Ounou

[Ounou]

Olen 39-vuotias, 174-senttinen, noin 70 – 75 –kiloinen salskea miehenalku Helsingistä. Jos kaikki mahdollinen lasketaan, kamppailulajien harrastaminen on teoriassa tullut aloitettua jo yli kahdeksantoista vuotta sitten, mutta samalla on tunnustettava sekin, että ihan parhaalla mahdollisella tavalla näitä vuosia ei ole tullut aina käytetyksi.

Nyrkkeilyn aloitin alun perin kuntoilumielessä 1996 ja lopetin viitisen vuotta myöhemmin. Siinä välissä ehdin kumminkin innostua lajista sen verran, että harjoittelin välillä parikin kertaa päivässä ja kävin hiukan myös kilpailuissa (huonolla kisamenestyksellä, mutta se ei haittaa) lähinnä siinä tarkoituksessa, että koettelen luontoani. Ei ollut mikään kaksinen ura, mutta kaikille kuumille tsikseille silti tiedoksi, että olen vieläkin kuin sulaa vahaa, jos joku sanoo mua nyrkkeilijäksi.

Vähän enemmän viime aikoina on sitten tullut harjoiteltua on/off –tyyliin brasilialaista jujutsua, joka kuitenkin loppui (kuten kaikki muukin liikkuminen) viime vuoden keväällä motivaation täydelliseen katoamiseen.

Koska kuitenkin inhoan itseäni, jos en yhtään liiku, olen päättänyt yrittää vielä yhden kerran.

Laji on nyt saksalainen jujutsu (=Jujutsu 2000), seura Tapanilan Erä, ja taso tätä päivyriä aloitettaessa 6.kyu.
Meillä sakemannijujutsun harjoittelijoilla on ymmärtääkseni mahdollisuus harjoitella seurassa samalla harjoitusmaksulla myös brasilialaista jujutsua, ja jos vielä löydän itsestäni jotain uusia energioita ja kelpaan mukaan (Erä ei käsittääkseni järjestä omia alkeiskursseja, vaan kaikki painijat ovat vanhoja tekijöitä), niin voipi olla että jossakin vaiheessa uskaltaudun vielä sinnekin, mutta katsotaan sitä sitten.

Tavoitteena on kuntoilu ja harrastelu ja saada taas joku roti elämään. Ja tietysti myös keltsi jujutsusta. Kaiken maailman kommentit sun muut jos sellaisiin löytyy aihetta ovat totta kai hyvinkin tervetulleita.

[Mika]

Tervetuloa päivyreihinkin!

[Ounou]

Kiitos, Mika. Sitten nämä ensimmäiset varsinaiset päiväkirjamerkinnät.

#1 Tiistai 20.1. Myöhästyin treeneistä niin pahasti, että en mennyt ollenkaan (en tunne Pohjois-Helsinkiä kunnolla ja jäin bussista liian aikaisin). Kirjataan silti ensimmäisiksi treeneiksi, koska tästä jujutsu-urani olisi periaatteessa pitänyt alkaa.

#2 Lauantai 24.1. Jujutsu 90 minuuttia. Lämmittelyksi normihölkkää, hölkkäämistä polvia nostellen, sivuttaislaukkaa ja sen sellaista. Kuperkeikkoja etuperin ja takaperin tatamin päästä päähän. Katkista tatamin päästä päähän.

Tekniikkaa.

Yoko-ukemin opettelua vaihe vaiheelta. Ensin valmiiksi kyljellään maaten, sitten istuviltaan lähtien, sitten seisoviltaan lähtien, ja lopuksi ylösnousun kanssa (technical standup).

Liikkumisharjoittelua nyrkkeilynomaisessa otteluasennossa yksin ja parin kanssa.

Kämmentyvilyönnin harjoittelua ilmaan, ”pistareihin” (=kaverin kämmeniin) ja kevyesti kaverin otsaan, jolloin lyötävän osapuolen tehtävänä pitää silmät auki.

Varoasennosta ensin suorien lyöntien torjuntoja, sitten kuristushyökkäyksen (uke yrittää käydä kaksin käsin pilliin kiinni) torjunta väistön ja vastahyökkäyksen (se aikaisemmin harjoiteltu kämmentyvisuora) kera.

Lopuksi hiukan olkapäähippaa ja suihkuun. Ja suihkujahan pukkarissa olikin sitten peräti kaksi kappaletta. Mutta ollaan nyt iloisia niistäkin.

Meno tuntui ihan asialliselta eikä (onneksi) ainakaan näin heti alussa fyysisesti kovin vaativalta. Porukkaa oli hirveästi, mutta kurssi vaikuttaa yllättävänkin miesvoittoiselta, en tainnut nähdä joukossa kuin pari naista (ja olen yleensä aika tarkka huomaamaan). Seuraavat treenit tiistaina.

[Ounou]

Vaikka väitin, ettei eiliset treenit olleet fyysisesti vaativat (ei tullut oikein edes hiki), niin jotenkin vaan onnistuin saamaan jalat ja käsivarret silti vähän kipeäksi. Kai se sitten kunnosta ja sen puuttumisesta jotakin oleellista kertoo.
Katselin UFC ykkösen. Royce voitti, mutta kyllä se Gerard Gordeau on niiin ihku.

Kävin lenkillä (kevyt tasavauhtinen noin yksi tunti) ja tein vähän vatsoja (istumaannousuja selinmakuulta sata kappaletta ja jotain jalkojen nostelua päälle) ja selkälihaksia (päinmakuulta näitä mikä näiden nimi nyt on). Tuskin olisi tullut lähdettyä, jos ei olisi tätä päivyriä, joten ehkä tämän perustaminen oli sitten hyväkin idea.

Illemmalla katson vielä Sonny Chiban Street Fighterin, niin johan on ihme, ellei ala edistystä tapahtumaan kaikilla rintamilla.

[Ounou]

#3 Tiistai 27.1. Jujutsua puolitoista tuntia. Meni äkkiä, kun oli kivaa. Sisältö jäsentyi jotenkin näin.

1.Minuutti pari etiketin opettelua. Kumarruksesta pitäisi nousta niin, että ohjaajan jälkeen ensimmäisenä nousee vanhimman oppilaan/kulmamiehen paikalla oleva kaveri ja siitä alkaen sitten järjestyksessä muut ikään kuin aaltona. Nyt meitä oli vain yksi rivi (laskujeni mukaan vähän yli kolmekymmentä jannua ja yksi tyttö), joten sen olisi pitänyt olla ihan helppoa, mutta ei se nyt niin hirveän helpolta silti näyttänyt. Sitä ei mielestäni kerrottu, miten aallon on tarkoitus edetä, jos rivejä on kaksi tai useampia, mutta eiköhän sekin kerrota viimeistään siinä vaiheessa, kun sellainen tilanne tulee ajankohtaiseksi.

2.Lämmittely ja kaatumisharjoittelua. Ukemi eteenpäin (kyykystä) ja ukemi sivulle (kyykystä niin ikään). Taas (niin kuin viime kerrallakin vaikka en tainnut muistaa mainita) kerrottiin, miten vaarallista voi olla yrittää pysäyttää kaatuminen kädellä tai kyynärpäällä.

3.Tekniikkaa. Ranneotteiden avaamista ja murtamista. Hyökkäyksinä ranneote samalta puolelta, ranneote ristiin ja ranneote kahdella kädellä (kahden käden ote puolustautujan yhdestä käsivarresta). Tekniikoina kaikkien kolmen otteen avaaminen (venkoilemalla) ja samalta puolelta otetun otteen murtaminen, missä yhteydessä vähän lyötiinkin (kämmenellä hyökkääjän käsivarteen).

Tuotiin esille, että samoista hyökkäyksistä voi tosin yrittää vapautua myös helpommin esimerkiksi potkimalla/lyömällä, mutta että se ei aina ole perusteltua, kun hyökkäyskin on ehkä sinänsä melko vaaraton.

4.Lihaskuntojumppa. Erinäköisiä lähinnä keskivartalon lihaksien kestävyyttä lisääviä gymnastiikkaliikkeitä.

5.Perusteellinen venyttely.


Oli hauskaa ja kannatti mennä. Numeroin jujutsutreenini siitä syystä, että Jujutsu2000n vyökoevaatimuksissa sanotaan, että valkoiselta päästäkseen harjoittelijalla pitää olla harjoituskortissa 20 merkintää. Jostakin syystä tulin tosin numeroineeksi ne ensimmäisetkin treenit, joissa en siis ollut, joten kai minun sitten pitää päästä vähintään numeroon 21 asti (logiikan juhlaa), että voin mennä vyökokeeseen. Ei tänäänkään tosin mitään nimenhuutoa pidetty, joten ehkäpä se ei sitten ole niin tarkkaa. Mutta numeroin silti, että on jotain tekemistä.

[Ounou]

Yöuni jäi viime yönä vähän lyhyeksi, ja töissä oli sellaista rumbaa, että suunniteltu lenkki meinasi jopa jäädä tekemättä. Onneksi pitkät päikkärit paransi oloa sen verran, että tuli kumminkin lähdettyä. Pakkasta oli pari astetta ja lunta satoi ihan aavistuksenomaisesti, niin että sen juuri tunsi naamassa, vaikka mitään ei näkynyt. Siinä kun hyppeli latujen yli ettei tallo niitä tuli ensimmäisen kerran elämässä mieleen, että hiihtäminenkin voisi olla ihan hauskaa liikuntaa. Mutta päähänpiston asteelle taitaa jäädä. On nämä talvet nykyään sen verran epävarmoja, että ei taida kannattaa investoida ostamiseen ja opetteluun.

Lenkin alkupäässä pysähdyin tekemään 3x35 istumaannousua kaltevalla laudalla (olisin muuten tehnyt vatsoja mieluummin vaakasuoralla laudalla, mutta kaltevalta oli helpompi potkia lumet pois), ja lenkin loppupäässä 3x20 selänojennusta semmoisella penkillä mikä on tehty sitä varten (Eläintarhassa Stadikan lähellä sijaitsevalla ulkoliikuntapaikalla). Kokeilin hiukan etukyykkyä, pystypunnerrusta ja jotain hauiskäännön tapaista liikettä tukeilla ja roikuin vähän aikaa tämmöisillä puolatikkailla tai miksikä niitä sanoisi. Yhden leuankin vedin kokeeksi (helppoa kuin heinänteko :p ).

Yhteensä jumppaamisineen sun muine höntsäämisineen aikaa meni puolitoista tuntia. Sykemittaria tai mitään juoksutietokoneita ei ole käytössä, mutta yritän hölkätessä pitää mielessä pppp-periaatteen. Parissa jyrkemmässä ylämäessä tietysti hengästyi vähän enemmänkin, mutta melko tasaista maasto oli kaiken kaikkiaan.

[Ounou]

#4 Lauantai 31.1. Jujutsua puolitoista tuntia. Tällä kertaa jo vähän paitakin kostui. Ympyrässä juoksentelua ja kaatumisharjoittelua lämmittelyksi. Ukemia sivulle ensin valmiiksi maassa mallaten, sitten istuviltaan, kyykystä, seisoviltaan ja seisoviltaan ylösnousun kanssa. Jonkinlaista voimapainia parin kanssa niin, että ensin yritetään työntää vastustaja hänen omaan päätyynsä ja toisessa erässä vetää vastustaja minun omaan päätyyni. Sain parikseni kolmekymmentäkiloisen junnun, joka taisteli apinan raivolla kumpaankin suuntaan, mikä oli tietenkin pelkästään hyvä asia. Pisti vaan silmään, kun itsellä ei energia eikä kilpailuvietti aina riitä ihan samaan (syytän kypsää ikääni ja flegmaattista persoonallisuustyyppiä). Ja kyllä se oikeasti painoi enemmän kuin kolmekymmentä kiloa, mutta siis oli minua kevyempi, koska minä olen niin lihava.

Tekniikkaosiossa oltiin tällä kertaa pääosin tontissa. Ensin kokeiltiin sivusidontaa ja siitä rimpuilemista. Sitten annettiin jotain eväitä poistuloakin varten (pyritään kääntymään sitojaan päin eikä sitojasta poispäin, luoda tilaa, saada vähän polvea väliin ja niin edelleen) ja tarkasteltiin hiukan gaardin olemusta itsepuolustuksen näkökulmasta. Välillä noustiin pystyyn ja vähän teemasparrailtiin sillä idealla, että yritetään kontrolloida vastustajan käsivarsia ja edullisesta asemasta vedetään heti avarilla TÄYSILLÄ PÄÄHÄN – no ei, ei nyt sentään täysillä päähän, mutta vähän läppästä poskelle. Sitten takaisin gaardiin ja samalla idealla lähinnä niin, että päälläolija yrittää saada selän suoraksi ja päästä läpsimään ja allaolija tekemään sen mahdollisimman vaikeaksi kontrolloimalla päälläolijan käsiä tai vetämällä hänet itseensä kiinni.

Sitten tapahtumien järjestys alkaa jo vähän hämärtyä, mutta jossain vaiheessa tarkasteltiin myös sitä, mitä mahdollisuuksia sivusidonnassa on lyömiselle ja potkimiselle, ja mitä kaikkea muuta (kuten puremista) siinä voisi itsepuolustustilanteessa tapahtua (varsinkin jos menee sormineen sörkkimään vastustajan naamaa).

Lopuksi vähän sparrintynkää lähtien sivusidonnasta. Tälläkin kertaa parini oli selvästi kevyempi nuori mies, joten pääsin jossain mielessä ehkä tavallaan vähän helpommalla. Se oli onni onnettomuudessa, koska nytkin tuntui että sydän pysähtyy.

[Ounou]

Niin ja eilisestä vielä sen verran, että harjoiteltiinhan siellä myös käsivarren ojennuslukkoa. Taisi unohtua mainita.

Sunnuntai 1.2. Lenkki (kevyt tasavauhtinen) vähän vajaa tunti. Seitsemän kahdeksan astetta pakkasta ja ihan pikkuisen taas jotain lumisateen tapaista, hyvin talvista ja kaunista.

Viikon saldo (viikko 5): kaksi peruskurssin treeniä ja kaksi lenkkiä, yhteensä noin viisi ja puoli tuntia. Samalla sapluunalla olisi tarkoitus mennä myös viikko 6.

[Ounou]

#5 Tiistai 3.2. Jujutsu puolitoista tuntia.

Lämmittely pareittain.
i.Kaveri seisoo haara-asennossa, tekijä ryömii/liukuu jalkojen välistä, nousee, kiertää kaverin yhteen suuntaan, ryömii/liukuu jalkojen välistä, kiertää kaverin toiseen suuntaan. Tämä on yksi ”kasi”. Tehtiin tietty lukumäärä ”kaseja” (muistaakseni seitsemän).
ii.Kaveri asettuu tatamille nelinkontin, tekijä hyppää tasajalkaa kaverin selän yli (jos on reipas) tai säärien yli (jos on laiska) ja ryömii/liukuu kaverin muodostaman sillan ali takaisin lähtöpaikkaan. Taisi olla kymmenen kertaa per tekijä. Olin reipas ja hyppäsin selän yli, mutta ennakoin ilmeisesti kääntymistä liikaa enkä osannut tulla alas kunnolla tasajalkaa, vaan jotenkin ihmeellisesti toinen kylki edellä. Hävetti vähän.
iii.Kaveri tatamilla nelinkontin, tekijä ottaa toisella tai molemmilla käsillä kaverin vartalosta tukea ja leiskauttaa itsensä ukeminomaisesti tämän toiselle puolelle ja ryömii siitä selällään kaverin muodostaman sillan ali takaisin lähtöpaikkaan. Kymmenenköhän näitäkin olisi ollut.
iv.Vatsoja pareittain.
v.Jalkakyykkyjä pari hartioilla kymmenen kappaletta (jos oli reipas) tai jalkaprässejä pari painona kaksikymmentä kappaletta (jos oli laiska). Olin laiska, ja sitä paitsi muutenkaan tällä selällä ei tee mieli kovin paljon kyykkäillä, eikä varsinkaan alkulämmittelyksi. Mutta lämmin tuli näinkin.

Vyökoetekniikkaa.
Rivissä lyöntejä (kuitenkin omaan tahtiin).
Kämmenpohjasuora etukädellä ja kämmenpohjasuora takakädellä. Ei kai suuria eroja nyrkkeilyn etukäden suoraan ja takakäden suoraan, paitsi että osutaan (tai missataan) kämmenpohjalla eikä rystysillä/nyrkkeilyhanskalla.
Kämmenpohjalyönti (suunnilleen yläkoukkua vastaavalla liikeradalla) etukädellä ja takakädellä.

Rivissä torjunta- eli blokkitekniikoita (ukewazaa).
Passiivinen kyynärvarsitorjunta pään korkeudelle ulospäin.
Passiivinen kyynärvarsitorjunta keskivartalon korkeudelle ulospäin.
Passiivinen kyynärvarsitorjunta keskivartalon korkeudelle sisäänpäin.

Vain saksalaiset voivat keksiä tekniikoille näin osuvia nimiä. Sääli että ne on menty saksasta suomentamalla pilaamaan. Olisi mahtavaa oppia lyömään joku EisenfausttotenkopfrückstoB ihan lajin Emämaan omalla alkukielellä.

No joo. Em. tekniikoiden soveltamista pariharjoituksissa.

Lopuksi vatsalihaksia ja riviin.

Saimme kahden viikon harjoittelun jälkeen vihdoinkin maksukuitit (joissa on vieläkin kaksi viikkoa aikaa eräpäivään, erittäin reilua), sekä myös harjoituskortit ja harjoituskortteihin ensimmäiset merkinnät. Tästä se lähtee.

[Ounou]

Torstai 5.2. Juoksulenkki 1 h 15 min. Kuten aina, töistä tullessa tuntui, että pa5kat, telkkari päälle ja kaljapullo auki, mutta onneksi maltoin mennä päikkäreille. Pakkasta kolme astetta, lähes näkymätöntä lumisadetta. Polun varrella tein 4x30 istumaannousua selinmakuulta ja 2x15 selän ojennusta. Oli tarkoitus tehdä 4x15 selänojennusta ja sen jälkeen ehkä kiipeillä vähän telineen päällä vapaasti improvisoiden, mutta toisen sarjan kestäessä paikalle kirmasi parikymmentä varmaan junnufutaajaa tai jotain ja valmentaja. Ylivoiman edessä katsoin parhaaksi luovuttaa estradin vielä tässä vaiheessa (mulla on vasta valkoinen vyö ).

[Ounou]

Syistä joiden eritteleminen ei toimisi edukseni en pystynyt tänään harjoittelemaan jujutsua.

(note to self: ei enää näitä)

Raahauduin kuitenkin reippaana ja raikkaana katsomoon ja ehdin nähdä treenien loppupuolen (noin neljäkymmentäviisi minuuttia).
Pariharjoituksia sekä pystyssä että tontissa. Toinen näyttää kämmenillä (ikään kuin pistareilla) paikkoja ja toinen lyö merkin mukaan suoria ja yläkoukkuja. Mielestäni sanottiin, että kämmenpohjalla on edelleen tarkoitus lyödä ja niin suurin osa teki, mutta jotkut löivät nyrkilläkin, joten ehkä nyrkillä lyömistä oli ennen minun tuloani katseltu, mene ja tiedä. Tai sitten jannut olivat vaan itse päättäneet, että nyt tämä litsareiden läiskiminen saa riittää. Sitten samaa sillä erotuksella, että pistareiden pitäjä lätkäisee välillä heijarintapaisen lyöjän päätä kohti, jolloin lyöjä tekee (lunttaan aikaisemmasta viestistäni) passiivisen kyynärvarsitorjunnan pään korkeudelle ulospäin (eli suojaa päätänsä).

Siitä sitten edetään clinchiin. Ote parista joko judomaisesti kauluksesta ja hihasta, jos parilla on puku, tai muuten toisella kädellä niskan takaa ja toisella olkavarren takaa ylhäältä. Vuorotellen toinen ohjaa ja kuljettelee eri suuntiin ja toinen seuraa. Sitten samaa niin että kuljetettava pitää silmät kiinni. Kuljettaja piti tässäkin erässä silmät auki, mutta se johtui kai siitä, että siellä on aika paljon porukkaa pienessä tilassa.

Sitten tonttiin. Sellainen harjoitus, missä toinen on selällään matossa ja toinen makaa poikittain hänen päällään. Allaolija yrittää tulla pois ja päälläolija yrittää tehdä poistulon mahdollisimman vaikeaksi liikkumalla ja pitämällä painon allaolijan päällä (kuitenkin niin, ettei tartu kiinni). Sitten samaa alkaen niin, että allaolija aloittaa mahallaan.

Vatsoja ja punnerruksia erilaisina variaatioina. Venyttely ja loppuseremoniat. Noin se meni muistini mukaan.

Myöhemmin "flunssanpoikanen" alkoi hellittää sen verran, että kävin lenkillä. Kevyttä tasavauhtista hölkkää vähän yli tunti. Aste pari lämmintä. Ainakin vielä silloin, kun oli valoisaa, oli sumua. Loppumatkasta plutasin vesilammikkoon.

Huomenna yritän korvata syntejäni sillä, että menen Takadon eurooppalaisen jujutsun nonstop-kurssin tunnille. En tiedä, mutta oletan, että suunnilleen samaa jujutsua sekin on. Ja saapahan ainakin viikon liikuntatavoitteen täyteen.

[Ounou]

Sunnuntai 8.2. Eurooppalainen jujutsu (Takado) puolitoista tuntia. Lukottelua lähtien ranne- tai rinnusotteesta. Ikkyo, nikyo, sankyo. Yksi heitto/maahanvienti ( http://judoinfo.com/images/animations/b ... otoshi.htm" onclick="window.open(this.href);return false; ). Honkesagatame ja siitä neljä eri poistuloa. Hyvät treenit ja varmasti tosi suositeltava tapa aloittaa jujutsun harrastaminen tämäkin, jos tykkää Espoosta. Minä en tykkää, koska joudun kulkemaan julkisilla Helsingistä.

Ensi viikolla eli viikolla 7 on tarkoitus päästä molempiin "omiin" jujutsutreeneihin ja lisäksi käydä pari kertaa vaihteeksi vaikka uimassa.

[Ounou]

Tiistai 10.2. Jujutsu puolitoista tuntia.

(Luovun tuosta aloittamastani numeroinnista, koska se ei oikein edusta mitään. Harjoituskorttiin tuli tänään toinen merkintä ja sieltä tilannetta lienee paras seurata. Kahtakymmentä merkintää edellyttää kenttäohjesääntö vyökokeeseen pääsyyn, ei sillä ettäkö siitä luultavasti koituu ongelmaa, onhan tämä pitkä kurssi.)

Lämmittelyksi erilaisia leikkejä. Voimapainia vetämällä paria itseään päin ja voimapainia työntämällä paria taaksepäin. Punnerrusasennossa liikkuen turnajaisia niin että yritetään saada pari nenälleen viemällä tukikäsi alta. Painia niin että toinen makaa ristikkäin rinnan päällä ja yrittää liikkumalla estää allaolijaa pääsemästä pois.
Punnerrusturnajaisissa kehitin ovelaakin ovelamman sotajuonen (=einstein). Kun toinen liikkui ja oli yksi käsi ilmassa, olin hyökkäävinäni kohti tukikättä ja odotin, että kaveri paniikissa vaihtaa tukikättä, jolloin hyökkäänkin heti uuteen tukikäteen. No joo. Kaveri ei mennyt paniikkiin, vaan minun jahkaillessani veti tukikäden altani. Onneksi heti perään kaveri sai ilmeisesti saman nerokkaan idean, sen mukaisilla seurauksilla.
1 – 1 meni tämä ”leikki”, mutta naama on muistissa. :p

Ukemiharjoittelua.

Sidontoja. Voi olla, että ensin oli jotain tekniikkaa, mutta koska sen jälkeen sparrattiin, se on pyyhkiytynyt mielestä. Eriä aloittaen ”poikittaisesta sidonnasta” (kuzureyokoshihogatame), ”sivuttaisesta sidonnasta” (=honkesagatame) ja muistaakseni ”sidonnasta päältä” (=full mount/tateshihogatame). Korostettiin sitä, että kilpaileminen ei ole nyt se pääasia, vaan tekniikan omaksuminen, ja parin kanssa voi samalla kun sparraa sanoa, jos tuntee että nyt on jossain löysää ja neuvoa, jos pari sattuu olemaan vähän hukassa tekemisissään ja itse muistaa paremmin mitä pitäisi tehdä, ja niin edelleen.

Ilman muuta. Turha varmaan sanoakaan, että kalju punaisena äijät väänsi raa´alla voimalla.

Lopuksi vielä tarkasteltiin siirtymistä sidonnasta toiseen: honkesagatamesta kuzureyokoshihogatameen ja siitä edelleen tateshihogatameen (japanilaiset termit kirjan Myllylä – Pilviö, Opi judoa mukaan).

Vatsoja, venyttely, loppumuodollisuudet. Veikkaan että niska tulee kipeäksi.

[Ounou]

Lauantai 14.2. Jujutsua puolitoista tuntia. Alkulämmöiksi ympyrässä hölkäten kaikenlaista jännää.

Parin kanssa liikkumisharjoittelua (nyrkkeilymäisessä) otteluasennossa. Parin kanssa liikkumisharjoittelua (judomaisessa) clinchissä.

Ranneotteista ja junttikuristuksista vapautumisia. Hyökkäyksinä ranneote samalta puolelta, ranneote ristiin, junttikuristus edestä kahtena versiona (käsivarret suorana työntävä versio ja kyynärpäät levällään puristava versio) sekä junttikuristus takaa.
Hiukan itsepuolustuksellista pohdintaa siitä, miten tyypillisiä ja epätyypillisiä tällaiset hyökkäykset itse asiassa ovat in teh street, sekä siitä, että jos tällaisia ranteeseentarttumisia tapahtuu, niin mikä siihen on ensisijainen vastaus, eli reagoida ja välttää mieluummin otteeseen joutuminen kokonaan.

Puolustautumista pystyssä olevaa hyökkääjää/uhkaajaa vastaan itse maassa maaten. Hyökkääjä ”kaataa” meidät (antaa merkin tönäisemällä rintaan) --> kova ukemi sivulle ja tekninen ylösnousu. Sitten sama niin että ylösnousu ei ole heti mahdollinen, jolloin pidetään jalat hyökkääjän ja itsen välissä ja pidetään hyökkääjä etäällä suorilla potkuilla polviin, nivusiin ja hyökkääjän kumartuessa lyömään mahdollisesti myös päähän. Yhden kerran ohjaaja potkaisi ukea vahingossa kasseille, mikä oli varsin hupaisaa, koska minä en ollut ukena.

Pikainen viiden minuutin lihaskuntopiiri.

Oheisliikunta taisi sittenkin jäädä tällä viikolla sikseen, joten viikon saldoksi tulee kaksi kertaa (yhteensä kolme tuntia) jujutsua. Ehkä se on hyvä, koska tällaisen vanhan äijänräähkän on varmaan paras olla tosi varovainen pitkän tauon jälkeen.

Ensi viikoksi suunnitelma on käydä Erän ja Takadon jujutsussa rinnakkain. Tavoitteena neljä jujutsutreeniä viikolla 8 sekä tulla Takadon treeneistä hölkkäämällä kotiin.

[Ounou]

Tiistai 17.2. Jujutsua puolitoista tuntia. Vatsalihasliikkeitä sillä aikaa, kun varastosta etsittiin palloa, ja sen jälkeen polttopalloa alkulämmittelyksi. Säännöksi määrättiin, että osumista päähän ei pala, joten taktiikkani kulmakivinä oli a.pysyä jengin keskellä, ja b.käpertyä mahdollisimman pieneen kasaan lattialle aina kun pallo tulee kohti siinä toivossa, että ei osu, ja vaikka osuisikin, niin osuu päähän. Pärjäsin kohtalaisesti, mutta en selviytynyt viimeiseksi asti kertaakaan - mutta paremmin pärjänneiden naamat on muistissa.
Sitten vielä x-hippaa, eli aina kun hippa pääsee koskettamaan, pitää jähmettyä äksäksi, ja siitä ei vapaudu ennen kuin joku sukeltaa jalkojen välistä. Joku kymmenenvuotias pentu otti mut kiinni. Eikä vain ottanut mua kiinni, vaan pyysi vielä anteeksi sitä jälkeenpäin. Tiedän, että näytän raihnaiselta, mutta en tiennyt, että näytän niin raihnaiselta.

Kaatumisharjoittelua tatamin päästä päähän. Rullaavaa ukemia eteenpäin. Kovaa ukemia sivulle. Kovaa ukemia eteenpäin. Ukemia taaksepäin.

Tekniikkana yksi heitto, mutta en tiedä, onko sillä joku nimi. Urheilijamaisesti ote toisella kädellä naamasta ja toisella ristiselästä, ja siitä alas. Tätä harjoiteltiin kahta erilaista hyökkäystä vastaan, jotka olivat: käsiote (=ranneote) ristiin ja takakäden suora (askelella). Välillä kokeiltiin takakäden suoraan sellaistakin variaatiota, missä ei heitetä, vaan väistön/torjunnan jälkeen vain lyödään, ja vapaalla kädellä aina kontrolloidaan hyökkääjän etukättä. Se oli mielestäni vaikeata, ja ko. lähestyminen on ohjaajan puheista päätellen omaksuttu filippiiniläisistä lajeista. Olenkin jo pannut merkille, että värivöiden repuista pilkistää aina välillä eskrimakeppejä, joten jos niitäkin pääsee jossain välissä lajin parissa heiluttelemaan, niin mikäs sen hienompaa. Eipä ole aikoihin päässytkään.

Lyhyitä sparrieriä matossa aloittaen sidonnasta sivulta, poikittaisesta sidonnasta ja sidonnasta päältä. Lopuksi rapukävelyä, rapukävelyä takaperin sekä jotakin sellaista liikkumista, mille en tiedä mitään nimeä. Kyllä kelpaa.