Flunssanpoikasta ja muuta kivaa. Tänään oli fysiikankoe , sitten kävin shoppaamassa ja pyöräilin n. 8 km suuntaan, jos toiseenkin. Sitten asiaan...
Maanantai 31.1.2010 "aloitan helmikuun mahtavissa tunnelmissa. Heti ruvettiin puukolla sohimaan treeneissä
"
Ylempien treeni ja aiheena oli torjunnat, tantodori tai mikälie ja 1 yhdistelmätekniikka.
Aluksi lämmiteltiin hieman rintarankaa ja jalkoja. Sit harjoiteltiin parin kanssa erillaisia torjuntoja ja counttereita torjunnasta. Torjunnat tapahtuivat yhdenaskeleen taktiikalla eli, kun minä lyön niin sinä torjut ja kun sinä lyöt niin minä torjun, askeleen kera. Sitten oli ihan vaan puukkotekniikoita ja kaverille sai ihan vapaasti uhota tappouhkauksia ja julmuuksia , kun piti tuntua oikealta
Sit kaikki heitot ja kaadot täysillä tekniikan salliessa, ainakin itse pyrin aina treenaamaan yhtä kovasti kuin mitä pystyisin tekemään tositilanteessa. Mutta tuskin mie noita savupilviharhautusheittoninjatekniikkoja kadulla käyttäisin yhtä usein kuin legendaarista turpaanvetoa. Sitten lopuksi oli semmonen yhistelmä, jossa tehtiin mawashigeri --> ushirogeri --> gyakuzuki --> nagashizuki ja sain monta hyvää ohjetta taas lemppariohjaajalta ! 8-) Parhaiten jäi mieleen semmonen filosofinen juttu kuin "Sinne mihin menee pää niin sinne menee kehokin". Seuraako keho päätä vai pää kehoa??
Nyt pitää yrittää parannella itseäni lääkkeettömästi. Paras rohto tuohon mielestäni on lämmin hunajavesi tai maito.
Minua on ruvennut hirveästi kiinnostamaan voimisteluliikkeiden tapaiset liikkeet, hypyt, polvipotkut ja entistä enemmän kaikki oppimani katat. Erityisesti keskityn naihanchin treenaamiseen, koska olen jo muutamien sovellusten perusteella päätynyt siihen tulokseen, että se on hemmetin tehokas kata kaikkine sisältöinee. Parin sovelluksen miettimiseen ja soveltamiseen on mennyt semmonen reilu kuukausi laskettuna vyökokeen jälkeistä aikaa "siinä huomaa taas sen järjestelmällisyyden". Olen miettinyt jo pari viikkoa ennen nukahtamista miten kiva se ois juosta vaan vapaasti ilman mitään huolia kaikkien mahdollisten esteitten yli ja tuntea olon vapaaksi ja kevyeksi, kuten ei yleensä. Joka päivä on tullut epämukava olotila sen takia, koska on liian suuret ennakkoluulot tapahtumista ja jotkut asiat eivät miellytä, mutta ne pitää vaan tehdä. Vain taistelulajia harjoittelemalla voin olla sen suurimman osan päivästä täysin vapaana kaikesta muusta ympärillä tapahtuvasta ja samalla kehittyy.
Mulla alkoi myös se dietti eli pienennän massani olemattomaksi. Tähän mennessä dietti on edennyt hyvin. Ei ole tullut vielä ainakaan henkisiä ongelmia HUOM! rasvan puute. Mutta, jos tulee jotain tuommosta niin pidän jonkun syömisviikon. Hyvä sykli olisikin , että vaihtelee kalorimääriä jokatoinen viikko. Alin kalorimäärä minkä saan päivässä on n. 1300 kcal. Pärisee vähän, mutta siihen tottuu kyllä. hitaasti olen kuitenkin yrittänyt edetä dieetissä, sillä jos lasken heti hiilarit lähes olemattomiin niin se ei tehoa niin hyvin. Olenkin päätynyt semmoiseen tulokseen, että kehon ja mielen hyvinvointiin on olemassa tietynlainen kaavio / tietynlaiset . MÄÄRÄ, LAATU ja AJOITUS ; HARJOITUS, RAVINTO ja LEPO.
Sen lisäksi olen kuitenkin yrittänyt ammattikoulun puolella parantaa ryhtiä istumalla selkä suorassa ohjelmointitunnilla, joka onkin ollut vallan mainiota, koska ei väsytä enää ollenkaan. Ei ole enää tarvetta energiajuomille ja säästyn ylimääräiseltä pärinältä.
Huomenna olisi randomisti äidinkielen koe ja siihen lukeminen itsessään on karateharjoitus, koska keskittymiskyky kasvaa harjoittelemalla, kaikilla olemassa olevilla tavoilla, joihin voit keskittää mielen ja ajatuksen. Koulun käymisestä hyötyy kamppailullisiin tarkoituksiin
Sen lisäksi taijia yhden erittäin hyvän kaverin opeilla. Sain tehtäväkseni käydä 4-5 km lenkillä hiljaisella vauhdilla hölkäten. Kun teen tätä muutaman kuukauden niin huomaan kestävyyteni nousseen dramaattisesti. Intensiteettiä ja semmoisia asioita pitää kuitenkin muutella, että progressiivisuus pysyy. Viimeksi oli 24 perusaskellusta ja joku ihme energiapallo hommeli. Pitää kysyä siitä enemmän sitten seuraavalla kerralla, kun en vielä oikein tajunnut kunnolla
