paula.th

[paula.th]

11.11.
Jätin treenit väliin (laiskotti) ja tyydyin pyöräilemään kaverille katsomaan telkkaria. 8,8 km.

12.11. kävelyä 4,4 km

13.11. Kirjoituspäivän jälkeen pyörin vähän päämäärättömästi kaupungilla mutta päädyin kuitenkin sekä avantouimaan (pelkään että tässä tapauksessa jo kokeilusta jää koukkuun) että verenluovutukseen (hemoglobiini jälleen normaalin korkealla, jei... ). 12,8 km pyöräilyä. Hyvä päivä.

14.11. pyöräilyä/kävelyä yhteensä 4 km.
16.11. kävelyä 3,3 km, pysähdellen (kamera ja kiikarit mukana). Teeriparvi ja vinokkaita.
17.11. Eino oli pyyhkäissyt sähköjen lisäksi junayhteydet edellisenä yönä mennessään, minkä seurauksena kotimatka sujuikin bussilla. Pyöräily 2,2 km.


18.11.
pyöräily 12,6km.

Miekkailutreenit 90 min
Tuurasin vakivetäjää alkulämpöjen verran: juoksua, eläinkävelyjä (katkarapu unohtui jonnekin matkalle), ja omat selkäliikkeet. Omat lihakset seuraavana päivänä hyvässä kevyessä jumissa, eli ainakin omaan lihaskuntoon ihan riittävästi lihaskuntoa.

Jatkoimme hanskahipalla (hidastelin riittävästi päästäkseni punnertamaan useamman kerran) ja miekan peruslyöntiharjoituksella, jonka loppuosa tehtiin pariharjoitukseksi. Hyökkääjän tekniikat: takapainoisesta donnasta bicorno-pisto, tavallinen fendente-lyönti donnasta (sekä punta falsaan liittyvät vastatekniikat) ja yhden käden lyönti. Puolustajan tekniikat: piston murto, torjunta + vaakalyönti (hämäys), josta edetään punta falsaan, sekä yhden käden torjunta. Pitkä aika siitä kun viimeksi tein, eli harjoituksessa oli sopivasti pähkinää purtavaksi. Keskityimme yksittäisten tekniikoiden hiomiseen sujuvuuden kustannuksella, mutta ihan kohtalaiseen kuosiin saatiin - voisi olla kivaa kokeilla freeplay-kamat päällä ja vähän haastavammalla otteella, kuinka hyvin tekniikat sujuvat. (Tosin esim. punta falsassa en muistanut jatkotekniikoiden yksityiskohtia kunnolla, eli se pitäisi käydä läpi ensin...) Eräs treenaajista joutui lähtemään kesken kotiin, minkä jälkeen jäin hetken aikaa parittomaksi ja tein itsekseni lisää lyöntiharjoitusta.

Viimeinen vartti tikarivuoharjoitusta bujinkan-ihmisen kanssa. Ihan mielenkiintoista nähdä miten erilaisella otteella hän teki joitain tekniikoita (esim. roverso-hyökkäyksen riisto ja piston pysäyttäminen tehtiin hyvin matalalla ja hyökkäyskäsi sidottiin enemmän kyynärvarsien-polvien väliin kuin kainaloon) - vuon "virtaamisen" kannalta haastavaa, ja sain pienen vekin huuleeni yrittäessäni ähistellä jossain tekniikassa.

[paula.th]

19.11.
pyöräilyä 2,2 km
kävely 2 km

20.11.
kävely 2,2 km
pyöräily 2,2 km

21.11.
Satoi lunta, joten pummin kyydin miekkailutreeneihin.

Miekkailutreenit 120 min

Alkulämmöissä (vedin) hieman tasapainoilua (yhden jalan kyykkyjä), maksimi-liikeratojen hakemista ja syöksypunnerruksia (vain 10 toistoa, mutta sekin tuntui yllättävän raskaalta). Vähän liikkuvampana lopetuksena polvihippaa - parittomaksi jäänyt liikuskeli salissa (lajinomaisella jalkatyöllä) ja yritti päästä läppäämään hippasankareita selkään.

Tekniikkapuolella tikaria: Pohdittiin hieman lyönnillä/pistolla hyökkäämisen eroa. Ehkä ylhäältä (lyönnillä) hyökkäämisen tavoitteena ei ole osua suoraan, vaan vetää puolustajalta tietynlainen reaktio - esim. se että työntää kätensä väliin, jolloin siihen (puolustajan käteen) pääsee tekemään tekniikan. Hmm. Kävimme läpi muistutukseksi 9 puolustuksen mestaria ja 5 asiaa tikaria vastaan, minkä jälkeen omatoimista pohtimista parin kanssa.

Itseohjautuva treeni onnistui yllättävän hyvin - vieraammissa mestareissa jouduttiin soveltamaan enemmän kun mitään yksittäistä tekniikkaa en muistanut, mutta oli todella siistiä huomata että niihinkin pystyi tekemään jonkinlaisia ehkä-fioremaisia vastauksia. Tuntuu siltä että pitkälle on tultu verrattuna oman miekkahistorian alkuaikoihin ("Hei, olen ei-minkäänlaista-kokemusta-kamppailulajeista-Paula") ja siihen tunteeseen kun pitää kaverin kyynärpäästä kiinni tietäen, että siitä pitäisi pystyä kontrolloimaan kaveria, mutta ei ole harmainta hajua siitä miten se tapahtuu, eikä oikein uskalla lähteä yrittämäänkään. Anteeksi hirviölause.

2. ja 4. mestarissa hyökkäys otetaan vastaan molemmat kädet ylhäällä, kakkosessa ranteet ristissä (jos on tottuneempi aloittamaan tekniikat oikealla kädellä, on ehkä helpompaa jos jättää sen päällimmäiseksi) ja nelosessa "peukalohangat päällekkäin", millä saadaan enemmän etäisyyttä kaveriin. 5. mestarissa olennaista on jättää rinnuksissa roikkuva käsi huomiotta ja keskittyä tikariin. 6. ja 7. mestarit pysäyttävät ylhäältä tulevan tikarihyökkäyksen (jälkimmäisessä ranteet ristissä) - näihin parhaiten joitain omia disarmeja, mut jos tikarikäsi pysäytyksen jälkeen on (taipuneena tai suoraan hyökkäyksen jälkeen) jommalla kummalla sivulla, pystytään periaatteessa tekemään lähes kaikkia 1. ja 3. mestarien tekniikoita. 8. mestari pysäyttää piston tikarin avulla (johon hollantilaisissa manuaaleissa esitetty harvinaisen inhottava peukalolukko-disarm) ja 9. ilman. Puhetta oli myös siitä, että tikari vastaan tikari -tekniikoissa hyökkäys kannattaa pysäyttää tähtäämällä tikariin, ei sitä piteleviin käsiin, mutta perustelut eivät jääneet mieleen (miksi, anyone?). Olisiko kyse tikarin ja käsien välisestä kulmasta ja pysäytysvarmuudesta?

Vapaatreeneissä olin ainoa takillinen, joten ei saatu freeplaytä aikaiseksi (saa nähdä torpedoinko itse mahdollisuuden muilta tällä viikolla - en halunnut ottaa takkikassia reissuun mukaan ja epäilen, ettei minulla ole mahkuja pyöräillä hakemaan sitä torstaina ennen treenejä.) Pari-kolme kaveria suostui toimimaan vastustajinani paineharjoittelussa: ideana oli että tein perustorjuntoja (tutta porta di ferrosta / chengiarosta) nopealla tahdilla eri puolilta tuleviin hyökkäyksiin. Nyt sovittiin ennalta missä järjestyksessä hyökkäykset tulevat, mut ehkä harjoitus olisi ollut järkevämpi jos rytmiä olisi rikkonut pikkuisen enemmän (ehkä sitten kun saa vähän lisää panssaria, nyt tuntuu olo vielä pikkuisen suojattomalta semmoiseen). Voimakestävyystreeniä ja perustekniikkaa aikapaineen alla, jos ei muuta.

22.11.
Pyöräilyä 4,5 + 11 km

23.11.
Pyöräilyä 12,8 km.

24.11.
Kävelyä 5 km. Pikkupakkanen poiki muutamia valokuvailuyrityksiä.
Yläselkäliikkeet.

25.11.
Pyöräilyä 14 km

Miekkailutreenit 90 min
Huonosti nukuttu yö (vaikka aikainen herätys ihan hyvää gradutekstiä poikikin), jotenkin aika väsyksissä. Peruslyöntiharjoituksessa sain palautetta asioista jotka jo periaatteessa tiedän, mutta silloin kun keskittyminen ei onnistu lipsahtaa vanhoihin virheisiin: mezzanosta poisopittavaa räpsäytys, ja piston murrossa miekka liikkeelle ennen askelta. Ihan kuin myös pistoissa olisi jotakin outoa, tuntuu vähän siltä kuin miekka vetäisi minua enkä minä miekkaa. Kiva flow-tunne - epäilin treeneissä tekeväni jotain väärin, mut jälkeenpäin mietittynä voi olla niinkin että sain ensimmäistä kertaa elämässäni piston mekaniikan kohdalleen

Palautettiin mieleen lyöntiharjoitus, jossa vaihdellaan kahden käden lyönnin ja yhden käden pommelilyönnin välillä. Huomaa ettei sitä ole tehty pitkään aikaan, eli harjoittelu tarpeen. Siitä ykkös-pariharjoitukseen, jossa 1. puolustuksen jalkatyö tehtiin uudella tavalla (askelen jättäminen pois samalla kun viedään miekka torjunnan jälkeen pistolinjalle on vaikeaa, kun on kerran takonut päähänsä "torjunta-lyönti käsille-pisto"-mantran).

[Risto R]

Mishael Lopez esitti siellä Tahkolla ajatuksen että jos sen torjunnan tekee tikarilla suoraan käteen, tulee lyöjälle välitön kipureaktio vetää käsi pois, jolloin jatkotekniikan tekeminen eli tikarikäden kontrollointi on paljon vaikeampaa. Jos se tikari tömähtää hyökkääjän tikarin "väistiin" saattaa se tuoda sen sekunnin murto-osan lisää aikaa ottaa tikarikäsi haltuun/tehdä jatkotekniikkaa. Mielenkiintoinen teoria, en tiedä tuleeko ajatus jostain muusta lajista vai käytännön kokemuksesta. Lajejejahan tuolla Lopezilla on alla vaikka muille jakaa.

[paula.th]

Ahaa, kiitos selvennyksestä. Tikaria vasten torjuminen tuntuu ajatuksena hankalalta, mihin toki vaikuttaa se että on harjoitellut eri tavalla (torjumalla aina rannetta vasten). Jotenkin tuntuu siltä että tikariin torjuessa "onnistumisen aikaikkuna" (window of opportunity) on pienempi.

Tajusin muuten juuri, että se mentaalimalli, jonka olen rakentanut tuosta tikarin torjumisesta tikarin avulla perustuu siihen että tikarihyökkäys tulee semmoiseen heijarityyliin. Jotenkin olen ajatellut, että riittää saada tikari alasheilahtavan hyökkäyskäden alle - mut eihän se periaatteessa ylhäältä alaspäin tule, jos tikari tulee esim. vyöltä suorinta mahdollista reittiä. Jännää huomata, miten sitkeässä tommoiset vanhat mielikuvat elää, vaikka on (mielestään) jo hyvän aikaa tiennyt paremman tavan hyökätä tikarilla.

Tarttee vielä harjotella.

[paula.th]

26.11.
Eeppinen niskajumi, ehkä junassa nukkumisesta?
Hölkkää arviolta 90-120 min. Reidet paria päivää myöhemmin täysin hapoilla.

28.11.
Kiire-päivä (rannekello ja ajantaju hukassa). Kipu valahtanut niskasta yläselkään, tuttuun paikkaan vasemman lavan taakse. Muistin junan aikataulun väärin, joten liikkeelle juosten (yllätyin huomatessani että hölkkääminen tuntui taas helpolta, kevyeltä - myös repun kantoavulla* saattoi olla vaikutusta asiaan).

Pyöräilyjä 11,8 km - viimeiset viisi kilometriä kahden repun, olkalaukun, miekkakassin ja kenkäpussin kanssa. Haaveilin kotikaupunkiin saapuessani kylmästä vedestä, mutta jouduin kääntymään takaisin uimapaikan parkkipaikalta kun tulin katsoneeksi kelloa - tästä siis muutama ylimääräinen kilometri.

Miekkailutreenit 90 min
En ehtinyt juuri tasailla hengitystä ennen alkulämpöjä (voimailu/jalkaliike-painotteiset), joiden aikana tajusin että olen ihan liian väsynyt saadakseni tämän päivän treeneistä hirveästi irti. Tyhmää sinänsä että olin juossut koko päivän (siltä tuntui) sinne ehtiäkseni. Pettymys purkautui itkuna porraskäytävässä, mutta en osannut/halunnut luovuttaa kokonaan joten palasin saliin ja yritin päästä takaisin treeneihin mukaan pienen evästauon jälkeen. Sain erään parin kanssa hetkellisesti vähän liikkuvampaa treeniä aikaan (aiheena miekkojen risteäminen, minkä treenaaminen ajautuu monesti jotenkin staattiseksi jauhamiseksi), mutta suuren osan ajasta tuntui siltä että kärsimättömyys-väsymys torpedoi hyödyllisen treenaamisen. Vapaatreenien alussa lähdin pakkaamaan tavaroita pyörään ja aloitin pitkän ja hitaan kotimatkan. Vaihteet sentään olivat sulaneet, pientä plussaa sekin.

Ahdan taas päiviäni liian täyteen, vaikka olen luvannut itselleni että opettelen kuuntelemaan itseäni paremmin.

(*)tai kantajalla

[paula.th]

29.11.
Pyöräilyä 13 km - teknisiä ongelmia, joihin toivon lukkosulan auttavan. Otin pyörän rappukäytävään yöksi, jotta saan vaihteet sulatettua. Ehkä on kuitenkin kivempi ajella, jos jäädytän ne vähän isommalle.

***
Selkä kipeytyy öisin. En ole ehtinyt/jaksanut tehdä fyssarin määräämiä liikkeitä, jotenkin ne pitäisi vain saada otettua rutiiniksi. Viime yönä turhauduin kipeys-valvoskeluun ja otin särkylääkkettä, vaikka koetan vältellä niitä syistä jotka ovat itsellenikin vähän epäselvät.

Liityin jokunen viikko sitten loppuvuodeksi avantouintiseuraan, minkä seurauksena hyötypyöräily on lisääntynyt aika paljon. Sääli että hyvä uintikeli ei korreloi hyvän pyöräilykelin kanssa. Saa nähdä miten pitkään alkuinnostus kestää - toisaalta se on tällä hetkellä ainoita paikkoja joissa pääsen saunomaan, mikä on kyllä aika iso plussa. En osaa oikein arvioida aiheutuuko rentoutuminen lämpötilavaihtelusta vai siitä, että saunassa tulee vain oltua paikallaan samalla kun odottaa että kroppa lämpenee - ilman että tarvitsee tehdä mitään, tai puhua kenenkään kanssa, tai olla kenellekään mitään erityistä. Vähän sääli että toi pysähtyminen edellyttää aika pitkällistä pyöräilyä - hyötyliikunta on ihan jees, mutta jos yritän ujuttaa uintihetkiä ennestään täysiin päiviin, ne eivät välttämättä paranna tilannetta.

[paula.th]

2.12.
Aamulla kaikki yläselkäliikkeet jumppapallollisia lukuunottamatta.
Pyöräilyä 4 + 13 km. Miekkailu alkaa jäädä joulutauolle, mut vetelehdin koneella niin pitkään että olin illalla vähän myöhässä. (Missasin Walking deadin ensimmäiseen mainostaukoon asti. Höh.)

[paula.th]

3.12.
Pyöräilyä 4 km.

4.12.
Pyöräilyä 4 km. Iskä halusi käyttää minua ohiajomatkallaan ruokaostoksilla (mm, kaikenlaisia herkkuja joita en normaalisti raatsi ostaa ), minkä jälkeen pääsin vielä autolla uintipaikkaan, sieltä kävely 6,5 km takaisin. Kurkku tuntuu vähän kipeältä, olisipa nafti ajoitus kipeytyä juuri ennen lomia.

[paula.th]

5.12.
kävelyä 4 km

6.12.
pyöräilyä 10 km

9.12.
pyöräily 5 km. Kipeily tuntuu, pyörä ei tahdo kulkea pakkasessa.

Flunssaa ja kuumeilua itsenäisyyspäivästä alkaen. Olen yrittänyt leikata hyötyliikuntaa vähemmäksi tekemällä mahdollisimman paljon hommia kotoa käsin. Vähän jännäksi käy, ehdinkö parantua ennen perjantaisia painitreenejä. Tänään ja torstaina pakko käydä kaupungilla, toivottavasti ei ota parantuminen takapakkia sen takia.

[paula.th]

10.12.
Pyöräily 4 km.

11.12.
Levoton olo -> Pientä siivoilua ja aurinkotervehdyksiä. Jätin joogan kesken ja lähdin saunaan.

12.12.
Pyöräily 4 km. Raskas aamu, taitaa jäädä illan pikkujoulut (=13 km pyöräilyä) väliin.

[paula.th]

13.12.
Pyöräily 4 km.

Ehdin parantua flunssasta, mut painitreenit jäivät istuskelun asteelle, koska onnistuin niksauttamaan selkäni aivan treenien alussa. Tein liikettä, jossa lähdetään selinmakuulta ja nostetaan jalat pään yli niin, että mahalleen kääntyminen tapahtuu jommankumman hartian kautta. Toisella hartialla tämä onnistui hienosti, mutta toiseen suuntaan pääni ei kallistunut tarpeeksi - olin jo heijannut jalkani liikkeelle, joten pyörähdin suoraan niskani yli niin, että samalla venytin leukaa rintaan koko kehon painolla.

Hohhoilin tuon jälkeen vähän aikaa, mutta todettuani että pää pysyy vielä paikoillaan jatkoin treeniä. Takaperinkuperkeikkoja en enää uskaltanut tehdä (niska tuntui aralta), mutta onnistumisen elämyksiä mm. kärrynpyöristä (edelleen semmoisiä pyllähtäviä, mutta aina välillä saan pidettyä jalat suorina!), "banaaniliikkeestä" (en enää tärähdä mahalleni, vaan onnistun kierähtämään suht-sulavasti aina polviin asti) ja päälläseisonnasta. Viimeisimmässä tyydyin nostamaan polviani vain sen verran että sain ne irti kyynärpäistä, mutta tasapainon säilyttäminen tuntui suht-helpolta kun maltoin edet riittävän hitaasti. Harmi vain, että tasapainon säilyttämiseksi pinnistin myös selkä- ja niskalihaksia vaikka se aika pahalta tuntuikin.

Tämän jälkeen ihmisten heittely (tai itse heitettävänä oleminen) tuntui kaukaiselta haaveelta. Onneksi treenikavereilta löytyi särkylääkettä niin pystyin jäämään kuunteluoppilaaksi. Eipä ole aikoihin koskenut yhtä paljon.

14.12.
pyöräily 3 km.

[paula.th]

Alkuviikosta epämääräinen määrä kävelyä. Selkä paranee kyllä (vaikka vähän toispuoleista niskaoireilua vielä onkin), maanantain ja tiistain välinen yö meni jo sujuvasti ilman särkylääkettä. Keskiviikkona 18.12. alkoin jo olla sen verran leipääntynyt sisätiloihin ja opiskeluun että päätin lähteä lenkille. Hyvistä aikeista huolimatta ei jaksanut juosta, mut kävelykin teki hyvää.

Tämän ja huomisen päivän aikana asteittainen poistuminen maalle joulun viettoon / graduretriittiin. Saa nähdä mitä liikunnankaltaista siellä tulee tehtyä.

[paula.th]

19.12.
pyöräily 4 km. Sain kaverilta jumppapallon, mutta kani oli ilmeisesti ehtinyt kokeilemaan sitä vähän hampaillaan; pitääpä hommata jokin paikkaviritys valmiiksi, ennen kuin alan sitä täyttelemään. Vielä saa siis selkä odottaa säännöllisempää kuntouttamista.

20.12.
aamulla pyöräily 4 km.

Savo on luminen ja hiljainen, kävin nuuskimassa ulkoilmaa lumikolan kanssa: n. 20 min reipasta kolausta. Sykettä en saanut isommalti nousemaan (kuten aiemmilta vuosilta muistelen) - saattoi olla että lumen alta jäinen piha pakotti liikkumaan sen verran hitaasti.

[paula.th]

Valmistuin ja muutin työn perässä pienemmälle paikkakunnalle, minkä seurauksena miekkailu jäi yli puoleksi vuodeksi tauolle - mutta totuuden nimissä on myönnettävä, etten viime kevätkaudellakaan ehtinyt käymään treeneissä kuin enintään satunnaisesti. Etäsuhteella saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa.

Kesällä tuli töiden (maastoinventointeja) puolesta paljon hyötyliikuntaa, ja syksyllä valikoin paikallisen kansalaisopiston kurssivalikoimasta Interfitin ja Voimajoogan nimellä kulkevat kurssit.

Voimajoogaan liittyi pieniä pettymyksiä - olin salaa toivonut, että se olisi käytännössä astangaa, jota olin joskus kuullut markkinoitavan myös voimajoogan nimellä. Tunneilla tehdään kyllä tuttuja asanoita, mutta niin eri tyylillä, ettei harjoitukseen pääse syntymään samanlaista flow'ta kuin hyvin sujuvalle astangatunnille. Teknisemmän harjoittelun tavoitteena lienee, ettei asanoihin pääsisi syntymään virheasentoja - missä on toki hyvätkin puolensa.

En ole varma, mutta luulen että vuodentakaisilla yläselkäongelmillani saattoi olla jotain tekemistä alaspäin-katsovan-koirani (asanoiden suomentaminen heikentää joogan katu-uskottavuutta ) kanssa. Olennaisin asia, jonka olen muuttanut, on "käsien ja yläselän vahvistaminen" liikkeen aikana - sen sijaan, että himmailisin aikani takareisiä venytellen keskityn sisäänhengityksellä työntämään käsiä maata vasten ja uloshengityksellä painamaan kantapäitä kohti lattiaa. Tavoitteena yläkropan "vahvistamisessa" on se, että käsien ja yläselän lihaksilla todella kannatellaan elopainoa. Ellen kiinnitä asiaan huomiota, ruumiini paino jollakin tavalla romahtaa lapojeni väliin, millä saattoi olla yhteyttä kroonisiin lihasjumeihin lapaluiden ja selkärangan välissä.

Toinen hyvä puoli vähemmän puristisessa lähestymistavassa on se, että (nyt kun asanoita ei harjoitella tiukasti tietyssä järjestyksessä) olen päässyt harjoittelemaan paria kivaa uutta tasapainojuttua (jokin soturi-numero ja puolikuu). Toistaiseksi vasta seinää vasten, mutta lihasten, tasapainon ja kaatumistaidon kehittyessä niitä voi vähän kerrassaan siirtää ei-tuettuun versioon. (Pakko hypettää, että eilen uskaltauduin seisomaan päälläni keskellä lattiaa ensimmäistä kertaa - mikä toimi ehkä 10 sekunnin ajan, ennen kuin tasapaino petti ja jouduin tömäyttämään jalkani siltaan! )

[paula.th]

Välimatka nykyisestä asuinpaikasta Joensuuhun on periaatteessa ajettavissa (minun ajotyylilläni noin 1,5 tuntia suuntaansa), mutta työviikoilla miekkailutreeneissä käyminen venyttäisi päiviä liian pitkiksi. Marras-joulukuun työttömyysjakson aikana sain yliopiston kirjastosta ja kirjoitushommista tekosyyn, jolla perustelin itselleni säännölliset ajelut Joensuuhun ja takaisin, ja pääsin käymään muutamissa MIEKKAILUTREENEISSÄ.

Marraskuussa osallistuin muutamaan afterblow-treeniin, mikä oli ainakin minulle erittäin hyödyllistä. Olemattoman kamppailutaustan ja freeplay-kamojen puutteen vuoksi pitkään jatkuneen teknisen treenaamisen sivuvaikutuksena minulle on kehittynyt melko paha tapa keskeyttää freeplay välittömästi ensimmäisen iskun jälkeen. Afterblow-harjoittelussa ideana on jatkaa loppuun vähintäänkin se liike, jota on ollut tekemässä. Teimme freeplay-kamat päällä puolivapaita harjoituksia, joissa ensimmäisen läpitulleen iskun jälkeen piti tehdä yksi, kaksi tai jopa kolme vastaiskua. Jäätymisongelmaa tuo helpotti aika hyvin, mutta miulle jäi kehittämistä ainakin järkevän jalkatyön yhdistämisessä vastaiskuihin. (Ehkä mulla olisi aikaa tehdä omatoimisia lyönti- ja askelharjoituksia ensi kesänä... niin varmaan. ) Mukavan kimurantti vapausaste treenaamiseen saatiin, kun puolustaja saattoi joko puolustautua ensimmäistä hyökkäystä vastaan (jolloin mentiin asianmukaisiin vastatekniikoihin) tai laskea hyökkäyksen läpi, jolloin hän pääsi harjoittelemaan afterblow'ta. Freeplay-flow, parhautta!

Joulukuussa tehtiin joitakin strettojuttuja, alkulämpöinä usein teemaan sopien painia. Stretton tekniikkapuoli on ainakin miulla huonommin hallussa, minkä seurauksena jäkittämistä ja hampaiden kiristelyä tuli turhan paljon - yhdistettynä painiskeluun ja puoliflunssaisuuteen tämä teki välillä treeneistä vähän turhan raskaita. Teräkontaktin säilyttäminen on olennaista sen kannalta, että tuntee mihin vastustaja on menossa ja mitä tekemässä. Porukan pienimpänä ja fyysisesti heikoimpana olin välillä helisemässä. Mitä olisi (periaatteessa) pitänyt tehdä: myötäillä ja odottaa mitä toinen tekee, ja tehdä omia tekniikoita sopivan tilaisuuden auetessa. Ehkä minun olisi pitänyt pyytää, että tehdään tekniikoita selvästi vuoron perään, mutta olin niin innoissani vapaammasta harjoittelusta, että en malttanut. Itseä selvästi vahvempien kavereiden kanssa "ilman vuoroja" treenatessa ongelmana on se, että kun yrittää luoda parille selkeitä paikkoja, joista tämä pääsisi tekemään jonkun tietyn tekniikan, ajautuu helposti vääntämään täysillä.

Tilanteesta, jossa ollaan kontaktietäisyydellä eivätkä miekkojen kärjet ole uhkaamassa, harjoiteltiin stretto-tekniikoihin menemistä: pommelilyöntejä, lukkoja-tönäisyjä yhdistettynä pistoihin (kun yhden käden tekniikoihin meneminen on turvallista) tai aseistariisuntoja. Omat hansikkaat olisivat aika kova sana, kädet ottivat kevyissä nahkahanskoissa aika pahasti hittiä. Jos etäisyys siirtyi kauemmaksi ja miekkojen risteämisessä miekkojen kärjet päätyivät lähemmäs päätä, oli mahdollisuus tehdä saksalaistyylisiä lyöntejä tai pistoja. Näitä en oikein saanut edes teknisinä suorituksina haltuun. Pitäisi joskus päästä saksalaisen miekkailun seminaarille tai kurssille

Mitähän muuta. Tekniikkavälipalana hieman uudenlainen siirtyminen normaalista otteesta bicornoon. Vaikutti periaatteessa hyvältä ja loogiselta (vaikeaa uskoa, että bicorno on ollut kovin käytetty, jos ote kuuluu rakentaa kilometrien päässä vastustajasta niin, ettei vähänkään kokeneemmalle parille jää epäselväksi, että tulossa on jonkinlainen pisto ), mutta tarvitsen vielä paljon paljon toistoja, ennen kuin pystyn vähänkään hektisemmässä tai vapaammassa tilanteessa edes muistamaan, miten käsiä pitikään liikuttaa.