Mmh. Mitäs jos vaikka antaisit sen nilkan ihan parantua ja sitten vasta treenaisit voltteja? Ei tule kyseeseen?Bahar kirjoitti: Enemmän minua tällä hetkellä kuitenkin huolettaa tämä nilkka. Tänään kokeilin tehdä kärrynpyörää. Ei kestä sitä kovinkaan hyvin. Leirillä halusin harjoitella nimenomaan aerialia (perhosvolttia), ja pitäisi mahdollisimman hyvin päästä tukemaan nilkkaa.. Ajattelin teipata ja laittaa sitten tämän tukisiteen. Pitäisi saada pehmennettyä alastuloa nilkalle mahd. paljon. Ja onhan minulla Buranaa :p
Millaisia nilkanvahvistusliikkeitä on? Minulla on niin muljuvat nilkat muutenkin, olisi tosiaankin hyvä saada vahvistettua niitä.. Ja miksei ranteitakin.
Mun mielestä paras nilkkatuki/side/teippi on Aircast (tai vastaava, esim Dynacast), joka on semmoinen kahden jalkapallosäärisyndin näköinen velcrolla kiinnitettävä nilkkatuki, missä on ilmatyynyt sisällä. Sallii liki vapaan ojennuksen ja koukistuksen, mutta jalkaterä ei, mmm, käänny sivusuuntaan (siis estää pro-supinaatio- tai inversio-eversio-liikkeen). Teippaaminen ajaa lähes saman asian mutta on työlästä ja iho voi tykätä kyttyrää - mainittu kirja on hyvä opus jos tälle tielle meinaa lähteä. Elastisista siteistä nilkassa ei ole mitään mainittavaa hyötyä paitsi lämpöisä ja turvallinen olo.
Mitä polviin tulee... Polvinivelen stabiliteetistä iso osa tulee lihaksista, ennenkaikkea reiden lihaksista. Mistä vaan fysioterapeutilta (paikallinen terkkula lienee ihan hyvä vaihtoehto) saa ohjeet, joita kannattaa käydä treenaamassa kädestä eli jalasta pitäen kerta tai pari. Lisäksi tietysti pitää kysyä, onko tekniikassa parantamisen varaa siten, että polvet eivät vääntyile luonnottomasti.
/T
. Olen häärännyt nilkkatuilla nyt jotakuinkin puolivuotta, ja mielestäni sellaiset pienet nyrjähdykset ovat huomattavasti vähentyneet ja penikkatautioireetkin lievittyneet lähes olemattomiin...