Maanantai 26.9.2005
Kickboxing 90 min, lähinnä potkittiin tyynyjä. Aikido 90 min, omassa seurassa, aivan karseaa
Mä en tahdo enää harrastaa sitä lajia se on JuMAlaUta niin TURHAUTTAVAA! Sanon tällä lailla vaikka tiedän, etten koskaan lopeta. Toinen kyu ja kaikki vielä edessä.
Olen jo pitkän aikaa hionut ukemistani liikakorkeutta pois, ja on alkanut tuntua paremmalta. Mulle ukemi on jostain syystä se herkkä piste, vieläkin kun joku kritisoi sitä se tuntuu kuin koskettaisi avohaavaa.
Kaikki alkoi siitä kun aloitin aikidon ja aloittelijaksi mulla oli hyvä ukemi. Kaikki kehuivat mun ukemia... kunnes sain hakaman, jolloin kaikki alkoivat haukkua ukemiani. Olin ihan paniikissa. Harjoittelin ukemia (siis olen koko ajan puhunut nimen omaan kovista ukemeista) kuin mielenvikainen, yli sata kertaa joka päivä. Usein tein sitä pihallamme. Sain lopulta ukemini paranemaan. Luulin että olin päässyt yli siitä p*skasta.
Sitten, juuri kun olin saanut sen paremmaksi, tuli herra B. 6.dan, hypätköön vaikka kaivoon, ja sanoi, että ukemini on liian matala. Ajattelin, että sen on oltava korkeampi, ja rupesin hyppäämään suoraan ylöspäin tehdessäni ukemia. Aluksi ukemi parani, ja ajattelin että niin sen täytyy olla, mitä korkeampi sitä parempi.
Lopulta näin videokuvaa ukemistani ja
järkytyin... aivan hillittömiä voltteja, tulin suoraan jaloilleni... Aloin mataloittaa ukemiani ja lopetin ylettömän hyppäämisen ukemiin lähtiessä. Nykyään ukemini on paljon parempi, mutta silti se on liian huono omasta mielestäni.
Nykyään teen taas ukemeita pihallamme. Eihän se tietenkään sama asia itsekseen ole tehdä kuin se että tekisi heitosta, mutta harjoittelen niin hiivatisti, että (luulen että) mulla on varaa uskotella itselleni että kelpaan.
Tiedän että se on vaarallista, mutta koska olen huomattavasti parempi ukena kuin torina, olen aina ajatellut että vaikka olisinkin muuten ihan surkea, niin olen mä sentään hyvä uke. Ja vaikka olisin ihan surkea uke, niin on mulla sentään hyvä ukemi.
Ja tästä johtuen voitte varmasti kuvitella mitä seuraa, jos joku haukkuu mun ukemia...