tabitha

Potkulaisten julkiset harjoituspäiväkirjat

Ylipotkija: JanneM

tabitha
etupotkija
Viestit ketjussa: 1010
Viestit: 6048
Lauteille: touko 31, 2005
Paikkakunta: Helsinki

tabitha

#2146

Viesti tabitha » huhti 20, 2017, 00.45

Tiistai 18.4.

Palauttava juoksulenkki 5km.

Keskiviikko 19.4.

BJJ 90min. Viimeiset kisasparrit. Ensin omat lämmöt 10min, erikseen sanottiin että ei kovia sykkeennostoja. Tein vain perus pyörimiset, polvennostojuoksut ja parikymmentä sukelluspunnerrusta ja sprawlia + polvet rintaan hyppyä. 2x6min rauhallista tekniikkapainia, kolmen ryhmissä 6x20s todella nopeatempoista mattopainia ilman kummempaa ryysyistä kiinnipitelyä, 6x45s guardinohitusta. Sain puolustettua guardia hyvin, mutta 5min kisasparrierä samaa paria vastaan meni penkin alle. Judokahan se on mutta kyrsi silti tulla viedyksi tonttiin ainakin 3 kertaa ja sit vielä kuristettiin. Ei se aina ihan noin huonosti mene. Loppuun noin puoli tuntia omia tekniikoita, tein tripodia, yhden jalan X:n hakua siitä ja sweeppejä ja loppuun vielä kneeslideä.

...

Jännittää kisat niin maan perkeleesti. Tää vaan pahenee kerta kerralta. Mut tuntuu myös että alkaa olla lähellä se et alan nauttia tästä.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche

tabitha
etupotkija
Viestit ketjussa: 1010
Viestit: 6048
Lauteille: touko 31, 2005
Paikkakunta: Helsinki

tabitha

#2147

Viesti tabitha » huhti 21, 2017, 12.19

Torstai 20.4.

BJJ 90min. Kevyitä kevätjuhlaliikkeitä, sen jälkeen omat lämmittelyt. Erikseen sanottiin ettei mitään rajuja sykkeennostoja. Olisin halunnut testata vielä omat hapotus-sykkeennostot, edellisen kerran tein ne maanantaina ja silloin tuli parin viimeisen toiston aikana joitakin ehkä sekunnin mittaisia taukoja kun en päässyt sprawlin jälkeen ylös. Ennen leikkausta pystyin vetämään saman setin ilman tollasia hyytymisiä. Haluisin vaan kokeilla meneekö nyt... maanantaina kuitenkin oli siinä vaiheessa jo 11 erää kovaa sparria alla, joten voi olla että tuoreeltaan menee sitten ongelmitta.

Olikohan se sit 6min kevyttä lämmittelypainia, 10min tekniikkapainia, 2x2min guardin ohitusta niin että alla olija ei aggressiivisesti hae sweeppiä vaan yrittää vaan stallata, 2x5min tekniikkapainia (jälkimmäinen erä oli kyl ihan sparria, koska pari otti aika kovaa) ja loppuaika omia tekniikoita. Olin osan ajasta kolmen ryhmässä, joten aika kevyet treenit.

Mulla on menny noi viimeiset sparrierät kurjasti ja tuntuu ettei oo mitään itseluottamusta lähteä kisoihin. Omassa sarjassa vielä toinen, paljon parempi kaveri omalta salilta. Et se sit konkretisoituu miten paljon huonompi mä oon :D Aika pitkään jaksoin tapella sitä vastaan että et nyt helvetti ajattele tälleen kun sillä vaan varmistaa oman häviönsä, mutta sieltä se realismi vaan tulee läpi. Suunnitelma B on ammentaa voimaa näiden kisojen jälkeisestä v*tutuksessa ja putsata parit salikisat. Enempää en ehdi kun mut sittenkin todettiin psyykkisesti terveeksi ja määrättiin varusmiespalvelukseen heinäkuussa.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche

tabitha
etupotkija
Viestit ketjussa: 1010
Viestit: 6048
Lauteille: touko 31, 2005
Paikkakunta: Helsinki

tabitha

#2148

Viesti tabitha » huhti 24, 2017, 00.33

Kisat oli tänään ja todella ristiriitaiset fiilikset.

Mä olin viikkoa aiemmin lopettanut unilääkkeiden käytön. Olin nukkunut koko kisoja edeltävän viikon tosi huonosti, 2-5 tuntia yössä. Lauantaina olin niin poikki, että otin melatoniinia ja ihan vähän mirtatsapiinia. Ajattelin että suurin piirtein kuolen, jos uni ei tule kisoja edeltävänä yönä. Onneksi sain sitten suurin piirtein normaalin määrän unta. Voi olla että taustalla oleva univaje ei ehtinyt korjaantua.

Join kisapäivän aamuna puolitoista pulloa energiajuomaa. En ole kahteen kuukauteen käyttänyt kofeiinia muuta kuin BJJ-kisoissa. Nyt voi olla nukkuminen vaikeaa, toivon että toleranssi ei ehdi kertakäytöstä nousta eikä siis vieroitusoireita enää tule. Alkuperäinen suunnitelma oli että tällä kertaa en käyttäisi, mutta olin niin väsynyt että houkutus oli ylivoimainen. Ei tullut tällä kertaa edes mitään pärinää tai euforiaa, en tiedä oliko tuosta mitään hyötyäkään.

Jännitys oli ihan ennenkokematon, en tiedä mikä on vialla. Vähän helpotti oloa kun sykkeennostot meni hyvin. Mä siis teen 10 punnerrusta taputuksella, 10 hyppyä polvi-istunnasta ylös, 10 sprawlia + polvet rintaan hyppyä, ja tämän setin 3 kertaa maksiminopeudella peräkkäin. Vielä pari päivää sitten en ollut jaksanut tehdä viimeisiä toistoja kunnolla, nyt jaksoin vielä muutaman ekstrankin. SIlti tatamille kävellessä olo oli ihan hirveä.

Eka matsi tuntui pitkään ihan hyvältä, vastustaja veti välittömästi suljettuun guardiin. Siitä käsilukkoa yrittämällä sai yhden edun. Sain guardin avattua useita kertoja, mutta en päässyt ohi, ja vastustaja voitti sitten tämän yhden edun turvin. Olin jossain määrin valmistautunut siihen että näin voi käydä, enkä ollut niin shokissa kuin viime kerran jälkeen... ja olihan siinä matsissa jotain hyvääkin, nimittäin olin lopussa tosi väsynyt ja pakotin silti itseni yrittämään täysillä ohituksia ihan viimeiseen asti. Aika loppui kesken, olisi ollut kiva jos minuutteja olisi ollut lisää. Tappio tuntui kuitenkin todella pahalta. Mietin taas, että mä en kehtaa jatkaa jujutsun harrastamista. Ja vähän on sellainen olo edelleenkin. Miten mä voin olla näin huono?

Kun yritin ilmoittautua avoimeen, sanottiin ensin että vain mitalisteille. Ehkä tunnin kuluttua tuli kuitenkin kuulutus, että kaikki voivat ilmoittautua. Ilmoittauduin lähinnä pahan sisun takia. Tuntui jo niin p*skalta, ettei siinä yksi tappio lisää paljoa tuntuisi. Avoimen alkaessa henkinen ja fyysinen fiilis oli jo melko mätä. En olisi millään jaksanut alkaa nostaa sykkeitä. Kuitenkin kun tein sen, se meni paremmin ja terävämmin kuin ekalla kerralla (vaikka vähän tuli oksennusta suuhun). Vastustaja oli -88,3kg painoluokasta eli varmasti ainakin yli 82,3kg. Ite painoin puvun kanssa vähän yli 61kg. Pidin aika selvänä, ettei tuollaisessa ole mitään mahdollisuuksia.

Ekaa kertaa ikinä tein jonkun suunnitelman matsia varten. Kelasin, että mä en varmaan saa shootattua arviolta 25kg painavampaa kaveria. Ainoa mahdollisuus on vetää guardiin ja jotenkin saada kaveri alas ja sitten kuristaa kauluksista. Ongelma on se että eihän se tule koko matkaa alas enkä mä saa todennäköisesti tripodista tai delarivasta sweepattua. Valmentaja hyväksyi suunnitelman. Guardiin veto onnistui hyvin. Sieltä toki tultiin ohi aika nopeasti, en tiedä saiko ohituspisteet, polvikin oli kaksi kertaa mahan päällä mutta sain jotenkin katkaravutettua. Kun ekaa kertaa yritin ristikuristusta, mulla oli joku omituinen guardi, missä lantio oli ihan vinossa. Kulmasta huudettiin, että tuo ei onnistu. Sit sain jotenkin suljetun kiinni, jotenkin kaulukset kiinni ja lopetin. Se oli ihan uskomatonta.

Olin ihan euforinen ja ainakin osaltaan edellisen tappion aiheuttama kamala olo pyyhkiytyi pois. Sitten iski todellisuus eli minulla oli hyvin vähän aikaa valmistautua seuraavaan matsiin. Tällä kertaa -94,3kg kaveri. Tein alussa saman jutun, mutta tässä matsissa oli vähän enemmän liikettä. Melkein jäin triangeliin, standardi escape pelasti juuri ja juuri, vaikka hengitys korisi jo. Suljetun guardin avaaminen oli todella vaikeaa, yritin laittaa polven perseen alle ja peruuttaa, sekä nousta pystyyn. Pystyyn nouseminen ja selän suoristaminen oli ihan älyttömän raskasta. Oli kyl ihan siistiä huomata että pääsen polviasennosta seisomaan selkä suorassa niin että 90 kiloinen kaveri nousee mukana. Sain guardin useita kertoja auki, mutta kaveri repi kauluksista takaisin suljettuun. Viimeisillä voimilla vielä kerran avasin guardin ja lähdin ohittamaan kneeslidellä, mutta kaveri kippasi yli, tuli suoraan mounttiin ja lopetti americanalla. Huusin stop omasta mielestäni aika hyvissä ajoin, koska oli selvää että siitä lukosta en tule enää pois. Ottaen huomioon kokoeron, matsi meni ihan hyvin.

Ristiriitaisilla fiiliksillä tarkoitan sitä, että kokonaisuutenahan tämä meni aika lailla päin v*ttua. En saanut omassa painoluokassa mitään aikaiseksi. Tappio ekassa matsissa kirvelee edelleen tosi paljon. Valmentajakin sanoi, että se matsi oli täysin voitettavissa, ja että ymmärrettävästi harmittaa. Sitten toisaalta tuo avoimessa voitettu matsi oli mun paras yksittäinen ottelu tähän asti. Siis tuli sekä järkyttävä ali- että ylisuoriutuminen. Ehkä vähän armoa itselleen voisi antaa sen takia, että kisat oli tasan kuukausi leikkauksen jälkeen. Mulla oli vielä ihan pari päivää ennen kisoja ongelmia jaksaa sykkeennostot loppuun asti.

En ole ennen miettinyt näitä tilastoja tarkemmin, mutta (jos laskee vain miesten sarjojen matsit, en muista enää mun tuloksia naisten sarjoista) niin arvokisoista mulla on nyt omassa painoluokassa 4 voittoa ja 5 tappiota. Kolmessa viimeisessä kisassa olen hävinnyt heti ekan oman painoluokan matsin. Avoimesta sarjasta 3 voittoa 5 tappiota, sen lisäksi joukkue-SM:issä 1 voitto -76kg sarjassa noin 10kg painavammasta vastustajasta. Eli voittoprosentti on ollut sama 10-30kg painavampia vastaan, missä ei ole mitään järkeä. Salikisoista on omassa painoluokassa 4 voittoa 1 tappio. Tää viittaa vähän siihen että ongelmat löytyy psyykkiseltä puolelta ja jos mulla on mahdollisuus voittaa jotain oikeaa niin kaikki menee v*tuiksi.

Olen nyt ilmoittautunut kaikkiin mahdollisiin salikisoihin mihin ehdin ja pääsen. Into treenata on kovempi kuin koskaan. Toivottavasti tuo jännitys lähtee jotenkin purkautumaan, en halua tietää millaista se on jos se tästä vielä pahenee.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche

tabitha
etupotkija
Viestit ketjussa: 1010
Viestit: 6048
Lauteille: touko 31, 2005
Paikkakunta: Helsinki

tabitha

#2149

Viesti tabitha » huhti 27, 2017, 01.34

ma 24.4.

Lukkopaini 90min. Jälkikäteen ajatellen kohtalaisen hc treenit heti kisoja seuraavana päivänä, mm. sprawleja, 2 kierrosta karhukävelyä salin ympäri täysillä, välittömästi perään 15 leukaa. Sparria oli paljon. Harvoin tulee olo ettei kertakaikkiaan jaksa, mutta näiden treenien loppupäässä meinasi tulla. Jaksoin jotenkin kuitenkin treenit loppuun asti.

BJJ 90min. Ei varsinaisesti ohjattuja treenejä, tehtiin omia tekniikoita. Höntsäilin jotain, ei kovin montaa toistoa yhteensä, ja otin yhden 5min sparrierän. Olin silti treenien jälkeen niin puhki, etten jaksanut edes venytellä.

ti 25.4.

Pakko levätä.

ke 26.4.

BJJ perustekniikkaa reilu 60min. Mun seurustelukumppani oli katsomassa kisoja ja innostui niin paljon että halusi itsekin kokeilla. Ongelma on että en ole ikinä opettanut BJJ:tä kenellekään. No tehtiin niskoillemenoa, katkarapua, ukemit eteen, sivulle ja taakse, sidestä poistulo katkaravulla, mountista poistulo siltaamalla, yksi perus guardinohitus, suljetun guardin avaaminen ja americana mountista. Vähän kokeiltiin miten nuo escapet sidestä ja mountista toimii kun päällä olija pistää vähän vastaan. Kaikki sujui jollain tasolla, mutta mulla meni pää jumiin siitä kun joutui miettimään niin paljon - en oo ikinä joutunut sanallistamaan tekniikoita oikeastaan millään tavalla.

BJJ kisaryhmän treenit 90min. Lihaskuntoliikkeitä ja 3min omat lämmittelyt. Lämmittelypainia (6 min?) ja lasson purkamista, 2 eri versioita. Loppuaika omia tekniikoita. Tein vaan sitä äsken opittua lasson purkua, koska se ei sujunut. Pitää kattoa ensi kerralla niitä yksityiskohtia (kyynärpään liikuttamista sprawlin jälkeen). Tällä kertaa onnistuin venyttelemään. En ole vieläkään palautunut kisoista, selkä todella arka ja jumissa. Toivottavasti tämänpäiväinen meni palauttavasta treenistä.

...

Mä olin vielä kisapäivänä ihan tyytyväinen - vaikka alisuoriuduin taas ja hävisin tosi tyhmästi, voitin kuitenkin sellaisen matsin jota kukaan ei uskonut mun voittavan. Ja se kans että lääkäri sanoi, että kuukauden kuluttua leikkauksesta saa painia kovaa, ja kisat oli päivälleen kuukauden päästä :D Joten ei olis ehkä voinut olettaakaan että menee kovin hyvin.

Maanantaina olin kuitenkin aika masentunut. Koska tårta på tårta nuo tulokset oli. Tuntuu että en tuu ikinä kehittymään ja mun ei pitäisi jatkaa jujutsun harrastamista, koska 1. oon ajanhukkaa ihmisille jotka yrittää opettaa mua ja 2. en usko et kukaan haluaa otella transsukupuolista tyyppiä vastaan, voitti tai hävisi. Tulee vaan sellanen toivottomuus, et mä oon niin monella tapaa menetetty tapaus. (Juuh, juttelin tästä valmentajan kanssa ja siitä tuli parempi olo.)
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche

tabitha
etupotkija
Viestit ketjussa: 1010
Viestit: 6048
Lauteille: touko 31, 2005
Paikkakunta: Helsinki

tabitha

#2150

Viesti tabitha » huhti 28, 2017, 01.27

to 27.4.

BJJ 90min, kisaryhmän treenit. "Kohtalaisen" reippaat alkulämmöt, polvennostojuoksu, alligaattorikävelyä, kuperkeikka + polvet rintaan hyppy, 2 kierrosta salin ympäri karhukävelyä TÄYSILLÄ, 15 leukaa, 10 sprawlia. Hengästyin ihan kunnolla. Sitten suljetun guardin avaamista koska "kisoissa oli muutama henkilö jotka vähän epäröivät että mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä". Niin, kelleköhän näin kävi :D Hyvä että tuli käytyä yksityiskohdat läpi huolella. Sitten 3 erää sparria. Viimeinen oli varmaan 12min ja todella raskas, mutta meni hyvin.

Venyttelin. Eilisestä lasson purkamisesta selvisi lisää yksityiskohtia. Hyvät treenit, ja kroppa näyttäisi palautuneen, nyt on vaan nukkuminen vähän hankalaa.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche


tabitha
etupotkija
Viestit ketjussa: 1010
Viestit: 6048
Lauteille: touko 31, 2005
Paikkakunta: Helsinki

tabitha

#2151

Viesti tabitha » touko 14, 2017, 22.15

Kilometripostaus sori.

Normitreenien päivittäminen unohtunut taas. Olen treenannut aika paljon, ehkä liikaakin. Maanantaina normaalisti lukkopaini ja BJJ treenit putkeen, yhteensä 3h. Nyt on BJJ:ssä peruskuntokausi joten jälkimmäiset on vähän kevyemmät, sparrierät on pitkiä ja matalatehoisia. Tiistaina oon tehnyt mitä sattuu, täydestä lepopäivästä veripääsparriin kisiksellä tai myöhäisiin harrastajaryhmän iltatreeneihin omalla salilla. Joskus molemmatkin. Keskiviikkona BJJ kisaryhmän treenit 90min, torstaina ja perjantaina samoin. Viikonloppuna olen levännyt jos tuntuu että on pakko, usein kuitenkin vähintään sunnuntaina 90min BJJ-treenit. Oheistreeniä en ole jaksanut tehdä. Haluan vain saada tekniikan kuntoon. Vaikka on mulle sanottu sitäkin että lisää voimaa pitäisi saada. Ja nyt peruskuntokaudella pitäisi varmaan ottaa ohjelmaan maksimivoimatreeniä ja lenkkejä.

Malmimoris I 14.5.2017

Tänään oli tällainen... Nukuin 2-3 tuntia, tuli vähän puun takaa että mulla sittenkin on kisajännitystä ja uniongelmia. Ne alkoivat vasta edellisenä iltana. Viimeisen go-turnauksen jälkeen olen kironnut kaiken kofeiinia sisältävän alimpaan helvettiin ja päätin kisata ilman näitä piristeitä vaikka se sitten näkyisikin suorituskyvyssä. Syy on se että mä en nuku seuraavana yönä kunnolla edes unilääkkeillä, jos juon edes kokista.

Oli vähän epäoptimaalinen olo kisojen alkaessa. Huonot unet toki yksi tekijä, mutta jotenkin myös tuntui tosi konkreettisesti etten ole valmis kisoihin. Olen yrittänyt kovasti treenata paria uutta tekniikkaa ja saanut ne toimimaan sparrissa, mutta ne ovat silti kaukana kisatekniikoista. Käytännössä mun peli on ollut että lähden pystystä hakemaan kahden jalan alasvientiä tai yritän kiertää selkään jos kaveri yrittää lonkkaheittoa (jälkimmäinen on toiminut kerran mutta ne oli toisaalta no gi kisat...), sit ohitan toreanalla tai kneeslidellä, ja mountissa en osaa tehdä mitään mutta jos siihen asti pääsee niin se on jo aika paljon. Jos joudun alle niin osaan jossain määrin puolustaa guardia mutta en osaa hyökätä. Voin yrittää huonosti jujia tai jos saan suljetun kiinni niin joskus onnistun kuristamaan kauluksista. Sweepit puuttuu käytännössä kokonaan mun kisapelistä, oon saanut kisoissa melkein tehtyä hessuhopon kerran. Nyt oon pari kertaa yrittänyt tripodia ja se menee edelleen päin v*ttua. En osaa vetää guardiin.

Kasailin sitten kisapaikalla itseäni ja pakottauduin lämmittelemään. Teen yleensä tosi reippaat lämmittelyt ja sykkeennostot jo puoli tuntia ennen ekaa matsia. Joskus olen saattanut tehdä vielä toisen sykkeennoston 15-10min ennen matsia, mutta tällä kertaa jo eka setti tuntui reisissä niin, että päätin vaan palautua. Sykkeennoston jälkeen yleensä lähinnä avaan lonkkia heiluttelemalla jalkoja pystyssä. Ekat sykkeennostot meni oikein hyvin, vaikka olikin vähän outoa repäistä se oksennuksenmakuinen setti Antti Tuiskun Sata Salamaa soidessa taustalla. Kisoissa siis soi koko ajan musiikki, mikä teki ainakin rennomman tunnelman, mutta toisaalta vähän häiritsi.

Eka matsi omassa painoluokassa oli walkover. Vähän nihkeää, kun joutui latautumaan uudelleen. Toka matsi oli kuin kopio Finnish Openien hävitystä matsista. Mä päätin olla menemättä suljettuun, mutta en tajunnut että jos kaveri on tarpeeksi pitkä, se saa suljettua guardin vaikka mä seison ja sillä on niska maassa. Sit olin taas suljetussa ja useita minuutteja triangelissa, josta kyllä tulin lopulta pois, mutta sitten oli 10 sekuntia aikaa ohittaa. Olin ehtinyt saada yhden edun ohituksesta, mutta kaveri oli saanut kaksi triangeliyrityksistä. Ensin mulle annettiin 3 pistettä ohituksesta, mutta ne otettiin pois koska kuulemma puoli sekuntia myöhässä. Kaaviossa lukee että hävisin judges decisionilla mutta en muista oliko se edulla. Joka tapauksessa tää vitutti älyttömästi koska sama juttu toistui uudelleen.

Mä mietin jo että lähden helvettiin koko kisoista koska odottelu avoimen alkamiseen on aina niin pitkä, mutta sit näin että mulle on tulossa seuraava ottelu ja ensin luulin että kyseessä on joku virhe. Sitten tajusin että kisoissa oli pronssiottelut. Siihen nähden että matsi tuli yllätyksenä, se meni aika hyvin. Kaveri veti guardiin, mutta ei hakenut samalla tavalla suljettua kuin eka vastustaja. Tulin toreanalla ohi, epäonnistunut selän haku, uudelleen ohi, knee on bellyn kautta mounttiin ja kuristin ristikuristuksella.

Pitkästä aikaa sain siis jonkinlaisen mitalin ja vieläpä niin että sen eteen joutui oikeasti voittamaan. Olin kokonaan unohtanut että joskus salikisoissa otellaan pronssista.

Oman painoluokan ja avoimen välissä oli pitkä odottelu, en ole ikinä mennyt avoimeen niin että olisi kaksi matsia jo alla, joten nyt oli vähän väsyneempi olo kuin normaalisti. Nostin kuitenkin sykkeet uudelleen tutulla kaavalla ja ei jumalauta että se tuntui kamalalta. Tuntui että on pakko, koska olin päässyt kylmenemään ja hartiat ja niska jäykistyi nopeasti ekan matsin triangelin jäljiltä. Sykkeennostojen jälkeen jaksoin lähinnä heilauttaa pari kertaa jalkoja muodon vuoksi.

Avoimen eka matsi oli niin samanlainen tuon pronssimatsin kanssa että se on melkein koomista. Kaveri oli -70kg painoluokasta. Tässä sain lopetettua heti ensimmäisen toreana ohituksen jälkeen, mutta muuten tapahtui ihan samat asiat.

Avoimen tokassa matsissa kaveri oli -82,5kg painoluokasta ja ei tehnyt mieli ottaa pystyä. Olen tosi paljon treenannut viime aikoina tripodi-sweeppiä ja sen jälkeen nilkan hakemista kainaloon tai yhden jalan X:ää. Mutta tiedän kyllä että mulla on isoja ongelmia saada guardiin veto pysymään kasassa. Nyt kaveri otti heti jalan pois lantiolta ja olin sen jälkeen hukassa. Puolustaminen niskoillaan meni ihan hyvin jonkin aikaa, sitten kaveri tuli ohi, ja vaati aika paljon tahdonvoimaa jaksaa tuoda polvi väliin. Melkein heti lähti ottamaan selkää, huomasin sen kyllä melko aikaisin mutta olin laiska puolustamaan ja todella väsynyt. Hävisin RNC:llä.

(Näistä matseista on videot Saunassa Potkulaisten omat kamppailuvideot-ketjussa.)

Kokonaisuutena en ole tyytyväinen, mutta en tyytymätönkään. Tulosten suhteen neutraali fiilis, vaikka teen edelleen samoja virheitä niin sentään huomaan kun ne tapahtuu, ja kaksi voittoa kaksi tappiota on paremmin kuin viime kisoissa. Ikävintä on hävitä samaan juttuun toista kertaa. Erityisen tyytyväinen toisaalta oon siihen että pää pysyi paremmin kasassa. Mietin lähinnä, että oon täällä hakemassa kokemusta ja sit jossain vaiheessa alan pärjätä paremmin mutta nää ei ole välttämättä ne kisat. Se tulee sitten aikanaan. Joku lahjakkaampi kaveri varmaan oppisi kisakokemuksistakin nopeammin, mutta mun kohdalla ei voi ottaa kauhalla kun on lusikalla annettu. Mut jos kaivan sinnikkäästi sillä lusikalla niin voitan ehkä oman painoluokan arvokisoissa... öö... vuonna 2020? brushteeth

Anyway, kisaaminen on taas kivaa. Se on tärkeintä.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche

tabitha
etupotkija
Viestit ketjussa: 1010
Viestit: 6048
Lauteille: touko 31, 2005
Paikkakunta: Helsinki

tabitha

#2152

Viesti tabitha » touko 21, 2017, 01.28

Lahti BJJ open 20.5.2017

Viikon sisään toiset kisat. Tänään olin Lahti BJJ Openissa. Tarkoitus oli hakea vain kokemusta. Arvelin etteivät tulokset tule olemaan kovin kehuttavia, koska en ollut malttanut palautua ihan kunnolla. Treenasin Malmimoriksen jälkeen heti maanantaina tuplatreenit, tiistainakin veripääsparria ja keskiviikon kisaryhmän treeneissä olin jäykkä ja kömpelö, ylikunto tai jokin hermostollinen poikkeustila tuntui olevan lähellä. Valmentaja kehotti pitämään kaksi täyttä lepopäivää ennen kisoja, teinkin näin, tosin kävelin näinä päivinä varmaan yhteensä 10km.

Sain kisoja edeltävänä yötä vain 4 tuntia unta. Menin kyllä nukkumaan omasta mielestäni erityisen aikaisin, mutta ennen kisoja nukkuminen ei vain onnistu. Edes unilääkkeillä. Halusin vieläpä mennä puoli kahdeksan junalla Lahteen, vaikka olisi riittänyt tulla paikalle huomattavasti myöhemmin. Oli vähän tyhmä olo kisapaikalla, kun oli tunti junnusarjojen alkuun ja oma matsi oli vasta numero 61, käytössä vaan kaksi mattoa. Ja väsytti valmiiksi jo. Seisoin jossain vaiheessa paikallisen S-marketin energiajuomahyllyn edessä energiajuomatölkki kädessä, mutta päätin etten halua tuhota kofeiinivieroituksessa jo saavutettua edistystä, enkä ostanut mitään.

Puntarille sai mennä omissa vaatteissa. Painoin verkkarit ja t-paita päällä 60.4 kiloa. Sluibasin pari tuntia kisapaikalla ja katselin junnujen matseja, ennen kuin aloin itse lämmitellä. Sitäkin ennen söin 110g proteiinikeksin, koska laiskotti niin älyttömästi. Sellainen univajeesta tuleva raskas, polttava fiilis kropassa. Keksin syöminen ei ehkä ollut kovin hyvä idea, tuli vähän ällö olo. Vaati aika paljon henkistä kanttia aloittaa lämmittely. Kevyen ukemirullailun jälkeen tein 40 technical stand upia ja 15 painijanvalaa per suunta. Sitten kävelin vähän ympäriinsä ja katselin lisää matseja. Jäin vähän jumittamaan. Mulla toistuu usein se että lämmittelen melko raskailla liikkeillä mutta jumahdan sitten yhtäkkiä paikalleni, kun jatkuva lämmön ylläpitäminen tuntuu hankalalta. Kevyt jatkuva liike tuntuu henkisesti raskaammalta kuin vaikka 30 polvetrintaan hyppyä joiden jälkeen saa istuskella... Ehkä 45 minuuttia ennen omaa matsia tein sitten ne raskaat sykkeennostot eli 10 punnerrusta taputuksella, 10 hyppyä polviltaan pystyyn, 10 sprawlia ja polvet rintaan -hyppyä, koko setti läpi maksiminopeudella ilman taukoja 3 kertaa. Nyt tuntui tahmeammalta kuin viime kisoissa, tein silti sisulla perään vielä 30 technical standupia, varjoshootteja ja sprawleja. Sen jälkeen vain heiluttelin säännöllisin väliajoin lonkkia auki ja tein pari haarahyppyä.

-64kg semifinaali

Vastustaja oli tuttu, hävisin viime vuoden SM:eissä hänelle 0-6. Tiesin että kaveri on räjähtävä ja teknisesti taitava, lisäksi kehittynyt viime matsin jälkeen aika paljon, mitaleja SM:istä ja FO:sta ja voitti Malmimoriksessa oman painoluokkansa jne. Päätin lähteä rohkeasti haastamaan ja ottaa pystyä. Pystyottelu jäi aika lyhyeksi niin kuin koko matsikin, heti ekassa kontaktissa vastustaja kiskaisi uhrautumisheiton jota luulin vain poikkeuksellisen räjähtäväksi guardiin vedoksi, mutta meninkin kokonaan ympäri ja olin 2 pinnaa tappiolla. Sain de la rivan kiinni, jossain vaiheessa käytin spideriäkin ohituksen pysäyttämiseen, mutta aika vahvasti tuntui siltä että mut vain jyrätään. Yritin Hessu Hopo -sweeppiä, kaveri horjui mutta ei kaatunut, sitten jostain syystä (jota en muista) noustiin pystyyn ja yhtäkkiä kaveri oli selässä. Olin käynyt läpi valmentajan kanssa selän puolustusta sen jälkeen kun hävisin RNC:llä Malmimoriksen avoimessa, mutta tässä tilanteessa olin vähän hukassa koska olin seisaallani enkä tiennyt pitäisikö siitäkin lähteä tekemään sitä samaa escapea. Aloitin sen sitten vasta matossa ja silloin oli jo liian myöhäistä, taas tappio RNC:llä.

Matsi ei niinkään jännittänyt vaan tuntui enemmänkin vaan vähän nihkeältä kävellä tatamille. Suurin syy tähän fiilikseen oli että vieläkin arvuuttelin omaa kuntoa. Sykkeennostoissa oli hapottanut normaalia aikaisemmin. Matsin aikana ei jännittänyt ollenkaan, fiilis oli rento ja irtonainen. Olin tyytyväinen matsiin vaikka mut lopetettiin nopeasti, tuli kuitenkin paljon erilaisia tilanteita ja vaihdoin alla ollessa kontrolleja (kontrollien pyörittely on yksi tärkeimpiä asioita mitä mun pitäisi opetella).

-64kg pronssiottelu

Tuli sellainen harvinainen tilanne että vastustaja oli ainakin silmämääräisesti arvioiden vielä muakin pienempi. Oikeastaan sitä ei ole tainnut tapahtua koskaan ennen, joissain matseissa olen saattanut olla kilon tai pari painavampi, mutta tässä kokoero vaikutti vähän isommalta.

En muista jännittäneeni tätä matsia yhtään, en ajatellut häviänkö tai voitanko sen, en tainnut ajatella yhtään mitään. Olin päättänyt oppimisen vuoksi ottaa pystyä ainakin omassa painoluokassa. Nyt sain viime aikoina opettelemallani sisäänmenolla yhden jalan kiinni, en oikein osannut tehdä alasvientiä pelkästään siitä, joten vaihdoin kahteen jalkaan ja sillä sain kaverin tonttiin. Vielä kun vedin pään pois giljotiinista, sain alasvientipisteet. Ohitin samalla ohituksella (kuulemma enemmän X-pass kuin toreana...) kuin viime kisoissa. Heti perään knee on bellystä pisteet, kaveri lähti kääntymään kilppariin ja ehdin saada hookit sisään. Isoin onnistuminen tässä matsissa oli että lopetin bow & arrow'lla, mä en ole sitä saanut tehtyä sparrissa kovin paljon ja edes tekniikkatreenissä en mielestäni osaa sitä kovin hyvin. Oli tosi yllättävä fiilis kun jalka heilahti spontaanisti kaverin hartialle ja kuristus tuli melkein heti. En todellakaan tietoisesti päättänyt tehdä tätä tekniikkaa, se vaan jotenkin tuli.

Sain siis omasta painoluokasta pronssia eli sama tulos kuin viime kisoissa. Olin ihan tyytyväinen, ja harkitsin menenkö avoimeen ollenkaan. En harkinnut kauaa ja päätin mennä.

Avoimet sarjat alkoivat vasta melko myöhään iltapäivällä ja inhottavin osuus oli toiset sykkeennostot. Tein väkisin saman setin uudelleen, vaikka se tuntui aika hirveältä. Alun perin piti tehdä kevyemmät sykkeennostot, mutta en tuntenut oloani turvalliseksi ennen kuin olin hapottanut itseni kunnolla. Sitten taas puoli tuntia chillailua.

Avoimen quarterfinaali

Tämä oli minusta kisojen vaikein matsi jos ihan ekaa tappiota ei oteta lukuun. Vastustaja oli vahva ja nopea ja ohitusyritykset aika sähäköitä. En muista missä painoluokassa kaveri otteli, aika paljon mua isompi kuitenkin. Vedin guardiin, mutta alla oleminen ei todellakaan tuntunut mukavalta. Yritin saada suljettua guardin ja vedettyä kaulukset ristiin, mutta ei ollut lähelläkään ja guardikin aukesi. Kuristusyrityksestä oli kuitenkin se hyöty että kaveri puolusti työntämällä mua rinnasta, jolloin sain tehtyä jujin. Väänsin jujia ihan kaikin voimin ja kuului äänekäs rusahdus ja kaveri päästi jonkin äännähdyksen. Tuomari keskeytti matsin. Toivottavasti ei mennyt käsi rikki.

Avoimen semifinaali

Vastaan tuli +100,5kg painoluokan kultamitalisti, jonka myöhemmin kuulin olevan yli 120kg. Päätin yrittää samaa strategiaa kuin FO avoimessa eli yritän vain suljetusta guardista saada kauluskuristuksen. En saanut lopetettua kuristuksella, mutta sain kuitenkin etuja siitä kun yritin sitä toistuvasti. Pääasiassa olin suljetussa guardissa, joka välilä aukesi, mutta sain puolustettua ohitusyritykset. Tuloksena oli voitto (muistaakseni) kolmella edulla.

Avoimen finaali

Olin ihan lopussa. Naureskeltiin sille että avoimen finaalissa on kaksi kevyintä kaveria koko sarjassa. Kaikki jännitykset ja kunnianhimot oli haihtuneet jo aikoja sitten ja kun matsi alkoi, katsoin vain pahoinvoivana 5:00 lukemaa kellossa ja en uskonut että kestäisin täyttä aikaa. Matsin aikana kone kuitenkin käynnistyi vielä kerran ja aloin innostua. Sain sweeppipisteet siitä että kaveri haki suoraa nilkkalukkoa ja pääsin päälle. Jossain vaiheessa tulin ohi. En muista miten. Viimeiset minuutit pystyin pelaamaan vain aikaa, yritin suljetusta kerran jujia, mutta voima ei riittänyt kulmaamiseen. Voitin pisteillä.

Avoimen matsit ilmeisesti tallentuivat videolle. Tosi kiinnostavaa nähdä mitä niissä tapahtui, koska omat muistikuvat ovat aika heikot. Muistan oman painoluokan matsien tapahtumat paljon paremmin, ilmeisesti olin avoimen matseissa jo henkisestikin todella väsynyt.

Meni kaikkia odotuksia paremmin, erityisesti olen yllättynyt siitä että jäkittäminen oli suurelta osin poissa ja matseissa oli paljon liikettä ja erilaisia positioita. En osaa oikein sanoa miksi tää oli nyt ihan erilaista, pakko sulatella hetki.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche

tabitha
etupotkija
Viestit ketjussa: 1010
Viestit: 6048
Lauteille: touko 31, 2005
Paikkakunta: Helsinki

tabitha

#2153

Viesti tabitha » touko 22, 2017, 23.38

Vois taas alkaa pitää treenipäiväkirjaa ihan oikeasti.

Sunnuntaina oli lähinnä hyötyliikuntaa, kävelin 9km Töölöstä salille ja olin vapaaottelun SM:issä talkoolaisena. Tarkistin käsiteippauksia ja huolehdin hanskoista. Tuli kyl sellanen olo että ei helvetti kuin siistiä, haluisin alottaa vapaaottelun uudestaan ja nousta ite tonne häkkiin joku päivä. Kaksi isointa pelkoa tai estettä on että koppien ottaminen päähän ja uratoiveet matemaatikkona on ehkä vähän ristiriidassa, ja sit se että saisinko ylipäätään kilpailla. Tarvitsisin ADT:ltä erivapauden hormonikorvaushoidon takia.

Maanantai 22.5.2017

Lukkopaini 90 min. Pystypainitreenit, jee. Aluksi perus lämmittelyjä, salin ympäri juoksua, kuperkeikkoja, kärrynpyöriä, sitten vähän venytyksiä hengityksen tahtiin. Harjoiteltiin otsakontrollia (otsa kaverin solisluuta vasten) ja kahta eri puikkausta. Mä olen käyttänyt puikkausta jonkin verran (en tosin hirveästi puvun kanssa koska siinä se on niin paljon vaikeampaa) mutta siinä ekassa versiossa tuli uutena juttuna, että ystävän kättä ei pysty välttämättä kyynärpäästä hirveästi nostamaan vaan tavallaan pitää shootata sinne alle ja heti oma pää ylös. Toinen variaatio oli sitten ote hartiasta ja kääntö sivulle. Tämä oli mulle vähän vaikeampi, meinasin koko ajan jäädä niskalenkkiin. Lopuksi käytiinkiin niskalenkistä poistuloa (yhteen jalkaan kiinni). Sitten oli parit lyhyet pystypainierät ja 3x5min normisparria.

Heti perään BJJ 90min. Parit kuperkeikat ja kärrynpyörät, ja sen jälkeen koko treeni oli yksi pitkä painierä. Kyllä, yli tunnin mittainen. Alussa sanottiin että lämmittelypainia ja sit se loppui vasta kun treenit loppui :D Käytännössä tehtiin siinä välillä vähän tekniikkaa, kun ei jaksettu sparrata jättierää täysimittaisena. Oli aika turhauttavaa, hiki ja kuuma ja tuntui etten saa selkeitä hyviä tekniikoita sparrissa tehtyä, ne oli sellaista hinkkaamista ja liiallista voimankäyttöä.

Treenin jälkeen sanottiin että kahteen riviin ja en edes siinä vaiheessa aavistanut mitään. Sitten kun vihjattiin että 10 vuotta treenannut henkilö niin tajusin mitä on tapahtumassa. Olin aina luullut että se vyökuja on lähinnä muodollisuus, mutta muutamat lyönneistä tekivät oikeasti kipeää. Tää tuli ihan täydellisenä yllätyksenä, en ollut enää ainakaan vuoteen miettinyt että saisin sinisen. En ole vieläkään ihan messissä että mitä tässä nyt tapahtui, paitsi että joudun nyt vaihtamaan sarjaa Savonlinnan rättikäräjissä ja varmaan myös siinä adcc osuudessa Intermediateen. Ja että varmaan saan turpaan ihan kybällä mutta toisaalta ei ole paineita ainakaan vähään aikaan. :shock:
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche

Kuvake
Mänzy
etupotkija
Viestit ketjussa: 12
Viestit: 4115
Lauteille: maalis 8, 2005
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Bujinkan Budo Taijutsu, HEMA
Takalajit: Brasilialainen jujutsu, historiallinen miekkailu (italialainen tyyli)

tabitha

#2154

Viesti Mänzy » touko 23, 2017, 08.58

Gratulieren! :peukku: Alkaa näkyä, kun voittoja kertyy... :)
Mikko Mänttäri

In the game of thrones you win, fanat ad patolg, or you die.

Kuvake
JanneM
ylipotkija
Viestit ketjussa: 69
Viestit: 19341
Lauteille: tammi 31, 2005
Paikkakunta: JKL

tabitha

#2155

Viesti JanneM » touko 23, 2017, 09.18

OSSS Tabby!

Et oo ainakaan helpointa tietä kulkenu tuohon siniselle vyölle. Ja kun GB:llä saa vyön niin tietää sen olleen ainakin pari vuotta sitten ansaittu. :D
-Janne Maunonen-
**No jasinui salmul saralra**
JKL Fight Club
Defendo JKL
North American Defendo Alliance

tabitha
etupotkija
Viestit ketjussa: 1010
Viestit: 6048
Lauteille: touko 31, 2005
Paikkakunta: Helsinki

tabitha

#2156

Viesti tabitha » touko 25, 2017, 00.53

Kiitti onnitteluista.

tiistai 23.5.

"Palauttava" lenkki noin 10km. Juoksin/hölkkäsin hyvin hitaasti. Reidet ihan lyijyä, ei tullut mistään mitään. Olin vähän typerä kun sisulla juoksin loppuun. Vielä maanantain tuplatreenit meni hyvinkin liukkaasti, ja nyt ihan yhtäkkiä oon juossut suoraan seinään. Ei oo pitkään aikaan ollut näin ylikuntoinen fiilis.

keskiviikko 24.5.

Päätin silti mennä lajitreeneihin tunnustelemaan, BJJ 90min. Kulki vähän paremmin kuin eilisen perusteella pelkäsin, mutta ei tää nyt silti normaalia ole. Puhuin asiasta valmentajalle. Ylikunnolta vaikuttaa, pitäisi pitää viikon treenitauko. Kai nyt on pakko yrittää levätä, kun tilanne on toistaiseksi varmaan mahdollista korjata sillä.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche

tabitha
etupotkija
Viestit ketjussa: 1010
Viestit: 6048
Lauteille: touko 31, 2005
Paikkakunta: Helsinki

tabitha

#2157

Viesti tabitha » touko 27, 2017, 21.44

3 lepopäivää takana. En osaa sanoa miten palautunut olen, tälleen istuessa tai kävellessä tuntuu ihan normaalilta, mutta en oo uskaltanut vielä testata miten kroppa reagoi rasitukseen. Huomisen lepään vielä varmasti, hankin muuta menoa etten eksy treenaamaan, mutta maanantaina menee jo vaikeammaksi.

Vaikeaa arvioida miten paljon pitäisi syödä, nälkä olisi koko ajan mutta entisenä syömishäiriöisenä lepopäivinä syöminen on aina ollut vähän vaikeeta. Pari päivää sitten aamupaino oli 57.4 joka on alhaisin vuosiin. Silti tuntuu läskiltä.

Lepääminen on kaikkein vaikeinta treenaamisessa, on ollu aina. Oli kyl kova myyntipuhe valmentajalta, et miten hyvää se viikon breikki tekee ja voi tulla jopa kehitystä lajitaidoissa ja en varmaan ees tiedä miltä tuntuu olla täysin palautunut jne. Eli ei ole kyse edes mistään pakkopullasta vaan oikeasti hyödyllisestä jutusta joka vois olla hyödyllinen ilmankin tätä mahdollista ylilyöntiä.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit ketjussa: 71
Viestit: 86206
Lauteille: joulu 24, 2004
Paikkakunta: Tampere
Takalajit: Tanglang
Viesti:

tabitha

#2158

Viesti Mika » touko 30, 2017, 14.55

Sua kaipailtiin Potku-tapaamisessa lauantaina, mutta ilmeisesti sitten ylirasitustilan takia jätit väliin. :-)
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

tabitha
etupotkija
Viestit ketjussa: 1010
Viestit: 6048
Lauteille: touko 31, 2005
Paikkakunta: Helsinki

tabitha

#2159

Viesti tabitha » kesä 1, 2017, 15.52

Juu sitähän se. Tänään sain urheilulääkäriltä ylikuormitustila-diagnoosin.

V1ttu.

No, toivotaan että ei ole ehtinyt kovin pitkälle edetä ja että selviän muutaman viikon tai ehkä kuukauden levolla. Täysi lepo ei kuitenkaan ole kyseessä vaan 3-4 kertaa viikossa 45-75min palauttava harjoittelu sykealueella 100-120. Sinänsä mitä vain, kunhan pysyy tällä sykealueella, eli voin juosta mutta heti jos syke nousee yli 120 niin täytyy kävellä.

Mitenköhän mä selviän tästä. Kunhan tää ei nyt puoltatoista vuotta kestäis niin kuin viime kerralla.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche

tabitha
etupotkija
Viestit ketjussa: 1010
Viestit: 6048
Lauteille: touko 31, 2005
Paikkakunta: Helsinki

tabitha

#2160

Viesti tabitha » kesä 6, 2017, 18.39

6.6.

Ensimmäinen palauttava treeni ylikuormitustiladiagnoosin jälkeen. Tuntui että pää hajoaa pelkkään kävelyyn ja olo oli kohtalaisen hyvä, joten päätin juosta peruskuntolenkin. Arviolta 5km (pitäisi opetella käyttämään sykemittarin muitakin ominaisuuksia, tuon koko lenkin tiedot saisi nimittäin ylös sillä) ja aikaa meni ehkä tunti. Syke pysyi tosi hyvin siinä 105-118, ainoastaan parissa ylämäessä kävi hetkellisesti yli 120. Kokonaiskuormituksen pitäisi olla ihan lääkärin määräysten mukainen eli kesto 45-75min ja sykkeet alle 120. Olo oli koko lenkin ajan hyvä. Myös jälkikäteen venytellessä olo oli hyvä. Juoksin lenkin tyhjällä vatsalla, aamiainen heti suorituksen jälkeen. En tiedä onko tämä nyt ylikuormituksesta toipuessa hyvä strategia.

Illalla on olleet jalat kyllä väsyneemmät kuin mitä "pitäisi" tuollaisen lenkin jälkeen. Vähän pelottaa, teinkö sittenkin liikaa. Toivottavasti sain pahimpia turhautumia ulos niin että jaksaisin taas lepopäiviä. En ajatellut joka päivä treenata kuitenkaan ainakaan pariin kuukauteen.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche



Palaa sivulle Kynä ja Vihko

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 kurkkija