Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Minna
Valvoja: Valvoja
-
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 184
- Viestit: 623
- Lauteille: Tammikuu 2006
- Paikkakunta: Stormi
Minna
6.6.
Käytiin tekemässä 52 km patikointi koirien kanssa. Patikka lähti Haukiluoman K-Extran pihasta, josta käveltiin Pyynikin näkötornille (10 km), jossa syötiin munkit. Tämän jälkeen käveltiin Messukylään (17km), jossa oli lounastauko. Sitten suunnattiin Vatialan koululle Nattarin (25 km), jossa saatiin vähän hedelmiä ja pähkinöitä. Seuraava etappi oli Ruutanan Shelli (35km), missä oli hieman pidempi tauko, syötiin makkaraa, leipää hedelmiä ja karkkia. Tähän asti patikka oli sujunut ihan mukavasti, vaikkakin reidet tuntuivat hieman tukkoisilta ihan viimeisten kilometrien aikana. Ruutanan Shellille tultiin Kaarinan polkua pitkin ja sitä pitkin kuljettiin melkein loppuun saakka. Viimeinen 17 km olikin jo sitten aika haastellinen.
Ensimmäinen 5-7 km (kokonaismatkan kilometri osuus 35-42) oli ihan ok, mutta toisin kuin oletin, niin lihasten lämpeneminen ei enää hävittänyt lihasjäykkyyttä. Lihakset tekivät hyvin selväksi yhden pienen pysähdyksen aikana, että liikkeelle lähtö ja lihassäryt lisääntyvät joka pysähdyksellä, joten käytännössä katsoen pysähtymättä kuljin koko tuon viimeisen 17 km. Jonnekin 10 (45) km jaksoin vielä keskustella, mutta tuon jälkeen oma keskittyminen siirtyy jalkojen siirtämiseen eteenpäin. Oltiin päästy reippaasti yli oman mukavuusrajan. Mosa oli tuossa vaiheessa alkanut tarkkailla, että olenko minä kykenä vielä jatkamaan patikkaa. Huumorintaju oli hävinnyt tuossa vaiheessa. Mielenkiintoinen oire tuolla viimeisellä 7 km oli se, että itku olisi halunnut tulla ilman sen näkyvämpää syytä. Tuo tunne oli kuitenkin hallittavissa. Oikeastaan olo tuon lopun aikana ei ihan hirveästi muutunut suuntaan tai toiseen. Raskaammaksi lopusta teki sen, kun itsellä ei ollut mitään käsitystä miten pitkä matka on ja viimeisen puolentoista tunnin ajan oli sanottu enää lyhyt matka jäljellä. Join vettä melko säännöllisesti tuon viimeisen pätkän aikana samoin tankkasin hieman energiaa pähkinöitten muodossa. Kävelimme ylimääräisen mutkan melko lopussa, se meinasi kyllä hajoittaa pään . Loppuun asti jaksaminen sai kyllä hymyilemään. En enää pystynyt ilman avustusta nousemaan rappusia ylös tuossa vaiheessa, mutta saunominen auttoi tuohon vaivaan. Aktiiviseen patikointiin meni 12 h. Kokonaismatka aika oli 15h, 20 min.
Varsinkin viimeisen 15 km aikana olisi pitänyt tankata enemmän energiaa. Lisäksi ehkä lyhyempiä taukoja olisi saanut olla enemmän. Sanoisin, että tämä oli hyvin opettavainen kokemus.
Käytiin tekemässä 52 km patikointi koirien kanssa. Patikka lähti Haukiluoman K-Extran pihasta, josta käveltiin Pyynikin näkötornille (10 km), jossa syötiin munkit. Tämän jälkeen käveltiin Messukylään (17km), jossa oli lounastauko. Sitten suunnattiin Vatialan koululle Nattarin (25 km), jossa saatiin vähän hedelmiä ja pähkinöitä. Seuraava etappi oli Ruutanan Shelli (35km), missä oli hieman pidempi tauko, syötiin makkaraa, leipää hedelmiä ja karkkia. Tähän asti patikka oli sujunut ihan mukavasti, vaikkakin reidet tuntuivat hieman tukkoisilta ihan viimeisten kilometrien aikana. Ruutanan Shellille tultiin Kaarinan polkua pitkin ja sitä pitkin kuljettiin melkein loppuun saakka. Viimeinen 17 km olikin jo sitten aika haastellinen.
Ensimmäinen 5-7 km (kokonaismatkan kilometri osuus 35-42) oli ihan ok, mutta toisin kuin oletin, niin lihasten lämpeneminen ei enää hävittänyt lihasjäykkyyttä. Lihakset tekivät hyvin selväksi yhden pienen pysähdyksen aikana, että liikkeelle lähtö ja lihassäryt lisääntyvät joka pysähdyksellä, joten käytännössä katsoen pysähtymättä kuljin koko tuon viimeisen 17 km. Jonnekin 10 (45) km jaksoin vielä keskustella, mutta tuon jälkeen oma keskittyminen siirtyy jalkojen siirtämiseen eteenpäin. Oltiin päästy reippaasti yli oman mukavuusrajan. Mosa oli tuossa vaiheessa alkanut tarkkailla, että olenko minä kykenä vielä jatkamaan patikkaa. Huumorintaju oli hävinnyt tuossa vaiheessa. Mielenkiintoinen oire tuolla viimeisellä 7 km oli se, että itku olisi halunnut tulla ilman sen näkyvämpää syytä. Tuo tunne oli kuitenkin hallittavissa. Oikeastaan olo tuon lopun aikana ei ihan hirveästi muutunut suuntaan tai toiseen. Raskaammaksi lopusta teki sen, kun itsellä ei ollut mitään käsitystä miten pitkä matka on ja viimeisen puolentoista tunnin ajan oli sanottu enää lyhyt matka jäljellä. Join vettä melko säännöllisesti tuon viimeisen pätkän aikana samoin tankkasin hieman energiaa pähkinöitten muodossa. Kävelimme ylimääräisen mutkan melko lopussa, se meinasi kyllä hajoittaa pään . Loppuun asti jaksaminen sai kyllä hymyilemään. En enää pystynyt ilman avustusta nousemaan rappusia ylös tuossa vaiheessa, mutta saunominen auttoi tuohon vaivaan. Aktiiviseen patikointiin meni 12 h. Kokonaismatka aika oli 15h, 20 min.
Varsinkin viimeisen 15 km aikana olisi pitänyt tankata enemmän energiaa. Lisäksi ehkä lyhyempiä taukoja olisi saanut olla enemmän. Sanoisin, että tämä oli hyvin opettavainen kokemus.
-
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 184
- Viestit: 623
- Lauteille: Tammikuu 2006
- Paikkakunta: Stormi
Minna
Jos sitten vähän päivittelisi tekemisiään. Päästy taas takaisin juoksu kantaan kiinni. Vielä kun saisi inspiroitua sen lihaskunnonkin mukaan.
11.6.
55 minuutin juoksulenkki, josta tuli osa matkasta juostua takaperin, kun koiran kanssa hieman neuvoteltiin matkavauhdista. Rauhallista köpöttelyä oli tahti.
Hyvää juhannusta!
11.6.
15.6.Mosa kirjoitti: Juuri hetki sitten juoksulenkki, kestoltaan 38min.
17.6.Mosa kirjoitti: Oikein reippaassa kesäisessä vesisateessa noin kahdentoista asteen lämpötilassa juostu 35 minuuttinen piristi mieltä.
55 minuutin juoksulenkki, josta tuli osa matkasta juostua takaperin, kun koiran kanssa hieman neuvoteltiin matkavauhdista. Rauhallista köpöttelyä oli tahti.
Hyvää juhannusta!
-
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 184
- Viestit: 623
- Lauteille: Tammikuu 2006
- Paikkakunta: Stormi
Minna
24.6.
Iltalenkki, oli aurinkoista ja lämmintä. Tahti aluksi rauhallinen, mutta loppua kohti kiristyvää. Aikaa meni 57 minuuttia.
27.6.
Ensin 25 minuuttia hölkkää, sitten parikymmentä minuuttia uintia ja 25 minuuttia hölkkää takaisin. Järvivesi on lämmennyt todella nopeasti, uskomattoman lämpöistä oli.
2.7.
Rauhallista tahtia 39 minuuttia juoksemista. Lämmintä ja aurinkoa piisasi.
Iltalenkki, oli aurinkoista ja lämmintä. Tahti aluksi rauhallinen, mutta loppua kohti kiristyvää. Aikaa meni 57 minuuttia.
27.6.
Ensin 25 minuuttia hölkkää, sitten parikymmentä minuuttia uintia ja 25 minuuttia hölkkää takaisin. Järvivesi on lämmennyt todella nopeasti, uskomattoman lämpöistä oli.
2.7.
Rauhallista tahtia 39 minuuttia juoksemista. Lämmintä ja aurinkoa piisasi.
-
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 184
- Viestit: 623
- Lauteille: Tammikuu 2006
- Paikkakunta: Stormi
Minna
4.7.
MilMaga campin uintiosuudessa uitiin noin 600 metriä (tarkastettu kansalaisen karttapaikasta) Luhtaanrannasta Tuulikalliolle. Oli siellä magatreenitkin, mutta onnistuttiin missaamaan se osuus. Uinti tuntui yllättävän kevyelle. Tuulikalliolla syötiin makkaraa, tutustuttiin erilaisiin solmuihin ja esiteltiin laitesukeltamista. Sauna oli loistava ja vesi lämmintä.
Kiitokset järjestäjille.
MilMaga campin uintiosuudessa uitiin noin 600 metriä (tarkastettu kansalaisen karttapaikasta) Luhtaanrannasta Tuulikalliolle. Oli siellä magatreenitkin, mutta onnistuttiin missaamaan se osuus. Uinti tuntui yllättävän kevyelle. Tuulikalliolla syötiin makkaraa, tutustuttiin erilaisiin solmuihin ja esiteltiin laitesukeltamista. Sauna oli loistava ja vesi lämmintä.
Kiitokset järjestäjille.
-
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 184
- Viestit: 623
- Lauteille: Tammikuu 2006
- Paikkakunta: Stormi
Minna
29.8.
37 minuuttia hölköttelyä. Juoksu tuntui ikävältä ja oikean polvenkaan mielestä se ei ollut hyvä idea. Kolhin polven aikaisemmin viikolla johonkin.
1.9.
33 minuuttia. Alkuun rauhallisesti, mutta tahti kiristyi koko matkan ja ihan lopuksi juostiin jo sen verran vauhdikkaasti, että koirakin joutui oikein ottamaan muutaman juoksuaskeleen. Juokseminen tuntui mukavalta, eikä polvikaan enää kiukutellut.
37 minuuttia hölköttelyä. Juoksu tuntui ikävältä ja oikean polvenkaan mielestä se ei ollut hyvä idea. Kolhin polven aikaisemmin viikolla johonkin.
1.9.
33 minuuttia. Alkuun rauhallisesti, mutta tahti kiristyi koko matkan ja ihan lopuksi juostiin jo sen verran vauhdikkaasti, että koirakin joutui oikein ottamaan muutaman juoksuaskeleen. Juokseminen tuntui mukavalta, eikä polvikaan enää kiukutellut.
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 94 kurkkijaa