Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Ke 28.1. Kwondoilua puoltoista h. Heti alkuun sain itseni ihan puhki, kun hiukan potkiskelin edellisen ryhmän kanssa. Pelotti hiukan, että mitäs tästä oikein tuleekaan. Ei kuitenkaan ollu kovin raskaat treenit, joten kunnon puolesta selvisin ihan mainiosti. Pääasiassa sivupotkua potkittiin, hiukan jotain askelottelua ja torjuntajuttuja. Sivupotku se vaan on jollain tapaa mielekäs potku treenata. Ehkä johtuu siitä, et tiedän siitä paljon juttuja, jotka teen pieleen. Joten voin ihan eritellä korjattavat piirteet, ja harjoitella niitä. Tai siis voisin, jos jaksaisin treenata. Enivei, muksa potku tehdä, ehkä suosikkini. Vielä ku sen osais.
Kyllä vaan oli ihan kivaa taas harrastaa. Aina sen tauon aikana unohtaa, miten hyvä olo loppuillasta on treenien jälkeen. Tai ainakin usein on. Tänään on vähemmän muksaa, kun jalat ovat ihan jumissa. Lopuksi kun tehtiin kohtalaisen rasittavaa kyykky-potkujumppaa. Venyttelin kyllä treenien jälkeen kotosalla, mut tämmöistä tää on. Etenki näin pitkän tauon jälkeen. Varmaan sitä ois oltu jumissa ilman noita loppujumppailujaki. Venytellessä tuli taas huomattua kuinka tuhottoman kankea olen. Joku vielä kehtaa väittää, että lajiharrastus kehittää venyvyyttä. Aina oon tämmönen rautakanki ollu.
Ke 4.2. Treeneihin ei tullu päädyttyä, niin piti koittaa kotona hiukkasen harjoitella. Tein nyt sitten pääasiassa tuota sivupotkua. Ehkä suurin ongelma siinä on tasapaino, tai ehkä lähinnä sujuva palaaminen normaaliasentoon potkun jälkeen. Useimmat muut jutut saa keskittymällä onnistumaan, (ainakin yksi kerrallaan ) mut tuo on vähän hankala.
Viime aikoina on tullut herkuteltua ihan törkiästi, ja liikuttua lähinnä vain normaalit polkupyöräilyt. Joku päivä sitten punnertelin hiukan, ja johan oli kankeaa touhua. 20 tein puhtaasti mutta hitaasti. Seuraavaan kymppiin tuskin olisin päässyt. No, kesällä pääsee fyysiseen työhön, jossa ei oo aikaa tai halua syödä paljoa, joten silloin tulee ainakin laihduttua. Lisäksi työpaikalle on viitisen kilometriä matkaa, joten pyöräilykin tulee hieman lisääntymään.
Ma 30.3. Juoksulenkki, ehkä pari kilometriä. Koiran kanssa oli yllättävän helppoa ja mukavaa. Jaksoin hämmästyttävän hyvin, eikä paikatkaan menneet ihan kamalaan kuntoon. Lihaksissa oikeastaan tuntui vasta parin päivän jälkeen, että on tullut urheiltua.
Potku kertoo, että olen tänään ollut potkulainen 17 vuotta. Sen kunniaksi voisin kirjoittaa normaalia pidemmän viestin. Miltei vuoden verran ennen rekisteröitymistä olin äänettömänä yhtiömiehenä, ja seurailin vain sivusta keskusteluja, joten tavallaan potkulaisuuteni on jo vanhempikin. Aktiivinen en ole rekisteröitymisen jälkeenkään ollut missään vaiheessa. Tämä on näemmä 1566 viestini. Alle sata viestiä vuodessa, tilasto sanoo 0,25 viestiä päivässä.
Siksikin määrä on vähäinen, etten ole vuosien saatossa pitänyt kovinkaan pitkiä taukoja Potkusta. Joskus on saattanut mennä kuukausia, etten ole kirjoittanut mitään, mutta en muista pitäneeni yhtä pitkiä taukoja Potkun lukemisesta. Joitain viikkoja ehkä, mutta tuskin monia kuukausia.
Ylipäätään olen ollut huono foorumikirjoittelija aina ja kaikilla keskustelufoorumeillani. Käytän viesteihin yleensä hiukan turhan pitkän aikaa. Tämä on suurena syynä siihen, etten lopulta jaksa kovin pitkiä keskusteluja. Usein jossain kohtaa tulee sellainen olo, ettei käymäni keskustelu lopulta ole vaivan arvoista, ja saatan siksi lopettaa, vaikka olisi oikeastaan sanottavaakin. Foorumikeskustelut kannustavat myös aika paljon väittelyyn, joka ei ole minusta ihan mielekkäimpiä keskustelun lajeja. Hankaluuteni on sekin, että usein poistan pidempäänkin kirjoittamani viestin, kun se alkaa kesken matkaa tuntua tarpeettomalta kommentilta, tai jos arvelen, etten olisi innokas käymään jatkokeskustelua.
Ehkä foorumikeskustelu ei vain sovi minulle. Muutama vuosi ennen Potkun syntymää olin hyvin aktiivinen chatissa ja irkissä. Suurimman osan ajasta en sielläkään ollut kaikkein aktiivisimpia tyyppejä, mutta enemmän kuin keskustelufoorumeilla. Ja hetkittäin joillain kanavilla olin ihan ydinporukkaakin. Ajoittain tapasinkin nettituttuja, ja yhdestä näistä tuli vaimokin. Potkumiiteissä sen sijaan en ole kaikkien näiden vuosien aikana käynyt yhdessäkään. Harkitsin joskus ihan ensimmäisinä vuosina, sittemmin olen jo tyytynyt statistin rooliini. Tähän kohtaan klassinen "tämä johtuu minusta, ei teistä", Potkussa on aina ollut monia mukavan ja fiksun oloisia henkilöitä. Introvertti olen ollut aina, ja varsinkaan nyt ruuhkavuosia elävänä en jaksa oikein mitään uutta. Entisiä kavereita joskus tulee nähtyä, vaikka harvemmin kuin ehkä tahtoisi.
Joskus ajattelin, etten Potkussa tuo kovin hyvin ilmi persoonaani. Nyt ajattelen, että ehkä tuonkin. Olen usein miettinyt, että olen oikeasti vähän vähemmän jähmeä ja harkitseva kuin ulosantini täällä. Mutta ehkä kaikki sitten lopulta kuitenkin välittyy melko oikein. Luultavasti olen silti teille yksi erakkomaisimmista pitkän linjan potkulaisista. Välillä tämä omaksumani rooli vähän harmittaa, välillä ei niinkään.
Kamppailupiireissäkään en ole koskaan ollut iso hahmo. Aloitin parikymppisenä taekwondon, ja alkuvuosina olin Porin taekwondoseurassa yksi aktiivisimmista ja innokkaimmista harrastajista, ainakin kilparyhmän ulkopuolella. Silloin harmittelin myöhäistä aloittamista, ja olin vakuuttunut, että parinkymmenen vuoden päästä olisin kokenut kettu, mutta eihän asia ihan niin mennyt. Edellisistä kunnon kamppailutreeneistä on ihan hävettävän pitkä aika. Vaikka potkimisesta pidän, kyseenalaistin jossain kohtaa lajivalintani. Lisäksi oikeaan käteen tehtiin pieni leikkaus, joka on aiheuttanut sen, ettei käden liikerata ole enää ihan täydellinen. Yhdessä paikkakunnan vaihdon ja tämän hetkellisenä hidasteena toimineen käsioperaation myötä aktiivisuus väheni. Varmaan isoin syy totaaliselle lopettamiselle on silti saamattomuus ja toisaalta ajanpuute, Kamppailulajit kuitenkin kiinnostavat edelleen, ja haluan vuosikausien treenaamattomuuden jälkeenkin uskoa, että jossain vaiheessa teen comebackin ainakin jonkun lajin pariin.
Tämän viestin olisi ehkä voinut laittaa johonkin muuhunkin ketjuun, mutta laitetaan nyt vaatimattomasti tähän omalle alueelleni. Ja nostetaan samalla ketjua, johon viimeksi kirjoitettiin melkein 14 vuotta sitten. Herranjestas. Ihan näin kauaa ei edellisestä liikuntasuorituksestani sentään ole.
Enivei, muksa potku tehdä, ehkä suosikkini. Vielä ku sen osais.