Mielestäni otsikkoa relevantimpi kysymys olisi: ovatko elämäntapasi tasapainossa ja liikutko riittävän monipuolisesti?
Olen huomannut, että ihmiset "ostavat" itselleen illuusiota liikunnallisuudesta, harrastamalla jotain lajia. Erityisesti monipuoliset lajit luovat kuvaa siitä, että ne vastaisivat eri fyysisen toimintakyvyn eri osa-alueisiin. Kuitenkin jos käy vaikka CrossFittaamassa viisi tuntia viikossa, jäljelle jää 163 tuntia muuta elämää, joka voi olla ihan hanurillaan. Erityisesti kestävyyslharrastajilla olen huomannut sellaista transaktioperiaatetta, että sykemittariin kerätyt kalorit saa luvan kanssa ottaa takaisin paskissafkalla.
Vaimoni osoitti elämäntapapyramidin rakentamisen toimivuutta äitiytymisensä myötä. Äitiyslomalla systemaattinen treenaaminen, sellainen urheilemalla urheileminen, jäi oikeastaan kokonaan pois. Raskauden aikana ja pienen muksun kanssa tuli keskityttyä ruokailuun ja lepoon aikaisempaa tarkemmin. Sitten pienen lapsen kanssa hän kärrylenkkeili vauvan ja koiran kanssa useita tunteja päivässä, kaiken muun ollessa jatkuvaa asioiden hoitamista ja tekemistä, eli matalalla kuormitustasolla jatkuvasti aktiivista elämää. Hänen palatessaan CrossFit-treeneihin, olivat voimatasot tuntuneet romahtaneen aikaisemmasta treenihistoriasta ja työskentely korkeilla sykkeillä tuntui aluksi vaikealta. MUTTA, erittäin aktiivielämisen päälle lisätty monipuolinen systemaattinen harjoittelu sai aikaan konkreettisia tuloksia todella nopeasti. Pyramidin pohja rakentui sellaiseksi, että keho oli valmis vastaanottamaan kovaa ja monipuolista kuntoharjoittelua, myös palautumiskyvyn ollessa aivan eri luokkaa kuin aikaisemmin.
Huomaan kyllä itsestänikin sen, että kun töikseen aika usein kyyhöttää kammiossa, silloin kun on aikaa liikkua, haluaisi aina repiä täysillä, jotta saisi sillä kompensoitua sitä passiivisuutta. Sillä seurauksella olen myös repinyt olkapääni ja selkäni tårta på tårta, eikä se hapenottokykykään ole juuri kehittynyt. Pitää ilmeisesti ensin romuttua, jotta oppii arvostamaan perustusten vahvuutta.