tuon tässä ketjussa käsitellyn treenimetodin kanssa, jos harjoittelun kokonaisrasitus jää sellaiseksi, että reserviä jää
Tässä tullaan juuri siihen mitä sanoin että keuhkot kyllä hengittää - Ei harjoittelijan tarvitse väsymystä mitenkään alleviivailla.

Taitaa olla niin että mitä enemmän tätä kirjoittelen, sitä sekavammaksi tämä käy.

Nyt olen sen verran epäfreesissä tilassa että palaan noihin aiempiin toisena hetkenä kun olen vähän esim nukkunut välissä. :D
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Martin Rooney & Pavel Tsatsouline - Freshinä pysyminen

#60

Viesti Lasse Candé »

marcus kirjoitti: Vähän samantapaisesti, jos juoksee bussille jonka näkee kaukana. Ekana tulee (ainakin mulle) tunne kiireestä, joka jatkuu juoksemiseen. Jos kiireen tunteen päästää pois, itse juokseminen (minulla) nopeutuu koska turha työ vähenee..
Samaa olen itsekin pohtinut. Eli mitä turhaan kiirehtiä kun voi tehdä nopeasti ihan muuten vain. Tai kun tekee nopeasti ei tule kiirettä. Taitava baarimikkokin näyttää monesti coolilta. Tarvittaessa voi sitten ottaa mukaan vielä viimeisen rypistyksen ehkä jopa vähän kiirehtimällä. Mutta päivästä toiseen sillä meiningillä tai muuten vain pitkäaikaisesti niin alkaa virheliikkeitä tulla mukaan. Niinpä harjoitusmenetelmänä työssä kehittymiseen coolisti nopeasti tekeminen lienee parempi. Vastaavalla tavalla irvistyskin voi antaa sen tarvittavan "turbon" nostoon, minkä jo aiemmin mainitsin, mutta ei välttämättä ole suurissa määrin hyvä tapa harjoitella. (?)


Oppimisesta Lasselle, mulla on kanssa samanlaisia kokemuksia, että yrittää karsia kaiken paitsi funktion pois, niin tehoa tuntuu tulevan lisää. Samalla liikkeistä tulee usein vähemmän näyttäviä, epäesteettisempiä (ellei katso liikkeenlaatua, joka menee ylöspäin)... Väittäisin, että samaan asiaan liittyy todelliset treenimotivaatiot (haluaako näyttää muille, pitääkö potkun näyttää hyvältä tai uskottavalta, todistaa kovuuttaan, ...). Jos treenissä on "roolipeliä" niin se näkyy tekemisessä. Tekniikka kehittyy siihen suuntaan mihin sitä tietoisesti ja tiedostamatta haluaa kehittää. Samalla tavalla ärsyyntyminen treenissä vaikka harjoitteen vaikeudesta hidastaa oppimista (tämäkin käsittääkseni aika hyvin todistettua) verrattuna positiivisessa mielentilassa harjoitteluun.
Minäkin uskon että positiivisuus olisi tärkeä jos aikoo treenata vähänkin pidempään suht kovaa. Ennen inttiä treenimääräni olivat hieman liian suuria tai ainakin kovuus niissä liian kova, kahden pallopelin, karaten ja omien treenien myötä. Jos olisin tehnyt saman perkele-meiningillä alleviivaten rankkuutta, olisi juttu ollut epämukavampaa. Sitä olisi tehnyt yhden turhan esteen itselle lisää omassa mielessään ja uskon että myös omassa kehossaan. Niihin aikoihin alkoi nämä ajatukset pelkästä jutun tekemisestä ja that's it heräämään.


Mun mielestä noi sosiaaliset eleet, "kovuuden osoittaminen" yms ei ole turhia, mutta ne palvelevat muita asioita kuin optimaalista suoritusta.
Ja varsinkin siellä treenimetodissa näiden paikkaa kannattaa miettiä. Kovasti yritän tehdä eroa testitilanteen ja treenaamisen välille tässä ja jatkan samaa edelleen. Edelleenkin uskon että eleistä voi saada lisärypistyksen, mutta samaten uskon että tämä toimii optimaalisesti jos se rakentuu rennon osaamisen päälle. Itse treenissä uskon että on hyvä joskus kokeilla vähän kovempaa rypistyksineen, mutta en tiedä kuinka usein. Arvelisin ettei kovin usein. Ihan vain jäävuorenhuippuna tai testimetodina kehityskohteiden paikantamiseksi.




PDC kirjoitti: Tuli kaksi asiaa mieleen, että ootko Lasse itse sellainen loner persoona? Eli kun itteäni peilasin noitten sun kirjoitusten kautta huomasin selvän yhteyden siihen sosiaaliseen elämiseen.

Esimerkkejä

Jouduin yhdesti kantamaan patjan kämpille. Kannoin sitä pään päällä läpi kaupungin. Ei vituttanu, koska se vain oli tehtävä, eli karsin pois kaiken turhan esittämisen (mistä marcus puhui) koska olin yksin. Suoritus oli vain fyysinen, ei henkinen.

Kannettiin töissä kahdestaan kaappi toiseen taloon toisesta ja jouduttiin menemään keskustan läpi. Toisen pienikin vitustus tarttui ja tuli tarve itsekkin ilmentää sitä tunnetta.

Mutta mitä enemmän olen yksin kantanut patjoja, niin sitä vähemmän myös sosiaalisissa tilanteissa joudun ilmentämään sitä, että nyt kannan patjaa ja se harmittaa!
Minä olen aina ollut pohdiskeleva ihminen, mutten sellaisella epäsosiaalisella tavalla. Olen myös ylisosiaalinen. :) Vahvasti sisään- ja ulospäinkääntyvä, jos se on mitenkään mahdollista. Ymmärrän kysymyksen ja minulle treeni on aina ollut melko sisäänpäinkääntyvää toimintaa vaikka yhdessä tehtäisiinkin. Fudiksessa joukkue on tärkein, joten tekemisessä ja olemuksessa pitää olla ulospäinkääntyvyyttä, mutta kehityksessä itsetutkiskelua. Hankalaa, kun hedelmä on ulosannillinen ja treenimetodi sisäänpäinkääntyvä.

Vastaavissa tilanteissa kuin patjan kantamisesimerkkisi minulle ei ole tarttunut fiilikset toiselta vaan ne ovat helpottaneet omaa tekemistään. Joko toisen hajoilusta on saanut voimaa kun on itse suhtautunut paremmin ja vain tehnyt tai sitten lohtua kun on tajunnut että toistakin hajottaa hyvin. Silloin huumorista on saatu voimaa yhdessä. Ihan sama mikä tilanne on, oheisjutut kuten läppä pitää palvella asioiden helpottumista.


Ja jatko kysymys, kuinka suuri % näistä enemmän maneereja esittävistä on enemmän sosiaalisia kuin yksin viihtyviä?
Oma uskomukseni on että sosiaalisuutensa ei ole optimaalista. Tietyssä mielessä maneerien esittäjät ovat tai haluavat olla erittäin sosiaalisia. Sehän on selvä että niillä kosiskellaan muita ja kyse on sosiaalisesta toiminnasta. Optimaalista se ei ole jos se häiritsee tehtävää esim treenaamista. Toisaalta samalla tavalla jotkut yrittävät sooloilla liiallisella läpänheiton paheksunnalla, mikä on hauskasti sekin sosiaalinen juttu. Kaiken tuon voi tehdä joko hyvin tai huonosti. Joko asiaa palvellen tai toisinpäin.

Itseen ja ryhmätyöhön suhtautumaan oppiminen on aina kehityskohde meillä kaikilla. Ryhmissä tarvitaan voimavaroja yhteistyön suuntien selkenemiseksi ja se osuus menee ehkä aiheen vierestä. Se taas miten sosiaaliset asiat ovat suhteessa jäsenten sisäiseen motivaatioon hiponee aihetta. Sisäisen motivation pohdinta ja omien esteiden raivaaminen taas on asia jonka itse koen olevan aihetta.
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 40 kurkkijaa