Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Lasse Candé

Potkulaisten julkiset harjoituspäiväkirjat

Valvoja: Valvoja

Vastaa
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20815
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#166

Viesti Lasse Candé »

Treenaamiseen tullut uutta intoa, mutta määrät ovat vielä vähäisehköt. Ehkäpä tämä tästä...

Oli viikonloppuna Lohjan kisakalliolla Koryu Uchinadi -leiri. Meidän seuralla on yleensä ollut suurinpiirtein näihin aikoihin kesäleiri, mutta nyt se laajennettiin Suomen KU-porukoiden leiriksi, joten suurin osa jengistä oli muista seuroista. Opetus oli hemmetin hyvää, kuten myös treeniparit. Samaten meininki erittäinkin mukavien ihmisten kanssa.

Treenattiin lähinnä itsepuolustustekniikoita ja ajattelua. Tekniikoita varioitiin ja tehtiin paljon erinäisiä puolivapaita harjoitteita joissa esim kahta hyökkäystä varioidaan ja suorittaja saa itse valita annetuista vastatekniikkavaihtoehdoista, tai sitten vastatekniikat olivat ennaltamäärättyjä. Ja sitten laajennettiin tositilanteen suuntaan siten että toinen saa esim taistella vastaan. Hieman vastaavanlaisella ajatuksella tehtiin myös potkunyrkkeilytyyppisillä ottelutekniikoilla ja varustuksella. Treenattiin myös koko kehon voimantuottoa vartalonkäyttöharjoituksin jne. Sitten tehtiin skenarioharjoittelua hyvin samaan tapaan kuin Senshidoleirillä ja myös tätä täydennettiin erinäisiin suuntiin hyvinkin ammattitaitoisesti laadituin harjoittein.

Olen kyllä leiristä aika liekeissä. Aiemmin pidin KU:ta melko erilaisena kuin Wadoa, mutta ehkäpä nyt kun tekniikoiden keräilyvaiheesta alkaa olla jo vuosia, oma tyyli on ulkoisesti hanskassa ja fokus siirtynyt enemmän sisällön suuntaan... ehkä myös jos jotakin kypsymistä on tapahtunut, alkaa kaikki vaikuttamaan täysin samalta setiltä. Samaten leirillä selitettiin perustelut hyvin ja alkaa olla omankin tyylin perustelut hanskassa, jolloin ei tietenkään ole ihme että samaa huttua kaikki.

Vyökokelaat vakuuttivat kyllä osaamisellaan. Tekniikoita oli hyvin paljon, mutta saivat laatua kehiin. Opetusjärjestelmän ja opettajien täytyy olla erittäin hyviä. Jos saan aikaiseksi, täytyy kyllä vierailla KU-opetuksessa useamminkin. Omaankin treeniin ja treeninvetoon tuli runsaasti ajatuksia. En ole vedossa kovin usein saanut aikaiseksi erinäisiä variaatioita vapaudenlisäämisineen, vaikka myös oman tyylin sisällä on näitä käytetty. Se on yksi hyvä puolivapaa tapa rakentaa siltaa sisällön ja soveltamisen välille. Ja hyvää taitoharjoittelua. Oppi imeytyy syvemmälle ja sovelluspotentiaali kasvaa.


Duunia kaksi viikkoa jäljellä ja sitten kesäloma. Tulevana viikonloppuna Joensuuhun Wadoleirille. Kyllä tämä tästä!
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20815
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#167

Viesti Lasse Candé »

Kesä loppu ja treenit taas kunnolla käynnissä. Loman alku meni fudiksen mm-kisojen seurailuissa ja sen jälkeen alkoi reissaaminen. Ensiksi Kreikkaan, sieltä about suoraan Lappiin ja pohjois-Norjaan. Kun palasin sieltä niin samana päivänä Ahvenanmaalle viikonloppuleirille. Seuraavana viikonloppuna olikin sitten leiri Hämeenlinnassa ja kahden viikon päästä Kungälvissa, Göteborgin naapurissa. Vaikka opettajien lomat ovat pitkät, katosi kyllä tämä loma fiiliksen tasolla kuin tuhka tuuleen. Ja melko treenaamattomasti meni. Sitten aika yht'äkkisesti määrät kohdilleen jotakuinkin samaan aikaan kuin alkoi arki jossa tulee myös liikuttua paljon.

Kungälvin leirin jälkeen jäin Göteborgiin sunnuntaiksi ja maanantaiksi treenaamaan. Tuntimäärät nousivat päivittäin aika reippaiksi. Oli kiva huomata että teknisesti kulkee, mutta alkoi kyllä hengästyttämään jossain vaiheessa maanantaita melko vähäpätöistenkin suoritusten jälkeen. Siinä kohtaa huomaa kesän treenaamattomuuden. Eilen kisiksellä tapaaminen ja samalla kertaa treenasin. Vähän sama juttu, kovin pitkään ei jaksa. Ja sitten yöllä heräilyjä ja hiki virtasi. Tänään oli koulun liikuntapäivä ja tuli juoksenneltua joka puolella sekä potkittua fudista koululaisten kanssa. Sitten osallistuttiin parin kollegan kanssa tonnin juoksuun ja lönköteltiin läpi. Nyt ei viitsinyt repäistä niinkuin kahtena viime vuotena, mutta kiva yrittää olla edes vähän esimerkillinen.

Noin muuten päässyt muutaman kerran jalostamaan tekniikkaa liikkasalilla. Suurimmaksi osaksi olen ottanut näissä aika rauhallisesti tavoitteena lähinnä avata kehoa. Olin kaavaillut torstaillekin treenisessiota, mutta kun tänään tuli taas sykittyä melkolaillakin ja on noita varoitusmerkkejä, taitaa olla paras yrittää vähän rentoutua ja katsoa mikä fiilis viikonloppuna.

Tästä on tulossa hyvä syksy!
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20815
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#168

Viesti Lasse Candé »

Hyvin pyörii. Pitkästä aikaa löytynyt kipinä myös kotitreeniin.

Kirjoittelin Biomekaniikka jne -ketjuun spiraalista ja sitä ajatusta nyt työstänyt about siitä lähtien, ottaen hyllyltä vanhan projektin takaisin käsittelyyn. Vaikeaa mutta niinhän kaikki, kunnes muuttuu helpoksi. Melko rankkaakin. Lisäksi alkanut takoa Jionia. Se on meillä "lisäkata" eli niitä katoja joita Otsuka opetti, mutta joista hän luopui joskus ehkäpä 60-luvun lopussa, sanoen että Wadossa on vain 9 kataa ja ne loput ovat käytännössä turhia. Tuosta huolimatta niitä lisäkatoja harjoitellaan jokaisessa haarassa, mutta niihin ei panosteta lähellekään yhtä paljoa. Ensiksi opettelin niistä Bassain ja seuraavaksi Niseishin. Nyt olen kuitenkin laittanut Niseishin hyllylle ja alkanut takomaan Jionia, koska se tukee hyvin kokonaisuutta ja sitä on nyt sattumalta tehty kahdella lähekkäin olevalla leirillä, joten tahdon pitää oppimani muistissa.

Muutenkin ottanut kvantitatiivisemman otteen tässä, eli pitäisi tehdä muitakin katoja suht säännöllisesti. Huomannut nimittäin välillä leireillä että meinaa tehdä väärän liikkeen katassa joka kuitenkin on todella tuttu. Ehkä nämä alkavat menemään hieman sekaisin kun on samoja liikkeitä eri jatkoin, mutta olen vasta 32 vuotias. Pitää palautella mieleen. Sitten laatua enemmän siellä aivan perustavanlaatuisella tasolla.

Treenaaminen mennyt melko eri kaavalla kuin yleensä. Yleensä olen käyttänyt noin 1,5 tuntia lämmittelyyn ja ihan perusteisiin ja sitten tehnyt sen perään kataa sen mukaan mitä jaksaa ja takonut paritekniikoiden vartalonkäyttömenetelmiä. Sen 1,5:n tunnin aikana tyypillisesti kaikki perustorjunnat ja peruspotkut sekä useita erilaisia lyöntiharjoituksia. Lisäksi joitain yleisiä vartalonkäyttöharjoituksia. Nyt olen tehnyt vähemmän torjuntoja ja potkuja. Ei siksi etteivät olisi niin tärkeitä vaan siksi että lyönnit ja spiraalit ovat saaneet enemmän huomiota. Eilen aloittelin myös jo melko aikaisessa vaiheessa katan tekoa. Laadullisesti virheliike. Jos laatua haluaa, pitää olla melko rutkasti perusteita jo siinä setissäkin takana ennen. Muuten vuotaa liian monesta kohtaa ja kehitys jää paikoilleen. Nyt on kuitenkin noita määrällisiä tavoitteita.

Tuossa oli yhdessä ketjussa puhetta toistomääristä, joiden suuruusluokat tavoitteellisessa harjoittelussa eivät yleensä ihan kaikille hahmotu, niin todetessani 10 000:n toiston pienuuden havainnollistin sanomalla että sen saa kasaan kaikenkaikkiaan muutamassa tunnissa harjoituspätkät yhteenlaskien. Tästähän meteli nousi, niin otin selvää miten hyvin on mahdollista harjoitella takakäden lyöntiä sekuntin toistovälillä. 33 minuuttia ja 20 sekuntia, jossa tein tuhat lyöntiä molemmin puolin. Tuo on siis 2000 s. Tuolla tahdilla väitteeni pitäisi paikkansa ja sitä höllentämällä hieman myös. Kokemus on sellainen että ainakaan ajallisesti katsottuna ei ollut ollenkaan tyhmää. Uskon että nytkin on spiraalin tutkiminen paljon helpompaa kun tiettyjä perusteita ajanut koneeseen tuolla tavalla. Suhteessa toistomäärään elikkäs 10 000:een on selvää että on mahdollista tehdä parempia toistoja. Sellaista realiteettia ei vain ole oikein muualla kuin jossain kolikkopeleissä että on tietty määrä suorituksia käytettävänä, joten siinä mielessä pohdinta siitä kuinka saisi juuri 10 000 toistoa parhaiten tehtyä on itse asiassa täysin epäoleellinen. Aika ja kunto ovat todellisia realiteetteja.
Oli kyllä melkoinen virheenpaljastaja. Harvoin saa yhtä paljon opetusta keholtaan noin lyhyessä ajassa.

Seuraavaksi pitäisi saada hieman enemmän normaalirutiinin suuntaista. Olisi hyvä saada spiraaliajatus suht nopeasti sellaiselle tasolle että voisi palata takaisin vanhaan treenirutiiniin ja leipoa sen sinne sisään. Nyt joutuu vielä lyömään hitaasti ja miettimään yhtä tai kahta raajaa kerrallaan. Ovia avatessani sekä vetämällä että työntämällä niin etu kuin takakädellä ja seinää tönimällä olen kyllä nyt huomannut että malli alkaa ainakin jalan "noston" tai "laskun" suhteen olemaan ihan oikea. Tämä laittaa useita opetuksia perspektiiviin. Jos joku sanoo että pitää ponnistaa tai joustaa taka- tai etujalasta, alan nyt hahmottaa ajoitukset näille paremmin. Kun tuonsuuntaisissa neuvoissa on sellainen vika että ne voidaan ymmärtää muutamallakin tavalla silleen just väärin päin. Dempseyn falling step on maailman yksinkertaisin asia, mutta myös asia joka on helppo ymmärtää totaalisen väärin. Varsinkin etukäden suhteen. Kaikki tämä on selvää settiä kun tekee varsinkin maaliin, mutta jossa välillä lähtee pohdinnat vääriin suuntiin. Nyt alkaa paketti olemaan kasassa siihen pisteeseen että pystyy jopa opettamaan. Ja kun tajuaa itse, niin kylläpäs on mukavaa.

Koko homman viimeistelyvaihe lähti käyntiin siitä kun yksi opettaja sanoi että etukäden lyöntiin haetaan voima etujalasta, kun taas yksi toinen on sanonut että takajalasta. Kun molemmat tarkoittavat käytännössä samaa, mutta eri tehtävin ja/tai eri ajoituksin. Kaikkihan pitää aina tehdä koko vartalolla.
Kun leireilee, tulee suuria oivalluksia pienistä asioista. Mahtavaa!
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20815
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#169

Viesti Lasse Candé »

Melko intensiivinen tunti ja vartti tänään. Siitä viimeinen 30 min katsoen samalla Miehen puolikkaita. Häiritsee jonkin verran keskittymistä, mutta jos treeniteho on 80%-90% laadullisesti ja sarjankatsomisteho saman verran, sehän on hyvä diili ajankäytöllisesti. Jotkuthan lukevat kuntopyöräillessään lehteä...

Vähän reilussa vartissa lämmittelyrutiini ja sitten perusteita. Spiraaliajatusta työstin myös. Koska teki mieli takoa vähän terävämmin, en oikein saanut ajatusta ja fiilistä yläraajoihin, mutta alakerta teki jotakuinkin oikein. Jokainen toisto jolla on tietoisuutta oikeasta toiminnasta edes jossakin kehonosassa automatisoi kyseistä asiaa. Niinpä täydellisyyden puute ei ole niin vaarallista jos vastaavasti tulee enemmän toistoja. Oli myös kiva huomata että joitain oikeita asioita tapahtui automaattisesti ja näihin sai lisää oikeaa meininkiä.

Sain tehtyä monipuolisesti peruslyöntiä, perustorjunnat ja peruspotkut ja työstettyä asentoja. Lisäksi joitain jalannosteluita. Nyt alkanut ihan toisella tavalla ymmärtämään mitä hyötyjä niistäkin harjoitteista voi olla yleispätevän voimantuoton kannalta. Uskoakseni kiinalaislajeissa tehtävät jalannostot ovat vähintään säilyneet niiden moninaisista hyödyistä. Näkisin yhteyttä asiaan jota nyt työstän. Opettajani teettää aina ja painottaa teräviä polvennostoja nopealla palutuksella ja eleettömällä ylävartalolla. Suoristettu jalka ja nopea palautus, niin ajatus on kai jotakuinkin sama, mutta vastus on raskaampi. Ja saa vähän venyttelyhyötyäkin.

Poikkeuksellisesti tein kaikkia käsitekniikoita vuorokäsin myös molemmin puolin tate seishan dachissa (sivusuunnassa hyvin kapea ns normaali otteluasento jossa jalat osoittavat samansuuntaisesti hieman viistoon). Koen että siinä asennossa on mahdollisuuksia työstää sitä spiraalimallia jota yritän ajaa koneeseen. Lisäksi ei kovin yllättäen tuo parantaa kihon kumite -tekemistä suuresti, kun niissä kyseinen asento on kaiken perusta.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20815
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#170

Viesti Lasse Candé »

Edelleen pyörii hyvin.

Kotona tulee treenailtua iltaisin (mahtavaa että löytynyt taas into siihen) ja duunissa käyn liikkasalilla. Lisäksi olen löytänyt lauantaisin tieni meidän dojolle, jossa pääsee vääntämään itsekseen vähän pidemmän kaavan kautta. Nyt koen isoksi ongelmaksi sparrin puutteen. Sen huomaa, ettei enää tee silleen mielikään kun on liian vieraantunut. Samalla huomaa, jos touhuaan katselee rehellisesti, että alkaa kyllä fyysiset vuorovaikutustaidot kärsiä. Ei tietenkään mikään ihme jos ei vuorovaikuta riittävästi fyysisesti. Treenistä jää myös tiettyä hyvää fiilistä tuovia juttuja puuttumaan. Ristiriitaisesti epämiellyttävät fyysiset tilanteet lisäävät onnellisuutta, kunhan motivaatio on kohdallaan. Tuo kärsimyksen luonne on kamppailulajeissa kyllä sellainen juttu mikä laittaa motivaatiotasot vaihtelemaan ja helposti pistää tyypin mukavuusalueelle. Jos on mukavuusalueella ei taas saa sitä onnellisuutta harrastuksestaan irti, hieman ristiriitaisesti. Onnea kärsimyksestä.

Hyvää kuitenkin on että kehitystä on todella tapahtunut. Hyvin suuret keholliset oivallukset alkavat saada muotonsa ymmärryksessä ja niitä voi jo takoa hieman kovempaakin. Treenaaminen ajankäytöllisenä palikkana osana elämää tuntuu myös erittäin hyvältä.

Olen käyttänyt sessioni melko erilaisin tavoin. Joskus hyvin intensiivisesti tunnin verran siten että laatu on melko surkea mutta tulee jotakin monipuolisuutta ja joskus taas pidempiäkin aikoja siten että pysytään hyvin pitkälti perusteissa. Eilen vajaa kolme tuntia jostain noiden välimaastosta. Paljon perusteita ja lopuksi paljon kataa. Sain tehtyä viittä eri kataa: pinan nidan, pinan sandan, seishan, chinto ja jion. Pinaneita ja seishania tein kolme kertaa, chintoa varmaankin neljä tai viisi ja jionia ehkäpä neljä. Kaikissa jauhoin joitain kohtia uusiksi ja työstin lisäksi detaljeja. Onnistuin tekemään sopivan määrän saadakseni hyötyä, mutta toisaalta myös käymään melko montaa kataa läpi.

Koululla taas olen tyypillisesti tehnyt jionia ja vain jotain muuta kataa kaikkien perusteiden lisäksi. Jion on vieläkin omaksiottovaiheessa, kuten aiemmin kirjoitin. Alkaa jo muuttua omaksi ja kivasti antanut ajatuksia myös meidän tärkeisiin katoihin. Esim shikodachin ja kokutsudachin käyttöön. Sen tyyppisessä shikodachikäytössä kuin mitä meillä on pinan nidanissa, pinan sandanissa ja jionissa on kyllä tärkeä läksy opittavaksi. Sitä voi myös käyttää meidän junzuki tsukkomissa ja sain oivalluksen myös mawashigeriinkin siitä, siten että nyt pystyy vetäsemään huomattavasti kovempaa ja nopeampaa takajalalla. Kaikissa näissä liikkeissä jokseenkin sivuttainen asento kääntyy toisinpäin jokseenkin sivuttaiseen asentoon. Shikodachi-liikkeissä (pinan nidan, pinan sandan ja jion) tuo periaate tulee esiin kaikkein äärimmäisimmässä muodossa, kierron ollessa 180 astetta. Meillä on opetus että pitää edetä rintamasuunta eteenpäin mahdollisimman pitkään ja sitten ottaa voima terävästä kierrosta. Käytännössä käy helposti niin että tuon 90 asteen kierron sijaan tekeekin laajan ja hitaan 180 asteen kierron. Asia kannattaa korjata sillä että jakaa hyvin selvästi kierron kahteen terävään kiertoon. Edellisestä asennosta on helppo ponnistaa 90 asteen kiertoon ja sitten etenee siinä ja pamauttaa loput kun tulee perille, tehden samassa varsinaisen tekniikan. Tuohon olen pyrkinyt jo pidemmän aikaa, mutta nyt saamani junzuki tsukkomi -opin ja jionin treenaamisen alettua alkaa toimintamalli menemään selkärankaan ja periaate alkaa näkyä ja tuntua paljon paremmin hyvin monessa paikkaa. Kenties teen nyt hieman roboottimaisen ylikorostavastikin, mutta eiköhän ne kulmat hioudu tulevaisuudessa ja luonnollisuus lisäänny.

Spiraalimalli on myös jatkuvasti mukana. Kenties siitäkin irronnut jotakin tuohon shikodachiperiaatteeseen. Lonkan koukistamisen ja ojentamisen pohtimiset tuon yhteydessä on myös antanut ajatuksia siihen kuinka tietyt jutut voi tehdä enemmän täysillä ja vielä suht oikein. Into tehdä täysillä on noin ylipäätään kasvanut. Mikään ei ole sen mahtavampaa kuin se jos tuntuu että voi vetää täysillä mutta touhu ei tunnu jännittämiseltä. Ja jos vielä tuntuu että tekee suht oikein.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20815
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#171

Viesti Lasse Candé »

Ehtinyt treenata jopa hieman enemmän kuin aiempina viikkoina. Ja jaksaa paremmin. Voi myös vetää enemmän täysillä, potkia korkeammalle jne. Eikä takareidet valita että kohta venähtää.

Tuossa perjantaina ja lauantaina joutui ottamaan vähän rauhallisemmin. Perjantaina ajallisesti lyhyemmin ja lauantaina pienemmällä tempolla. Viime keskiviikkona oli hieman flunssaa koko päivän ja vähän päälle, niin ei ehkä ollut kokonaan kadonnut vielä. Siihen kun lisää lähes unettoman ke-to-yön, niin se ettei ollut ihan täydessä iskussa on ymmärrettävää.

Kiva huomata että keksii Pinan shodaniin parempia tapoja saada liikkeen voimantuotto esiin kuin mitä on aiemmin tehnyt. Lopun gedanbarai-jodanuke - gedanbarai-jodanuke -suuntien molempiin gedanbaraihin on tullut oivalluksia. Oikeastaan vähän vähemmän tärkeää kuin vastaavat oivallukset yleensä kun ei oikein tartu muualle. Tai mistäs sitä tietää. Mutta on aina hienoa kun se että jokin liike on tuntunut vähän huonolta lakkaa tuntumasta niin huonolta.

Spiraalimalli ehkä kenties mennyt vähän takaisin hyllylle. Tuli pieni mutka matkaan kun kävin yhden opettajan kanssa keskustelua ensiksi suljetussa ryhmässä mallista ja sitten hieman yksityisviestein netitse. Mutka kuitenkin taas avasi silmät toiseen kehityssuuntaan, joten otetaan spiraalimalli kokonaisuudessaan takaisin sitten kun on hieman pyöritelty perusteita ensin. Tämä opettaja sanoi että jännitän liikaa ja että minun pitää oppia vetämään silkkiä. Hän on lainannut termin sinänsä universaalille asialle taichista. Kyseinen ajatusmalli ei ole täysin tuntematon ja kun aloin sen pohjalta tutkia asiaa, tajusin ihan uudella tavalla mitä oma opettajani tarkoittaa sillä kun hän sanoo että pitää vain antaa lyönnin mennä. Kilpakarateväki käyttää joskus mielikuvaa että naru vetää nyrkkiä. Täällä potkussa on myös ketju siitä että mikä liikkuu lyönnissä ensin, jossa muutama pidemmän linjan tekijät äänestivät nyrkkiä. Sanoisin että kaikki nämä mielikuvalliset oivallukset ainakin jossain määrin koskettavat samaa asiaa, vaikka mitään silkkiä ei sen enempää venytetä kuin on naruja tai nyrkin ensinlähtöäkään.

Kyllä tuosta silti löytyy mielikuvaa mitä seurata ja pystyy saamaan kehityssuuntia. Hauskaa myös kun teemat kiertää ympyrää. Tavallaan samaa hakenut aktiivisesti jo vuosia sitten ja sitten on painopiste siirtynyt muihin mielikuviin. Nyt mielikuvat ohjaavat vain paremmin ja tekniikka mutenkin parantunut, joten kai sen pitää näin jotenkin mennäkin. Hieman paradoksaalisesti asian liikamiettiminen tuo mukaan helposti myös vääränlaista jännitystä. Siinä mielessä on ihan hyväkin sallia myös suorituksia joissa ei ole onnistunut täysin keskittymään. Uskon itse enemmän viiteen hyvään suoritukseen ja 15 huonoon kuin kymmeneen hyvään suoritukseen. Tämä, koska pyrkimällä liikaa täydellisyyteen ryssii kuitenkin eikä saa niitä kymmentä täydellistä suoritusta. Hölläämällä vähän saanee tosiasiassa hieman enemmän hyviä toistoja ja lisäksi kaikkea hyvän ja keskinkertaisen väliltä. Rutiini on siitä hyvä. Se pakottaa tekemään tietyt harjoitteet ja ohjaa intensiteettiäkin hieman. Mihin itse suoritteissa haluaa keskittyä on sitten siitä kiinni mikä on ajankohtaista. Mutta samat toistot sitä silti tekee.

Perjantaina ja lauantaina tein siis Pinan shodania ja sen lisäksi melko paljon Kushankua. Kushankussakin sujuu moni asia paremmin. Tein pari kertaa myös niin että pätkäisin about viimeisen kolmasosan katasta käsittelyyn ja aloin tekemään. Kun helposti käy niin että siinä kohtaa on vähän puhki eikä jaksa tehdä kunnolla vaan riuhtoo menemään. Lauantaina myös kävin läpi jokaisen kihon kumiten liikkeet. Yleensä treenaan niitä ihan miten sattuu kun siltä tuntuu. Eilen ja tänään treenasin kotona ja vedin perustekniikkasetin pitkän kaavan kautta läpi ja lisäksi Naihanchia. Se on hyvä kata siitä että sen mahtuu tekemään esim eteiskäytävässä kotona. Juuri eilen ja tänään siinä perustekniikkasetin aikana miettinyt sitä että annetaan käden lähteä. En enää edes muista mitä perjantaina ja lauantaina mietin. :)

Ajoista sen verran että perjantaina oli kovan intensiteetin treenit jotka kestivät jotain puoltatoista tuntia. Lauantaina ehkä vähän yli kaksi tuntia. Eilen melkein kolme tuntia ja tänään joku kaksi. Nyt kun on syysloma käynnissä niin voi vähän treenailla enemmänkin. Huomenna tosin pitää mennä yliopistolle labrailemaan lomasta huolimatta. Mutta sitten takaisin treenailujen pariin. Tarkoitushan on käydä ainakin Jassen ja tabithan kanssa kisiksellä torstaina. Ehkäpä about 18 tai 19. Olisi kiva saada muitakin paikalle!
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20815
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#172

Viesti Lasse Candé »

Viikonloppuina ollut viimeaikoina muuta ohjelmaa ja tämä on vaikuttanut todella ikävästi harjoitteluaktiivisuuteen. Duunissa ollut kokeenkorjaamista ja valmisteluja myös siinä määrin että paljon vähemmän päässyt liikkasaliin.

Mutta on tässä jonkin verran tullut harjoiteltua. Näköjään en ole kirjoittanut tänne olutmiitin jälkeen, jolloin treenattiin ennen sitä Jassen ja tabithan kanssa kisiksellä. Hyvää kevyttä mutta intensiivistä ottelupainotteista. Tässä viesti miittiketjusta:
http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 05#p830305" onclick="window.open(this.href);return false;
Muistaakseni myös tabitha kirjoitti sessiosta omassa päivyrissään.
Puhuttiin Jassen kanssa että täysin randomisti pitäisi silloin tällöin laittaa lavalle ketju yhteistreenailuista ja että varsinkin kaikennäköisten olutmiittien edelle. Eihän nuo paljoakaan jengiä vedä ja kaikki säännöllisempi toiminta kuolenee, mutta jos nämä realiteetit tiedostaa, voi silti saada sessioita aikaiseksi. Itseäni ei ole koskaan kyllä haitannut niiden vähäväkisyys. Päin vastoin jopa.

Takaisin treenailuihin:
Jatkanut vielä lyöntiharjoittelua jossa käden annetaan mennä / vedetään silkkiä / naru vetää nyrkkiä jne. Oivalluspuolella ymmärtänyt lisääntyvissä määrin samanaikaisten käsiliikkeiden merkitystä, siten että tekniikkakin on sama. Elikkäs symmetrisiä suoritteita. Osassa joutuu valitettavasti ristimään käsiä hieman, mikä tuhoaa symmetriaa, mutta muuten sanoisin että melkein tekniikkaan kuin tekniikkaan kyseinen perusharjoite on yksi hyvin tärkeä lähestymiskulma.

Oivallukseen on monta syytä:
- Meillä on chintossa kaksoissotoukeja, -shutouke ja -haitouke. Lisäksi vielä kaksoisjodanuke ja jossain määrin otoshiukekin, kuten pinan godanissa. Eli suomeksi erilaisia torjuntoja jotka tehdään molemmin käsin samaan aikaan. Olen tehnyt Chintoa viimeaikoina hieman enemmän kuin yleensä.
- Olen alkanut harjoittelemaan Jionia. Siinä tulee ehkäpä hieman katan puolen välin jälkeen neljä kahden käden tekniikkaa putkeen: Kaksi gedanukea (näyttää ristitorjunnalta), kaksi gedanbaraita sivuille, kaksi sotoukea vartalon korkeudelle, kaksi jodanukea (näyttää yläristitorjunnalta). Lisäksi yksi opettaja käski minua tuottamaan voiman sen jälkeisissä liikkeissä muulla kuin vartalonkierrolla, mikä pakottaa pohtimaan yläkerran elävää rakennetta ja kuinka koko vartaloa käytetään näkymättömästi. Kohdan monipuolisuus ja samalla perustavanlaatuisuus herättää kehossa mielenkiinnon asiaan. Chinton useat toistot kaksoissotoukessa (pään korkeudelle) nostavat kiinnostuksen tähän vartalon korkeudelle tehtävään samaan suoritteeseen. Vartalon korkeudella torjunnat ovat helpompia. Vartalon korkeudella voi tehdä perusharjoittelua ja löytää uutta.
- Yksi opettaja opettaa hyvin paljon hikiteä (vetoja kyljelle) ja suoria lyöntejä samanaikaisesti. Myös oma opettajani on ainakin kerran teettänyt näitä leirillä ja samaten vanha senseini omassa seurassa. Tämä on kuulunut harjoittelurutiiniini jo puoli vuosikymmentä ja on lisännyt lyöntien terävyyttä merkittävästi ja yhtälailla parantanut linjauksia.
- Yksi toinen opettaja teetti gedanbaraita näin, siten että annettiin käsien pudota. Tämä palasi mieleeni.
- Juteltiin Jassen kanssa koulunyrkkeilystä kun antti_lk ja JarkkoP ovat sitä avanneet. Lienee OK referoida keskusteluamme julkisesti... tuli esiin että jotkut opettavat koukkujakin samanaikaisesti ja tuo kuulostaa hyvin järkevältä.

Yksi harjoitusmetodi voisi olla (ja itselläni onkin) että aloittaa samanaikaisilla suorituksilla, jonka jälkeen pilkkoo, pitäen toista kättä mahdollisimman paikallaan loppu- tai alkuasennossa ja tekee vain toisella. Tässäkin voi pyrkiä hyvään käsien väliseen geometriaan ja vartalon sisäiseen oikeaan aktiivisuuteen siten että muodostavat kestävän rakenteen. Sitten pikkuhiljaa ottaa lisää vaikeuttavia elementtejä mukaan. Yksi sovellus kaikelle tälle on että voi tehdä kaksi eri tekniikkaakin samaan aikaan. Toinen on että voi suojata hyvin samaan aikaan kun lyö. Tämä tapa on hyvä ylävartalon juttujen löytämiseen. Tavoitellaan taitoa erottaa raajat toisistaan mahdollisimman pitkälle ja toisaalta yhdistää ne mahdollisimman pitkälle jotta saa kaikki voimankäyttöresurssit mukaan. Enkä vielä ole edes puhunut siitä miten hyvää perusharjoittelua tämä on koko yläkerran sitomisessa alakertaan, mikä on asia jota tulee harjoitella. Elikkäs toiminnallinen ryhti.

On tässä muutakin, mutta en taida venyttää tämän pidemmäksi. Nuo meidän lisäkatat eivät tuo mitään uutta, mutta tässä se nähdään että voivat auttaa löytämään sitä vanhaa uudella tavalla. Joskus opettelen kaikki kunnolla, mutta laitan ne kyllä sitten takaisin sinne hyllylle ja uskon perustajaamme että Wadossa on vain yhdeksän kataa.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20815
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#173

Viesti Lasse Candé »

Noin yleisesti ottaen nyt menee melko hyvin. Otin tipattoman itsenäisyyspäivään saakka ja aloittelin sitä kai kolme viikkoa sitten. Yleisen olon paranemisen huomaa selvästi. Syitä on muutamia mutta mainittakoon nyt tärkeimmät, elikkäs rahatilannetta pitää elvyttää nyt kun teen duunia vain kahtena päivänä ja senkin aikainen opetusmäärä putosi viime lukuvuodesta. Ja toinen on melkoisen stressaava elämäntilanne kahdella asuinpaikkakunnalla ja kahdenlaisella vastuulla, opinnoista itselleni ja työstä oppilailleni. Käytännössä opinnot ovat ne mitkä kärsivät kun olen sitä ihmistyyppiä joka hoitaa velvollisuudet muita kohtaan niin hyvin kuin mahdollista ja itsestä ei sitten taas niin väliä. Myös treenijutut ovat kummitelleet tuossa tipattomuusjutussa mielessäni, kun liiallisen viikonloppujuhlimisen vaikutuksen treenaamiseen huomasi aika ikävällä tavalla.

Nyt tullut kyllä jotain ihmehuimausta aina silloin tällöin. Jotenkin osaan yhdistää sen kahvinjuontiin ihan fiilispohjalta. En oikein tiedä mitä teen väärin, joten varmaan jotain stressijuttuja ja kenties pientä raudan puutetta tms. Palaan asiaan hieman myöhemmin tässä postauksessa.


Treenit sujunut hemmetin hyvin. Ihan en muista kaikkia treenailujani mutta tällä viikolla olen kai treenannut joka päivä. Maanantaina tai tiistaina kävin jopa lenkillä. Tein askelluksia ja erilaisia loikkia. Vanha fudisvalmentajani teetti meille sitä settiä usein talvisin liikuntasalissa. Oli kyllä hyvää settiä, mitä hän luultavammin oli itse aikoinaan saanut yleisurheiluhommistaan. Karaten tyyppisissä teräväliikkeisissä selkä-suorana-kamppailulajeissa helposti jää huomaamatta mistä liikkeissä on perustavanlaatuisesti kyse. Kun viimeksi kirjoitin kahden käden torjunnoista, niin perustavanlaatuisesti kahden käden terävässä nostossa tehdään paljon samaa kuin tasajalkahypyissä. Niinpä tasajalkahyppyjä voi käyttää oheis- tai perusharjoitteina kahden käden nostoille. Ehkäpä ei niinkään sovi samaan treenisessioon välttämättä, mutta oheisharjoitteena hyvää settiä. Sitten tein myös erilaisia nopeita askelluksia fudis-/kilpakaratetyyliin ja muutenkin yritin etsiä kaikenlaista perustavanlaatuista liikkumista niistä askelluksista mitä nuorena tuli paljonkin tehtyä. Ihan unelmalandemaisemat tuossa lähempänä kuin Keravan keskusta (asemalle kävelee 13 minuutissa). Virolahdellakin joutui juoksemaan kauemmas keskustasta jos vastaaviin maisemiin halusi.

Pyrkinyt käymään suht säännöllisesti läpi vakioperusteet ja varsinkin parantaa lyöntiä. Lisäksi jotain kataa. Torstaina koululla tempasin nopeat ja tehokkaat harjoittelut ajatuksella että pitää vähän reiluun tuntiin saada kunnon hiki ja paljon myös tekniikkaa. Ehdin muistaakseni tehdä viittä eri kataa kaksi toistoa kutakin. Laatu olikin sitten sen kiirehtimisen mukaista. Eilen sitten rauhallisemmin ja enemmän laatua hakien. Nyt alkanut ottamaan taisabakia myös mukaan harjoitteluun hieman normaalia enemmän. Kun on seisaaltaan tehtävät jokseenkin kunnossa on mielekästä alkaa liikkumaan tekniikan yhteydessä.

Tänään sitten menin normaalille lauantaiperinteiselle:
Kuva
Tuosta ei paljon lauantainvietto parane. Neljältä alkaa takomaan ja sitten siitä kiinalaiseen joskus vähän ennen kahdeksaa ja kaikki ihan kaikessa rauhassa.
Tein lämmittelyrutiinin ja sitten uudestaan jälkimmäisen puolikkaan jossa venytellään enemmän ja istutaan. Sen jälkeen perustekniikkaa. Paljon lyömistä. Paljon kihon kumite 1:n taisabakia. Sitten junzukiperusharjoittelua jossa viedään etujalkaa hieman eteen lopulliseen asentoon samaan aikaan koko muun vartalon kanssa ja lyödään. Siirto on siitä lopusta niin pieni osa (ehkä 10 cm) että ihan kaikkea pyritään liikuttamaan samaan aikaan ja siis lyönti lähtee välittömästi. Ensiksi laitoin toisen käden selän taakse ja tein pelkkää lyöntiä ja sitten otin mukaan muodon mukaisesti tekemään hikiteä. Olen nimittäin huomannut että usein hikite pilaa suoritusta. Parhaiten homma toimii kun antaa lyönnin vain mennä ja hikitessä sen verran että ihan vähän päästää sitä alulle ja yrittää saada linjaukset hyväksi ja varsinkin sitten sen hikiten annetan vain tapahtua. Helposti kun käy niin että vartalon kierto on jokin erillinen juttu joka vieläpä haittaa lyöntiä ja koko painonsiirto jää hyödyntämättä, mistä tekniikassa on ennen kaikkea on kyse. Niinpä tekniikasta pitää tehdä sellainen että sen idea myöskin toteutuu.

Kaikkeen perusharjoitteluun meni lämmittelyineen kaksi tuntia. Sitten oli kunnianhimoa tehdä 11 eri kataa kaksi kertaa. Aloitin pinan shodanista ja tein kaksi kertaa, jonka jälkeen nidan samoin, sandan ja yondan... Annoin hengityksen tasaantua suoritusten jälkeen kävellen hieman jonka jälkeen vielä hieman hengästyneenä seuraava suoritus jo käyntiin. Hyvin irtosi kyllä. Kuitenkin kävi niin että katsoin parhaaksi lopettaa jutun kesken Pinan yondanin ensimmäisen suorituksen jälkeen. Alkoi keho varoittelemaan että nyt saattaisi olla että jos jatkaa, voi tulla jotain ongelmia. Tuntui että paras istua alas. Suihkussakin vähän erikoinen olo. Olo parani vasta kun olin kiinalaisessa ja sain ruokaa kunnolla. Vaikka ei ollutkaan ihan samanlaisesta huimauksesta kyse kuin mitä edellä kuvailin, fiilistasolla yhdistän siihen.

Koska ruoka auttoi niin selkeällä tavalla, on tuskin kyse mistään kovin kummoisesta jutusta. Ajattelin tehdä seuraavanlaisia toimenpiteitä: Korjata vuorokausirytmiä järkevämmäksi. Katsoa hieman mitä syön. Välttää stressiä. (Helvetti mitä meininkiä välillä... yhdistäisin tämän ehdottomasti stressiin.) Lisäksi vähennän radikaalisti kahvinjuontia. En vielä tiedä onko se tästä eteenpäin yksi vai nolla mukia päivässä. Jos ei huomenna tee mieli, sitten se on varmaan nolla. Ensi viikolla treenaan vähemmän. Viikonloppuna tulee kuitenkin leiri ja sitten viikko sen jälkeen toinen. Pitää vetää tämä setti läpi hyvin eikä huonosti, joten arkinen liikunta muuttuu nyt rauhallisemmaksi.

Kesä meni epäliikunnallisissa ja muutoin epäterveellisissä merkeissä. Syksyn aikana niin paljon tavat parantuneet että voi jopa olla pientä yliammuntaa. Ja sitten kun nukkumiset olleet liian epäsäännöllisiä... No, nyt skarpataan hieman ja pistetään homma toimimaan!
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20815
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#174

Viesti Lasse Candé »

Luulisin että tuo edellämainittu ongelma on ollut ihan normaalia unenpuutetta. Enivei otin rautatabletteja about viikon ja luovuin kahvista hetkeksi. Samoin pientä taukoa treenaamiseen niin alkoi olo paranemaan.

Toissa viikonloppuna oli leiri Mikkelissä ja viime viikolla Herrljungassa. Herrljungassa myös vyökoe joka ei omalta osaltani mennyt läpi. Jatkoin leirin jälkeen pari päivää treenaamista Göteborgissa. Tiedän suurinpiirtein mitä koetaan puuttuneen vyökokeesta. Tietyssä mielessä jo viikkoa aiemmin ollut leri antoi samoja ajatuksia. Itse sanoisin että terävyyttä puuttuu esim perustekniikoissa. Syy saattaa olla se että nilkat eivät toimi tehokkaasti. Ajattelin lisätä liikkuvan perustekniikan tekoa ja ottaa tarkkuutta mukaan enemmän. Lisäksi parantaa nilkkojen taipuvuutta. Sain jo asentoja pudotettua hieman venyttelemällä pohkeita ja seisomalla naihanchidachissa jonkinaikaa. Joistain kulmista kun suuntaa voimaa painamaan nilkkaa koukkuun, sattuu hieman etupuolelta, mutta toisista kulmista ei. Naihanchidachi toimii tuohon hyvin ja samoin enemmän pohkeeseen suuntautuvat venytykset.

Nyt treeni jatkuu noilla ajatuksilla. Oli yksi antoisimmista reissuista Ruotsiin. Voi olla että treenin kannalta hyvä että koe ei mennyt läpi vielä. Jotenkin tallasi treenaaminen paikoillaan jokusen aikaa ennen, mutta nyt näiden kahden leirin aikana tajunnut miten tärkeää olisi saada painopistettä hieman alemmas ja paikat auki alaraajoissa. Tuntuikin melko hyvältä Göteborgissa treenaillessani.

Tänään oli tarkoitus mennä treenaamaan, mutta oli vissiin ollut vähän taas univelkaa joten nukuinkin sitten vähän yli kahdeksaan. :) Onneksi kohta tulee joululoma niin saa levätä. Pitää yrittää pitää juomiset maltillisina, niin saa hieman treeniäkin mukaan hommaan.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20815
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#175

Viesti Lasse Candé »

Mennytkin näköjään suht reippaasti aikaa viime kerrasta.
Eipä ole ollut paljoa kirjoiteltavaakaan. Kevät oli opintojen suhteen niin hektinen että ei meinannut treenaamisesta tulla mitään. Kesällä taas sai maksa treeniä.

Kyllä tähän väliin on kuitenkin leirejä mahtunut. Kaksi meidän porukoiden Suomen leiriä, yksi muun tahon leiri Suomessa ja Berliinin leiri. Berliinin leirillä oli tällä kertaa kilpakumitepainotteinen teema toisena teemana, jujutsun lisäksi. Muutamia ihan hyviä vinkkejä irtosi ja hyviä pointteja henkiseltä puolelta. Lisäksi pääsin itse kiitettävästi demoihin mukaan sensein näyttöpariksi. Kerran lensin oikein kunnolla niin että lattia vain paukkui, kun sensei näytti mawakaadon. Ajoituksensa oli niin hyvä että jossain kohtaa vain tajusi että ollaan jo menossa ja kohta pamahtaa. Tarttui yhteen kameraankin. Oli pakko lähettää potkun Whatsappiryhmään silloin.

Ruotsissa olen nyt missannut kaksi leiriä, kun ei ole ollut rahaa. En ehdi tehdä ihan riittävästi töitä, niin tulotaso putosi kaksi vuotta sitten ja uudestaan vuosi sitten. Nyt olen hahmotellut sääntöjä juomiselle ja linja on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta loppuvuodelle melko tiukka. Sitten ensivuodelle olen hahmotellut lähinnä rahallisen puolen kautta rajoitteita toimintaan. Lasken samaan syssyyn ravintolassa syömisetkin. Näillä rajoitteilla sitten jos vaikka onnistuisi sellainen ettei tarvitse jättää Ruotsin leirejä väliin. Ryyppääminen kun on kivaa, mutta hyväksi harrastukseksi siitä ei oikein ole, joten sen ei sitten pidä tuhota niitä hyviä harrastuksia.



Nyt loppukesästä löytynyt taas uutta treeni-intoa. Yksi tekijä oli kun näin Kuusijärven kuntopiirialueen. (Erinäisiä telineitä esim vatsoihin, selkiin, kyykkyihin, dippiin, leuanvetoon jne jne.) Yksi kaverini Lahdessa myös tykkää krosfittailutyyppisestä treenaamisesta, niin siellä käydessäni tullut treenailtua sellaista + entisen varuskunta-alueen apinaratameininkiä. Keksin tosin ihan omat harjoitteet, kun ei paljon esim hiekassa tetsaaminen silleen houkuttanut. Kuusijärvellä käynyt sitten kaksi kertaa mainitsemallani alueella. Nico oli ensimmäisellä mukana meiningeissä. Jatkettiin siitä sitten saunaan ja siitä keskustaan ryypiskelemään kalan kanssa. Nico tuli myös mukaan toissapäivänä pelaamaan katukorista sekä reilu viikko sitten Naihanchi-sessioon jossa oli myös Veepee, airakti ja halmehe.

Se Naihanchisessio oli juuri hyvää paluuta takaisin kaketreenin pariin itselläni. Naihanchista kun tulee umpisurkea jos siitä pitää taukoa, mutta toisaalta se parantaa kaiken muun tasoa. Se on aina ollut lempikatani tuosta syystä, mutta on kyllä ollut aikoja kun en ole tehnyt sitä tarpeeksi. Veepeen setit olivat opettavaisia ja oli myös hyvää keskustelua airaktin kanssa Seibukanin Naifanchin bunkaista. Parhaiten jäi mieleen Motobun version (Seibukanissa tehtävä) jodanuke-urazuki-pyöräytys. Joutui ihan muutaman kerran sitten tuubista katsomaan miten tyylin päämies tekee liikkeen. Meillä on jokseenkin vastaavan idean liike Jionissa, mutta tykkään Seibukanin Naifanchin suuresta liikkeestä ja siitä että lyönti on nimenomaan tsuki (työntävä) eikä uchi.

Itsekseen sitten treenannut Naihanchia ja kävinpä tuossa koulullakin kahtena päivänä salissa. Näillä kerroilla paljon huomiota seisontoihin. Tauko on tehnyt hyvää ideoiden suhteen mutta tietenkin huonoa kaiken muun. Asia mitä selitin meidän Naihanchi-sessiossa eri raajojen välisistä yhteyksistä sekä yläkerran yhdistämisestä alakertaan on nyt jatkuvasti itsellä mielessä. Samassa tämän yhteys hyvään perustekniseen muotoon. Toisaalta taas olen löytänyt intoa parantaa kuntopiirimeiningeillä tiettyjä perustavanlaatuisen liikkumisen edellytyksiä ja kuntoa. Perustavanlaatuisista mainittakoon erinäiset tasajalkahypyt ja linjausten pohdinta niissä. Kyse on samasta asiasta kuin karaten kihonissa. Tällä hetkellä kunto pikkuisen liian huono jotta saisi esim pari tuntia intensiivistä ja teknisesti hyvää kaketreeniä, joten siksikin on kiva käydä ulkosalla treenailemassa. Mutta kyllä se siitä!
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20815
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#176

Viesti Lasse Candé »

Treenin suunnittelusta noin yleisemmin, elämässä on nyt sen verran stressiä, että olen ajatellut laittaa vyökokeet hetkeksi hyllylle ja antaa taidon kehittyä rauhassa. Vastaavasti saatan yrittää leireillä hieman vähemmän. Tälle lukuvuodelle suunnitellut opinnot ovat siinä määrin massiiviset ja töissä on nimenomaan syksyn lukkarit niin rankkoja, etten juuri nyt kaipaa treenipuolelle deadlinen ja aikataulujen fiilistä. Sen sijaan ajattelin siirtää pääpainon nimenomaan normaaliin viikottaiseen treenailuun ja liikunnan iloon.

Viime vuonna tilanne oli jokseenkin vastaava kuin nyt, eli kesän jäljiltä jokseenkin rapakunnossa ja arjen kanssa stressiä. Kun kasasin siihen päälle "treenistressiä" vyökoevalmistautumisen muodossa, niin sitten löytyikin keväällä yllättäen vähemmän aikaa treenaamiselle. Vyökoe on huono diili jos se vaikuttaa treenimotivaatioon negatiivisesti. Lisäksi tekniset ongelmani ovat niin perustavanlaatuisia että tarvitsen aikaa ja rauhaa niiden korjaamiseksi ja tulen sitten takaisin tehokkaampana.

Vajaan vuoden takainen vyökoe joka ei mennyt läpi on videolla. Jo kameran surkea näyttö paljasti itselleni ongelmakohtia voimantuotossa ja tällä saralla kehittyminen vaatii perusteellista remonttia. (En ole edes katsonut videota kunnon näytöltä, koska jo se mikä näkyi oli osastoa "aha, vai että sillä tavalla.") Kyse on nilkan ja lantion yhteistoiminnasta. En pysty tuottamaan rennosti ja helposti voimaa riittävän monesta asennosta. Vain suht pystyissä asennoissa homma toimii. Jo meidän suht korkeassa junzukissa takajalan toiminta on aivan karseaa, verrattuna kaikkeen muuhun kehitykseen mitä on tapahtunut. Käytännössä sitten voimantuotto hajoaa keskivartalossa ja lopputulos on ylävartalolla kompensointia.



Ratkaisuksi olen nyt tehnyt erinäisiä aaltoilevia voimantuottoja ja yrittänyt tuntea kuinka vastakkaisesta jalasta "siirtyy voima" alaselän paikkeilla puolta vaihtaen käteen. Kun aalto ja voiman reititys ensiksi löytyy, muutan fokuksen siten että voima saa alkunsa alaselästä mahdollisimman räähtävästi ja "lähtee molempiin suuntiin" esim vasempaan jalkaan ja oikeaan käteen. Katselin @antti_lk:n DVD:n ja sen koulunyrkkeilyosion. Kun siinä lyödään suoraa lyöntiä jalat rinnakkain, paino siirretään vastakkaiselle sivulle. Meillä ja karateissa tyypillisesti pysytään keskellä. Sen sijaan takakäden lyönneissä yleensä tapahtuu sivulta sivulle -liikettä ja meidän perusharjoitteessa gyakuzuki tsukkomi tämä korostuu entisestään. Tuolla edellisellä ajatuksella vastakkaisesta jalasta, voi fiilistellä painonsiirtoa. Olen ollut vähän kahden vaiheilla Dempseyn falling stepin kanssa, tuleeko takakäden lyönnin osuma ajoittaa siihen kun etujalka "on kevyt" vai hetkeä myöhempään kun se "on painava". Jos se on kevyt, tuki tulee vahvemmin takajalasta. Nyt testailen ajatusta jossa tuki tulee etujalasta, joka siis on ristikkäinen suhteessa lyövään käteen. Eräs opettaja demosi minulle keskustellessamme kahdestaan kuinka pystyy tällä tavoin työntämäänkin niin että työntö tuntuu mahdottomalta vastustettavalta. Demonsa ja voimansa vakuutti ja alan tutkimaan tätä enemmänkin.

Etukäden lyönnissä vastaavasti voima "haetaan takajalasta". Ja tuossa minulla pettää tekniikka. Takakäden lyönnissä pyrin ajattelemaan että voima kiertää "heliksin lailla" etujalasta alaselän kautta lyövään käteen.
Kuva
Olen saanut fiilistä toimimaan ja tämä liittyy kiinteästi myös viime viestin teemaan yläkerran yhdistämisestä alakertaan.

Avatakseni voimantuoton vuotokohtia olen tosiaankin käyttänyt erinäisiä aaltoja kehon läpi ja nykyisellään treenailen liikkumaan kuten se äijä matrixissa väistellessään luoteja, seisten siten että paino pysyy koko ajan samojen kohtien päällä jalkapohjissa. (Enemmän niinkuin toi eka äijä.)
" onclick="window.open(this.href);return false;
[video][/video]
Tämä avaa nilkkoja, lantiota ja hartianseutua ja pyrkimys olisi että vahvat lihasryhmät saavat tehdä vapaasti työtä ilman että voimantuotto vuotaa kriittisistä kohdista. Vartalo kiertyilee ja taittuu aaltomaisesti selkärangan eri kohdista, samalla kun lantio, polvet ja nilkat elävät. Nilkkojen huono taipuisuus paranee ja niistä tulee aktiivisempia voimantuottajia.

Tällaista tällä kertaa. Nyt syömään ja luennolle!
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20815
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#177

Viesti Lasse Candé »

No nyt taas rullaa! Löysin myös uudelleen Kumpulan yo-liikunnan punttiksen ja saan suht hyvin käynnin sullottua ma-ti-rutiineihini. Saas nähdä kauan tätä kestää.

Enivei, tein piilotettua karateharjoittelua. Menisi ehkä jostain joogasta, taichista tai venyttelymuodosta. Todennäköisimmin kuitenkin oudon äijän ihmesekoilusta. En viitsi hirveästi siinä ympäristössä paukuttaa menemään. Mutta onpahan kivaa.

Harjoittelu painottuu edellytysten parantamiseen. Pitäisi nostaa kuntoa ja alkaa voimaan vähän paremmin noin muutenkin. Ihan hyvin etenee. Liikkuvuutta pitäisi ylläpitää ja karatelihakset herättää kuntoon.

Lisäksi ajattelin ottaa hieman hyväksihavaittuja lihaskuntojuttuja.

Liikkasalissamme ja kotona taas kiskon vähän terävämmin, parantaen voimantuottoa. Tällä hetkellä ei niinkään kiinnosta ulkoinen muodon täsmällisyys vaan enemmän voimantuoton mekaniikka ja omien ongelmakohtien parantaminen. Sitten kun on kone paremmassa jamassa, voi alkaa tarkentaa.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20815
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#178

Viesti Lasse Candé »

Torstaina liikkasalilla kakea / kakekehoa, sunnuntaina kotona kevyttä treenailua, eilen maanantaina punttiksella kakekehoa ja lihaskuntoa ja tänään kaverin kanssa kisiksellä lyöminkejä, potkinkeja, iskunkestävyyttä sekä paini- ja kaatohimmailua. Vaihdoinpa siinä pari sanaa @Alioppilas-nimisen henkilön kanssa joka tuli paikalle ryhmätreeniinsä kun olin poistumassa.

Liikkasalissa torstaina kevyesti ja availlen, kuitenkin ylläpitäen tiettyä rutiinia varsinkin potkujen suhteen, jotta tulee tehtyä. Potkuista olisi helpoin alkaa luistamaan omatoimisessa harjoittelussa.

Sunnuntaina kotosalla hieman keppijumppaa ja voimantuottoharjoitteita.

Eilen pitkähkö setti punttiksella. Lämmittelyrutiini, jonka jälkeen keppijumppaa, voimantuottoa ja teknisten kipukohtien parantelua jne. Olen taas löytänyt uudestaan sisäisen voiman harjoitteen joka perustuu kiertofiilikseen yhdessä lonkkaluussa ja samanaikaiseen kiertoliikkeeseen toisen puolen hartiassa. Käsi ojennettuna lähes suorana sivulle ja mahdollisimman läheltä hartiaa haetaan ruuvaavaa liikettä siten että kämmen taittuu osoittamaan ylös. Molemmat hartiat "sulatettuna". Samaan aikaan toisessa jalassa on näkymätön lonkkanivellähtöinen kierto joka näkyvänä kääntäisi jalkaterää ulospäin. Toinen osasuoritus on kun vääntää molemmat takaisin. Hyvät uutiset on siinä että tunnen jutun toimivan paremmin kuin koskaan ennen. Pointti on näiden raajojen välisen yhteyden löytämisessä vartalon sisällä ja koko matkalla tapahtuvasta aktivaatiosta.

Tarkoitus on oppia kiertämään molempia käsiä samaan aikaan vastakkaisessa vaiheessa ja jalat edellämainitun yhteyden mukaisesti. Tämä harjoite on paremmin tai huonommin tehtynä monella videolla. En osaa vielä koordinoida tätä oikeisiin jalan liikkeisiin. Niinpä otan yhden ristiyhteyden kerrallaan ja sitten erikseen jalkoja, joissa molemmissa sisäinen kierto joko myötäpäivään ja sitten takaisin vastapäivään. Lopulta nämä yhdistetään käsiin edellämainitun ristiyhteyden mukaisesti. Hyvät uutiset jalkoihin liittyen on että tajusin alkaa harjoittelemaan niitä erikseen käsistä ja juttu toimii myös. Alan myös löytämään tästä fiilistä siihen että pitäisi oppia pitämään joustavasti muuttuvaa puolijännitystä. Suunnan vaihdoissa katkeaa itseltäni oikea suoritustspa ellen keskity. Toive on että pääsen parempaan tanden-voimantuottoon.

Harjoite on suht rankka, hyvällä tavalla.

Siellä punttiksella loppuun lihaskuntoa. Vatsaa, selkää ja punnerruksia.

Tänään tosiaankin lyöminkejä, potkinkeja ja paininkeja kaverin kanssa. Piti katsoa joku leffa sunnuntaina mutta kun peruuntui, käytiinkin tänään treenaamassa. Yksi kolmesta vanhimmasta treenikaveristani Helsingistä. Vaihdeltiin tällien kohtia jatkuvien puolenvaihtojen kautta (kuten olikohan viime potkumiitin fularisessiossa ("thäyshillä")) jotta iskunkestävyys herää koko kehon kautta ja voi vedellä enemmän, kun ei tule koko ajan samaan kohtaan. Himmailtiin perustavanlaatuisia alasvientejä muutamaa kappaletta ja sitten liitettiin tätä "painiin" eli että vähän pelailua siten että toinen saa kuitenkin kaivaa itsensä asetelmaan ja tehdä lopullisen toteutuksen alun. Joitain lyöntiharjoitteitakin oli ja sparrattiin kevyesti. Lopuksi ihan lyhyesti käsien yhteyttä vastusharjoittein ja itse tein vielä noita edellämainitsemiani ruuvailuja.

Kivasti rullaa. Oletan että paljosta on kiittäminen juomisen suht rajua vähentämistä. Viikonloppuisin maistelen hieman viskiä kotona tai kavereiden kanssa jotain rauhallista. En vedä kaksia kännejä. Arkisin en juo ollenkaan, toisin kuin kesälomalla. Eli voisi sanoa että tulee juotua sellainen 20%-40% siitä mitä olen yleensä juonut viikonloppuisin. Pysynee peräti riskirajojen alapuolella.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20815
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#179

Viesti Lasse Candé »

Olen treenannut viimeaikoina melkeinpä joka päivä. Ehkäpä nelisen kertaa viikossa silleen vähän intensiivisemmin ja parisen kertaa rauhallisemmin.

Käyn edelleen punttiksella ja nyt pystyy ottamaan tehoja jo vähän paremmin irti esim vatsalihasliikkeissä. Pääasiassa teen samankaltaista settiä kuin aiemmissa viesteissä kuvattu. Osassa sisäisistä harjoitteista toimii jo aivot paremmin ja alkaa löytyä uusia ideoita vähän kaikkeen. Toisaalta taas kun rullaa jo, on joskus vaikeampi löytää tekotapa jossa kehittää jotakin sen sijaan että ei oikeastaan tee oikein mitään. Mitä passkempi on, sitä helpompi on tuntea kehitys. :)

Kotona olen kerännyt toistoja sellaisista harjoitteista jotka eivät vie tilaa niin paljoa ja sitten koululla esim sahannut junzukia.



Nyt taipuu nilkat paremmin ja jotkut jutut toimivat paremmin kuin ehkä koskaan. Vähintään niitä osaa etsiä sieltä tekniikasta.




Muuta tässä välissä...

Pääsin meidän oman porukan leirillä vetämään kelta-oranssi-vihreitä ja sini-ruskeita, molempia ryhmiä kahden treenin verran. Oli kivaa ja sanoisin että hyviä treenejä tuli vedettyä.

Kävin kerran BodyCombatissa ja tykkäsin kyllä. Hyvää treeniä ainakin kamppailijoille, jotka osaavat edes jollain tasolla liikkeet.

Sain aikaiseksi pitkästä aikaa hankkia lentoliput ulkomaan leirille. (Perkuleen Finnair, joka nykyään perii kympin per suunta matkatavaroista... Saa naputella samat luottokorttitiedot kahdesti.) Viime kerta ulkomailla oli kai helmikuussa. Ollut vähän köyhempi vuosi, mutta nyt menee jo paremmin. Myös hyvä kotimaan leiri tiedossa! Ja ensi vuoden alkupuolelle kaksi melko kovaa leiriä myös! (Sanottakoon että nykyään tulee kyllä Suomeenkin melko usein kovia nimiä, joten ulkomailla ei periaatteessa enää tarvitse käydä niin paljoa kuin ennen, jos asiaa tahtoo niin katsoa. En oikein tällä hetkellä näe enää eroa.)

Mainitsin Wadoketjussa loistavan Wadokain kirjan ja Otsukan videon joka ilmestyi tuubiin. Nämä molemmat ovat piristäneet suuresti. Osaltaan Otsukan video avasi silmiä tietylle taisabakiveivaamiselle, jota yhden erittäin hyvän opettajan näin itsekseen tekevän. Muistikuva muuttui järkevämmäksi. Silloin livenä se oli vain harvinaisen mielenkiintoista. Tietyssä mielessä treenini tämänhetkiset pääpointit tulevat sumeasti siltä suunnalta Otsukan videon herätteestä ja kytken näitä ennen kaikkea junzukiin, mutta samassa kaikkeen muuhunkin.

Nyt olisi hyviä muutoksia jo jossain määrin ajettu koneeseen. Vielä on vakiinnuttamisessa jonkin verran työtä. Taaksepäin kun katsoo, entiset kehitykset ovat usein tulleet jäädäkseen. Tämä ei tietenkään ole ollut ilmaista, vaan sisäänajojakso on usein ollut pitkäkin. Ja ehkä jatkuu ikuisesti. Jos tämä uusilla ideoilla syventäminen ja parantaminen kuitenkin jatkuu, niin mitä kaikkea tuolta vielä löytyykään...
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 156
Viestit: 20815
Lauteille: Joulukuu 2007

Lasse Candé

#180

Viesti Lasse Candé »

Kamppailuonnitteluissa tulikin jo esiin että kolmannen danin koe meni viime lauantaina läpi. Tulokset tulivat tiistaina, kun olin vielä treenireissulla Göteborgissa.

Pohjalla oli yksi yritys jolla ei mennyt läpi ja alunperin oli tarkoitus etten mene kokeeseen tällä leirillä. Päätin että jos ei kehitystä tapahdu, en mene näyttämään samaa suoritusta toiseen kertaan. Tällaisella meiningillä koko vyökoekonsepti menettää sen merkityksen jota pyrin itse sille antamaan, eli treenin rytmittäjän, perusteiden ja kokonaisuuden hengitysliikkeeksi. Eli siis se, että nyt sitten taas revitään paketti auki. Rohkaistuin kun kuulin että joensuulainen kaveri lähtee myös kokeilemaan ja samoihin aikoihin kun kuulin tästä kasvoi motivaatio muutenkin. Toisaalta oli juuri silloin vetoleiriä, sitten oli Otsukan "uutta" videota, oli Wadokain uusi kirja ja jostain tuli oivalluksia junzukiin. Huomasin että perustekniikat alkavat rullaamaan paljon paremmin ja helpommin yhtäkkiä, kun sain treeniäkin melko paljon, kovemmassa kunnossa. Se riitti siihen että koin etten enää näytä samaa juttua kuin vuotta aiemmin.

Vyökokeessa oli myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaan todella kivaa. Olen tykännyt kahdesta edellisestäkin kerrasta, mutta ehkäpä enemmän sillä tavalla että ovat tuntuneet haasteilta, esim huonon olon takia. Nyt pystyi takomaan hyvällä fiiliksellä. Vähän paikat jäykkänä, kun en ollut saanut koko viikon aikana juurikaan nukuttua opiskelujuttujen takia. Ja sitten perkule tuli perjantaina myrskyt ja kone laskeutui Göteborgin sijasta Köpikseen, mistä bussilla Göteborgiin. Myöhästyin leiriltä ja tuli yksi huonosti nukuttu yö siihen sitten lisää plus että yleensä perjantai-illan treenit ovat hyvin avanneet paikkoja seuraavaa päivää varten, mikä jäi nyt puuttumaan.



Yleisesti treenimäärät vähenivät hieman tuosta kun viimeksi kirjoittelin kun alkoi tulemaan opiskelukiireitä. Ja toisekseen joutunut pari kertaa juhlimaan.



Ajattelin jatkaa mahdollista keskustelua tuolta kamppisonnitteluketjusta mielummin täällä, niin sen ketjun uutisvirtamaisuus säilyy.
AnttiA kirjoitti: Onnea Lasse-senseille!
Tätä aspektia en ollutkaan tullut ajatelleeksi pitkiin aikoihin, että on tosiaankin jokseenkin yleinen käytäntö että vedetään opettaja-raja kolmanteen daniin. Kun itse ajattelen sen niin että opettajuus määräytyy tilanteessa, eikä meriteistä. Mutta onhan tuo tosiaankin erittäin vakiintunut käytäntö tuokin, elikkäs nimittelyyn joutunee tottua. :)

Niin, siis jos olen rivin päässä käskemässä kumarrukset, se on aina "sensei ni rei". Siellä seisova tuskin loukkaantuu tästä ja opetajahan hän on tilanteessa. Lisäksi en oikein kekkaa millä nimityksellä vaikkapa minä kutsuisin jotakuta ruskeaa vyötä joka ei ole sempai minulle. Noh, näistä on yhtä varmaan vähintään yhtä monia tulkintoja kuin siitä mikä on opettaja, mikä on oikea opettaja jne.

Enivei, kiitoksia myös tästä onnittelusta!
Ile kirjoitti:
Lasse Candé kirjoitti: Karkeimmat kehityskohteetkin ovat tiedossa.
Markan pena? :)
:)

Asentojen pudottaminen matalammaksi. Tämä ennen kaikkea nilkkojen liikkuvuutta parantamalla. Oli kehitysaskeleita tuossa jossain vaiheessa alkusyksyä, mutta sitten tein hieman muutakin, niin taantui takaisin normaaliin.

Sinänsä tuo ei ole kovin kaukana todellisuudesta. En nyt varmaan jaksa alkaa parantelemaan mitään enkkoja, mutta voisi ehkäpä taas alkaa ottamaan painoja mukaan harjoitteluun, osana voimantuoton tutkintaa. Vähän siihen suuntaan olen jo vienytkin harjoittelua, kun olen jonkin verran viihtynyt unisportin punttiksella.

Vähän haaveena pyörii että jos opettelisi sen Jionin uusiksi, missä vähän kämmäsin vyökokeessa. Näytin sitäpaitsi sen yksin ja oli lähemmäs sata silmäparia seuraamassa suoritusta. Sitten voisi tutustumistasolla ottaa loput ekstrakatatkin alas hyllyltä. Muistan tällä hetkellä Jionin ja Bassain sekä pienellä pähkäilyllä Niseishin. Wanshun yhdistelmät ovat suht hyvin ratautettuja, mutten muista ihan kaikkia järjestyksiä. Jäljelle jää Jitte ja Rohai, joista olen suht pihalla. Varsinkin Rohaista. Mutta kaikkia on tehty niin paljon että katojen tutuksiteko ei ole kovin vaikea tavoite. Varsinkin kun siis meillä nämä lisäkatat ovat tietyllä tavalla pääkatojen kertaamista ja varioimista ennen kaikkea. Otsuka sanoi ettei niillä tee mitään vaan että yhdeksän ensimmäistä riittää. Ymmärrän mitä hän tarkoitti, joskin hyviä ideoita sieltä saa silti (pääkatoihin) ja pari vähän erilaista yhdistelmää löytyy.


Jaa, kyyti tuli ja pitää lopettaa kesken... Ei tässä kai paljon muuta ollutkaan...
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 8 kurkkijaa