Nimimerkin takaa löytyy siis melkein valmis ekologitäti, joka heinäkuussa 2007 suuntasi rakkaan keskiaikafriikkiystävänsä suostuttelemana historiallisen miekkailun alkeiskurssille, joskin hyvin epäileväisenä siitä, mitä tuleman pitää. Täti on aiemmin harrastanut Potkun repertuaarista judoa, taekwondoa (5.kup), kickboxingia ja kokeillut pari hassua kertaa Krav Magaa. Oheistoimintona myös kiipeilyä enemmän ja vähemmän tosissaan. Nykyisin vapaa-ajan vievät tehokkaasti rekikoirat ja niiden treenaaminen, osa-aikahommat sekä jo mainittu "opiskelu". Talvella jos pääsisi muutaman kerran jäälle nakuttelemaan ja laudan päälle naama alarinteen suuntaan, olisin hyvin iloinen. Oli aika ja vaihe, jolloin kävin salilla vähän liikaakin, joten nykyään hikiluolassa touhuaminen ei kiinnosta juurikaan.
Tavoitteena olisi ehkä joku päivä olla samassa juoksukunnossa kuin olin aikaa ennen polven nivelkierukan irtisanoutumista, ja toisaalta kuntouttaa ko. ruumiinosaa niin, että se taas kestää kovempaakin treeniä. Sama koskee kiipeilystä v1ttuuntunutta kyynärpäätä. Ja toisaalta tavoitteena on säilyttää jonkinlainen tonus salivuosilta hankituissa lihaksissa. Eli ei paha?
Täydellisen tarkkoja strategisia mittoja en tiedä, mutta pituutta on kuitenkin sopivasti niin, että kaula yhdistää hartiat ja pään sekä painoa sen verran, ettei tuuli vie ja mahtuu vielä ovesta suorilta sisään.
Toivotan tervetulleeksi kaikenlaiset kommentit, on tai off topic.
Viikon saldoa tähän mennessä:
Ma 8.10.
Juoksu n. 7,5km. Aikaa meni noin 50 minuuttia. Yritin treenailla vauhtikestävyyttä, vedin eri mittaisia vetoja vaihdellen nopeutta matkan mukaan. Aika hapoille veti (aamulla ei tosin tuntunut kireyttä missään). Polvi ei vaivannut. Kotona normaalit punnerrukset, vatsatreeniä ja venyttelyä. Miksi vatsojen treenaaminen on tylsää?
Ti 9.10.
Miekkailua 1,5h. Lämmittelyn jälkeen stanssin ja tasapainon testailua kaverin kanssa. Leikkuuharjoituksia ja pariharjoituksia. Turhautumiskynnys puumiekan kanssa harjoittelussa tänään yllättävän korkealla, bonusta itselleni siitä (pienellä ei siis ole vielä omaa miekkaa
). Joka treeneissä tunnen olevani kömpelö urpo. Järjestään jokin ruumiinosa on väärässä paikassa väärään aikaan. Ei kai se helppoa olekaan, mutta perfektionistin on vaikea hyväksyä virheitään. Varsinkin liikesarjojen muistaminen ja niiden toteuttaminen "oikein" suhteessa käytettyyn puoleen tuntuu vaikealta. En muista oliko se näin vaikeaa taekwondo-ajoillani. Todennäköisesti. Mutta hauskaa on, se kai on pääasia.
Ke 10.10.
Kevyt 4km juoksulenkki. Yritin pitää rauhallista peruskuntovauhtia testatakseni polven kestämistä. Kokemus sanoo jo, että yllättäen hidas hölkkävauhti on pahempaa kuin kova rullaava juoksu, joten tämä on yksi asia, jota on pakko vain vähitellen tehdä. Kovaa kun ei vaan aina voi juosta, varsinkaan kun peruskunto on surkea.
Mikäs siinä sitten jos jaksaisi revitellä täysiä kilometri toisensa perään. Laskin vauhdiksi 10,5km/h, joten ei ihme jos tökki. Ala-arvoinen suoritus. No, tästä positiivinen henkinen opetus oli se, että alamittainen nainen ei saa VW Transporteria yksin työnnettyä ojasta, vaikka miten pullistelisi. Lapset, uskokaa tässä vanhaa. Kotona leukoja 2 x 10 ja 8kg levyllä pystysoutua joku 40 toistoa. Tässä vaiheessa teki suloisen hetken mieli salille kovempien painojen pariin. Paranin. Minuutin punnerrussessio, meni 49 punnerrusta, johon en ole kovin tyytyväinen. Vatsoja pari sarjaa samaisen 8kg levyn kanssa ja alavatsoja nostoina. Ei kovin vahva olo tänään(kään).
Illalla mielenkestävyyden koettelua töissä 8h putkeen työuupumustansa valittavan kolleegan ja muutaman urpon asiakkaan kanssa. Eihän se ole helppoa soittaa humalassa, tämä on itsekin kokeiltu. Make a mental note: yritä asioida siinä vaiheessa kun muistat missä olet ja mitä tekemässä. Illalla palkitsin henkisen kärsimykseni oluella.
Jatketaan illalla miekkatreenien jälkeen!
Noh noh. En olisi ihan noin varma... Minulla on vähän sellainen tunne, että lienen useimmiten enemmänkin rasittava, kuin "työstettävissä" mihinkään. 
No, tikarin kanssa sitten ei mennytkään. Mihinkään. Lyöntiharjoituksia fendente > pisto (onko tällä oikea nimikin?), joka osoittautui vaikeaksi. Kädet ei tottele. Lopuksi tiistain teemaa seuraten pariharjoituksena fendenten torjuntaa impulssilla(?) sekä mandritto että roverso puolta ja siitä jatkoa > fenestra > lukko/lyönti ponnella. Mikäli nyt tuo oli, mitä me teimme. Joku ihana ihminen saisi koota kaikki nämä termit yhteen ja sitten vielä hienosti suomentaa/englannistaa harjoitukset kokonaisuudessaan vähän kuin Fioressa mutta suunnattuna URPOille ("Nos-ta va-sen jal-ka va-sem-mal-le ja vie oi-kea kä-si y-lös."). Tässä viimeisessä treenissä kaikki meni pitkälti pipareilleen. Lompsottelin menemään kantapäillä ja miekka heilui mihin sattuu. Kyllä, turhautuminen iski taas. Yllätys.
Joku harjoittelee näitä vielä kotonakin? Hienoa!
Pakkohan se on, kun jää paha maindfakkeri!
Muahhahhaa. 
Minulla on kuule vaan hyvät geenit. Nih. 
