Mutta lähteköön se nyt sitten tästä.
Syksyllä 2003 oli ikää 29 vee, painoa muistaakseni 67 ja pituutta 184. Kunto ihan pohjissa, viimeksi olin harrastanut liikuntaa 11-vuotiaana jolloin lopetin Shotokan -karaten vihreään vyöhön. En ollut siis ottanut käytännössä montaakaan juoksuaskelta yli 15 vuoteen, koulun liikuntatunnitkin menivät seisoskellessa. Liekö sitten 3-kympin piilokriisi iskenyt kun kyllästyin olemaan rapakuntoinen kukkakeppi ja ilmoittauduin aikidon peruskurssille ja järjestin työpaikalle punttisaliliput henkilökunnan käyttöön. Syksy meni mukavasti, 2krt aikidoa ja 3 punttia / viikko tasaisesti tahtia koventaen. Samalla otin selvää ravintopuolesta ja aloin syömään PALJON. Johtuen liki sairaalloisen alhaisesta lähtöpainosta alkoi kiloja tulla reippaasti lisää, mikä oli vain positiivista varsinkin kun punttis piti huolen siitä ettei pelkkää rasvaa tullut. Keväällä 2004 meni rikki 80 kilon raja ja olkapää. Aikidon olin jo lopettanut vuodenvaihteessa, ei ollut minun lajini sen peruskurssin perusteella. Treenitaukoa tuli pari kuukautta jonka aikana paino putosi 75 kiloon. Kesällä lähti punttistouhu taas nousuun ja kevääseen 2005 mennessä paino oli jo piirun verran alle 90 kiloa. Tosin on myönnettävä että siinä vaiheessa oli jo aika miehekäs pötsikin. Huhtikuussa 2005 aloitin thainyrkkeilyn ja järkeistin ruokavaliota. Painoa lähti 2kg / kuukausi ja nykyinen 80 kiloa on pysynyt jo jonkun aikaa ja tuntuu varsin sopivalta minulle. Yleiskunto on thaikun myötä noussut uskomattoman paljon, huomasi kyllä että lihaskasvua painottava punttistreeni ei paljon kestävyyskuntoa lisää.
Lyöminen ja potkiminen on kivaa ja tätä on tarkoitus jatkaa niin pitkään kuin intoa riittää. Vuodenvaihteessa olen ajatellut käydä shooton peruskurssin jotta pääsee kokeilemaan myös painiskelua. Saa nähdä mihin suuntaan treenit siitä lähtevät, thainyrkkeily pysyy ainakin tuon peruskurssin ajan varmasti mukana kuvioissa.
Muina onnistuneina tekniikoina giljotiini ja juji guardista.