Ounou

[Ounou]

No niin, koetetaanpa harrastaa taas pitkästä aikaa vähän tämän päivyrinkin pitämistä. Kurssin graduointi oli 26.5. ja siihen osallistui ja sen läpäisi jos oikein laskin ja muistan seitsemäntoista henkilöä. Aika monta.
Seuraavaa vyökoetta ei sitten tarvitsekaan ihan heti olla jännittämässä, koska vähimmäisaika oranssille pääsemiseksi on ei sen enempää eikä vähempää kuin kaksitoista kuukautta.

Sitten graduoinnin olen tässä kesän aikana käynyt treenaamassa jujutsua noh, muutaman kerran, en mitenkään kovin aktiivisesti, sekä pari kertaa seuran samalla harjoitusmaksulla tarjoamaa eskrimaa. Muuten olen keskittynyt ihan jo lomankin kunniaksi enemmän ulkoiluun (lenkkeily, pyöräily ja muutaman kerran olen käynyt melomassa) sekä tietysti mahan kasvattamiseen mainioiden juomien parissa. Huomenna kahden (vai onkohan se jo kolmen?) viikon totaalitauon jälkeen vuorossa taas pitkästä aikaa JUJUTSU. :Elina:

Tämän päivän liikuntasuoritukseksi merkittäköön pyöräily yhdeksän tuntia (lähti vähän lapasesta, en suosittele kenellekään).

[Ounou]

Jujutsua puolitoista tuntia. Teemana oli mattotekniikat, ja treenit oli yhteiset brassipuolen kavereiden kanssa. Niinpä jo heti ”alkulämmittely” oli lajiuskollisesti mallia .

Närästi ettei käsillä kävely oikein tuntunut onnistuvan. Osasin mä muistaakseni ennen, mutta sitä se lihavuus teettää.

Sitten harjoiteltiin jujia ja jujin puolustamista, ja sitten painittiin. Taputin yhteen läskiamericanaan ja sain itse väännettyä taputuksen yhteen RNChen (taisi tosin johtua enemmän parin uupumuksesta) ja yhteen americanaan (tosin kaveri taisi tarkoituksella antaa tilaisuuden yrittää sitä). Yksi jujikin oli ehkä tekeillä, kun erä loppui. Lopuksi päätä särki ja olin niin kuollut, etten päässyt omin voimin pystyyn. Kaveri siinä sitten sanoi, että väsyttääkö. Mä sanoin, että kyllä muuten väsyttää.

[Ounou]

Eskrimaa puolitoista tuntia plus pyöräilyä puolitoista tuntia. Käytiin läpi lyönnit yksi viiva kuusi sekä puolustukset niihin horjutuksineen. Lisäksi pari aseenriistoa. Vielä tämäkin viikko on mennyt lähinnä yleisen liikunnan ja ulkoilun merkeissä, mutta alkulämmittelyn tasajalkahypyissä huomasin silti yllättäen, että vatsalihakset on jostain syystä ihan hemmetin kipeät. Enkä ennen tätä edes tiennyt, että tasajalkahyppyihin edes tarvitsee vatsalihaksia.

Treenimatkat heitin tällä kertaa tsygällä, joten niistä tuo puolitoista tuntia pyöräilyä.

Jos kello ei olisi jo niin pirun paljon, niin leikkisin ehkä vielä vähän aikaa uudellä perhosveitselläni, mutta nyt taitaa olla jo pakko mennä tuttulis aa aa (heti kunhan olen saanut syödyksi valtavan kokoisen pizzailtapalani).

[Ounou]

En jaksa enää muistaa mitä viime viikolla tuli toimitettua, enemmän ulkoilua kuin kamppailua kumminkin (kesä kun on vain kerran vuodessa ja niin pois päin). Sunnuntaina ainakin olin pari tuntia melomassa ja pyöräilin nelisen tuntia, mutta muuten on muistikuvat viime viikosta ehtineet jo vähän hämärtyä. Lenkillä tuli käytyä ainakin jonakin päivänä ja pyöräilemässä useampanakin. Dzuudzuudzutreeneissä taisin kuitenkin käydä vain kerran.

Nyt tällä viikolla oli maanantaina jujutsua, mutta sellaista jujutsua, jossa teemana oli hyvin mielenkiintoisesti karate. Jos selityksen oikein ymmärsin, tarkoitus oli ajaa jujutsuheebojen paksuihin kalloihin ajatusta lantion voimallisesta käyttämisestä niin lyönneissä kuin torjunnoissakin. Tiedän että olen usein pihalla, mutta harvoin olen mielestäni niin pihalla kuin näissä treeneissä, karate kun kaikessa monimuotoisuudessaan on minulle jokseenkin kirjoittamaton lehti. – Hauskaa oli kyllä silti.

Aluksi opeteltiin jokin perusasento, johon mentiin muistini mukaan kutakuinkin seuraavalla tavalla: otettiin hartioiden levyinen asento jalkaterät hiukan ulospäin. Siitä pyöräytettiin jalkaterät päkiöiden varassa siten, että kantapäät tulivat varpaita ulommas ja varpaat jäivät siis osoittamaan hiukan sisään. Paino pudotettiin hiukan alas, lantio työnnettiin aika eteen ja polvet pidettiin mahdollisimman kaukana toisistaan. En ole ennen osannut ajatella, että sellaista asentoa on olemassakaan.

Siitä sitten vietiin nyrkit kylkiin tai kainaloihin, niin kuin olen vain leffoissa joskus nähnyt, ja alettiin tehdä torjuntoja. Minä en niiden nimiä enää muista (paitsi sotouke), mutta kun nyt etsiskelin karatetorjuntoja netistä, niin nämä kolme ne taisivat olla:

http://www.shitoryu.org/skills/blocks/gedan_barai.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

http://www.shitoryu.org/skills/blocks/yoko_uke.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

http://www.shitoryu.org/skills/blocks/age_uke.htm" onclick="window.open(this.href);return false;


Lantion käyttöä jämäkkyyden tuottamiseen korostettiin kaikissa.

Sitten askellettiin eteenpäin otteluasennossa: etujalan varpaat osoittavat suoraan eteen, takimmaisen jalan varpaat vähän ulospäin. Jotta ei sähkötetä vastustajalle aikomusta astua eteenpäin, ei käännetä etummaisen jalan varpaita valmiiksi ulospäin, vaan rullataan suoraan varpaiden yli ja askeleen loppuvaiheessa käännetään vastakkainen kylki vastustajaan päin voimakkaalla lantion käytöllä. Samalla uusi takajalka kääntyy ulospäin.

Sitten treenattiin etupotkua ja mawaa.

Pareittain harjoiteltiin takakäden suoraa vartaloon, torjuntaa siihen (muistaakseni juuri sotouke), kahden lyönnin kombinaatiota (etukäsi päähän + takakäsi vartaloon), torjuntoja em. kombinaatioon sekä yhdistelmää, jossa ensin tartutaan omalla etummaisella kädellä vastustajan suojaavaan etukäteen ja lyödään sitten takakäden suora päähän.

Sitten vielä vähän yhden tekniikan sparria tai randoria siten, että yritetään nopeudella ja ajoituksella ujuttaa takakäden suora vastustajan keskivartaloon (ei nyt ihan hirveän kovaa kuitenkaan). Mielestäni voitin 2 – 0, joten helvetin hyvät treenit.



Tänään oli eskrimaa, Kapka yksi, kaksi, kolme ja neljä erilaisina yhdistelminä, sinawali neljä normaalisti kepeillä sekä aseettomana sovelluksena ja hiukan veitsitorjuntojen alkeita. Alkulämmittelyissä olin totaalisesti jäässä. Ei niitä keppejä pysty kukaan ihminen pyörittelemään sillä tavalla toisella kädellä toiseen suuntaan ja toisella toiseen samaan aikaan. Tai no okei, ehkä muut pystyvät, mutta kumminkin. :evil:

Olen nyt kulkenut pyörällä treeneihin ja siinä menee se noin puolitoista tuntia kahteen suuntaan. Toivottavasti silläkin nyt olisi peruskunnon kannalta edes jotain myönteisiä seuraamuksia. Huomenna taas jujutsua samalla mielenkiintoisella teemalla kuin eilenkin.

[cyt]

Hmm. Eikö teidän jujutsutyylissänne ole lantion käyttö tärkeää muissakin kun lyönneissä ja potkuissa? Esim. irrottautumisissa, horjutuksissa tms.?

[Ounou]

Hmm. Eikö teidän jujutsutyylissänne ole lantion käyttö tärkeää muissakin kun lyönneissä ja potkuissa? Esim. irrottautumisissa, horjutuksissa tms.?

Kiitos kysymyksestä, ihan kiva saada jotain kommenttiakin vaihteeksi.

Olen kyllä tässä lajissa sen verran uusi harrastaja, että en mielellään alkaisi lausumaan mitään suuria totuuksia jujutsutyylistämme. Toisaalta elämässä ja kamppailussa yleensä lantion käyttö on niin monessa sopassa mukana, että enköhän minä uskalla vastata että on on - onhan se lantion käyttö tärkeää meidänkin tyylissämme mm. juuri irroittautumisissa ja horjutuksissa niin kuin varmasti monissa muissakin suorituksissa.

Luulen, että eri kamppailusuoritteissa on kuitenkin tavallisesti lantion käytön ohella myös monia muita seikkoja, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Valmiissa suorituksessa kaikki vaikuttavat elementit pitää saada toimimaan yhteen, mutta oppimisen kannalta voi usein olla hyödyllistä ottaa joku elementti erikseen ja korostaa sitä ehkä jopa liioitellen. Niin ainakin arvelisin. Onnistuneeseen lyöntiin kuuluu muutakin kuin tehokas lantion käyttö, mutta tuossa treenissä keskityttiin erityisesti siihen lantion käyttöön (minun tulkintani mukaan). Jujutsuun kuuluu muutakin kuin lyöminen ja potkiminen, mutta tuossa nimenomaisessa treenissä nyt vain satuttiin keskittymään melko pitkälle lyömiseen ja potkimiseen (sekä myös liikkumiseen ja torjumiseen) ja avata sitä lantion käytön merkitystä sitä kautta.

Aika ympäripyöreätä tekstiä minulta kieltämättä, mutta en osaa paremminkaan vastata.



Keskiviikko 12.8.

Karate-teemalla jatkettiin.

Etupotku pariharjoituksena. Tärkeinä pointteina lantion työntö ja potkun palautus. Välillä työskenneltiin varsin matalasta asennosta.

Sitten lisättiin harjoitukseen vähän taistelutemppuja. Ainakin seuraavanlaisia kombinaatioita palautuu mieleen.

1.Hyökkääjä hyökkää takajalan etupotkulla --> gedanbarai, ote olkapäästä (tai leuan alta, nenän alta tai jostain, mutta käytännössä olkapäästä), horjutus ja osotogari tai osoto-otoshi.

2. Hyökkääjä hyökkää etupotkulla --> gedanbarai ja siihen jatko: hallintaote etukäden kyynärpäästä, atemi munuaisille, ote puvun olkapäästä, potku polvitaipeeseen, kaato.

3.Hyökkääjä hyökkää etujalan etupotkulla tsurikomiaskelella --> gedanbarai ja jotakin jonka olin kuulevinani olevan nimeltään ”leikkauskaato” (en ole ennen kuullut eikä löytynyt googlellakaan, ehkä kuulin nimen väärin).

4.Eripuolisesta otteluasennosta hyökkäys takajalan etupotkulla --> gedanbarain tapainen, kopataan potkaiseva jalka kyynärtaipeeseen, ote toisella kädellä vyötäisiltä, ja heitto, olisiko tämä

http://judoinfo.com/images/animations/b ... uinage.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

tai tämä

http://judoinfo.com/images/animations/b ... otoshi.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

(mikä ero noilla nyt sitten onkin)

[Mika]

http://judoinfo.com/images/animations/b ... uinage.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

tai tämä

http://judoinfo.com/images/animations/b ... otoshi.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

(mikä ero noilla nyt sitten onkin)

Edellisessä nostetaan lähemmästä jalasta, jälkimmäisessä sama käsi on vyössä tai vyötäisillä kiinni.

[Ounou]

Edellisessä nostetaan lähemmästä jalasta, jälkimmäisessä sama käsi on vyössä tai vyötäisillä kiinni.

No niinpäs onkin. Olin varmaan hyvin väsynyt, kun kirjoitin.

17.8. Seuran treenit oli tältä päivältä peruttu näytöksen takia, joten kävin sen sijaan omia aikojani Kisiksellä. Varjonyrkkeilyä lämmittelyksi puolisen tuntia (yritin laittaa välillä mukaan pari säälittävää etupotkun tapaistakin), neljä kertaa kolme minuuttia maissipalloa ja neljä kertaa kolme minuuttia säkkiä. Porukkaa oli kuin meren mutaa, mutta jotenkin onnistuin hakeutumaan vapaan säkin ääreen. Kun huomasin karateparvella potkusäkin vapautuneen, siirryin sinne, mutta en sitten uskaltanutkaan potkia. Löin vain. Lopuksi vielä vähän narua. Puolitoista tuntia meni yhteensä.

Töissä tein itselleni eskrimakepin korvikkeet hylätystä luudanvarresta. Siellä on yksi iso varasto, missä juuri kukaan ei koskaan käy. Siellä on hyvä pyöritellä varsinkin, kun onnistuin pihistämään sinne vielä peilinkin - tai pihistämään ja pihistämään, siirsin sen vain yhdestä varastosta toiseen vähän rauhallisempaan.
Eipähän ole enää töissä tylsää. Ei tosin tule kyllä varmaan hommistakaan enää mitään.
Harjoittelin muun muassa sinawali nelosta puolenvaihdon kanssa ja sitten niitä mahdottomia lämmittelyliikkeitä, joita en viimeksi osannut. Suunnilleen kymmenen minuutin seteissä yhteensä arviolta puolisen tuntia, ja ilman paitaa totta kai. :hasseli: Enemmänkin olisi ehtinyt, kun oli rauhallinen päivä. Keppejä on töissä ihan kiva pyöritellä, kun niitä voi pyöritellä sen verran rauhallisesti, ettei tule hiki. Hikihän töissä ei saa tulla koskaan.

Eilen sunnuntaina kävin lenkillä 40 – 50 minuuttia. Sataa tihuutti.

Toissapäivänä lauantaina olin melomassa kolme tuntia. Oli kaunista ja minun mielestäni vielä ihan kesäistä, vaikka toiset sanoivat, että eron huomasi jo ihan selvästi viikon takaiseen. Ehkä en vain halua myöntää itselleni, että syksyä kohtihan tässä ollaan menossa.

Syksystä puheen ollen pitäisi ehkä asettaa syyskaudelle jotain tavoitteita. Kun tuossa alkuvuodesta aloitin tämän jujutsuhommelin, takana oli motivaation täydellinen kuolema, melkein vuoden yleinen liikkumattomuus, ja yleensäkin liikunnan ilo (sellaistakin nimittäin olen kyllä joskus tuntenut) jemma-nimisessä paikassa. Siksi en uskaltanut asettaa mitään kovin vaativia tavoitteita: tarkoitus oli vain jaksaa kurssi loppuun asti, kuntoilla vähän ja saada rotia elämään. Kaksi ensimmäistä tavoitetta toteutui ja niiden myötä toki osa kolmannestakin. Paljon on silti vielä parannettavaa. Muutoin tavoitteena ensi syksyksi – sanotaan noin jouluun mennessä – on päästä sellaiseen kuntoon ja ehkä ennen kaikkea sellaiseen mielentilaan, että jaksaisin käydä lajitreeneissä 5 – 6 kertaa viikossa ja sen lisäksi tehdä pari kertaa viikossa jonkun sortin aamuaerobisen, aamulenkin kai lähinnä. Sitten sitä alettaisiin olla back on track. Nyt tämä on vielä vähän tällaista sielun toipilasaikaa.

[Ounou]

Ei tämä päivyrin pitäminen tunnu olevan ihan mun juttu, kun ei millään meinais jaksaa. Päivitetään nyt kumminkin viimeaikaisimpia tekemisiä sen minkä vielä muistaa ja mitä paperimuistiinpanoista ilmenee. Tarkoitus olisi nyt alkuun syyskuussa käydä kolmet lajitreenit ja tehdä sen lisäksi kolme aerobista oheisharjoitusta (lenkki tai uinti) viikossa. Myöhemmin sitten ehkä enemmän, jos ei tule ihmeempiä takaiskuja.

su 30.8.
Lenkki noin 45 minuuttia. Tuli juostua kovempaa kuin tavallisesti. Oli yllättäen ihan mukava oikein välillä hölkätessä vähän hengästyäkin.

ma31.8.
Lenkki reilu tunti. Matkan varrella vedin kokeeksi muutaman leuan. En kerro montako meni, mutta vetoan siihen, että kokeilin vasta lenkin loppupuolella väsyneenä ja reporankana ja että olen vanha ja lihava.

ti1.9.
Jujutsua. Siirryttiin normaaleihin aikatauluihin.
Asetekniikoita. Veitsen käyttöä, torjuntoja sekä veitsen riistoa. Hyökkäykset 1 – 5 (viilto kaulan korkeudelle kämmenpuolelta, kaulan korkeudelle rystypuolelta, vatsan korkeudelle kämmenpuolelta, vatsan korkeudelle rystypuolelta, pisto vatsaan). Puolustautumista edellämainittuja hyökkäyksiä vastaan. Lopuksi vähän puukkopainia.

to3.9.
Jujutsua puolitoista tuntia. Luulin ihan että olisi ollut mattopainia, mutta olikin yllättäen lukottelua pystyssä.
Pitkä ja monipuolinen alkujumppa ihan hyvänä vastapainona tekniikkaosiolle, joka olikin sitten astetta teknisempää riplaamista.
i.Saman puolen käsiotteesta irroittautuminen. Ote vapaalla kädellä uken tarttuvan käden kyljestä. Paino tarvittaessa uken painopisteen alle ja omalla kämmensyrjällä painamalla uken nakit lukkoon.
ii.Suora rannelukko. Muodollisena hyökkäyksenä alakoukku tai uppari. Alasvienti ranteesta ja lukotus maassa. Itse alasvienti taisi olla enemmän muodollisuus, mutta kun maahan astiin päästiin, niin vaikea sieltä oli pois räviköidä kunhan uken kyynärpää pysyi kiinni maassa ja kyynävarsi osoitti öbaut suoraan ylöspäin.
iii.Kotegaeshi. Ranneote ristiin, irroittautuminen, ote vapaalla kädellä uken peukalontyvestä, sitten myös toisella kädellä uken kämmenselästä, askel pois tieltä, maahanvienti, polvi uken käsivarren päälle ja lukotus.
iv.Toinen kiertävä rannelukko. Hyökkäyksenä yhden käden rinnusote. Otetaan uken kädestä kiinni kuin lähdettäisiin tekemään nikyota, käännetään, tuodaan toinen käsi ensimmäisen käden päälle, kävellään taaksepäin ja viedään uhri ranteesta maahan. Toisin kuin siinä nikyossa, minkä minä olen tähän mennessä nähnyt, tässä versiossa uhrin käsivarsi oli koko ajan aika lailla suorassa. Idea jäi itselleni vielä vähän hämäräksi, ja kuvailuunkin sisältyy varmasti tukuittain tekniikkavirheitä.
v.Nikyo silleen minun mielestäni vähän normaalimmalla tavalla eli niin, että uken käsi runtataan vähän koukkuun ja avitetaan uken alas menemistä tuosta kyynärvarren tai kyynärpään päältä painamalla. Samaan hyökkäykseen.

pe4.9.
Lenkki noin tunti, siinä ohessa 3x5 leukaa (tästä sitä taas...) ja muutamia kolmenkympin sarjoja istumaannousuja.

la5.9.
Jujutsu. Päivän teemana heitot, niitot ja maahanviennit. Ylemmät tekivät moroteseoinagea ja me keltaiset lonkkaheittoa. Lopuksi sovittuun hyökkäykseen sovittu maahanvienti ja siitä randoria matossa. Erät olivat muutaman sekunnin mittaisia kähinöitä ja sitten aloitettiin uudestaan pystyssä. Ja sitten uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Oli aika raskasta.

su6.9.
Uinti kolme varttia. Se on vähän niin kuin uimakoulu, tai sellainen uimatekniikkahärdelli. Osaan uida rintaa auttavasti, mutta nyt pitäisi oppia myös kroolaamaan. Ei ole helppoa, ei.

ti8.9.
Aamulenkki leuanvetoineen ynnä muineen noin tunti. Polvi on vaivannut vaihtelevassa määrin jo pitkän aikaa, ja nytkin se oli koko loppupäivän pirun kipeä. Tilasin vihdoinkin ajan urheilulääkärille.
Eskrimaa puolitoista tuntia. Uutena asiana sinawali 6. Tai olen tehnyt sitä kyllä ennenkin, mutta siitä on joku viisitoista vuotta, joten ehkäpä sen voi ottaa uutena asiana. Lisäksi peruslyöntejä, perustorjuntoja ja aseenriistoja.
Edellisen perään jujutsua puolitoista tuntia. Puolustautumista veistä vastaan. Drillinä tapi tapi (jujutsumme on asetekniikoiden osalta ilmeisen filippiiniläisvaikutteista). Rauhallista sparraamista veitsi vs. tyhjä käsi sekä veitsi vs. veitsi. Kaikenlaista muutakin saattoi olla, nämä reportaasit ei ole nyt millään lailla tyhjentäviä.

Tänään on ollut lepoa ja pakin kasvatusta, ja huomenna olisi taas tarkoitus käydä aamulenkillä (kello alkaa tosin olla jo aika paljon siihen nähden että jaksaisin nousta tarpeeksi aikaisin) ja illalla jujutsutreeneissä. Kipeätä polvea ja yhden päivän vatsataudin tapaista lukuun ottamatta vointi ja mieliala on ollut viime aikoina harvinaisen mainio. Liikunta on tuntunut toisinaan jopa ihan hauskalta. Lieneeköhän vaarallinenkin oireyhtymä.

[Ounou]

Päiväkirjaa taas vaihteeksi.

Edellisen merkinnän aikomus toteutui kuin toteutuikin, eli torstaina 10.9. tosiaankin heitin aamulenkin 40 – 50 minuuttia ja kävin illalla jujutsutreeneissä (en enää muista mitä tehtiin). Sittemmin onkin tullut oltua vähän puolikuntoisena, minkä vuoksi tuli taukoa harrastamiseen, kunnes tiistaina 22.9. palattiin sorvin ääreen.

Kävin urheilulääkärin vastaanotolla, ja hallitseva teoria tällä hetkellä on ymmärtääkseni se, että vasemman polven sisemmässä kierukassa voi olla jotain murtumaa tai vastaavaa. Sen hypoteesin varmistamiseksi tai poissulkemiseksi pitäisi käydä magneettikuvauksessa, joka lieneekin edessä ennemmin tai myöhemmin. Sinänsä saan silti harrastaa liikuntaa kivun sallimissa rajoissa, eikä asia ilmeisestikään ole heti suuresti pahenemassa, vaikka en nyt ihan heti aikaa tilaisikaan. Katsotaan miten asia etenee. Nyt kun on tullut lenssuiltua ja pidettyä harjoitustaukoa, polvikin tuntuu ainakin väliaikaisesti paremmalta.

Tiistai 22.9.
Aamulenkki (plus vähän leuanvetoja) noin yksi tunti.
Eskrima puolitoista tuntia. Nyt tuntui siltä, että älyttömän moni perusasia aukesi ihan eri tavalla kuin koskaan ennen. Se miten lyönnit kepillä kuuluu tehdä, palautukset, vartalon kierto ja paketin kasassa pitäminen nyt ainakin muunmuassa. Johtui varmasti osaksi siitäkin, että meitä oli paikalla tällä kertaa melko pieni joukko, mutta paikalla ollut opetustaitokin oli kyllä kiitoksen arvoinen. Drilleinä kapka ykkönen ja kakkonen sekä sinawali nelonen.
Edellisen perään jujutsu puolitoista tuntia. Aivot oli äskettäisten eskrimaoivallusten jäljilta sen verran offilla, että ei kunnolla jäänyt mieleen mitä tehtiin. Nyrkkeilyhanskat kädessä lähinnä nyrkkeilynomaista lyömisharjoittelua joka tapauksessa. Loppuhuipennukseksi oli kaksi yhtä vastaan nyrkkeilyä sekä kaikki kaikkia vastaan nyrkkeilyä. Varsinkin viimemainittu oli ihan hupaisaa.

Keskiviikko 23.9.
Lepoa vanhoille luille. Työnantaja ja asiakastaho tosin pitivät kuten aina huolen arkiliikunnan riittävyydestä.

Torstai 24.9.
Aamulenkki noin yksi tunti. Leukoja lenkin varrella.
Illalla jujutsu puolitoista tuntia. Tekniikkana kotegaeshi, jota tehtiin muistaakseni kolmea erilaista hyökkäystä vastaan (ranneote ristiin, junttikuristus edestä, junttikuristus takaa). Olen tässä koko loppuillan yrittänyt miettiä, mutta jotenkin en vaan pysty palauttamaan mieleeni, miten kuristuksesta takaa päädyttiin kotegaeshiin. Tuli kuristus takaapäin, tartuttiin peukalonhangoista kuristaviin käsiin, kiskaistiin ne kaulalta, lyötiin ehkä kyynärpää munille tai nenään, pyörähdettiin esimerkiksi vasemmalle, ja . . . niin – eihän siitä voi tehdä kotegaeshia. Siis nyt. Kyllä se silloin treeneissä tosin onnistui. Jotenkin mä olen kai vaan liian tyhmä tajuamaan näiden rannekaatojen ballistiikkaa.
Lopuksi muutamia eriä käytännöllisesti katsoen bjj-säännöillä. Kyllä mua siellä vietiinkin, mutta oli siellä sellainenkin erä, missä lukotin ruskeavöisen kaverin. Näin se on, ihmiset, meitsi on bjj bully. (leikkiä leikkiä, have mercy )

Perjantaina on tarkoitus taas vältellä kaikkea mahdollista liikuntaa (kaikkea muuta kuin työnantajan järjestämää siis).

[Ounou]

Lauantai 26.9. Jujutsua jujutsua. Lämmittelyksi erinäköisiä veitsitorjuntoihin ja yleensäkin veitsiin liittyviä leikkejä ja harjoitteita, mm. ukemia veitsen perään.
Viiden ryhmissä sellainen harjoite, että yksi on keskellä ja hänen kimppuunsa tulee ensin yksi, sitten toinen, sitten kolmas ja sitten vielä neljäskin hyökkääjä. Keskellä olijan tehtävänä liikkua niin, ettei joudu saarretuksi ja torjua kyynärvarsitorjunnoilla veitsen viiltoa simuloivia hyökkäyksiä.

Siinä vaiheessa, kun on neljä sälliä yhtäaikaa kimpussa, niin aika Jackie Chan saa kyllä olla.

Sitten harjoite, jossa kaikki viiden hengen ryhmät menivät samalle, lopulta aika pienelle tatamin kulmalle. Siellä sitten kävellään ympäriinsä ikään kuin katuvilinässä. Jokaisessa ryhmässä yhdellä henkilöllä on veitsi, ja kun hän kohtaa jonkun oman ryhmänsä jäsenen, hän voi joko i.kävellä ohi tekemättä mitään, ii.livauttaa veitsen salaa ko. henkilön haltuun (jolloin ko. henkilöstä tulee hippa) tai iii.tönäistä, huutaa ”Hei!” ja tehdä veitsellä jonkun perushyökkäyksen, joka aiotun uhrin olisi sitten tietenkin tarkoitus välttää.
Lisäksi tatamilla oli ”villi kortti” eli mihinkään ryhmään kuulumaton henkilö, joka saattoi hyökätä kenen tahansa kimppuun. Se tosin kerrottiin vasta sitten, kun hän oli ensimmäisen hyökkäyksensä jo tehnyt. Uhrina sattui olemaan yours truly.

Sitten samaa niin, että ryhmät ei enää merkinneet mitään, vaan kuka tahansa, jolla on veitsi, voi hyökätä kenen tahansa kimppuun. Ihan hauskoja ja varmasti hyödyllisiäkin leikkejä olivat.

Pareittain harjoittelua siten, että hyökkääjä hyökkää veitsellä viidellä perushyökkäyksellä (viilto kaulaan kämmenpuolelta, viilto kaulaan rystypuolelta, viilto vatsaan kämmenpuolelta, viilto vatsaan rystypuolelta, pisto vatsaan) ja puolustaja blokkailee hyökkäyksiä kyynärvarsitorjunnoilla. Sitten ykköshyökkäykseen (viilto kaulaan kämmenpuolelta) lisättiin asekäden saaminen kontrolliin, ja sitten myös kakkoshyökkäykseen (viilto kaulaan rystypuolelta) lisättiin asekäden kontrolli. Tämä oli keltaisten ja oranssien ohjelma. Vihreät ja siitä ylöspäin tekivät periaatteessa samoja juttuja, mutta kai niillä jotain omia lisäjuttujaan siinä oli, kun alemmat ja ylemmät vyöt kerran erikseen ohjeistettiin. Meillä tuo veitsitorjuntojen oppiminen rakentuu jos selityksen oikein ymmärsin jotenkin niin, että alimmilla vöillä (keltainen ja oranssi) riittää ”oh shit” –reaktio eli yksinkertainen kyynärvarsitorjunta, sitten tulee jossakin vaiheessa (olisiko vihreä) mukaan asekäden kontrolliin saaminen (jota siis jo vähän kokeiltiin), sitten edellisten jatkoksi häirintätekniikkaa (=kontrolliin saadun veitsikäden manipuloiminen niin, että kärki osoittaa hyökkääjään itseensä), ja lopulta mustalla vyöllä aseen riistäminen.

Mattopainia niin, että toisella on veitsi, jonka hän ottaa esille valitsemallaan hetkellä.

Judomaista pystypainia samalla idealla kuin edellä.

Lopuksi vielä harjoitus, jossa veitsimiehet ja –naiset hyökkäävät jonossa puolustautujaa vastaan millä tahansa perushyökkäyksellä ja yhtä hyvin oikealla tai vasemmalla kädellä. Puolustautuja blokkailee ja jos pystyy, ottaa käden kontrolliin tai miksei vaikka ota puukon poiskin, jos osaa. Itse tyydyin lähinnä blokkailuun, pari kertaa hain vähän kontrolliakin.



Sunnuntai 27.9.
Aamupäivällä juoksulenkki noin puolitoista tuntia.
Illalla ”uinti” (=käytännössä lähinnä hukkumiskuoleman välttelemistä) neljäkymmentäviisi minuuttia.



Kaiken kaikkiaan viikko meni harvinaista kyllä juuri niin kuin olin suunnitellutkin. Kolme kertaa jujutsua aa puolitoista tuntia, kerran eskrimaa puolitoista tuntia, kolme eripituista juoksulenkkiä yhteensä noin kolme tuntia ja kerran uintia kolme varttia. Noin kymmenen tuntia kaiken kaikkiaan. Tuossa tuli vajaa pari viikkoa tosiaan ikään kuin vähän sairasteltua, joten taidan jatkaa tällä samalla reseptillä vielä lokakuunkin pari ensimmäistä viikkoa. Polvi on nyt voinut olosuhteisiin nähden ihan hyvin eikä selkäkään ole vihoitellut, joten toiveet ovat ensi viikkoa ajatellen korkealla. Jotta mikään ei olisi liian täydellistä, vasen olkapää (yksi monista kroonisista huolenaiheistani sekin) otti tuossa uimisen yhteydessä jotenkin itseensä. Mutta uskotaan siihen, että eiköhän se siitä. Tiistaina sitten taas jujutsua, ellei ihmeitä tapahdu.

[Ounou]

Tiistai 29.9.

Aamulenkki (plus leuanvedot) yksi tunti. Pohkeet oli vielä sunnuntain jäljiltä ihan jumissa, mutta koska hotpower auttaa kaikkiin vaivoihin, niin ei kun menoks.

Mulla on periaatteessa sellainen systeemi, että kuskaan maanantaina työpaikalle pesuvehkeet ja puhtaita vaihtovaatteita viikon tarpeiksi. Töistä kotiin kävelen samoissa lenkkareissa joissa juoksenkin, ja työvaatteet ja –jalkineet mulla on vakiona työpaikalla odottamassa. Näin ollen en joudu kantamaan repussa mukana muuta kuin housut ja jonkun pitkähihaisen tai pusakan, jota tarvitsen kotimatkalla. Tietysti kun talvea kohti mennään, niin jossakin vaiheessa alkaa tarvitsemaan myös kunnon takin sekä pipoa, kauluria, lapasta ja sen sellaista. Siinähän se kassi sitten kasvaa.
Nyt olen pitänyt aamulenkkipäivinä tiistaita ja torstaita, mutta jatkossahan mikään ei estä hölkkäämästä vaikka joka aamu tiistaista perjantaihin, jos siltä rupeaa tuntumaan. Katsotaan nyt.
Ei mun työpaikka sentään niin kaukana ole, että sinne juokseminen välttämättä tunnin kestää (lyhintä reittiä menisi joku viisi minuuttia), mutta tällä kertaa valitsin tällaisen reitin. Leukoja vedin edelleen kolme kertaa viisi. Pelkäsin vähän olkapään puolesta, mutta ei se tuntunut ottavan lisää hittiä.
Lämpöä oli vähän kuuden jälkeen jossain tornissa olevan mittarin mukaan kuusi astetta. Puut olivat vielä täydessä lehdessä, ja Siltavuorenrannassa oli loputon jono veneitä ankkurissa. Ai että kun Helsingissä on aina niin kiva juosta, kun Helsinki on niin törkeän kaunis kaupunki!

Illalla eskrima puolitoista tuntia. Kapka ykköstä, kakkosta ja kolmosta sekä sinawali nelosta ja kutosta. Perus veitsihyökkäyksiä ja niiden torjuntoja. Tällä kertaa ei syntynyt mitään ihme uusia oivalluksia, mutta nautiskelin niistä viikon takaisista nyt uudestaan. Eskrima siirtyy tämän jälkeen tiistailta sunnuntaihin (ja samalla puistosta sisätiloihin), mikä on ihan hyvä juttu, koska se vähän järkevöittää tätä tiistaipäivän aikataulua. Töissä on ollut aika kiireistä, joten en ole ehtinyt siellä pyöritellä harjanvarsikeppejäni. Niinpä olin alkupyörittelyissä tänäänkin aika lailla kuutamolla. Muuten meni ihan kivasti.

Jujutsu puolitoista tuntia edellisen perään. Teemana lukot, kuristukset ja mattopaini. Lukoista harjoiteltiin nikyota useammanlaisena versiona, joiden kuvailemiseen minulta ei ikävä kyllä löydy oikeita sanoja, ja olipa taas varsin hämmentävää. Muutamia eriä painia. Painiminen oli kivaa. Ainakin yhden sällin sain kuristettua, joten eipä mennyt kokonaan hukkaan tämäkään päivä.

Olotila on väsynyt, mutta onnellinen. Seuraavaksi keskiviikko lepoa – (vai lieneeköhän työnantaja siitä asiasta ihan samaa mieltä?) – ja torstaina sitten taas suunnitelman mukaan hölkkää ja jujutsua.

[Ounou]

Torstai 1.10.09

Keskiviikkona töistä raahautuessa pohkeet todellakin itki leipää siinä määrin, että pelkäsin tien loppuviikon osalta oikeasti nousevan pystyyn. Löhöilin sitten vain loppupäivän ja nukuin päälle melkoisen hyvät yöunet, ja katso! – aamulla ei enää pohkeiden kanssa mitään ongelmaa! Näin sitä vaan vanhakin näköjään vielä palautuu.

Mikä ihmeellisintä, polvetkin on olleet viime päivinä niin kiltisti, että ei mitään pahaa sanottavaa niistäkään. Vasen nilkka tänään mitä vähän kipuili, mutta se lienee vaan jotain näitä pikkuvaivoja, mitä aina tulee ja menee.
Oli tarkoitus juosta kolmen vartin aamulenkki, mutta herääminen kesti sen verran pidempään että oli pakko tyytyä puoleen tuntiin. Juoksin tällä kertaa Vallilan siirtolapuutarhan läpi. Kanit pinkoivat karkuun niin että häntä vain vilkkui. Voi niitäkin.

Illalla jujutsua puolitoista tuntia, teemana heitot. Harjoiteltiin osotogaria, ogoshia ja ogurumaa. Ohjaaja selitti mitä sanat ”oo”, ”koshi/goshi”, ”guruma” jne. tarkoittavat ja miten niitä yhdistellään, ja kehui että tässä oppii japania samalla. Että sitten jos joskus mennään Japaniin ja nähdään, että vaikka joku iso pyörä menee ohi, niin voidaan sitten osoittaa sormella ja sanoa ”oo guruma”. Tässä vaiheessa iltaa aloin ilmeisesti olemaan aika väsynyt, koska jostain syystä repeilin jutulle vielä bussipysäkilläkin.

Tajusin ehkä jotakin oguruman askelluksesta. Samalla tajusin, miten siistiä olisi, jos ehtisi ja pystyisi treenaamaan judoa. *huoh* Judossa on sitä liikkeen runoutta.

[Ounou]

Lauantai 3.10.
Jujutsua 1 h 30 min. Tulin treeneihin myöhässä ja änkesin kolmanneksi johonkin ryhmään. Thaipädeihin harjoiteltiin erinäköisiä potkimiseen liittyviä hommeleita. Kiertäviä polvia (siis ikään kuin kiertopotku, mutta polvella). Suoria polvipotkuja voimakkaalla lantion työnnöllä (”polvilyönti” on muistaakseni meidän jujutsun jargonissa oikea termi tällaiselle potkulle). Alapotkuja. Alapotkut tehtiin mielestäni aika lailla samalla tavalla kuin thainyrkkeilyssä ja kikkarissa, eli tukijalka kääntyy, lantio kiertyy ja jalka seuraa ei nyt ihan tikkusuorana, mutta aika suorana kumminkin, ja osuma suoritetaan sääriluulla. Tehtiin kahtena erilaisena variaationa, i.niin että ylävartalo kääntyy potkun mukana samaan suuntaan mihin potku on menossa (kuulemma Mustoset harrastivat tätä paljon) ja ii.niin että ylävartalo kiertyy vastakkaiseen suuntaan kuin mihin potku on menossa (tästäkin annettiin joku kotimainen esimerkki, mutta en muista enää nimeä, kun en sillä lailla seuraa thainyrkkeilyä).

Alapotkujen sääritorjuntoja: pädien pitäjä markkeeraa alapotkua lyömällä pädillä kohti reittä. Aiottu uhri torjuu potkun nostamalla säären mahdollisimman eleettömästi ja mahdollisimman hyvässä tasapainossa potkun tielle niin, että sääriluu ottaa osuman vastaan.
Sitten puettiin suojat ja alettiin rakentamaan vaiheittain kombinaatiota, josta kehittyi lopulta tällainen. Uke aloittaa alapotkulla. Tori blokkaa sen sääritorjunnalla, käyttää torjuntaa vasten nostetun jalan mahdollisimman nopeasti päkiällä maassa ja vastaa samalta puolelta kiertopotkulla keskivartalon korkeudelle, seuraa perääntyvää ukea ja lyö vasen – oikea –kombinaation. Sitten vielä niin, että pädien pitäjä näyttää torille lyöntejä ja aina välillä hyökkää alapotkulla, johon tori vastaa em. kombinaatiolla. Hanskoja sai käyttää, mutta ei ollut pakko. Minä en käyttänyt, koska olen näköjään hukannut hanskani jonnekin (salilta ei ainakaan löytynyt).

Sunnuntai 4.10.
Aamupäivällä lenkki 45 minuuttia. Lähtiessä oli pilvistä, noin kymmenen astetta. Loppumatkasta satoi. En pidä sateesta muuten, mutta silloin kun juoksee, se on minusta ihan ok. Jotkut ei tykkää juosta sateessa, mutta sitä minä en ole ikinä ymmärtänyt. Kyllähän sitä nyt juostessa kastuu joka tapauksessa vaikka ei sataisikaan.

Päivällä eskrimaa yksi tunti. Kun eskrima nyt siirtyi tiistailta sunnuntaille, niin sitä oli tällä viikolla poikkeuksellisesti kaksi kertaa. Ensi viikolla on sitten taas vaan yksi. Meillä korostetaan sitä, että lyödessä lyövän käden puoleisen jalan pitää kääntyä voimakkaasti, jotta lyöntiin saadaan lisää ulottuvuutta ja voimaa. Puistossa lenkkarit jalassa tämä tuntuikin ainakin omasta mielestä sujuvan ajoittain ihan mallikkaasti, mutta paljain jaloin tatamilla olin aluksi haistelevinani ainakin omista koivistani vähän niin kuin palavan nahan käryä. Mutta kyllä mä silti pienellä soveltamisella ainakin näistä treeneistä selviydyin. Sinawali nelosessa voimalyönnin eli neloslyönnin pitäisi ymmärtääkseni ottaa kunnolla tukea ja vauhtia hartialta. Se tuntui jostakin syystä tänään vaikealta.

Illalla uintia neljäkymmentäviisi minuuttia. Tänään oli rintauintia, joten pääsin paljon helpommalla kuin edellisillä tunneilla, koska rintauintia mä osaan. Pään asennon osalta sain kumminkin hyvän tekniikkavinkin, koska olen tähän asti aina tuijottanut kohti vastapäistä päätyä, ja niskahan siinä tietenkin vaan kipeytyy. Pitää pitää katse alaviistoon, niin ei tule enää niska kipeäksi. Saimme kurssiarvion, jossa meikäläiselle yllätys yllätys suositeltiin saman kurssin käymistä uudestaan. Joo, en ole asiasta eri mieltä. Krooli multa onnistuu motoriikan puolesta ehkä hengityslaitetta käyttämällä, mutta ei muuten, ja selkäuinnissa taas pää ei vaan jostakin syystä pysy veden pinnalla. Toinen ongelma on se, että toi vasen olkapää ei tykkää selkäuinnin käsivedoista. Mutta vielä mä aion voittaa kaikki esteet. Jos en ensi kesään mennessä osaa uida vähintään viisikymmentä metriä selkää, niin tanssin vaikka bossanovan takaperin.

Viikon saldoksi koitui sitten 3 x 1 h 30 min = 4 h 30 min jujutsua, 2 h 30 min eskrimaa, 2h 15 min juoksua ja 45 min uintia, eli kaiken kaikkiaan tasan kymmenen tuntia liikuntaa. Ensi viikolla tarkoitus olisi pitää öbaut sama tahti ja öbaut sama rakenne paitsi että kun menetän puolitoista tuntia eskrimaa, niin se pitää korvata jollakin. Olisi älyttömän fiksua käydä uimassa, kun kerran uimataidon parantaminen on tässä yhtenä tavoitteena, mutta pitää nyt katsella että miten se olisi toteutettavissa. Tunnelmat on juuri nyt erittäin hyvät ja hyvävoimaiset, jossakin vaiheessa aikaisemmin tänään väsytti aika lailla, mutta tuo uinti tuntuu ainakin tällä hetkellä toimineen jotenkin jopa palauttavana meininkinä. Ärsyttää että vasta tiistaina saa seuraavan kerran harjoitella. :evil:

[Ounou]

Sain sunnuntaina kylmää, joten alkuviikko on mennyt muniin puhalteluksi. Joku voi ajatella, että sitä se sateessa juokseminen teettää, mutta ei se siitä johdu. Joutui kävelemään ulkona sateessa aika paljon ja olemaan märissä vaatteissa koko päivän. Kipeeksihän siinä tulee.

Tänään torstaina uskalsin ensimmäisen kerran vähän hötkyillä, ja vaikka sinänsä viikon liikuntasuunnitelman (kymmenen tuntia) ihan hyvin ehtii vieläkin toteuttamaan, niin se edellyttää sitä, että uusia keinoja on otettava käyttöön. Perjantain aamulenkki olisi hyvin tärkeä VLS:n (=viikon liikuntasuunnitelma) toteuttamiseksi, mutta ikävä kyllä mulla on nyt ihan sellainen tunne luissa, että tänään menee myöhään ennen kuin osaan mennä nukkumaan - ja ihan selvästi on jo nyt mennyt.


Torstai 8.10. Viikon ensimmäiset liikunnat.

Aamulenkki 45 minuuttia.
Viime päivät on ollut niin sateista, koleaa ja keljua, että aamun leutous yllätti. Tasan kello kuusi Pitkänsillan kupeessa oli mittarin mukaan kahdeksan astetta. En tiedä pitääkö se paikkansa, mutta ihmeen lämmin oli kyllä. Mulla on jostakin syystä ollut pari viime päivää perse kipeänä. Tai ei perse, mutta olisikohan se lonkkanivel. Kipu tuntuu tuolla pakaran alla aina kun pitää niinsanotusti puristaa perseellä, eli melkein kaikissa liikkeissä. Esimerkiksi kumartuminen ja tuolilta nouseminen on olleet näinä päivinä huomattavasti vaativampia suorituksia kuin yleensä. Toivottavasti se paranee itsestään ja äkkiä, koska ei tota nyt mielellään tälläinen ujo kaveri lähtisi lääkärillekään näyttämään. Juokseminen tuntui aluksi vaikealta, mutta kyllä se sitten alkoi kulkemaan kun lämpeni.

Jujutsua 1 h 30 min.
Lämmittelyn jatkoksi päälläröhnöttämispainia. Toinen makaa vain läskeillä päällä (saa liikkua mukana, mutta ei sen kummemmin pitää kiinni) ja toinen yrittää tulla pois.
Tekniikkaa.
Vapautuminen junttikuristuksesta matossa / maassa. Repäistään kädet kaulalta, luodaan vähän tilaa, työnnetään polvi väliin, heitetään jalka uken toisen käden yli ikään kuin lähdettäisiin hakemaan jujia, mutta potkaistaankin vain sillä jalalla ukea päähän ja noustaan ylös.
Americana mountista (keep it simple vaikutti olevan päivän teema).
Niin ikään mountista joku katagatamea muistuttava ratkaisu. Pitäisi kuulemma voida ainakin joskus toimia paitsi sidontana myös kuristuksena, itse en saanut toimimaan siinä roolissa (eikä parikaan). Oltiin vissiin vaan vielä niin huonoja, mutta vielä se muuttuu.
Vapautuminen honkesagatamesta, kaksi versiota. i.Uke nojaa eteenpäin pää lähellä torin päätä. Tori kaappaa omalla jalallaan uken lähemmän jalan kiinni, ja yrittää kiivetä takaperin uken selkään repien samalla oman sidotun käsivartensa vapaaksi. Käsivarren vapautumista edistettiin tässä versiossa lyömällä ukea toistuvasti kämmenellä takaraivoon. ii.Uke nojaa painonsa torin vartalon päälle. Tori työntää esimerkiksi silmistä uken päätä taaksepäin, heittää jalan uken kaulalle ja punkee itsensä päälle, sekä lukottaa tai lyö ja nousee sitten tietysti pystyyn.
Painia periaatteessa brassijujutsusäännöillä, mutta niin että saa vähän terveen järjen rajoissa mallata lyömistäkin. Ei mitään erikoista raportoitavaa. Kerran löin päät yhteen yhden toisen treenaajan kanssa (ainakaan minua ei sattunut), kerran yksi sälli istui naamani päällä (normisettiä normisettiä), kerran kävi niin, että kolme paria päätyi yhteen kasaan, siinä yhteydessä sain jonkun kantapäästäkin naamaani. Hampaita ei kuitenkaan irronnut enkä saanut edes mustaa silmää.
Muutama erä jujutsurandoria tarttumahyökkäyksiä vastaan (tori silmät kiinni, uke saa hyökätä mistä suunnasta vaan).
Sitten vielä burpeeta muutama toisto ja siinä se.